JAMA:ssa julkaistiin jokin aika sitten tutkimus, jota luin mielenkiinnolla. Tutkimus koski amerikkalaisten luontaistuotteiden käyttöä, ja fokus oli potentiaalisesti maksaa vaurioittavissa kasviperäisissä ainesosissa.
 |
| Photo by Etactics Inc on Unsplash |
Sinänsä oikea aika pohtia näitä asioita, sillä luontaistuotteiden aiheuttamien maksavaurioiden takia tehtävät maksansiirrot ovat esimerkiksi USA:ssa lisääntyneet vuosista 2010-2020 70% verrattuna vuosiin 1994-2009 (linkki).
Tutkijoilla oli fokuksessa lähinnä kuusi tutkimuspopulaatiossa eniten käytettyä kasviperäistä ainesosaa: kurkuma (3,46% käytti), vihreä tee (1,01%), ashwaganda eli rohtokoisio ja tähkäkimikki (0,38%), Garcinia Cambogia eli rohtomangostani (0,27%) ja punariisivalmisteet (0,19%).
Yritin etsiä tuohon luetteloon linkit, joista saa hiukan käsitystä siitä, mihin tuon aineen ajatellaan tepsivän. Tuo Garcinia Cambogiaan liitetty sivu ainakin näytti höpöhöpöltä, muut neutraalimpia.
Luontaistuotteet ovat huolenaihe monestakin eri syystä. Ensinnäkin niitä eivät koske samat säännökset kuin lääkkeitä. Niitä ei myöskään ole tämän takia tutkittu, ei tarvitse tutkia, eikä pahemmin edes valvota. Pillerit voivat periaatteessa sisältää mitä tahansa, ja niiden "vaikuttavan aineen" määrääkään ei ole kerrottu etiketissä. Pakkausselosteet ovat puutteellisia. Ostaessasi jonkun tällaisen tuotteen, et välttämättä tiedä, mitä purkissa oikeasti on. Saatika sitä, että paljonko mitäkin ainetta oikeasti on - jos siellä ylipäätään on yhtään mitään etiketissä mainittua. Eri tuote-erissäkin aineet ja määrät saattavat vaihdella.
Kun näiden tuotteitten oikeaa sisältöä analyyttiskemiallisesti tutkittiin, havaittiin, että 50% niistä ei sisältänyt etiketissä mainittuja aineita, ja se on huolestuttavaa.
Luontaistuotteita käytetään useimmiten omin päin, eikä niiden yhteisvaikutuksista lääkevalmisteiden kanssa ole juurikaan mitään tietoa.
JAMA:n tutkimuksessa ei olut tarkoitus todistaa kausaliteettia näiden lisäravinteiden ja maksansiirtojen välillä, eikä myöskään luoda paniikkia, vaan saattaa yleensäkin tietoisuuteen näiden tuotteiden käytön yleisyys ja riskit. Näistä tuotteista on aivan liian vähän tutkimus- ja turvallisuusdataa olemassa.
Tutkimukseen voi tarkemmin tutustua ylempänä olevan linkin kautta.
Välillä vieraassa ruokakaupassa jotain etsiessä tulee päädyttyä luontaistuotehyllylle, jossa on metreittäin tavaraa ja silloin olen ihmetellyt, menevätkö ne oikeasti niin hyvin kaupaksi. Toki siellä hyllyssä on myös D- ja C-vitamiinin tapaisia valmisteitakin (D-vitamiinin pitoisuudet eri tuotteissa olivat välillä kaukana pakkauksessa ilmoitetusta määrästä onneksi kuitenkin pienempinä pitoisuuksina pari vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa). Itse olen tarkka ja toivoisin, että muutkin ovat. -q
VastaaPoistaPaljon on kaikenlaisia luontaistuotteita kyllä kaupan, ja ilmeisesti niille ostajiakin. Valmisteiden laatu tosiaan voi olla kyseenalainen.
PoistaEU:n ulkopuolelta ei tulisi mieleenkään tilata yhtään mitään. Tietysti kotimaisissakin ravintolisissä voi olla vaaroja, mutta ehkä omavalvonta ja pakkausmerkintävaatimukset kuitenkin vähän auttavat. Yleensä en käytä luontaistuotteita ollenkaan, mutta muutama kuukausi sitten haksahdin kurkumiinilisään. Cittarin hyllyltä tuli sellainen poimittua sillä ajatuksella, että jospa sillä olisi nivelsärkyyn jotain vaikutusta. - Eeva E
VastaaPoistaLuontaistuotteiden valmistajista on hankala tietää, millaiset laatujärjestelmät niillä on. Varmaan Suomeen tuotavia tuotteita jotenkin valvotaan, edes satunnaiskokein, mutta niin, takaako sekään mitään? En osaa sanoa. Olisin taipuvainen luottamaan vain esimerkiksi lääketehtaiden valmistamiin tuotteisiin, joskaan niistäkään ei nykyään tiedä, onko ko. firma vain esim. pakannut ne, ja tuote itse sitten valmistettu jossain muualla. Lääkefirmoilla tosin todennäköisimmin on välineet ja laatujärjestelmät tuotteiden valvontaan kuitenkin olemassa.
Poista