Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Vuokraisännän piti eilen tulla asentamaan asuntoni kattoon uusi palohälytin. Lähdin siksi jaloista pois Hollannin puolelle Vaalsiin shoppailemaan. Täällä Saksassahan kaupat eivät ole auki sunnuntaisin, ja tarvitsin kalaa kalakeittoa varten.
Parkkeerasin itseni Albert Heijn -markettia vastapäätä sijaitsevan Vols Brasserien terassille, ja söin siellä vuohenjuustovoileivän, joka olikin aika tuhti.
Joskus Amsterdamin aikoina naureskeltiin brittieksäni kanssa, että hollantilaiset syövät aina joko kinkkua juustolla tai juustoa kinkulla, ja se kyllä tästäkin ruokalistasta päätellen pitää paikkansa. Ehkä runsaan proteiininsaannin myötä tuo kansa onkin maailman pisintä.
Albert Heijnin edessä oli myös sillikoju, jossa kävi varsinainen kuhina koko iltapäivän. Minua eivät nämä, tavallisesti sipulisilpun kanssa pyrstöineen tarjottavat hiukan pikkelöidyt sillit houkuttaneet, mutta täkäläiselle väelle ne näyttivät maistuvan.
Sain marketista kalani (kylmäsavustettua Norjan lohta ja Tyynenmeren sockeye-lohta, siis punalohta). Palailin illan puoleen Aacheniin. Elisenbrunnenissa oli italialaiset markkinat.
Ihania juustoja. Maistelukierroksen jälkeen päädyin ostamaan kimpaleen.
Sisilialaisia cannoleja sai jos vaikka minkälaisilla täytteillä.
Parkkeerasin itseni Elisenbrunnenin jätskibaariin jäätelölle. Pienessä annoksessa oli pallo tryffelijätskiä, hasselpähkinää ja Malaga-nimistä jäätelöä, joka osoittautui rommirusinan sukulaiseksi. Hyvää.
Pari viikkoa sitten olin Hollannissa, aikeena oli mennä Margrateniin katsomaan Amerikkalaissotilaitten hautausmaata, mutta ajelin bussilla muutaman pysäkin ohi lumoutuneena puissa olevista mistelipalloista, jotka näkyivät nyt hyvin, kun puissa ei ollut vielä lehtiä. Tästä johtuen jouduin kävelemaan 12 km, ja kun saavuin hautausmaan kohtaan, se olikin jo suljettu. Täytyy tehdä uusi reissu ja olla tarkkana ja jäädä bussista pois oikealla pysäkillä.
Kävin sillä reissulla samaisessa Vols Brasseriessa syömässä elämäni herkullisimman Vitello Tonnaton ja ahnehdin jälkkäriksi Crème Brûléen.
Mistelipalloja oli puissa Albert Heijnin marketinkin takana. Turussakin on ainakin yksi paikka, missä näkee mistelleitä. Se on Pitkässämäessä olevan S-marketin parkkipaikka. Harvinaisuushan nämä mistelit Suomessa ovat.
Kun saavuin kotiin, se palohälytin oli edelleen asentamatta, mutta tikapuut olivat hävinneet ulko-oven vierestä. Mikä lienee este tullut Georgille.
Jos mielii syödä kunnon kalaa, on ylitettävä raja ja mentävä kala-apajille Hollannin puolelle Vaalsiin. Onneksi sinne ei ole pitkä matka ja sen reissun voisi ihan hyvin tehdä jalkaisinkin. Minä menin bussilla.
Vaihdoin Elisenbrunnenissa hollantilaiseen bussiin. Paviljongissa soitti joku livebändi, mutta juuri alkaneen kaatosateen myötä yleisö oli aika vähissä.
Vaalsissa bussi pysähtyy bussiasemalle, joka on juuri Albert Heijn -marketin edessä. Sinne siis sadepisaroita väistellen.
Siellä on aika hyvä kasvisosasto, Hollannissa kun ollaan. Näitä pakkauksia jaksan aina ihastella; niissä on kaikki tarvittava, aina reseptiä myöten neljän hengen (?) keitolle tai padalle tms. Vähän liikaa yhdelle hengelle, mutta käteviä pakkausia ne ovat ja paljon on valinnanvaraa niissäkin.
Ostin minikurkkuja. Isoja kasvihuonekurkkuja en enää edes halua, sillä nämä ovat kiinteämpiä ja maukkaampia.
Sitten bongasin nin isoja vadelmia, että oksat pois. Söin ne heti kotiin päästyäni, koska ne olivat hiukan "mehustuneet" kauppakassissa. Seurana oli vaniljalla maustettua jogurttia, jonka siis maustoin itse vaniljauutteella. Maustettuja jogurtteja en ikinä osta, sillä ne ovat suorastaan ällömakeita täällä Keski-Euroopassa.
