sunnuntai 30. elokuuta 2020

Fillerina

Tätä postausta on nyt haudottu niin pitkään, että lienee parasta pullauttaa se ulos. Kyse on siis ryppyjentäyttötuote(sarja) Fillerinasta, joka osui silmiin Raision Myllyn apteekissa.

Mainoslauseita ko. tuotteen nettisivuilta:

Mikä tekee Fillerinasta® erilaisen?

Fillerinan® ainutlaatuinen ominaisuus on se, että tuotteet sisältävät kuudesta yhdeksään eri kokoista hyaluronihappomolekyyliä. Eri kokoiset ja painoiset hyaluronihappomolekyylit varmistavat sen, että suurempi määrä hyaluronihappoja imeytyy ihon syvimpiin kerroksiin sekä dermiksessä että epidermiksessä, jossa ne sitovat itseensä vettä.
Tuloksena on huomattavasti täyteläisempi iho ja silenneet juonteet, joita on aikaisemmin ollut vaikea häivyttää ilman pistoksia.
Fillerina® auttaa siten aktiivisesti ehkäisemään tiettyjä ihon ikääntymisen merkkejä, jotka me kaikki tunnemme
- nimittäin juonteet, sekä poskipäiden ja huulten täyteläisyyden häviäminen.

Erikokoisia hyaluronihappomolekyylejä, se kuulostaa jo hyvältä. Toisekseen silmäni osuivat tähän:

Patentti ei siis koske tuotetta itseään, vaan ymmärsin, että se on irrallinen annostelunokka, joka tässä ostamassani tuotteessa (Eye and Lip Contour Cream) oli tötterön mallinen, läpinäkyvä muovinokka (se jäin nyt Dubliniin, eli kuvaa siitä ei löydy). Itse ne kokenut sitä mitenkään käytännölliseksi, joten käyttämättähän se jäi.




Voide on aika paksua, ei ylenpalttisen rasvaista ja imeytyy ihoon aika hyvin, eli kosteuttaa kyllä. Ohjeistuksessa neuvotaan juomaan paljon vettä, mikä ei ole huono idea ilman voidettakaan.

En nyt kuitenkaan sanoisi, että tämä mitään ihmeitäkään tekee, muuta kuin laihentaa lompakkoa. Halvemmallakin varmaan saa aikaan saman efektin.

lauantai 29. elokuuta 2020

Saaristossa

...tai ainakin melkein siellä. Ajelimme eilen Taivassaloon tarkoituksena haukata jotakin "iltapalaa" siellä. Paikaksi valikoitui Sahan Saluuna, jonka pizzoista olen kuullut kaikkea hyvää monestakin suusta.

Oli hieman sateensekainen, syksyä enteilevä sää, mutta silti ranta näytti kauniilta. Paikka on siis entinen saha, jossa on ravintola, venesatama ja majoitusta. Pakkaa isännöi Jussi, joka mm. savustaa itse annoksiin käytettävät kirjolohet.




Hyvin pittoreskia, ja ensi kesäksi kaijojen väliin valmistuu uusi ravintola allaolevan "poijun" (tuo isompi, ei se punainen) paikalle.


Pizzat olivatkin hyviä ja rapeapohjaisia, maukkain, tuoreista aineksista valmistetuin täyttein.



Paikkanakin se oli oikein kiva, sääli, ettemme aiemmin kesällä tänne eksyneet, vaan on tullut väännettyä töitä aamusta iltaan ja viikonloput päälle!




lauantai 22. elokuuta 2020

Mitä kallista olet joskus kadottanut?

Kaikenlaista voi tietty kadottaa, mutta jos puhutaankin nyt materiasta, jolle voi antaa hinnan.... Varmaan kallein kadottamani esine on kautta aikojen ollut vihkisormukseni kaikkine timantteineen. Se hulahti jonnekin päivä häiden jälkeen, ja mies sanoi, ettei uutta tule. Harmittihan se, mutta jos on sokeritoppasormet, niin on sokeritoppasormet.

Pidän pääsääntöisesti hyvää huolta tavaroistani, mutta niin niitä vaan katoaa, kuten kallis Bamixin sauvasekoitin hävisi mystillisesti matkatavaroista, kun Baselista Turkuun muutin. Samaten katosi kahdesta munakupista toinen, vaikka niillä nyt ei paria frangia enempää hintaa ollut, mutta kuitenkin. Se Bamix ei ollut ihan niitä halvimpia malleja.


