Ikuiset suosikkimeikit

Nyt kun on tarkasteltu puutereita, ja niiden eri ainesosien merkitystä monessakin mielessä, niin siirrytäänpä hiukan kevyempään aiheeseen. Kuten sanottu, luvassa on vielä muutaman puuterituotteen lähempää tarkastelua, mutta postaus saa odottaa, kunnes ehdin yhden niistä kunnolla testailla.

Nyt katsellaan meikkeijä, jotka ovat ikisuosikkejani.

Tämä Bobbi Brownin paletti on reissannut kanssani maasta maahan, kuten kuvasta näkyy. Se on ollut ennenkin esillä tässä blogissa, enkä edes muista koska ja mistä sen olen ostanut. Pigmentit ovat edelleen hyvät, ja se on - kuten kuvasta näkyy - eniten käytetty luomiväripalettini. Voisi jopa sanoa, että miltei se ainoa, jota käytän, kun luomivärejä käytän. Pidän luonnollisesta meikistä.

Jos puhutaan ripsiväriuskollisuudesta, niin tähän Lancômen Définicils -ripsariin palaan aina lukuisten "ripsarisyrjähyppyjeni" jälkeen uudelleen. Se on nopea levittää ripsiin, erottelee ne hyvin, eikä se koskaan paakkuunnu! Ihan täydellinen ja pidentää ripsiäkin.

Mitä tulee huulimeikkeihin, minulla on kaksi huulipunasuosikkia; toinen on Clinique High Impact Lip Colour (myös Cliniquen Butter Shine käy, siinä on saatavilla sama sävy) sävyä 16 Honey Blush. Ihan täydellinen nudesävy.

Huultenrajauskynä on Bourjois Contour Edition 01 Nude Wave. Ihan loistava ja pigmenttinen. Käytin aiempina vuosina Lumenen rajauskynistä sävyä 3 Vanamo, mutta jossain vaiheessa sen valmistus lopetettiin, ja sitten kun se tuli uudelleen markkinoille, sävy oli mielestäni hiukan haalistuneempi.

Jos hiukan kirkkaampaa punaa kaipaan, niin tartun tähän Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream Lip Protectant Stickiin, joka oikeastaan on sävyetty huulivoide, mutta siinä on pigmenttiä sen verran, että se käy huulipunasta. Siinä on spf15 (aurinkosuoja) ja se antaa kauniin kuultavan huulivärin, joka on kyllä ihan tarpeeksi kirkaskin. Sävy taitaa olla kirkas/puhdas punainen 02 Blush.

Tämä It Cosmeticsin Bye Bye Pores -kivipuuteri on seikkaillut tässä blogissa jo useasti ja monta niitä on vuosien varrella mennytkin. Tähän puuteriin ja sen ainesosiin paneudutaan syvemmin viimeisessä puuteripostauksessa, jonka ilmestymistä saatte vielä hiukan odottaa. Sori nuhruinen puuterirasia, tällaiset mattapintaiset pakkaukset tuhruuntuvat helposti.

Parhaimpiin meikkilöytöihin voin liittää parin vuodet testailun jälkeen myös Erborianin High Definition Radiance CC-voiteen, Baborin tehokosteuttavaan ampullipohjaan tehdyn Hydra Liquid -meikkivoiteen, ja Sisleyn Stylo Lumière silmänaluskirkastajan. Näitä tuotteita on vaikea päihittää.

Oliko joukossa sinulle tuttuja tuotteita?

Puuterit, osa III

Tarkastellaanpa tänään, miten eri ainesosat vaikuttavat puuterien käyttöominaisuuksiin.

Puuterin liukuvuus iholla

Liukuvuus on ominaisuus, jonka ansiosta jauhe voidaan levittää helposti ja tasaisesti ilman hankaamista. Ominaisuutena liukumista on vaikea määritellä mitenkään määrällisesti, mutta jauheen karkeuden tavoin se voidaan tuntea sormilla tai kasvoilla. Vaikka useat ainesosat - kuten kaoliini, stearaatit ja tärkkelys - voivat vaikuttaa puuterin liukuvuuteen, ylivoimaisesti tärkein aine on talkki (magnesiumsilikaatti), minkä vuoksi sen osuus joistakin kasvopuutereista on jopa 50 prosenttia tai enemmän. Talkissa yhdistyvät hyvä levittyvyys (liukuvuus) ja peittävyys, ja se tuntuu sileältä iholla.

Kaoliini tas parantaa homogeenisuutta levityksen aikana, antaa hyvän peittävyyden ja tuo koostumukseen rakennetta. Alurniniumhydrosilikaatti on arvokas jauheiden perusaine Se on sileä ja rasvainen. Se on valmistettava asianmukaisesti käsittelemällä hapolla, pesemällä vedellä ja kuivaamalla. Sillä on myös tietty viilentävä vaikutus. Se imee itseensä rasvaisia eritteitä ja pieniä määriä vettä ja on täysin myrkytön. Muita pehmeyttä ja liukuvuutta lisääviä aineita ovat sinkkistearaatti, magnesiumstearaatti, sinkkiundekanaatti ja magnesiumundekanaatti.

Erityisesti undekanaatit ovat pehmeitä ja liukuvat iholle erinomaisesti, mutta ne ovat kalliita. Asianmukaisesti puhdistettuja stearaatteja käytetään laajalti. Tapiokatärkkelys on erityisen käyttökelpoinen, koska se antaa tuotteelle erittäin pehmeän tuntuman.

Pallomaiset hiukkaset formulaatiossa  mahdollistavat erinomaisen levittyvyyden, mikä lisää meikin kestoa ja vähentää sen rullaamista yms. Talkin hiukkaskoko voi vaikuttaa merkittävästi valmiin koostumuksen ulkonäköön ja tuntumaan; mitä pienempiä hiukkaskoot ovat, sitä sileämmältä se tuntuu. Hyvin hienojakoinen talkki voi kuitenkin alkaa tuntua rakeiselta. On myös tärkeää huomata, että mitä hienompaa talkkia käytetään, sitä peittävämpi siitä tulee, ja siksi halutun tuntuman ja peittävyyden saavuttaminen joudutaan hiukkaskokojen kanssa tasapainottelemaan. 

Puuterin kiinnittyvyys

Nämä ainesosat parantavat kasvopuuterien koostumusta ja takavat tasaisen levitymisen. Tarttuvuuden puute oli yleinen ongelma varhaisissa kasvopuutereissa, ja monet naiset käyttivät ennen puuteroinnin aloittamista jotakin puuterin pohjustusvoidetta auttamaan sen kiinnittymistä. 

Dimetikonia, joka tunnetaan tasoittavasta vaikutuksestaan ja tarttuvasta koostumuksestaan, käytetään puutereissa parantamaan meikin kestoa ja antamaan iholle tasaisemman lopputuloksen. Myös talkin sisällyttäminen kasvopuuteriin lisää sen tarttuvuutta ihoon ja edistää puuterin pitkäikäisyyttä kasvoilla. 

Kaakaovoi antaa iholle silkkisen koostumuksen ja takaa erinomaisen tarttuvuuden, olipa meikkivoide sitten paljailla kasvoilla tai pohjustetuilla.

Sinkkioksidilla on kohtalaiset tarttumisominaisuudet. Materiaaleja, joita käytetään ensisijaisesti tarttuvuuden aikaansaamiseksi, ovat esimerkiksi sinkkistearaatti ja magnesiumstearaatti, talkki sekä myristiinihapon magnesium- ja kalsiumsuolat. Magnesiumstearaatilla on paremmat tarttumisominaisuudet kuin sinkkistearaatilla, ja sitä käytetään mieluummin kasvopuutereissa. .Sinkkistearaattia käytetään taas pääasiassa vartalopuutereissa. Saatavilla on erittäin laadukkaita magnesium- ja sinkkistearaatteja, joilla on erinomainen väri, koostumus ja ne ovat liki tuoksuttomia. Ne antavat tuotteelle myös samettisen pehmeyden. Koska ne ovat vedenpitäviä, ne säilyttävät väripigmentit hyvin myös huonolla säällä. 

Myös litium- ja kalsiumstearaatteja on saatavilla käytettäväksi samaan tarkoitukseen.Erityisesti litiumstearaatilla on myös hyvät peitto-ominaisuudet ja hyvä rakenne.

Titaanidioksidi on kolme-neljä kertaa parempi peiteaine kuin sinkkioksidi, mutta sen tarttuvuus on heikompi eikä se sekoitu yhtä hyvin. Kasvopuuterissa, jossa halutaan huomattavan paljon peittävyyttä, on käytettävä harkiten titaani- ja sinkkioksidia, tai näiden kahden sekoitusta. Jauheiden tarttuvuutta voidaan lisätä sekoittamalla niihin 1-2 % setyylialkoholia, stearyylialkoholia, glyseryylimonostearaattia, vaseliinia, lanoliinia tai vastaavia rasvoja.

Hehku

Opalisoivat eli helmiäismaiset tuotteet sisältävät ainesosia, kuten vismuttioksikloridia, jotka antavat niille hohtavan hehkun. Kiiltävyyden aikaansaamiseen käytetään pääasiassa liitua, riisitärkkelystä ja teollista tärkkelystä. 

Silkkipulveri taas valmistetaan korkealaatuisesta silkistä käyttäen kehittynyttä teknologiaa sen kemiallisten ominaisuuksien säilyttämiseksi. Silkkipulveri koostuu 100-prosenttisesti fibroiinista, joka sisältää 18 erilaista aminohappoa ja ihmiskeholle välttämättömiä hivenaineita. Se toimii ihanteellisena proteiinirikasteena korkealaatuisessa kosmetiikassa. Sitä voidaan käyttää monenlaiseen kosmetiikkaan puuterien lisäksi, ja käyttäjät voivat odottaa, että se auttaa ylläpitämään ihon kosteustasoa ja ehkäisemään kuivumista.

Erittäin hienojakoista silkkipuuteria arvostetaan mineraalimeikkivalmisteiden täyteaineena, ja se auttaa pehmentämään juonteita, tasapainottaa kosteutta, imee ylimääräistä öljyä ja antaa silkkisen liukuvuuden . Sitä voi käyttää myös kaikenlaisissa jauhemaisissa koostumuksissa, joissa halutaan öljyn edesauttaa imeytymistä. Siinä on myös hieno hiukkaskoko ja se antaa iholle pehmeää hehkua.