Nämä vadelmat olivat kyllä makeimpia ikinä syömiäni.
Kuvasta saa jotakin käsitystä vadelmien koosta isoon ruokalusikan pesään verrattuna.
Sitten sinne kalahyllyille. Halusin savukalaa, ja savustettuna löytyi silliä, lohta ja makrillia. Otin makrillia, vaikka sitten kotimatkalla jo hiukan kaduin. Savusilakkaa kyllä saa Suomestakin, mutta en ole koskaan nähnyt savuSILLIÄ siellä. No, ehkä seuraavan kerran... Eikös tuo "hering" nyt kuitenkin silli ole, eikä silakka?
Kalaa ja äyriäisiä oli aika hyvä valikoima, kuten tavallista. Jopa sinisimpukoita, vaikka tämän kuukauden nimessä ei ole R-kirjainta (perinteisestihän näitä pitäisi syödä vain kuukausina, joiden nimessä se R-kirjain on). Ensi kuussa (September) voi taas syödä niitäkin.
Hollantilaiset rakastavat sillejään, ja ne syödään raa'an sipulin kanssa. Joskus Amsterdamin-aikoina ihmettelin pitkin kaupunkia löytyviä sillikojuja, niistä päätellen sillin kauppa kävi hyvin. Tässäkin samaan pakkaukseen on jo pakattu se sipulisilppu valmiiksi.
Ilmeisestikin täällä myös tykätään kaikenmaailman snackeista, olipa se sitten lihaleikkelettä, juustokuutioita, oliiveja, semikuivattuja tomaatteja tai jotakin tahnaa, kuten hummusta tai baba ghanoushia yms. Kaikkea löytyy, ja varsin pitkä hylly se onkin.
Juolahtikin sitten mieleen vielä tsekata kaupan perunavalikoima. Minä en paljoa perunaa syö, mutta kuten aiemminkin totesin, en pidä täällä niin tavallisista superkiinteistä perunoista, joita saa keittää puoli päivää ennen kuin ne pehmenevät. Ja perunasalaattia en itse valmista, enkä juuri edes syö, siihenhän ne sopivat.
Kas kummaa, Albert Heijniltä löytyi punaisia uuniperunoita! Ostin tietenkin, vaikka pussi on kyllä tolkuttoman iso!
Sitten vielä pannukakkuhyllyt. Näistähän hollantilaiset myös tykkäävät. Ostin ihan tavallisia, tykkään joskus syödä niitä sellaisenaan (ilman hilloa tms.) aamupalaksi. Nyt oli tarjolla 0% sokeria sisältäviä, tavallisia, tavallisia amerikkalaisia pannukakkuja, banaanipannukakkuja ja poffertjes-pannukakkuja. Viimeksimainitut ovat sellaisia pikkuruisia ja paksuja, ihan kuin amerikkalaisia pannukakkuja, mutta todella pikkuisia.
Maitohyllyn vieressä, erillään muista leivistä ja kakuista on hyllyllinen yksittäispakattujen leipäviipaleitten monipakkauksia. Keväällä, niitä aikani tutkailtuani, ostin paketin, ja totesin niiden muistuttavan suomalaista joululimppua. En tiedä, miten näitä pitäisi syödä, mutta laitan vaan voita päälle ja eikun ääntä kohti. Hyviä nämäkin silloin tällöin syötynä.
Lähtiessäni kassoile, tsekkasin vielä salmiakkihyllyt, vaikka ei ollut mitään tarvetta ostaa mitään. Täältä sentään löytyy salmiakkia. Sveitsissä minulla oli kaksi hollantilaista työkaveria, joille aina Suomilomilta tultuani tarjoilin Turkinpippureita peltipurkista. Sitten se purkki piti piilottaa kaappiin sillä vietnamilainen työkaverini Tri oli äärettämän perso salmiakille ja istui yleensä työpöytäni reunalla kädet kyynärpäitä myöten Turkinpippuripurkissa, ellei niitä häneltä piilottanut.
Muuten sitten ostin palan Ardennienpatéta ja pari pulloa kefiiriä, sillä täällä myytävä kefiiri on lähimpänä suomalaista piimää. Muualla myytävät ovat lähinnä kirnupiimän tapaista koostumukseltaan.
Palatessani Elisenbrunnenissa musisoitiin edelleen. Mikä tämä kappale muuten oikein on? Tutulta kuulostaa, mutta en vaan saa päähäni...
EDIT!!! Sehän on The Weeknd - Blinding Lights! Löytyy myös hiukan erilaisena Aviciin ja The Weekndin versiona netistä.