Amsterdamissa asuessa mies haki minut kerran Schipholin kentältä iltayöstä, ja oli kaatosade. Minulla oli musta talvitakki, ja ylläolevaa kuvaa muistuttava Marja Kurjen huivi (kuvan huivi on Charles Jourdanin, ja sen hankin jälkeenpäin korvaamaan kadonneen). Oli tosiaan ihan kammottava kaatosade, ja kun juoksin autolta ulko-ovelle, se huivinmokoma putosi kadun vesilätäkköön ja ajattelin, että kunhan saan tavarat sisään, käyn poimimassa sen, mutta siinä vaiheessa se olikin kadonnut. Harmillista, sillä se oli todella iso ja lämmin villahuivi, josta en itse asiassa niinkään pitänyt ostaessani sitä, mutta totesin sittemmin sen värityksen superkauniiksi ja itse huivin todella käytännölliseksi. Jourdanin huivin löydettyäni harmistus on liki parissakymmenessä vuodessa hiukan laantunut.

Sitten se pahin juttu, joka oli omaa tyhmyyttä. Olin Lontoossa puhumassa jossain konferenssissa ja siellä oli joku käsiala-anlyysien tekijä jostakin UK:n rikosyksiköstä. Tottakai kävin antamassa oman näytteeni. minua edellä jonossa oli kollegani toisesta firmasta, ja tiesin hänen olevan todella tiedemies. Hän täytti A4:sta esimerkkitekstillä vain noin neljänneksen, kun taas minulle ei koko arkki ollut riittää... Häntä tuntematon analyysin tekijä osui oikeaan kuvaillessaan häntä yksityiskohtiin menevänä tiedemiehenä (mikä piti todellakin paikkansa). Kun tuli minun vuoroni, hän kertoi minun olevan suuria linjoja etsivä ja helikopterinäkymään työssäni pyrkivä esimiestyyppi (jälleen osui oikeaan, sillä sitä työni vaati silloinkin isomman näkökantin tarkastelua).

Konffan jälkeen olin todella otettu sen naisen analyyseista ja kun menimme tuttavaporukalla hotellille, paukuttelin hiukan henkseleitäni kertomalla, että itsekin tiedän jotakin käsiala-analyyseista. Tästä riitti juttua.

Menimme hotellin baariin drinksuille, ja joku keksi, että voisin analysoida seurueen vapaaehtoisten käsialoja. olin heti valmis. Ensimmäinen ehdokas oli iso musta mies, nimeltään Cecil. Hän veti nimmarinsa tarjottuun paperiin, ennen kuin ehdin antaa esimerkkitekstin.

Nimmari oli kuin iso, huonosti piiretty omena. Tästä pääsinkin vauhtiin. "Cecil on itsekeskeinen ja omahyväinen tyyppi ja allekirjoituskin ilmaisee kaiken olevan oman navan ympärillä....". osa tietysti vitsillä, koska Cecil on hyvä ystäväni ja minä hänen asiakkaansa työnantajani puolesta.

Jokatapauksessa koko seurue nauroi tälle ihan kuollakseen, Cecil mukana. Sitten tämän seurauksena Cecil nappasi minut kiinni ja muiskautti pusun suoraan huulille (uhhuh, tällaiset todella pyöreät "neekerinhuulet", anteeksi vain ilmaisu). Olin enemmän kuin järkyttynyt.

Siinä vaiheessa ne muutamat viinilasilliset häipyivät järkytyksestä päästäni, ja muistin, että olin käynyt baarin vessassa ja jättänyt Lulu Guinnessin pieneen kokoon taitettavan sateenvarjon (jossa oli tyypilliseen tapaan punaisia huulia, korkokenkiä, käsilaukkuja sun muuta mustalla pohjalla) ja Kenzon pitkän, silkkisen jaqcuard-huivin sinne baarin vessaan - siis tullessani hotellille. No eihän niitä sieltä sitten enää löytynyt.

Tämä ehkä harmittaa minua eniten! (Cecil muuten soitti seuraavana päivänä ja pyysi anteeksi käytöstään, mutta niin, menköön se viinin piikkiin...)