Serisiini, joka on silkkiäistoukan, Bombyx mori, syntetisoima proteiini, on yksi näistä aineista. Serisiini muuttuu itsessään geeliksi ja muodostaa kalvon, kun se yhdistetään joidenkin polymeerien kanssa ristisilloittamalla, ja siksi sitä voidaan käyttää kosmetiikan ja lääkkeiden valmistuksessa. Serisiiniä ja silkkiä käytetään usein ns. mineraalimeikkien valmistuksessa.

Joskus väitetään, että vismuttioksikloridi (bismuth) on luonnollista ja parempi iholle kuin talkki. Totuus on, että talkki on monin tavoin luonnollisempi, puhtaampi ja puhtaampi ainesosa kuin vismuttioksikloridi.  Vismuttioksikloridia, liukenematonta epäorgaanista pigmenttiä, jota esiintyy harvoin luonnossa, käytetään kosmetiikassa, koska sillä on selvästi hohtava, helmiäishohtoinen ulkonäkö ja hienojakoinen valkoinen jauhemainen koostumus, joka tarttuu hyvin ihoon.  

Se on kuitenkin talkkia raskaampaa. Se on kaukana luonnollisesta, ja se on suunniteltu korvaamaan talkkia. Sen edullisten ominaisuuksien joukossa ovat muun muassa sen hyvä liukuvuus ja kiilto, joka antaa käyttäjälleen kostean ulkonäön. FDA listasi sen pysyvästi vuonna 1977 väriaineeksi ja synteettiseksi ainesosaksi. Kannattaa tutkia meikkien pakkausmerkintöjä vismuttioksikloridin varalta, sillä se on ainesosa, joka antaa meikille sen helmiäismaisen viimeistelyn, mutta se voi aiheuttaa ihoärsytystä ja aknen puhkeamista. Koska vismuttioksikloridi on molekyylikiteinen, monet ihmiset kokevat sitä käyttäessään kutinaa, joka pahenee hikoillessa.

Väripigmentit

Kasvopuutereissa käytetyt värit tulivat pääasiassa kahdesta lähteestä: epäorgaanisista pigmenteistä, kuten rautaoksideista (okra, sienna ja umbra), ja orgaanisista sävyttävistä aineista - molempia valvottiin yhä enemmän lainsäädännöllä. Epäorgaaniset pigmentit saatiin alun perin luonnosta, mutta myöhemmin suosittiin synteettisiä muotoja. Synteettiset pigmentit sisälsivät vähemmän epäpuhtauksia, niissä ei ollut hiekkaa, ne olivat väriltään tasaisempia erästä toiseen, ja koska ne olivat puhtaampia, niiden värin voimakkuus oli suurempi kuin niiden luonnollisilla vastineilla. Epäorgaaniset pigmentit olivat hyvin vakaita ja niiden säilyvyys oli rajoittamaton, mutta niistä puuttui tietty kirkkaus, joten vaikka ne eivät olekaan yhtä vakaita valolle altistuessaan, orgaanisia pigmenttejä käytettiin usein myös kasvopuutereissa. 

Minkä tahansa valitun pigmentin pysyvyys oli testattava ja tarkistettava, ettei se liukene helposti veteen tai öljyyn, sillä muuten väri muuttuisi hikoilun tai talin seassa. Vaikka muuttumista ei heti esiintyisikään, tali voi silti vaikuttaa jauheeseen haitallisesti. Monet kasvopuuterit muuttuivat tummemmiksi ja keltaisemmiksi tai tummemmiksi ja punaisemmiksi sen jälkeen, kun ne olivat olleet iholla jonkin aikaa, ja tätä ongelmaa pahensi se, että värimuutokset olivat suurempia siellä, missä talia muodostui enemmän, minkä vuoksi tasaisesti levitetty kasvopuuteri näytti jonkin ajan kuluttua laikukkaalta. 

Erilaisia synteettisiä tai luonnollisia epäorgaanisia pigmenttejä ovat rautaoksidit , jotka tuottavat keltaisia, punaisia ja ruskeita värejä, sekä ultramariini jost asaadaan vihreää ja sinistä. Myrkyllisiä lyijy- ja arseeniyhdisteitä ei enää käytetä. Orgaaniset pigmentit tuottavat parempaa kirkkautta, mutta ne olisi valittava sertifioiduista väriaineista. Orgaaniset pigmentit eivät saa muuttua öljyssä tai vedessä, ja niiden on oltava valonkestäviä.  Pigmentin ohuen kalvon väri voi olla erilainen kuin lopputuloksena tarkasteltavan jauheen antama väriefekti.

Koska pohjan ainesosat olivat valkoisia tai luonnonvalkoisia, ne vaikuttavat myös puuterin sävyyn. Eri sävyisten puuterien pohja-aineiden suhdetta joudutaan myös säätämään suhteessa käytettyihin pigmentteihin.

Epäorgaanisten pigmenttien lisäksi kasvopuutereihin on vuosien varrella lisätty myös muita väriaineita. Näitä ovat metallijauheet (kiille, alumiini, pronssi), joilla saadaan aikaan kulta-, hopea- ja muita metallitehosteita, synteettinen vismuttioksikloridi ja synteettiset helmiäispigmentit, joilla saadaan puuteriin helmiäishohtoinen kiilto, sekä erilaiset hartsit ja muovit. Puuterin sävyjen odotetaan pysyvän samoina erästä toiseen. Aikaisemmin värit tarkistettiin silmämääräisesti jauhatuksen aikana otettujen näytteiden avulla, joita verrattiin talteen otettuun vertailupuuteriin. Värin mittaaminen värimittarilla paransi huomattavasti tämän menettelyn tarkkuutta. Väriltään yhtenäisten jauheiden tuottamisen salaisuus oli standardointi. Raaka-aineiden, mittasuhteiden, kosteuspitoisuuden, valmistuksen, varastoinnin ja pakkaamisen standardointi oli ainoa keino tuottaa tasalaatuisia tuloksia.

Hajusteet

Renessanssista 1800-luvulle saakka hajuveden käyttö ja hajuvesityyppi olivat sukupuolittuneita, mutta miehet ja naiset käyttivät niitä yhtä lailla. Makeat kukkasekoitukset katsottiin yksinomaan naisellisiksi, kun taas terävämpiä, metsäisempiä, mäntyisiä ja setrisiä tuoksuja luonnehdittiin maskuliinisiksi. 

Tuoksu on kuitenkin olennainen osa puuteria. Sitä ei kuitenkaan pitäisi korostaa liikaa valmistuksen yhteydessä. Yleensä tuotteet, erityisesti kasvopuuterit ja kompaktipuuterit, hajustetaan kevyesti. Tuoksun on oltava mieto ja miellyttävä. Houkutteleva tuoksu oli välttämätön, jos puuterin haluttiin myyvän hyvin. Näin puuterin tuoksu saattoi toimia naisen hajuveden kanssa eikä sitä vastaan.  Hajuvettä valittaessa oli oltava varovainen, sillä puuteripohja saattoi muuttaa hajuveden tuoksua, jolloin se saattoi tuoksua ihan jollekin muulle. Lisäksi tuoksu saattoi myös värjätä puuteria ja tummentaa sen sävyä.

Nykyään hajusteina käytetään joko kukkaistuoksuja tai synteettisiä hajusteita. Hajusteiden yhteensopivuus valmisteen muiden ainesosien kanssa on tarkistettava asianmukaisesti ennen käyttöä. Puuterin ainesosat voivat muuttaa tuoksun luonnetta. Hajusteiden lisääminen puuteriin edellytti yleensä, että puuteria kypsytettiin tai vanhennettiin jopa kuukauden ajan ennen kuin se pakattiin ja myytiin. 

Valmistusprosessista riippuen vanhentaminen voitiin tehdä ennen tai jälkeen puuterin valmistuksen. Jos hajuste sekoitettiin osaan jauhetta, esimerkiksi kaoliiniin, se varastoitiin ja kypsytettiin ennen kuin se lisättiin muuhun jauheeseen, jos se ruiskutettiin jauheeseen sekoitusprosessin aikana, koko jauhemainen seos kypsytettiin ennen sen pakkaamista.

Lue myös: Mikä tekee parfyymin tuoksusta "puuterisen"?

ja

Joskus myös käytettiin jauhettua orrisjuurta puuterien hajustamiseen.

Puuterien testaus

Sävytesti: Tässä testissä määritetään ja valvotaan värisävyn vaihtelua. Se suoritetaan levittämällä jauhemainen näyte valkoiselle paperille ja sävyä verrataan standardiin. Toisessa menetelmässä puuterinäyte ja standardi levitetään avulla iholle ja verrataan niitä sitten toisiinsa. Sävyn arviointi suoritetaan käyttämällä keinovaloa.

Pigmenttien hajotustesti: Tässä testissä jauhenäyte levitetään valkoiselle paperille ja suurennuslasin avulla havaitaan mahdollinen pigmenttien erottuminen. Pigmenttien on sekoituttava hyvin valmisteen jauhepohjaan.

Pay-off-testi: Tämä testi suoritetaan jauheiden tarttumisominaisuuksien tarkistamiseksi levittämisen yhteydessä.  Tämä testi tehdään pääasiassa kompaktipuutereille.

Painetestaus: Puuterin tiivistämiseen tarvitaan painetta. Paineen on oltava tasainen, jotta vältetään ilmataskujen muodostuminen, joka johtaa kompaktien puutereiden rikkoutumiseen tai halkeiluun. Alhainen paine tekee tiiviistä jauheesta pehmeää, kun taas korkea paine johtaa kovan kakun muodostumiseen. Kakun tasainen kovuus tarkistetaan penetrometrin avulla. Tämä tehdään ottamalla lukema eri kohdista puuteria ja vertailemalla niitä.

Rikkoutumistesti: Tässä testissä kompaktipuuterin annetaan pudota puupinnalle noin parinkymmenen sentin  korkeudelta. Tämä tehdään useita kertoja, minkä jälkeen tarkistetaan, onkopuuteri rikkoutunut. Jos puuterie pysyy ehjänä, se osoittaa, että se kestää matkustamista ja käyttäjien normaalia käsittelyä.