Naapurirakennuksessa oli laitettu jalkakäytävälle jeattavaa tavaraa. Näitä näkee usein siellä täällä ja laatikoissa on yleensä astioita tai kirjoja. Jos haluaa niin saa ottaa mukaansa.
Minä en voisi kuvitellakaan, että Turun keskustassa laittaisin jotakin jakoon tällä tavalla, sillä olen satavarma, että kun selkäni käännän, niin astiat olisi rikottu siihen jalkakäytävälle ja kirjat revitty kappaleiksi.
Minullakin on yksi nätti ja vanhanaikainen sokerikko, jonka tällaisesta jakolaatikosta kerran pelastin Baselin vanhassa kaupungissa.
Mukavaa loppuviikkoa, viikko alkaa taittua viikonloppua kohden ja täällä onneksi ilmat hiukan viilenevät, tosin edelleen lämpö hipoo +27 C. Eilen ukkosti niin, että koko rakennus tärisi, mutta vesisade tekee nyt ihan hyvää, puutarha alkoi jo kellastua auringon porotuksesta.
Kävin eilen Dr. Lenan vastaaontolla ikävän konjuktiviitin vuoksi. Tylsää kun silmät vuotavat jatkuvasti, tosin itse en osannut epäillä tulehdusta vaan kuvittelin sen vaan "vanhuuden vaivaksi".
Olin vastaanotolta päin menossa apteekkiin, kun juolahtikin mieleen hypätä junaan ja lähteä katsomaan, millainen paikka Hollannin puolella oleva Valkenburg on, olihan niin kaunis ilmakin.
Heti kun käveli asemalta ulos, osuivat silmiin nämä muhkeat hortensiat. Noin metrin korkuisia olivat ja kukkien painosta keikollaan. Samanlaisia oli muuallakin kaupungissa.
Valkenburg sijaitsee Alankomaissa, samaisessa Limburgin maakunnassa, jossa olen viime aikoina pörrännyt. Kaupungin läpi virtaa Maastrichtiakin halkovan Meuse (Maas)-joen sivujoki Geul. Tämä sivujoki halkoo myös Belgian puolella Kelmisin kaupunkia (aiempi postaus Kelmisistä on täällä), ja joki on pahasti saastunut alueen sinkki- ja lyijykaivostoiminnan johdosta.
Samalla reissulla tuli testattua uusi, monta vuotta lähinnä byrokratiasyistä myöhästynyt, heinäkuun 9. päivä avattu kolmen maan läpi kulkeva LIMAX-juna, joka kulkee aikatauluissa RE18:na. LIMAX on lyhenne sanoista Liège-Maastricht-Aachen Express (Xpress), jos joku ihmettelee outoa nimeä.
Tämä kaupunki ei olut ihan niin päräyttävän pittoreski kuin Monschau, josta kirjoittelin aiemmin. Tosin viehättävämpi tämä oli kuin Liége tai Kelmis. Päätelkääpä itse kuvista!
Vanha mylly.
De Geulpoort ja Old Hickory Brug -silta.
Katolinen kirkko (Oude Kerk), joka on pyhitetty H.H. (His/Her Holyness) pyhimyksille Nicolaas ja Barbara
Taka-alalla mäen päällä pilkistävät vanhan linnan rauniot.
Torni taka-alalla on De Geulpoort, joka oli vanhan kaupunginmuurin portti. Portti tuhoutui vähitellen vuodesta 1644, mutta rakennettiin uudelleen vuonna 2014.
Vanhan näköinen ristikkotalo aseman liepeillä.
Kaupungintalon edessä puistossa oli tykki.
Se on saksalainen PaK 40 panssarintorjuntatykki, muisto kaupungin vapauttamisesta toisen maailmansodan aikana varhain aamulla 17. syyskuuta 1944, kun Yhdysvaltain 30. jalkaväkidivisioonan 119. rykmentti nimeltä "Old Hickory" rynni paikalle.
Tämä sama rykmentti takavarikoi tämän panssarintorjunta-aseen pois syyskuussa 1944 ja se jäi jonkun puutarhaan, jossa se pysyi vuoteen 1989 asti. Vuonna 1989 saksalainen ase siirrettiin nykyiselle paikalleen 119. rykmentin, "Old Hickory" -laatan kanssa. Laatta lisättiin niiden miesten muistoksi, jotka taistelivat vapauden puolesta.
Valkenburgin rautatieasema
Pikkuhiljaa oli aika valua takaisinpäin asemalle, ja samainen LIMAX/RE18 toiseen suuntaan toi takaisin kotiin Aacheniin.
Kävin pikapikaa Vaalsissa Hollannin puolella ruokaostoksilla. Vaals on tylsä pikkukaupunki, mutta sieltä saa sentään Albert Heijn -marketista paremmin kalaa kuin rajan toiselta puolelta Saksasta. Ostin turskapihvejä ja savumakrillia, joka maistuikin todella hyvältä. Pihvit odottavat vielä jääkaapissa.