Samanlaisia en ole sittemmin löytänyt mistään 😥

Mitä kallista sinä olet kadottanut?

torstai 20. elokuuta 2020

Tallimestarin kiisseli

Tämä wanhanajan ohje on täällä tainnut olla aiemminkin, mutta kun se on niin hyvää, niin laitetaan uudelleen  - varsinkin, kun nyt saa punaisia karviaisiakin. Omani ostin lähellä sijaitsevasta S-Marketista.


Tallimestarin kiisseli


1/2 l punaisia karviaisia
1 l vettä
2 1/2 dl sokeria
3 1/2 rkl perunajauhoja

Perkaa ja soseuta karviaiset, sosetta pitäisi tulla n. 3 dl.

Valmista kiisseli sekoittamalla vesi, sokeri ja mukaan vatkatut perunajauhot kuumentaen kattilassa ja koko ajan sekoittaen. Anna kuplia hiukan aikaa. Ota kattila pois liedeltä ja kaada sekaan karviaissose. Tällä tavalla valmistettaessa karviaisten C-vitamiini säilyy paremmin kuin silloin, kun ne kiehauttaisi.

Kaada kiisseli kulhoon jäähtymään ja ripottele päälle ohut kerros hienoa sokeria kuortumisen estämiseksi.

Valmista muruseos:

2 dl jauhettua hapanleipää (huom. hapanlimppu helpointa raastaa, ellei sinulla ole ns. mantelimyllyä, jolla jauhaminen sujuu nopeimmin).
3 rkl fariinisokeria
vajaa 1 1/2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Laita aineet sekoitettuina kuivalle pannulle ja paahda muruseos varoen polttamasta sokeria.

Tarjoile kiisselin päälle ripoteltuna juuri ennen tarjoilua (ellet tarjoile annoksina, anna kunkin syöjän ripotella itse annokselleen erillisestä kulhosta).

Wanhanajan tapaan laitettiin kulhoon kerroksittain kiisseliä ja muruseosta, mutta kiisselin päälle laittaessa muruseoksen rapeus säilyy paremmin.

maanantai 17. elokuuta 2020

1700-luvun kaffela Turkkusessa

Harva hoksaa, että ihan Turun ytimessä on rauhaisa pihapiiri wanhanaikaisine kahviloineen. Paikka on Aurajoen rannassa sijaitsevan Apteekkimuseon kahvila nimeltä Café Qwensel.


Täällä aika pysähtyy. Astiat ovat vanhanaikaisia, ja vanhanaikaisiina asuihin pukeutuneet "piiat" tarjoilevat pöytiin tarjottimilla.



Paikka on kauniisti sisustettu vanhoilla huonekaluilla.



Ihana käyntikohde!

lauantai 15. elokuuta 2020

Älä usko tätä (COVID19-rokote)

Mediassa on paljon asioita, jotka pitää lukijan suodattaa uskoakseen. Yksi näistä on tämä Venäjän uutinen COVID-19 -rokotteen suhteen. Linkki tässä
Kuva: milkeninstitute.com
Parannusta tai ehkäisyä mihinkään vaivaan ei tehdä tässä ajassa!

Lääkeiden tai rokotteiden tutkimus ottaa pitkän ajan. Ilmeisestikin Putinin tapauksessa faasi II on todettu lupaavaksi. Se on niinsanottu POC (proof of concept), jossa alustavasti todetaan molekyylin toimiminen tietyssä indikaatiossa. Lue lisää täältä. Vasta positiivisen tuloksen antanut faasi II on portti faasi III -tutkimuksiin.

Missään tapauksessa mikään lääke tai rokote ei ole valmis ennen kuin faasi III:n isot ja pitkäaikaiset tutkimukset on käyty läpi ja tulokset analysoitu. Vasta tämän jälkeen voi tehdä markkinointilupa-anomuksen  - siis olettaen, että kaikista noista faasi III:sta saadut tulokset ovat positiivisia. Kolmosfaasiin tarvitaan aika mittava potilasaineisto ja tutkimusten protokollien on noudatettava tiettyä kaavaa.

Putinin tytär voi olla ollut osa tutkimushenkilökaartia, mutta se ei kuitenkaan tee tätä rokotetta sen turvallisemmaksi, eli malttia meille kaikille, ja enemmän vielä malttia tästä uutisoiville toimittajille, jotka voisivat hankkia lisää tietoja ennen kuin kirjoittavat asiasta.