Hiukkaskoon määrittäminen: Jauhetuotteen hiukkaskoko määritetään mikroskoopin, seula-analyysin tai muiden tekniikoiden ja välineiden avulla.

Hiontaominaisuudet: Jauheen hankaava luonne voidaan määrittää hankaamalla puuteria ihon pinnalla. Tämän jälkeen jauheen vaikutuksia tutkitaan mikroskoopin avulla.

Kosteuspitoisuus:  Tämä tehdään yleensä käyttämällä erilaisia sopivia analyysimenetelmiä. Nämä menetelmät soveltuvat myös värin raja-arvojen määrittämiseen.

Viimeisessä osassa tutkaillaan muutamaa esimerkkipuuteria. Osa ilmestyy, kunhan saan erään hiukan erikoisemman tuotteen testailtua.

Puuterit, osa II

Postaussarjan ensimmäisessä osassa tutkittiin puutereita yleisellä tasolla, ja nyt katsotaan tarkemmin puuterien ainesosia ja sitä, mitä pitäisi ottaa huomioon sävyn lisäksi puuteria valitessa. 

Vanha puuterimainos.

Puuterin valinnasta

Kasvopuuterilla on suuri merkitys meikin ulkonäön viimeistelyssä, puhumattakaan siitä, että se auttaa meikkiä kestämään pidempään. Ennen kasvopuuterin valintaa on keskityttävä ihon todellisiin tarpeisiin tai siihen, miltä meikin haluaa näyttävän.

Pitkäkestoinen meikki tarvitsee parempaa pysyvyyttä, ja onkin suositeltavaa etsiä tuotteita, jotka on merkitty ”setting”- tai ”finishing”-puutereiksi. Nämä yleispuuterit voivat estää meikkipohjaa irtoamasta ja jossain määrin suojata sitä lämmön ja kosteuden vaikutuksilta.

Rasvoittuvalle tai sekaiholle kannattaa käyttää puuteria, joka on kuvattu ”mattaavaksi”, ”öljyisyyden torjumiseen", ”kiillontorjunta-aineeksi” tai ”blotting-puuteriksi”. Näillä ominaisuuksilla varustetussa puuterissa on yleensä ylimääräisiä imukykyisiä ainesosia, jotka auttavat rasvoittuvan ihon ongelmissa. 

Tällainen puuteri ei kuitenkaan sovi hyvin niille, joilla on kuiva tai erittäin kuiva iho, koska ylimääräinen imukyky saa todennäköisesti kuivan ihon tuntumaan kiristävältä ja epämiellyttävältä. Tämän lisäksi sellainen puuteri todennäköisesti myös korostaa juonteita.

Puuterin käyttö on silti hyvä idea, jos iho on kuiva, koska se voi estää meikkiä "rypistymästä". Parasta on etsiä koostumuksia, joissa on hieman vähemmän imukykyisiä ainesosia, kuten tärkkelystä ja savea. Jos joku haluaa elävöittää kelmeää, kuivaa ihoa, valitse tuotteita, joiden kuvauksissa on sanoja kuten ”hehkuva”, "loistava” tai ”kirkastava”. Tällaiset tuotteet sisältävät yleensä mineraalipigmenttejä, jotka heijastavat valoa kasvoilta, ja niiden koostumus on pehmeämpi.

Kun jauheen koostumus on valittu, on otettava huomioon pari muuta tekijää, jotka riippuvat suureksi osaksi omista mieltymyksistä. Sävytetyt puuterit voivat korostaa meikkipohjan väriä, mutta läpikuultava toimii aina kun perusmeikin sävy on valittu oikein.

On myös pohdittava, onko kyseessä puristettu vai irtopuuteri. Irtopuuteri on helpompi levittää siveltimellä, ja sen käyttömäärän huomaa helpommin, mutta päivän mittaan tapahtuvaan korjailuun puristepuuteri on suhteellisen hyvä vaihtoehto

Puuterityypit

Kasvopuutereita on kahta pääasiallista muotoa. Irtonainen kasvopuuteri tulee suljetussa purkissa, ja sitä levitetään joko suoraan siitä vipalla tai isolla siveltimellä tai se siirretään erityiseen kompaktikoteloon, jossa sitä voidaan kuljettaa käsilaukussa ja levittää sienellä tai pienellä vipalla, joka mahtuu myös kompaktikoteloon. Vuodon estämiseksi puuterin pintaa peittää nailonverkko. 

Toisessa muodossaan jauhe tiivistetään tai puristetaan kakuksi, ja sen puristamisessa käytetään sideainetta. Kuivalle, normaalille tai rasvaiselle iholle suunniteltuja mattapintaisia kasvopuutereita on irtonaista tai puristettua muotoa, läpikuultavia puutereita, jotka antavat ihon luonnollisen värin näkyä, opaalinhohtoisia puutereita, jotka antavat iholle kevyen hohdon, sävytettyjä puutereita, jotka tasoittavat ihon sävyä, ja vartalopuutereita, jotka on tuoksutettu tai joissa on glitteriä, jotta iho säihkyy; vauvapuuterit, jotka on valmistettu joko talkista tai maissitärkkelyksestä; lääkkeelliset puuterit, jotka torjuvat kehon hajua ja hankalia mikro-organismeja tai rauhoittavat ärsytystä, ja jopa hajustetut nestemäiset vartalon viilentäjät - eli alkoholipohjaan suspensoitunut puuteri - jotka kuivuvat iholla jauhemaisiksi. Useissa kirjoissa ja artikkeleissa kasvojauheet luokitellaan kuitenkin seuraavasti:

Irtopuuterit

Nämä puuterit jättävät iholle hienostuneen rakenteen ja pehmeän hehkun. Irtopuuteri on kasvopuuterin alkuperäinen tyyppi. Sen koostumus on kevyt ja pehmeä. Talkin ansiosta imeytyy helposti iholle ja tekee kasvoista öljyttömät.  Siksi irtopuuteri sopii rasvaiselle iholle. Tyypillisesti irtopuuteri on pakattu purkkiin, joka on varustettu vipalla. Tämän puuterin haittapuolena on, että se ei ole kestävää ja hiki tahrii sen helposti. Se auttaa myös estämään meikin paakkuuntumista tai valumista, jota voi esiintyä keskellä päivää. Rasvoittuvasta ihosta kärsiville irtopuuterin käyttö on välttämätöntä, koska se auttaa hallitsemaan öljyä ja pitämään kasvot kiiltämättöminä. Irtopuuteri tiivistää meikkipohjan kostean koostumuksen ja saa sen kestämään pidempään.

Kivipuuteri

Kompakti puuteri tai puristettu puuteri on irtopuuteria, joka on tiivistetty kakuksi. Suurin ero irtopuuterien ja puristettujen puuterien välillä on tuotteen pakkaustapa. Puristetut puuterit puristetaan tiiviiseen muotoon, irtopuuterit pakataan usein purkkeihin. Tyypillisesti puristettu puuteri on muotoiltu kosteusvoiteen ja öljyn kanssa. Se tekee tekstuurista raskaamman kuin irtopuuteri. Se saa myös kasvot näyttämään monasti rasvaisilta 2-3 tunnin kuluttua puuterin käytöstä. Siksi kompaktia puuteria suositellaan kuivalle iholle. Sen lisäksi, että se kirkastaa kasvoja, se myös kosteuttaa ihoa.

Meikkipuuteri

Tämä monikäyttöinen puristettu puuteri liukuu helposti iholle ja antaa virheettömän, luonnollisen mattapinnan. Tämän puuterin peittävyys on erittäin täydellinen, koska se sisältää meikkipohjustukseen sopivan koostumuksen. Tätä puuteria suositellaan erittäin hyvin peittämään virheitä kestävin tuloksin.

Kiinnityspuuteri

Nämä puuterit on suunniteltu pitämään meikkivoide paikoillaan, ja ne estävät perusmeikin hankautumista ja vähentävät kiiltoa, mikä takaa pitkäaikaisen ja virheettömän ihon. Näitä puutereita on saatavana kahdessa yleisessä muodossa - irtonaisina ja puristettuina - ja ne voivat olla läpikuultavia tai hieman sävytettyjä, jotta ne sopivat ihon sävyyn. Ne poistavat öljyä ja pitävät meikin kestävämpänä sekä antavat meikille ylimääräisen "vau-efektin" torjumalla kiiltoa ja säilyttämällä tasaisen, mattaisen pinnan. Tyypillisesti nämä puuterit ovat tyypiltään läpikuultavia tai läpinäkyviä.

Viimeistelypuuteri

Näitä käytetään valmiin meikin lukitsemiseen. Sitä voidaan käyttää tasoittamaan meikki, joka näyttää epätasaiselta, ja häivyttämään hienoja juonteita tai huokosia kasvoissa. Tyypillisesti viimeistelypuuteri on valkoista puuteria. Hieno raja viimeistelypuuterin ja kiinnityspuuterin välillä on aika lailla hämärtynyt. Viimeistelypuuterit, joita myydään yleisimmin irtonaisina, häivyttävät hienoja juonteita, peittävät ihohuokosia ja jättävät virheettömän, kameravalmiin lopputuloksen. 

Puuterien ainesosat

Nykyiset erittäin puhdistetut jauheet ovat kaukana menneisyyden kosmetiikasta. Historian alusta lähtien turhamaisuus johti naiset joskus hengenvaarallisiinkin ponnisteluihin valkaistakseen ihoaan. Varhaisimmat puuterit valmistettiin muun muassa papujauhoista, liidusta ja cerusesta, erittäin myrkyllisestä valkoisesta lyijystä. 

Nykyään useimmat puuterit ovat sekoitus useista ainesosista, kuten talkista, sinkkioksidista, titaanidioksidista, kaoliinista ja magnesiumkarbonaatista, joista kullakin on omat etunsa. Kosmetiikkakemistien mukaan ihanteellisilla puutereilla pitäisi olla viisi ominaisuutta: peittävyys, imukyky, tarttuvuus ja liukuvuus iholla. 

