Maailmanmenoa ja ruokaostoksilla Hollannissa

Jos mielii syödä kunnon kalaa, on ylitettävä raja ja mentävä kala-apajille Hollannin puolelle Vaalsiin. Onneksi sinne ei ole pitkä matka ja sen reissun voisi ihan hyvin tehdä jalkaisinkin. Minä menin bussilla.

Vaihdoin Elisenbrunnenissa hollantilaiseen bussiin. Paviljongissa soitti joku livebändi, mutta juuri alkaneen kaatosateen myötä yleisö oli aika vähissä.

Vaalsissa bussi pysähtyy bussiasemalle, joka on juuri Albert Heijn -marketin edessä. Sinne siis sadepisaroita väistellen.

Siellä on aika hyvä kasvisosasto, Hollannissa kun ollaan. Näitä pakkauksia jaksan aina ihastella; niissä on kaikki tarvittava, aina reseptiä myöten neljän hengen (?) keitolle tai padalle tms. Vähän liikaa yhdelle hengelle, mutta käteviä pakkausia ne ovat ja paljon on valinnanvaraa niissäkin.

Ostin minikurkkuja. Isoja kasvihuonekurkkuja en enää edes halua, sillä nämä ovat kiinteämpiä ja maukkaampia.

Sitten bongasin nin isoja vadelmia, että oksat pois. Söin ne heti kotiin päästyäni, koska ne olivat hiukan "mehustuneet" kauppakassissa. Seurana oli vaniljalla maustettua jogurttia, jonka siis maustoin itse vaniljauutteella. Maustettuja jogurtteja en ikinä osta, sillä ne ovat suorastaan ällömakeita täällä Keski-Euroopassa.

Nämä vadelmat olivat kyllä makeimpia ikinä syömiäni.

Kuvasta saa jotakin käsitystä vadelmien koosta isoon ruokalusikan pesään verrattuna.

Sitten sinne kalahyllyille. Halusin savukalaa, ja savustettuna löytyi silliä, lohta ja makrillia. Otin makrillia, vaikka sitten kotimatkalla jo hiukan kaduin. Savusilakkaa kyllä saa Suomestakin, mutta en ole koskaan nähnyt savuSILLIÄ siellä. No, ehkä seuraavan kerran... Eikös tuo "hering" nyt kuitenkin silli ole, eikä silakka? 

Kalaa ja äyriäisiä oli aika hyvä valikoima, kuten tavallista. Jopa sinisimpukoita, vaikka tämän kuukauden nimessä ei ole R-kirjainta (perinteisestihän näitä pitäisi syödä vain kuukausina, joiden nimessä se R-kirjain on). Ensi kuussa (September) voi taas syödä niitäkin.

Hollantilaiset rakastavat sillejään, ja ne syödään raa'an sipulin kanssa. Joskus Amsterdamin-aikoina ihmettelin pitkin kaupunkia löytyviä sillikojuja, niistä päätellen sillin kauppa kävi hyvin. Tässäkin samaan pakkaukseen on jo pakattu se sipulisilppu valmiiksi.

Ilmeisestikin täällä myös tykätään kaikenmaailman snackeista, olipa se sitten lihaleikkelettä, juustokuutioita, oliiveja, semikuivattuja tomaatteja tai jotakin tahnaa, kuten hummusta tai baba ghanoushia yms. Kaikkea löytyy, ja varsin pitkä hylly se onkin.

Juolahtikin sitten mieleen vielä tsekata kaupan perunavalikoima. Minä en paljoa perunaa syö, mutta kuten aiemminkin totesin, en pidä täällä niin tavallisista superkiinteistä perunoista, joita saa keittää puoli päivää ennen kuin ne pehmenevät. Ja perunasalaattia en itse valmista, enkä juuri edes syö, siihenhän ne sopivat.

Kas kummaa, Albert Heijniltä löytyi punaisia uuniperunoita! Ostin tietenkin, vaikka pussi on kyllä tolkuttoman iso!

Sitten vielä pannukakkuhyllyt. Näistähän hollantilaiset myös tykkäävät. Ostin ihan tavallisia, tykkään joskus syödä niitä sellaisenaan (ilman hilloa tms.) aamupalaksi. Nyt oli tarjolla 0% sokeria sisältäviä, tavallisia, tavallisia amerikkalaisia pannukakkuja, banaanipannukakkuja ja poffertjes-pannukakkuja. Viimeksimainitut ovat sellaisia pikkuruisia ja paksuja, ihan kuin amerikkalaisia pannukakkuja, mutta todella pikkuisia.

Maitohyllyn vieressä, erillään muista leivistä ja kakuista on hyllyllinen yksittäispakattujen leipäviipaleitten monipakkauksia. Keväällä, niitä aikani tutkailtuani, ostin paketin, ja totesin niiden muistuttavan suomalaista joululimppua. En tiedä, miten näitä pitäisi syödä, mutta laitan vaan voita päälle ja eikun ääntä kohti. Hyviä nämäkin silloin tällöin syötynä.

Lähtiessäni kassoile, tsekkasin vielä salmiakkihyllyt, vaikka ei ollut mitään tarvetta ostaa mitään. Täältä sentään löytyy salmiakkia. Sveitsissä minulla oli kaksi hollantilaista työkaveria, joille aina Suomilomilta tultuani tarjoilin Turkinpippureita peltipurkista. Sitten se purkki piti piilottaa kaappiin sillä vietnamilainen työkaverini Tri oli äärettämän perso salmiakille ja istui yleensä työpöytäni reunalla kädet kyynärpäitä myöten Turkinpippuripurkissa, ellei niitä häneltä piilottanut.

Muuten sitten ostin palan Ardennienpatéta ja pari pulloa kefiiriä, sillä täällä myytävä kefiiri on lähimpänä suomalaista piimää. Muualla myytävät ovat lähinnä kirnupiimän tapaista koostumukseltaan.

Palatessani Elisenbrunnenissa musisoitiin edelleen. Mikä tämä kappale muuten oikein on? Tutulta kuulostaa, mutta en vaan saa päähäni...

EDIT!!! Sehän on The Weeknd - Blinding Lights! Löytyy myös hiukan erilaisena Aviciin ja The Weekndin versiona netistä.

Naapurirakennuksessa oli laitettu jalkakäytävälle jeattavaa tavaraa. Näitä näkee usein siellä täällä ja laatikoissa on yleensä astioita tai kirjoja. Jos haluaa niin saa ottaa mukaansa.

Minä en voisi kuvitellakaan, että Turun keskustassa laittaisin jotakin jakoon tällä tavalla, sillä olen satavarma, että kun selkäni käännän, niin astiat olisi rikottu siihen jalkakäytävälle ja kirjat revitty kappaleiksi.

Minullakin on yksi nätti ja vanhanaikainen sokerikko, jonka tällaisesta jakolaatikosta kerran pelastin Baselin vanhassa kaupungissa.

Mukavaa loppuviikkoa, viikko alkaa taittua viikonloppua kohden ja täällä onneksi ilmat hiukan viilenevät, tosin edelleen lämpö hipoo +27 C. Eilen ukkosti niin, että koko rakennus tärisi, mutta vesisade tekee nyt ihan hyvää, puutarha alkoi jo kellastua auringon porotuksesta.