Uutisten mukaan se lääke on hyväksytty vasta kolmenteen vaiheeseen, EI YLEISEEN KÄYTTÖÖN. Kuka ymmärsi toisin?

torstai 13. elokuuta 2020

Vedenkestävä kulmakarvaväri

Ellei halua kulmiaan millään tavalla kestokäsitellä, hyvä vaihtoehto on suttaamaton ja jopa vedenkestävä, mutta silti värillinen kulmageeli.

Minun käsilaukustani löytyy Benefitin Ka-Brow miniversiona. Ei vie tilaa ja on kätevä.



Se on pakattu aika hauskaan ja kauniiseen pakkaukseen, jossa on vinokärkinen levitinsivellin mukana. Tämä sävy on numero 3 Warm Light Blonde, ja kaikenkaikkiaan sävyjä löytyy kuusi, joten luulisi jokaisen näistä löytävän omansa.


Vedenkestävää se todellakin on; eli poistamiseen tarvitaan jotakin vettä väkevämpää. Misellivesi toimii hyvin.

Tykkään näistä Benefitin minikokoisista tuotteista, ja niillä pärjään ihan hyvin. Kicksillä on muuten tällä hetkellä -20% kampanja Benefitin tuotteista, joten minikokoisille ei jää alennuksen jälkeen paljoakaan hintaa.

sunnuntai 9. elokuuta 2020

#kissmyturku

Eilen tuli vähän "kotiseutumatkailtua" (toisinsanoen, käytyä Aurajoen toisella puolella, joka lienee "täl pual jokke", eikä "tosi pual", missä me asumme  - vai meniköhän se nyt niin?).

Kävimme siis tavanomaisen "Vaakahuoneviinittelymme" vaihtoehtona tutustumassa Turun tuomiokirkkoaukiolle väsättyyn pop-up -ravintolaryppääseen, eli Tuomiokirkkoterassiin.

Oli oikein positiivinen visiitti. Pöytiä oli harvakseen, eli turvavälien pitäminen kyllä onnistui (muualla kuin vessoissa, jotka olivat hiukan huonosti ja ahtaasti suunniteltu).



Systeemi oli seuraavanlainen; ostat 2,50 eurolla portilta lasin, johon sitten voit ostaa juomaa/juomia eri ravintoloilta, jota olivat omissa kojuissaan edustettuina. Tarjolla oli myös ruokaa jos jonkinmoista, ystäväni söi korealaisen bagelin, jota kehui todella herkulliseksi, ja minä taas korealaista kimchiä, joka oli hyvää sekin. Lasista saa pantin pois alueelta poistuttaessa.

Tuomiokirkon lähellä on paljon muitakin kesäterasseja, kuten vastapäätä sijaitseva Pinella. Kuinka moni tietää, että Pinellan pylväikkö toimi ennen rannassa sijaitsevan höyrylaivasatamaan saaristosta tuotujen tuotteitten myyntipaikkana? Siis se on tavallaan entinen "kauppahalli".

Vaikea kuvitella, että tässä tosiaan on ollut höyrylaivasatama!


Puupinella. Kuvaan tuli omituinen heijastus.

Pinellasta katsoen toisella puolella jokea on niinsanottu Casagranden talo, eli Turun "italialaiskortteli" lukuisine ravintoloineen. Italialaisarkkitehti Benito Casagrande on tehnyt merkittävää työtä Turun vanhojen rakennusten säilyttämisessä ja entisöimisessä. Hyvä, että joku on edes yrittänyt.

Turussa on todellakin jotakin välimerellistä, ja niin viehättävää, ainakin jokirantaa kun katselee! Valitettavasti "Turun Tauti" on vaan vienyt paljon vanhaa ja kaunista, siis lähinnä rakennuksia. Ei kaikkea voi säilyttää tai restauroida, mutta jokin järki pitäisi olla sentään!