Läpinäkyvillä puutereilla on sama koostumus kuin peittävillä puutereilla, mutta ne sisältävät vähemmän talkkia, titaanidioksidia tai sinkkioksidia, koska peittävyys ei ole ensisijainen tavoite. Läpinäkyvissä kasvopuutereissa on yleensä kevyt kiilto, joka syntyy helmiäispigmenttien, kuten vismuttioksikloridin, kiilteen, titaanidioksidilla päällystetyn kiilteen (mica) tai kiteisen kalsiumkarbonaatin avulla. Kasvopuutereissa käytetään yleensä rautaoksideja pääpigmenttinä, mutta myös muita epäorgaanisia pigmenttejä, kuten ultramariinia, kromioksidia ja kromihydraattia, voidaan käyttää

Peittokyky

Peittokyky on ominaisuus, jonka ansiosta puuteri peittää virheet, ihon virheet ja kiillon. Titaanidioksidin, sinkkioksidin, kaoliinin ja magnesiumoksidin kaltaisia ainesosia käytetään niiden peittokyvyn vuoksi. Titaanidioksidi on tehokkain peittävä aine. Sinkkioksidi on hieman supistava ja antiseptinen, ja sillä on rauhoittava vaikutus. Se toimii myös aurinkosuoja-aineena. 

Talkki

Talkki on eräänlainen pehmeä ja sileä mineraali, jota japaniksi kutsutaan nimellä Katuseki. Talkki saattaa olla kasvopuuterien ainoa komponentti; joissakin tuotteissa sen osuus voi olla jopa 70 tai 75 prosenttia koostumuksesta. Kemiallisesti se on hydrattu magnesiumsilikaatti, jonka kaava on 3MgO2.4SiO2.H2O, ja sitä esiintyy maaperässä Italiassa, Ranskassa, Norjassa, Intiassa, Espanjassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Kiinassa, Egyptissä ja Japanissa. Näistä italialaista, ranskalaista, amerikkalaista, australialaista ja joitakin intialaisia ja kiinalaisia laatuja voidaan käyttää kosmeettisiin jauheisiin. Talkkilaatuja arvioidaan liukuvuuden, sileyden, hienojakoisuuden, rakeisuuden, tiheyden, värin ja hajun perusteella. Lisäksi on tarkistettava, ettei talkissa ole epäpuhtauksia, kuten karbonaatteja ja vesiliukoista rautaa, ja talkissa ei saa olla asbestin epäpuhtauksia, kuten aktinoliittia ja tremoliittia, krysotiilia ja antofylliittiä (jonka on todettu aiheuttavan mesotelioomaa naisilla).

Talkin hiukkaskoko voi vaikuttaa merkittävästi valmiin puuterin koostumuksen ulkonäköön ja tuntumaan. Mitä pienempiä hiukkaskoot ovat, sitä sileämmältä se tuntuu. Hyvin hienojakoinen talkki voi kuitenkin alkaa tuntua rakeiselta. Huomattavaa on, että mitä hienompi talkki on, sitä peittävämpi puuterista tulee, ja siksi koostumusta tasapainotettava, jotta saadaan haluttu tuntuma ja peittävyys. On huolehdittava siitä, että talkki on käsitelty asianmukaisesti mahdollisen mikrobikontaminaation torjumiseksi, ja suurin huolenaihe ovat jäykkäkouristus-itiöt. Eräässä vanhemmassa tutkimuksessa 17 prosenttia tutkituista talkkivalmisteista sisälsi koliformisia bakteereja, joiden määrä oli 230-500 cff u./g.Staphylococcus spp., ja yli 80 % tutkituista talkkijauheista oli saastunut sienillä (100 sienisolua/g.).

Talkkia käytetään pääasiassa sen erinomaisen levittyvyyden (liukkauden) ja alhaisen peittokyvyn (läpikuultavuuden) vuoksi. Talkki ei ole genotoksinen. Mekanistisissa, patologisissa ja eläinmallitutkimuksissa ei ole löydetty todisteita karsinogeenisesta vaikutuksesta, lukuun ottamatta tutkimuksia, joissa on raportoitu vahva yhteys epiteeliperäisen munasarjasyövän esiintymiseen perineaalisen talkin käytön yhteydessä (vaan kukapa talkkia nyt sinne pistäisikään?). Talkki on läpikuultava mineraali, jolla on helmiäishohtoinen kiilto. Talkki on pehmein tunnettu mineraali, ja sen kovuus Mohsin kovuusasteikolla on 1 (verrattuna timantin kovuuteen 10).

Talkki on yleensä puoliksi vapaasti virtaava jauhe, joka liukenee ja pyrkii nesteytymään, mikä tarkoittaa, että hienot talkkihiukkaset saavat nestemäisiä ominaisuuksia. Talkkijauhe on parasta säilyttää mahdollisimman kuivana. Kosteana talkki muuttuu jauhemuodossaan hyvin limaiseksi ja sitä on erittäin vaikea käsitellä, koska se on raskasta sakkaa.

Titaanidioksidi

Titaanidioksidi on luonnostaan läpinäkymätöntä ja kirkasta, minkä vuoksi sitä voidaan käyttää paperin valmistuksessa, keramiikassa, kumissa, tekstiileissä, maaleissa ja kosmetiikassa. Se on myös UV-suojaava, ja sitä käytetään laajalti aurinkovoiteissa ja pigmenteissä, jotka todennäköisesti altistuvat valolle. Sitä käytetään monissa erilaisissa henkilökohtaisissa hoitotuotteissa, kuten värikosmetiikassa (luomiväreissä ja poskipunissa) irtonaisissa ja puristetuissa puutereissa sekä aurinkovoiteissa. 

Titaanioksidi oli ensimmäinen laajasti käytetty mikropigmentti. Sen etuihin kuuluu laaja suojausspektri ja kyvyttömyys aiheuttaa kosketusihottumaa. Hiukkaskoko ja dispersion tasalaatuisuus ovat avainasemassa suojakertoimen saavuttamisessa. Ensisijainen hiukkaskoko voi olla 10-15 nm ja toissijainen hiukkaskokoonpano 100 nm. Läpinäkyvyyden saavuttamiseksi hiukkaskoon on oltava alle 200 nm. Pigmentin suuri teknologinen houkuttelevuus johtuu sen valoa siroavista ominaisuuksista ja erittäin korkeasta taitekertoimesta, mikä tarkoittaa, että valkoisen, läpinäkymättömän pinnoitteen aikaansaamiseksi tarvitaan suhteellisen pieniä määriä pigmenttiä.

Sironneen valon laajuus riippuu hiukkasten koosta. Nanokokoisen titaanoksidijauheen tuotannon lisääntyminen on johtanut kasvavaan huoleen ihmisten ja ympäristön altistumisen seurauksista. Näiden mikrokokoisten aurinkosuojakomponenttien luonnollinen läpinäkymättömyys poistetaan heikentämättä niiden UV-suojaustehoa käyttämällä nanokokoisia sinkkioksidi- ja titaanioksidihiukkasia. Kiteistä titaanioksidia esiintyy luonnossa kolmessa polymorfissa - anataasissa, rutiilissa ja brookiitissa - joista rutiili on stabiilein. Anataasi on 100 kertaa myrkyllisempi kuin rutiili nanohiukkasmuodossa. Ennen pinnoitusta kloorausmenetelmällä valmistetut titaanidioksidi-rutiilipigmentit sisältävät noin 1 % alumiinioksidia, joka on keskittynyt hiukkasten pinnalle, mutta eivät titaanidioksidi-anatasia. Titaanioksidin rutiilikidemuodon käyttö anataasikidemuodon sijaan vähentää fotoaktiivisuutta. Titaani kertyy maksaan, lihaksiin ja aivoihin ja vähentää lihasten AChE-aktiivisuutta akuutin altistuksen jälkeen, mikä osoittaa neurotoksista potentiaalia.

Epidermiksen läpi tunkeutumisen puute on kuitenkin myös tärkein syy siihen, että ihosyöpää edistäviä vaikutuksia ei esiinny. Titaanioksidin peittokyky on 1,6 kertaa suurempi kuin sinkkioksidin kuivalla iholla ja 2,5 kertaa suurempi kostealla ja rasvaisella iholla. Samanlaisissa kokeellisissa olosuhteissa 5 % titaanioksidin käyttö lisäsi taitekerrointa noin seitsemän kertaa verrattuna pelkkään sinkkioksidiin. Titaanioksidin hiukkasten vuotuinen kulutusmäärä on tällä hetkellä neljä miljoonaa tonnia, mikä tekee siitä maailmanlaajuisesti käytetyimmän pigmentin.

Sinkkioksidi

Sinkkioksidilla ainutlaatuiset fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet, kuten korkea kemiallinen stabiilisuus, korkea sähkökemiallinen aktiivisuus, laaja säteilyn absorptiokyky ja korkea fotostabiilisuus, ja siksi se on monikäyttöinen materiaali. Sen vähäinen myrkyllisyys, bioyhteensopivuus ja biohajoavuus tekevät siitä kiinnostavan materiaalin biolääketieteessä ja ekologisesti kestävissä järjestelmissä. 

Sinkillä on myös antioksidanttinen ominaisuus, ja sen on todettu olevan hyödyllinen UV-säteilyn aiheuttamien vaurioiden ehkäisemisessä ja pahanlaatuisten kasvainten esiintyvyyden vähentämisessä. Sen käyttö on myös laajentunut vuosien mittaan moninkertaisesti useisiin dermatologisiin sairauksiin, kuten infektioihin (syyliä, leishmaniaasi), tulehduksellisiin ihottumiin (akne vulgaris, ruusufinni), pigmenttihäiriöihin (melasma) ja kasvaimiin (tyvisolusyöpä) ja se on hyvin käyttökelpoinen myrkyttömyytensä, biologisen profiilinsa ja antimikrobisen aktiivisuutensa ansiosta. 

Sinkkioksidilla on kolme kiderakennetta, jotka ovat wurtziitti (helsagoninen kiderakenne), sinkkisekoite ja satunnaisesti havaittu kivisuola. Sitä on kehitetty erilaisina nanorakenteina, jotta sen tehoa ihon kanssa voitaisiin parantaa ja olemassa olevia tuotteita parantaa. Sinkkioksidi on laajakirjoisin UVA- ja UVB-heijastin, jonka FDA on hyväksynyt käytettäväksi aurinkosuojana, ja se on sallittu jopa 25 prosentin pitoisuuksina. Nano-sinkkioksidi antaa äärimmäisen pienen kokonsa ansiosta paperipinnoitteelle suuren peittokyvyn sieni- ja UV-suojaominaisuuksien lisäksi.