Siellä on myös kolmen maan rajapyykki (DE, BE, NL), joka näkyy kuvassa sinisellä ympyröitynä. Se on vielä tsekkaamatta, tosin en koskaan Baselissakaan "ehtinyt" katsastamaan vastaava kolmen maan (DE, CH, FR) rajapyykkiä. Itse asiassa tämä Vaalsin kupeessa oleva rajapyykki oli aikoinaan neljän maan rajapyykki, koska Vaalsin eteläpuolella oleva Kelmis (La Calamine) oli oma, neutraali alueensa, kuten kerroin tässä postauksessa aiemmin.
Albert Heijnin lähimaastossa, kadun samalla puolella on Café Restaurant Suisse, jossa on ihana lasiterassi, jossa on talvellakin lämmitys. Ravintola tarjoaa vanhanaikaista ja konstailematonta ruokaa. Set menu koostuu kolmesta ruokalajista ja on todella runsas. Pääruoaksi voi valita joko kalaa tai pihvin, ja jälkkärin toimii jäätelö tai kahvi, ja menyyn hinta on 29 euroa, eli hyvin kohtuullinen siihen nähden, että ruokaa todellakin riittää.
Alkukeitto.
Täältä ei nälkäisenä poistu! Kunnon sisäfilepihvi ja pippurikastiketta kaikilla lisukkeilla pääruokana.
Jälkkärijäde.
Ravintolan vieressä on kenkäkauppa, josta ystäväni osti viime kesänä neljälläkympillä Skechersin kengät. Näköjään tuo brändi on Suomessa paljon hintavampi. Nämäkin taisivat tosin olla alennuksessa.
Pienen kävelymatkan päässä on St. Oliverin tehtaanmyymälä, josta voi tehdä vaatelöytöjä.
Siinäpä sitten Vaals olikin pähkinänkuoressa! Aachennin AVV-bussitariffilla ja Deutschlandticketillä pääsee sekä saksalaisilla busseilla, että Limburgerlinen hollantilaisilla busseilla tänne saakka, mutta jos jatkaa matkaa Limburgerlinen bussilla pidemälle tai Maastrichtiin saakka, joutuu ostamaan uuden lipun. Vähän yli kympin hintaisella päivälipulla voi pysähdellä matkan varrelle ja palata vielä takaisin Aacheniinkin.
*****
Selailin puhelintani ja katselin vanhoja kuvakoosteita. Tässä muutama teillekin. Ensin kuvakooste viimevuotisesta yhdistetystä työ- ja humputtelureissusta entiseen kotikaupunkiini Baseliin.
Tässä vielä samaisesta reissusta, osin samoin kuvin, mutta uuttakin mukana. Entinen työkaverini esittelee Rochen uudemman pilvenpiirtäjän toimistotiloja.
Seuraava filkka on joltakin hamassa menneisyydesä tehdyltä Saharan-roadtripiltä. Tosin viimeisen kuvan on iPhone napannut ihan muusta kuvasarjasta. Taitaa olla kuvattu Puolan Rzeszóvin torilta. Päivämääräkin on filkassa ihan väärä.
Sitten tunnelmia Dublinista. Kaupungilta ja Merrion-hotellin ravintolan taideiltapäiväteeltä. Hotellissa on pysyvä taidenäyttely, joka tulee kaupanpäällisinä, ja teetarjottavat on sommiteltu esillä olevien taulujen inspiroimina.
Jos jotakin Dublinista kaipaan, se on jokasunnuntainen iltapäivätee, josta tuli tapa.
Tässä vielä InterContinentalin iltapäivätee Dublinissa.
Täällä Aachenissa ei valitettavasti ole iltapäiväteepaikkoja - paitsi yksi, eli Haus Eulenspiegel. Sekin on varsinaisesti teekauppa, ja teehuone iltapäiväteetarjontoineen on auki satunnaisesti ja varsin varattuja ovat nekin päivät.
Maastrichtista löysin muutaman iltapäiväteepaikan, ja saattaa olla, että lähitulevaisuudessa käyn tutkimassa tarjontaa.
Tällaista täältä Saksasta tänään. Pitäisi siivota ja pestä pyykkiä, mutta kun senkin voi jättää huomiseen, niin miksi en jättäisi? Sunnuntait täällä ovat kuitenkin aika tylsiä, kun kaupatkaan eivät ole auki.
Jos lähtisi luuhaamaan kaupungille...
Ihan täydellisen kypsiä ja mehukkaita hollantilaista mustia kirsikoita ja saksalaisia mansikoita, jotka maistuvatkin mansikoilta!