Sinkkioksidi auttaa ihon korjaantumisessa pitämällä haavaa ympäröivän alueen kosteana ja puhtaana sekä luovuttamalla iholle lisää sinkkiä, jota se tarvitsee paranemisen helpottamiseksi. Lisäksi sinkkioksidi lisää kollageenin hajoamista nekroottisissa haavoissa. Se toimii ihoa supistavana aineena, joka estää öljyn muodostumista ihon pinnalle. Se on aine, joka toimii tehokkaasti kuivattaessaan ylimääräistä öljyä iholla . 

Toisin kuin kemialliset aurinkosuojat, jotka voivat aiheuttaa hormonaalisia häiriöitä, sellaisten tuotteiden käyttö, joissa sinkkioksidi on yksi tärkeimmistä ainesosista, on hyvä valinta myös niille, joilla on herkkä iho. Ainoastaan nanokokoinen sinkkioksidi pääsi allergisen ihon syviin kerroksiin, mutta bulkkikokoinen sinkkioksidi pysyy sekä vaurioituneen että allergisen ihon ylemmissä kerroksissa.

Kaoliini

Luonnonsavea on käytetty ihotulehdusten parantamiseen jo varhaisimmasta kirjatusta historiasta lähtien. Tiettyjen savien, kuten smektiittien (savimineraali) ja kaoliiniryhmän mineraalien suuri adsorptio- ja absorptiokapasiteetti, kationinvaihtokapasiteetti sekä erittäin hieno hiukkaskoko ovat tärkeitä syitä siihen, miksi näitä mineraaleja käytetään poistamaan iholta öljyjä, eritteitä, toksiineja ja epäpuhtauksia. 

Adsorboimalla ja imemällä kosteutta ja epäpuhtauksia iholta savet myös puhdistavat ja virkistävät ihon pintaa ja auttavat parantamaan paikallisia virheitä, mikä on monien kosmetiikkatuotteiden tärkein myyntivaltti. Kaoliini (hydratoitu alumiinisilikaattisavimineraali) on seos, joka koostuu pääasiassa kaoliniittimineraalista ja sisältää vaihtelevia määriä muita mineraaleja, kuten muskoviittia, kvartsia, maasälpää ja anataasia. Sitä valmistetaan farmaseuttisiin ja lääkinnällisiin tarkoituksiin "pesemällä" se vedellä hiekan ja muiden epäpuhtauksien poistamiseksi. Nimi on peräisin sanoista Kao-ling (kiinaksi ”korkea harju”, kukkula Kiinassa, josta tätä savea alun perin saatiin tai josta sitä louhittiin). Yleisesti ottaen savimineraaleilla on luonnostaan erilaisia morfologioita, kuten kuituja, levyjä, kääröjä, sauvoja ja tuubeja.

Morfologinen monimuotoisuus syntyy savimineraalien muodostumisprosessissa luonnossa. Kaoliniitti on yksi yleisimmistä savimineraaleista maankuoressa ja yleisin faasi muiden kaoliinin polymorfien (halloisiitti, dickiitti ja nakriitti) joukossa. Apuaineena käytettävän kaoliinin tärkeimpiä toimintoja on raportoitu olevan laimennusaine, sideaine, hajottava aine, pelletöintiaine ja rakeistava aine, amorfisointi, hiukkaskalvojen päällystäminen, emulgointiaine ja suspensioiaine. Hyvän bioaktiivisuutensa vuoksi kaoliniittia on käytetty myös tehoaineena joidenkin yleissairauksien hoidossa. Sitä voidaan antaa paikallisesti hemostaattisena aineena, ihonsuoja-aineena, tulehduskipulääkkeenä ja peloterapiassa (mutahoidot) tai suun kautta ruoansulatuskanavan suoja-aineena, antibakteerisena, antiviraalisena, detoksifioivana tai ripulilääkkeenä. Punainen kaoliini on huomattavasti imukykyisempää kuin muut kaoliinisavet ja sopii siten paremmin akneen tai rasvoittuvaan ihoon. Vaikka kaoliinisavi ei olekaan niin imukykyinen kuin muut savet, erityisesti bentoniittisavi, se voi poistaa ylimääräistä talia kasvoilta. Kaoliinisavi on valkoista ja rakenteeltaan hyvin pehmeää. Vaikka se on yleensä valkoista, sitä voi olla myös eriväristä (lähinnä vaaleanpunaista ja vihertävää) riippuen siitä, minkä tyyppisiä muita mineraaleja savessa on.

Mitä valkoisempaa kaoliinisavi on, sitä puhtaampaa ja parempaa se on, ja se sopii kuivalle, herkälle ja kypsälle iholle. Se on luonnollinen puhdistusaine ja kuorinta-aine, sävyttää ihoa ja sitä käytetään vihreän teen, avokadon, hunajan, taikapähkinän ja omenaviinietikan kanssa kasvonaamiona. 

Bentoniitti

Bentoniittia on käytetty pitkään ulkoisesti iholla. Se voi toimia esteenä myrkyllisten orgaanisten fosforiyhdisteiden siirtymiselle ihon läpi, mikä viittaa sen fysikaaliseen suojaavaan vaikutukseen iholla . Bentoniitti parantaa tehokkaasti vaippaihottumaa, ja sillä oli myös nopeampi vaikutus verrattuna esimerkiksi kehäkukkaan. Bentoniittisavea on erityyppisiä; kukin on nimetty saven hallitsevan alkuaineen, kuten kaliumin, natriumin, kalsiumin, magnesiumin tai alumiinin, mukaan. 

Bentoniitti on voimakas parantava savi, joka koostuu vulkaanisesta tuhkasta, jossa on suuri prosenttiosuus montmorilloniittia, pehmeiden mineraalien ryhmää. Rauta- ja magnesiumionit antavta bentoniittisavelle hienovaraisen vihertävänharmaan värin. Kun bentoniitti sekoitetaan veteen, se turpoaa kuin sieni ja muuttuu hyvin liukkaaksi ja lähes geelimäiseksi. Bentoniitti on erittäin imukykyinen savi, joka vetää öljyt ja epäpuhtaudet pois iholta. Savikasvonaamion käyttäminen voi auttaa hoitamaan aknea tai vähentämään näppylöiden ja ihotulehdusten riskiä.

Bentoniittisavi auttaa myös ihonhoitotuotteita tarttumaan ihoon ja lisää niiden vedenkestävyyttä. Kolloidisia savia, joko luonnossa jalostettuja bentoniitteja tai synteettisiä savia, on käytetty myös sideaineina kosmetiikassa.

Tärkkelys

Luonnollisista biopolymeereistä tärkkelystä käytetään biomateriaalien alalla yleisimmin, koska ne ovat edullisia, yleensä myrkyttömiä, biohajoavia ja uusiutuvia. Näistä ominaisuuksista huolimatta tärkkelyksen teollinen soveltaminen on usein rajallistaa sen huonojen reologisten ominaisuuksien vuoksi. 

Maissijauho ja perunatärkkelys ovat yleisiä ainesosia kosteusvoiteissa, naamioissa ja meikeissä. Maissitärkkelystä käytetään sakeuttamisaineena kosmetiikkatuotteissa ja myös talkin korvikkeena luonnollisissa vauvapuutereissa. Maissijauho on halpa kasvojen kuorinta-aine, jota voidaan turvallisesti käyttää kotitekoisissa kosmetiikkavalmisteissa. Sitä käytetään myös kasvopuutereissa. 

Erityisesti riisitärkkelys on hyvin yleistä valmisteiden perusainesosana. Sen katsotaan antavan kasvoille ”"persikan kaltaisen” hehkun. Koska hiukkaset ovat pallomaisia, ne tuntuvat hyvin sileiltä iholle levitettäessä. Sillä on erinomaiset imeytymisominaisuudet, ja lisäksi sillä on hyvä peittokyky. Veden läsnä ollessa se pyrkii kakkumaiseksi ja takertumaan kasvokarvoihin, mikä ei näytä hyvältä iholla. Se voi myös muuttua tahmeaksi.

Riisin tärkkelysrakeet ovat kaupallisista tärkkelyksistä keskimäärin pienimpiä (2-9 μm). Tärkkelystä voidaan käyttää mm. sakeuttamisaineena, liimana, sideaineena, kapselointiaineena, kalvonmuodostajana, hyytelöimisaineena, vedensidonta-aineena, teksturointiaineena, rasvaa säästävänä aineena.

Nykyään on saatavilla modifioituja tärkkelyksiä, jotka voivat olla erittäin hyödyllisiä jauhemaisissa tuotteissa. Tärkkelyksen modifiointi on johtanut uusiin tuotteisiin, joilla on uusia toivottuja ominaisuuksia. Happohydrolyysillä ja lämpökosteuskäsittelyllä muunnettuja maissitärkkelysnäytteitä valmistettiin muuttamalla pH:ta, kosteuspitoisuutta ja käsittelylämpötilaa. Modifioinnin jälkeen maissitärkkelyksen turvotusvoima yli 75 °C:n lämpötilassa väheni, kun taas tärkkelyksen liukoisuus lisääntyi. Niitä voidaan käyttää talkin korvaajina joissakin tuotteissa. 

Valitettavasti sekä tärkkelys että modifioidut tärkkelykset ovat ihanteellisia mikrobiologisen kasvun elatusaineita; siksi on tärkeää, että käytetyt tärkkelyslajit steriloidaan ennen käyttöä, että valmistusympäristö on mahdollisimman puhdas kontaminaation estämiseksi ja että formulaatiossa käytetään riittävästi säilöntäaineita. Hopea-tärkkelys-nanokomposiittimateriaalia [AgNPs (<10 nm)] voidaan menestyksekkäästi käyttää estämään yleisten patogeenien Staphylococcus aureus, Escherichia coli ja Candida albicans elinkelpoisuutta ja kasvua.

Kalsiumkarbonaatti eli liitujauho

Kalsiumkarbonaatti esiintyy hajuttomana ja mauttomana valkoisena jauheena tai kiteinä. Kalsiumkarbonaatit ovat yksi maankuoren runsaimmista mineraaleista. Sitä saadaan luonnossa esiintyvistä mineraaleista aragoniitista, kalsiitista ja vateriitista. Niitä esiintyy fossiileista muodostuneena kalkkikivenä ja liituna sekä sedimenttikiven metamorfoosista syntyneenä marmorina. Ne koostuvat enimmäkseen (> 98 %) CaCO3:sta, ja niissä on pieniä määriä magnesiumkarbonaattia, rautaoksidia ja alumiinisilikaatteja. Sitä käytetään pääasiassa suun kautta otettavissa lääkevalmisteissa, ja sitä pidetään yleisesti myrkyttömänä materiaalina.

Meikkituotteissa sitä käytetään pigmentin kirkastajana, kestävyyden parantajana, valkaisevana aineena ja öljyn imeyttäjänä. Koska kalsiumkarbonaatti imee itseensä kosteutta, sitä käytetään usein kasvopuuterien ainesosana parantamaan meikin kykyä imeä kosteutta, ja se on hyvä ihon kiillon ja rasvaisuuden poistaja pohjustusaineissa ja viimeistelypuutereissa. Kosmetiikkateollisuudessa se tunnetaan imukyvystään, läpikuultavuudestaan, peittävyydestään, ihoa suojaavista ominaisuuksistaan, tarttuvuudestaan, mikä saa meikin pysymään pitkään iholla, ja valoa hajottavista ominaisuuksistaan. Kalsiumkarbonaattien kirkkaus ja läpinäkymättömyys tekevät niistä sopivia käytettäväksi valkoisessa ja värikosmetiikassa. Niitä voidaan pitää jopa titaanidioksidin pysyvyyden pidentäjänä ja ne toimivat luonnollisena kalsiumin lähteenä. 

Hienojakoinen saostumaton kalkki eli kalsiumkarbonaatti on lievästi emäksistä, valkoista, hajutonta, mikrokiteistä jauhetta ja se vähentää talkin kiiltoa ja sillä on hyvä peittokyky, se auttaa imemään hajuja ja se on myös rasvankestävä ja hikeä imevä.Jos tätä raaka-ainetta käytetään liikaa, puuteri voi tuntua kuivalta, mutta maltillinen käyttö on hyödyllisintä kasvopuuterikaavoissa.Kasvopuuteriformulaatioissa liitujauhe säilyttää tietynlaisen tasapainon liukuvuuden ja tarttuvuuden, peittävyyden ja läpinäkyvyyden välillä.

Magnesiumkarbonaatti

Magnesiumkarbonaattia käytetään absorboivana aineena, sameuttajana, väriaineena tai kosmetiikkatuotteiden pH:n säätämiseen.Se on valkoista, mautonta, hajutonta, amorfista, hienoa jauhetta.Sitä käytetään paakkuuntumisenestoaineena esim. pöytäsuoloissa sen hygroskooppisuuden takia. Sitä käytetään kosmetiikkateollisuudessa erityisesti talkissa, kasvojauheessa, vartalojauheessa jne. Merkittävän imukykyisyytensä vuoksi sitä käytetään usein myös erikoissaippuoissa. Valkoista jauhetta käytetään farmaseuttisissa valmisteissa, hiustenvalkaisuaineissa, jauhemaisissa shampooseissa, kosmeettisissa jauhevalmisteissa, jalkojenhoidossa ja ihonhoidossa. Se soveltuu erinomaisesti muun muassa imeytysaineeksi/sideaineeksi, täyteaineeksi ja samentavaksi aineeksi. 

Jos iho on kuiva, öljyä imeviä tuotteita, kutenmagnesiumkarbonaattia, tulisi välttää. Jos puuteria halutaan käyttää, sen pitäisi sisältää vähän magnesiumkarbonaattia ja sinkkioksidia, koska näillä kahdella aineella on supistava tai kuivattava vaikutus kasvoihin. Se pienentää staattista kitkakerrointa ja antaa puuterille kuohkeutta. Magnesium suojaa ihoa vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta ja tulehduksilta, ja se on välttämätöntä entsyymeille, jotka säätelevät solujen vaihtumista ja korjautumista. Monet ihmiset päätyvät käyttämään sitä paikallisesti aknen ja akne-rosacean hoitoon.

Sillä on valtava kyky imeä öljyä iholta, estää tuotteiden kokkareistuminen ja se toimii hajusteiden tehostajana. Tästä syystä magnesiumkarbonaattiin lisätään usein hajusteita erillisenä vaiheena formuloinnin aikana.

Mikrokristallisoitu/mikrokiteinen selluloosa 

Sitä käytetään kosmetiikassa hankausaineena, imeytysaineena, paakkuuntumisenestoaineena, viskositeetin lisääjänä, sideaineena, täyteaineena, emulsiostabilisaattorina, liukenemisen estäjänä ja teksturoijana, ja sitä  löytyy mm. erilaisista hiusten- ja ihonhoitotuotteista sekä meikeistä. 

Kolmannessa osassa tarkastellaan lisää puuterien ominaisuuksiin (levittyvyys, hehku, sävy, tuoksu) vaikuttavia ainesosia.

Puuterit, osa I

Kasvopuuterit peittävät ihon epätasaisuudet, hillitsevät öljyisyyttä, antavat mattapinnan ja tekevät ihosta tuntuvan sileän. Puuterit auttavat meikkipohjaa pysymään siistinä ja niillä on öljyä imeviä ominaisuuksia, jotka ovat erittäin hyödyllisiä rasvoittuville ihotyypeille. 

Irtopuutereita käytetään meikkipohjan kiinnittämiseen ja kompaktipuutereita (kivi- tai kakkupuutereita) kasvojen retusoimiseen päivän aikana. 

Tiettyjä kasvopuutereita on helppo valmistaa, mutta ei ole helppoa valmistaa todella hyvää kasvopuuteria, joka levittyy hyvin ja tasaisesti iholle, on sopivassa määrin mattapintainen ja peittävä, kestää hyvin kuumalla säällä, sateella ja myrskyllä, on saatavana useina eri värisävyinä, ovat houkuttelevasti hajustettuja ja laadultaan aina tasalaatuisia.

Georges Seurat: Nuori nainen puuteroimassa itseään (Wikimedia Commons)

Miten puuterit valmistetaan?

Kasvopuuterit ovat monimutkaisia ja ne valmistetaan aineiden sekoituksesta: Talkki ja serisiitti (auttavat levittymään), liitu tai kaoliini (antavat kosteutta imeviä ominaisuuksia), magnesiumstearaatti (antaa tarttuvuutta), sinkkioksidi ja titaanioksidi (auttavat peittämään ihon virheitä) ja pigmentit antavat väriä. 

Kiilteen (mica) käyttö jauhemaisissa koostumuksissa parantaa ihon ulkonäköä, tuotteen levittymistä ja tarttuvuutta ihoon. Suotuisat vaikutukset saavutetaan märkäjauhetulla (ja titaanioksidilla päällystetyllä) micalla tai vismutilla (bismuth), jonka hiukkaskoko on <15 mm. Kiillettä voidaan myös muokata päällystämällä se epäorgaanisilla tai orgaanisilla aineilla, jolloin saadaan toinen suuri ryhmä täyteaineita (pallomaiset, erityiset ja pintamuunnellut).

Pallomaisia täyteaineita käytetään laajalti parantamaan näennäisesti ihon pintaa. Saatavilla on erilaisia materiaaleja, joista orgaaniset ovat pääasiassa polyamideja ja nailonpalloja ja epäorgaaniset pääasiassa piidioksidia, sekä kiinteinä että onttoina palloina. 

Ihon näennäinen paraneminen johtuu pyöreiden partikkelien vaikutuksesta muiden jauhemaisten ainesosien ja pallomaisen täyteaineen välillä. Kun käytetään pallomaisia materiaaleja, myös emulsion viskositeetti kasvaa, mikä mahdollistaa viskositeetin säätäjäaineiden vähentämisen lopullisessa formulaatiossa. 

Nämä varhaiset kaupalliset kasvojauheet olivat yleensä kolmen tai useamman aineen yksinkertaisia seoksia. Yleisiä ainesosia olivat talkki, luonnon tärkkelys, kuten peruna- ja riisitärkkelys, kalsiumkarbonaatti (liitu), magnesiumkarbonaatti, kieselguhr eli piimaajauhe (diatomiitti)*, pesty posliinisavi (kaoliini), vismuttisubkloridi (bismuth) ja -subnitraatti (antiseptinen, supistava), sinkki- ja magnesiumstearaatti, jauhettu orris-juuri ja sinkkioksidi. Sinkkioksidi on erittäin tärkeä jauheen ainesosa, koska sillä on suuri peittokyky ja koska se on myös tarttuva, ja sitä voidaan lisätä kevyempiin tärkkelyslajeihin ja myös magnesiittikarbonaattiin.

Jotkut näistä aineista, kuten orrisjuuri ja vismuttiyhdisteet (bismuth), ovat hiukan menettäneet suosiotaan, kun taas toisista, kuten sinkkioksidista, joihin aluksi suhtauduttiin epäluuloisesti, tuli perusaine.

Puuterien käyttötarkoitukset:

Kasvopuutereille on löydetty uusia käyttötarkoituksia, kuten liiaksi korostuneet ihon sävyn (punoitus yms.) korjaaminen, kun on iho on liian punertava, tai kun on kyse liian kalpeasta ihonväristä. Raja kasvopuuterin ja meikkivoiteen välillä on hämärtynyt 2-in-1 -tuotteiden kehittämisen myötä. Alkuaikojen kasvopuuterien päätehtävä oli siloittaa ihoa visuaalisesti, jotta kiilto vähenisi ja virheet peittyisivät. Tarvittavan peittävyyden määrä vaihteli naisittain, joten puutereita valmistettiin eri laatuluokkia, joita kutsuttiin vapaasti kevyiksi, keskivahvoiksi ja raskaiksi. Tärkeimmät toiminnalliset käyttötarkoitukset ovat kuitenkin seuraavat:

- Sen tärkein tehtävä on kyky täydentää ihon väriä antamalla samettimainen pinta.

- Se on riittävän peittävä, jotta se peittää pienet virheet ja pienet puutteet, mutta se ei saa antaa naamion kaltaista vaikutusta.

- Pintakäsittelystä riippumatta sillä on oltava kohtuulliset kesto-ominaisuudet, jotta ihoa ei tarvitse puuteroida uudelleen, eli sen on pysyttävä kiinni ihossa.

- Sen on kestettävä kohtuullisesti ihon sekoittuneita eritteitä.

- Lopuksi sen on toimittava välineenä miellyttävälle tuoksulle, joka leviää hajustehiukkasten läheisen kosketuksen kautta lämpimälle ja suhteellisen laajalle alueelle.

Kasvopuutereilla on myös joitakin muita mielenkiintoisia käyttötarkoituksia, kuten:

Silmämeikin pohjustuksena: Silmämeikin pohjustajana käyttö auttaa luomiväriä säilyttämään värinsä ja tuoreemmilta pidempään, ja puuteroidut silmäluomet voi olla hätäratkaisu. Tämä ei ainoastaan mattauta rasvaisia silmäluomia, vaan myös helpottaa häivyttämistä, sillä puuterit häivyttyvät toisten puuterien päälle paremmin kuin paljaiden silmäluomien päälle.

Huulipunan mattaajana: Aseta ensin ohut kerros huulille siveltimellä, ja tupsuta sitten hieman irtopuuteria punan päälle, jotta väri tiivistyy.

Ripsivärin pohjustajana: Ohuiden ripsivärikerrosten levittämisen välissä ripsien päälle harjataan hieman läpikuultavaa irtopuuteria, ennen kuin ripsiväri on täysin kuivunut.

Hätätilanteessa kuivashampoona: Suurin osa kuivashampoista koostuu erittäin imukykyisistä jauhemaisista ainesosista, kuten tärkkelyksestä, savesta jne., jotka imevät öljyn ja rasvan hiusten juurista. Suurimman osan öljyjen imeytymiseksi on kuitenkin välttämätöntä, että jauhe on esipyyhitty nenäliinalla tai pyyhkäisypaperilla, jotta jauhe ei pääse paakkuuntumaan, ja että rasvaisten alueiden päälle tupsutetaan väritöntä irtonaista jauhetta jälkikäteen.

Hyvän puuterin ominaisuudet:

Viime aikoina meikkimuoti on muuttunut luonnollisempaan suuntaan, joka näyttää siltä kuin jos iholle ei olisi levitetty mitään tuotetta, mutta iho on kuitenkin virheetön. Nykyaikaisilta tuotteilta edellytetään myös, että ne ovat pitkäkestoisia, mieluiten koko päivän, ja siksi meikin jätkuvaa korjailua pitkin päivää on vältettävä; meikit eivät saa myöskään hankautua vaatteisiin (ei käyttäjän eikä muidenkaan).

Peittokyky - kyky peittää ihon virheet, kuten ihon kiilto, laajentuneet ihohuokoset ja pienet virheet.

Liukuvuus - kyky levitä iholle ilman hankaamista ja antaa iholle sileän tunteen. Puuterin on oltava riittävän liukuva, jotta se voidaan levittää iholle sopivalla levittimellä, kuten vipalla tai siveltimellä, ilman, että se meikki alla rullaa tai että puuteri aiheuttaa tahraista jälkeä.

Tarttuvuus - kyky tarttua kasvoihin. Puuterin on pysyttävä kiinni iholla, eikä se saa hävitä kokonaan iholta lyhyessä ajassa, jolloin vältytään usein toistuvalta meikin korjailulta.

Imeytyvyys - kyky imeä ihoeritteitä (hiki ja rasvaisuus) ilman, että puuteri paakkuuntuu.

Mattaisuus - kyky antaa iholle samettisen persikkaisen pinnan. Kiilto nenän päällä tai ympärillä on poistettava kokonaan. Puuterin on oltava imukykyinen muuttamatta sen ulkonäköä iholla.

Seuraavassa postauksessa paneudutaan lähemmin puuterin valintaan ja tutustutaan enemmän puuterien ainesosiin.

* Diatomiitti on vaaleanvärinen sedimenttikivi, jossa on korkea piipitoisuus. Sitä louhitaan piimaan (kieselguhr) muodossa, joka koostuu pääasiassa piimaankuorista. 

Piimaa sisältää rikkaan mineraalikoostumuksen. Kiven perusta on piioksidi, joka muodostaa noin 75 % kokonaismassasta.
Koostumus sisältää myös:
* alumiinioksidi (noin 4 %)
* magnesiumoksidi (n. 1 %)
* rautaoksidi III (noin 7 %)
* kalsiumoksidi (noin 1,5 %)
* kosteus ja muut epäpuhtaudet (noin 11,5 %).

Sekalaisia ihmettelynaiheita + 30% alekoodi

Täällä Saksassakin hintojen nousun huomaa. Hyvänä esimerkkinä tämä Balean misellivesi, jonka vielä n. vuosi sitten sai n. 1,50 euron hintaan. Nyt tällainen 0,4 litran iso pullo maksaa 1,95 euroa.

Vaan ei se silti ole neljästä desilitrasta ihan toimivaa ainetta mikään kallis hinta.

Paljonko maksaa edullisin markkinoilla oleva misellivesi Suomessa? Per desilitra, jos tämä on nyt alle 0,50 euroa per dl?

Myös kaupungin kattava bussilippu on täällä oloni aikana noussut n. 72 eurosta / kk n. 92 euroon. Toisaalta, miksi ostaa seutulippu, joka käy vain tämän kaupungin busseihin, jos koko maan ja melkein kaiken julkisen liikenteen kattava Deutschlandticket maksaa vain 49 euroa / kk? Tosin senkin hinta oli vain vaivaiset 9 euroa / kk aiempina vuosina. Mutta on se silti edullinen!

Sitten toinen ihmettelynaihe: seurasin erästä nettikeskustelua koskien hiusravinteita. Siellä monet uskoivat, että esim. kuukauden kuuri vahvistaa pitkiä hiuksia.

Hiushan on kuollutta ainetta, ei sinne latvoihin saa verenkierron mukana mitään hiuksia vahvistavaa, suun kautta syötävää lisäravinnetta sitten mitenkään.

Hius kasvaa kuukaudessa keskimäärin 0,5-1 cm, harvoin liki 2 cm. Ne lisäravinteet saattavat siis vaikuttaa (jos ylipäätään vaikuttavat) vain siihen kasvuun, jonka aikana noita lisäravinteita on syöty. Koko pituuksiin siis ne eivät vaikuta, ellei noita lisäravinteita ole syöty koko hiuksen kasvun ajan. Yksittäinen hius kasvaa keskimäärin 2-6 vuotta.

Kummallisia uskomuksia siis liikkuu tässäkin suhteessa maailmalla!

Ihmettelen myös, kuinka nopeasti noihin +30 C -helteisiin tottuu. Täällä on nyt +25 C, ja minulla on parvekkeen ovi auki. Ilma tuntuu jopa viileältä, kaivelen tässä villatakkia ylleni.

Tuli ihan mieleen eräs egyptiläinen vaihto-oppilas ammoisilta ajoilta. Hän kun värjötteli paksussa toppatakissa Suomessa keskellä helteistä heinäkuuta 😂.

Vielä yksi vinkki tälle päivälle: Tallinkin nettikaupassa on tänään kaikista tuotteista -30 % koodilla FLASH. Tilasin Suomen-osoitteeseen K18 hiustenhoitoainetta ja Erborianin tuotteita, mm. uuden CC-voiteen, kun se on nii-in erinomainen!

Joskus menee viisaskin vipuun

Muistan jonkin ammoisen Roomanreissun, jossa juttelin paikallisten kanssa. Nämä olivat vahvasti sitä mieltä, että kaikki suomalaiset ovat blondeja.

Minä yritin väittää vastaan kertoen, että suurin osa suomalaisista omaa maantien väriset hiukset. Mutta sitten tajusinkin, että italialaisesta näkövinkkelistä maantienvärinen tukka on blondi. Mitäpä siitä sitten enää jankkaamaan, näin eri tavalla ihmiset näkevät hiusten värin.

Sama pätee ihon sävyyn. Mikä Suomessa luokitellaan vaaleaksi, saattaa muualla olla jotakin aivan muuta. Tai vaaleaksi luokiteltu ihon väri esimerkiksi täällä Keski-Euroopassa onkin jotakin muuta kuin suomalainen kalvakkuus.

Tästä päästäänkin asiaan...

Facebookissa Meroda Cosmetics mainosti väriä muuttavaa meikkivoidettaan. Alennuksetkin olivat hyviä, joten sorruin tilaamaan vaaleasta medium -ihonsävylle sopivasta meikkivoiteesta matkakoon.

Jotenkin kuvittelin, että tämä olisi saman tapainen kuin jotkut korealaiset väriä muuttavat voiteet. 

Voide saapui suurinpiirtein seuraavana päivänä, ja se oli pakattu kauniiseen, huurrelasiseen pumppupulloon.

Hyvältä näyttää vielä tässä vaiheessa, mutta...

Iholla se oksidoituu aika reippaasti ja on kyllä auttamatta liian tumma.

Tässä vielä kuvaa ranteen sisäpuolelta. Hassua myös, että se oksidoituu tuossakin läntissä vain osittain. Kasvoilla tuollainen kirjavuus voi näyttää hassulta. Yritin kyllä ravistaa pulloa ennen testailua.

Hmmm. Lähetin kuvat ko. firmalle ja sain kyllä rahani takaisin. Muutenhan se olisi ollut kyllä hyvä ja peittävä meikkivoide, jättää mattapinnankin ja siinä on spf15.

Olen hiukan ihmeissäni, sillä en nyt sentään ole ihan kalkkilaivan kapteeni ihoni sävyltä, tai ainakaan en joudu ostamaan valikoiman vaaleinta sävyä koskaan.

*****

Jokaista vaateostostani en tänne postaa, mutta nyt löysin niin kivan ja klassisen mekon, että pakko jakaa kuva teidänkin kanssanne. Mekko on musteensininen, brändi Paradi ja Zalandossa hinta oli 139,99 euroa.

Kuvakaappaus: zalando.de

Nyt pitäisi löytää joku jakku tuohon. Tilasin samasta paikasta Nextin pitkän ribatun, musteensinisen villatakin, jossa on mm. pellavaa, mutta sen palautan, sillä tähän mekkoon se on liian rento. jatkan siis etsintää.

Kuvakaappaus: douglas.de

Sitten viimeisin laukkuhinku: Douglasin nettikaupasta on tullut varsinainen sekatavaramyymälä, ja näköjään myyvät Parfumdreamsinkin valikoimaa. Nyt bongasin sieltä tämän Coccinellen nahkalaukun, joka miellyttää silmääni. Hinta 379,99 euroa. 

Tosin nykyään olen enemmän olkalaukkujen ystävä, joten en kyllä osaa sanoa, paljonko tällä veskalla löytyisi käyttöä.

Silti kuolaan sen perään. Tosin laukkuja en kyllä tarvitsisi enää yhtään, kaikkia omistamiani ei tule nytkään käytettyä.

Toiset 2 x Chanel

Olihan minulla noita Chanelin tuoksuja muitakin kuin nuo aiemmin esitellyt (postaus niistä on luettavissa täällä). Tiedä sitten kuinka paljon niitä löytyy, kun varastojaan oikein tutkii... Chanel Chance Eau Tendreä on montakin pulloa, sen tiedän. Yksi niistä on mukanani täällä Saksassa.

Mutta asiaan. Ensimmäinan näistä kahdesta on Chanel Coco Mademoiselle.

Pakkaus on hiukan kärsinyt jossain vaiheessa...

Coco Mademoiselle on Olivier Polgen luomus, ja parfyymi lanseerattiin vuonna 2001 ja eau de toilette vuonna 2002. Tämä omani on Eau Privée, ja sen lanseerausvuosi on 2020, eli tuoreempi flankkeri.

Tämä huurrelasipulloon pakattu parfyymi on tehty yökäyttöä varten. Ei yökerhoja ja muita menoíltoja varten, vaan sänkyyn mennessä käytettäväksi.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Tuoksunuotit ovat yksinkertaiset. Kärjessä on mandariinia, joka syvenee ruusun ja jasmiinin avulla. Pohjatuoksussa on valkoista myskiä. Hyvin eroottinen kombo!

Alkuperäinen Chanel Chance lanseerattiin vuonna 2005 ja flankkeri Eau Tendre -flankkeri vuonna 2010. nenä tuoksun takana on Jacques Polge. Tuoksu on kukkais-hedelmäinen ja sen kärjessä on kvitteniä ja greippiä.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Tuoksu syvenee hyasintilla ja jasmiinilla ja pohjatuoksussa on valkoista myskiä, iiristä, Virginian seetriä ja ambraa.

Tuoksu on makeahko ja iiriksen takia jopa puuterinen. Mausteisuus taittaa makeutta sopivasti.

Meillä eräs herrashenkilö lienee ihan koukuttunut tähön, sillä olen saanut useamman pullon näitä aina merkkipäivinäni 😍. Pidän toki tuoksusta itsekin. Hyasintti, iiris ja valkoinen myski kelpaavat aina.

Maailmanmenoa ja ruokaostoksilla Hollannissa

Jos mielii syödä kunnon kalaa, on ylitettävä raja ja mentävä kala-apajille Hollannin puolelle Vaalsiin. Onneksi sinne ei ole pitkä matka ja sen reissun voisi ihan hyvin tehdä jalkaisinkin. Minä menin bussilla.

Vaihdoin Elisenbrunnenissa hollantilaiseen bussiin. Paviljongissa soitti joku livebändi, mutta juuri alkaneen kaatosateen myötä yleisö oli aika vähissä.

Vaalsissa bussi pysähtyy bussiasemalle, joka on juuri Albert Heijn -marketin edessä. Sinne siis sadepisaroita väistellen.

Siellä on aika hyvä kasvisosasto, Hollannissa kun ollaan. Näitä pakkauksia jaksan aina ihastella; niissä on kaikki tarvittava, aina reseptiä myöten neljän hengen (?) keitolle tai padalle tms. Vähän liikaa yhdelle hengelle, mutta käteviä pakkausia ne ovat ja paljon on valinnanvaraa niissäkin.

Ostin minikurkkuja. Isoja kasvihuonekurkkuja en enää edes halua, sillä nämä ovat kiinteämpiä ja maukkaampia.

Sitten bongasin nin isoja vadelmia, että oksat pois. Söin ne heti kotiin päästyäni, koska ne olivat hiukan "mehustuneet" kauppakassissa. Seurana oli vaniljalla maustettua jogurttia, jonka siis maustoin itse vaniljauutteella. Maustettuja jogurtteja en ikinä osta, sillä ne ovat suorastaan ällömakeita täällä Keski-Euroopassa.

Nämä vadelmat olivat kyllä makeimpia ikinä syömiäni.

Kuvasta saa jotakin käsitystä vadelmien koosta isoon ruokalusikan pesään verrattuna.

Sitten sinne kalahyllyille. Halusin savukalaa, ja savustettuna löytyi silliä, lohta ja makrillia. Otin makrillia, vaikka sitten kotimatkalla jo hiukan kaduin. Savusilakkaa kyllä saa Suomestakin, mutta en ole koskaan nähnyt savuSILLIÄ siellä. No, ehkä seuraavan kerran... Eikös tuo "hering" nyt kuitenkin silli ole, eikä silakka? 

Kalaa ja äyriäisiä oli aika hyvä valikoima, kuten tavallista. Jopa sinisimpukoita, vaikka tämän kuukauden nimessä ei ole R-kirjainta (perinteisestihän näitä pitäisi syödä vain kuukausina, joiden nimessä se R-kirjain on). Ensi kuussa (September) voi taas syödä niitäkin.

Hollantilaiset rakastavat sillejään, ja ne syödään raa'an sipulin kanssa. Joskus Amsterdamin-aikoina ihmettelin pitkin kaupunkia löytyviä sillikojuja, niistä päätellen sillin kauppa kävi hyvin. Tässäkin samaan pakkaukseen on jo pakattu se sipulisilppu valmiiksi.

Ilmeisestikin täällä myös tykätään kaikenmaailman snackeista, olipa se sitten lihaleikkelettä, juustokuutioita, oliiveja, semikuivattuja tomaatteja tai jotakin tahnaa, kuten hummusta tai baba ghanoushia yms. Kaikkea löytyy, ja varsin pitkä hylly se onkin.

Juolahtikin sitten mieleen vielä tsekata kaupan perunavalikoima. Minä en paljoa perunaa syö, mutta kuten aiemminkin totesin, en pidä täällä niin tavallisista superkiinteistä perunoista, joita saa keittää puoli päivää ennen kuin ne pehmenevät. Ja perunasalaattia en itse valmista, enkä juuri edes syö, siihenhän ne sopivat.

Kas kummaa, Albert Heijniltä löytyi punaisia uuniperunoita! Ostin tietenkin, vaikka pussi on kyllä tolkuttoman iso!

Sitten vielä pannukakkuhyllyt. Näistähän hollantilaiset myös tykkäävät. Ostin ihan tavallisia, tykkään joskus syödä niitä sellaisenaan (ilman hilloa tms.) aamupalaksi. Nyt oli tarjolla 0% sokeria sisältäviä, tavallisia, tavallisia amerikkalaisia pannukakkuja, banaanipannukakkuja ja poffertjes-pannukakkuja. Viimeksimainitut ovat sellaisia pikkuruisia ja paksuja, ihan kuin amerikkalaisia pannukakkuja, mutta todella pikkuisia.

Maitohyllyn vieressä, erillään muista leivistä ja kakuista on hyllyllinen yksittäispakattujen leipäviipaleitten monipakkauksia. Keväällä, niitä aikani tutkailtuani, ostin paketin, ja totesin niiden muistuttavan suomalaista joululimppua. En tiedä, miten näitä pitäisi syödä, mutta laitan vaan voita päälle ja eikun ääntä kohti. Hyviä nämäkin silloin tällöin syötynä.

Lähtiessäni kassoile, tsekkasin vielä salmiakkihyllyt, vaikka ei ollut mitään tarvetta ostaa mitään. Täältä sentään löytyy salmiakkia. Sveitsissä minulla oli kaksi hollantilaista työkaveria, joille aina Suomilomilta tultuani tarjoilin Turkinpippureita peltipurkista. Sitten se purkki piti piilottaa kaappiin sillä vietnamilainen työkaverini Tri oli äärettämän perso salmiakille ja istui yleensä työpöytäni reunalla kädet kyynärpäitä myöten Turkinpippuripurkissa, ellei niitä häneltä piilottanut.

Muuten sitten ostin palan Ardennienpatéta ja pari pulloa kefiiriä, sillä täällä myytävä kefiiri on lähimpänä suomalaista piimää. Muualla myytävät ovat lähinnä kirnupiimän tapaista koostumukseltaan.

Palatessani Elisenbrunnenissa musisoitiin edelleen. Mikä tämä kappale muuten oikein on? Tutulta kuulostaa, mutta en vaan saa päähäni...

EDIT!!! Sehän on The Weeknd - Blinding Lights! Löytyy myös hiukan erilaisena Aviciin ja The Weekndin versiona netistä.

Naapurirakennuksessa oli laitettu jalkakäytävälle jeattavaa tavaraa. Näitä näkee usein siellä täällä ja laatikoissa on yleensä astioita tai kirjoja. Jos haluaa niin saa ottaa mukaansa.

Minä en voisi kuvitellakaan, että Turun keskustassa laittaisin jotakin jakoon tällä tavalla, sillä olen satavarma, että kun selkäni käännän, niin astiat olisi rikottu siihen jalkakäytävälle ja kirjat revitty kappaleiksi.

Minullakin on yksi nätti ja vanhanaikainen sokerikko, jonka tällaisesta jakolaatikosta kerran pelastin Baselin vanhassa kaupungissa.

Mukavaa loppuviikkoa, viikko alkaa taittua viikonloppua kohden ja täällä onneksi ilmat hiukan viilenevät, tosin edelleen lämpö hipoo +27 C. Eilen ukkosti niin, että koko rakennus tärisi, mutta vesisade tekee nyt ihan hyvää, puutarha alkoi jo kellastua auringon porotuksesta.