Casagranden talo oikealla lukuisine ravintoloineen, vanha kirjasto vasemmalla takana.

lauantai 8. elokuuta 2020

Yksinkertaisista aineista saa hyvää ruokaa ja helposti: Paprikapasta

Lomaviikolla on sisäinen kotihengettäreni nostanut päätään ja olen keitellyt hilloja ja jopa ahkerasti kokkaillut miehelle. Eilen kaupasta tarttui käteen pussillinen Närpiön Snack - paprikoita (eli pieniä, erivärisiä ja rapeita paprikoita), ja tuli mieleen laittaa sydänkävylleni kasvispastaa. Vain käyttäen noita paprikoita ja jotakin muuta, eli paahdetulla paprikalla maustettua tuorejuustoa. Jaa niin, laitoin siihen kyllä kirsikkatomaattejakin, kun niitä sattui olemaan kourallinen...



Ensin pikkupaprikat viipaloidaan ohuiksi siivuiksi, poistaen siemenisen ytimen. Viipaleet paistetaan hyvässä oliiviöljyssä pehmeiksi, ei saa ruskistaa! Lisää paistamisen loppupuolella puolitetut kirsikkatomaatit. Lisäsin hiukan savupaprikajauhetta, kun sitäkin Unkarin tuliaisina sattui olemaan. Cayennepippuri voisi myös olla hyvä, mutta herra ei tykkää kovin tulisesta.


Sitten: Salainen ase! Eli paahdetulla paprikalla maustettu tuorejuusto! Käytä koko purkki per pussillinen noita snack-paprikoita ja kourallinen kirsikkatomaatteja. Notkista kastike tarvittaessa kermalla. Kasviskerma toimii varmaan myös. Tarkista maku ja lisää suolaa ja mustapippuria tarvittaessa.



Itse olisin nauttinut tämän jonkin papupastan, tai kikhernepastan kaverina, mutta kumpaakaan ei nyt ollut käsillä, eli tavallinen munapasta sai kelvata. Juustoraastetta ei tämä annos kaipaa hunnukseen, sillä niin maukasta se on ilmankin.

keskiviikko 5. elokuuta 2020

Purkkitonnikalapihvit munakastikkeella

Ellei juurikaan mitään olisi kaapissa, niin näihin aika usein löytyvät aineet! Munakastike on muuten uusien perunoiden (ja vähän vanhempienkin) ja kalan vanhanaikainen seuralainen, joka on jopa minulta päässyt unohtumaan. Tosin en siitä niin innostunut lapsena ollutkaan, mutta ai, että se nyt maistui taas hyvältä!


Purkkitonnikalapihvit (n. 3 kappaletta, eli 1-3:lle)

Öh, lautaselle tuli aika paljon kastiketta.

Purkillinen öljyyn säilöttyä tonnikalaa paloina, valutettuna ja palat möyhennettyinä
Pala valkoista paahtoleipää (pari rkl korppujauhojakin käy), reunat poistettuna
1/2 dl kermaa
1 kananmuna
1 rkl hienonnetttua tilliä (1 tl kuivattua riittänee)
mustapippuria
(suolaa)
voita paistamiseen

Vatkaa kerma ja muna sekaisin ja laita leipä likoamaan siihen. Sekoita vähän ajan päästä siihen muut aineet, maista ja mausta.

Paista seoksesta kolme pihviä voissa kullanruskeaksi.




Munakastike (kahdelle)

Tämähän on sama kuin Béchamel-soosi, tosin siihen (Béchamel) ei laiteta munia.

1 keitetty muna
2 rkl voita
1 - 1 1/2 rkl vehnäjauhoja
3-5 dl maitoa/kermamaitoa (riippuen halutusta paksuudesta, jotkut haluavat tästä muhennosmaista)
valkopippuria ja suolaa

Tee voisuurus (siis sulata pannussa/paksupohjaisessa kattilassa voi, sekoita siihen jauho ja anna kiehahtaa, mutta ei ruskistua. Lisää maito ja vatkaa tasaiseksi. Anna kiehahtaa sekoitellen ja mausta.

Pilko keitetty muna sekaan ja tarjoa kalan kanssa.

Tämä kastikehan taipuu moneen!

Yksi kouluaikojeni herkuista oli pinaatilla maustettu kastike leivitettyjen kalapalojen kanssa. Yleensä koulussa tarjottiin tätä ruokaa sitruunalla maustetun kiinankaali-banaanisalaatin kanssa. Maistui hyvältä silloin, ja kakaranakin tuota salaattia syötiin jopa niin innolla, että annoksia piti rajoittaa.

Murheellinen lomaviikko (niitänäitä)

Olen nyt kolmatta päivää hyvin ansaitulla lomalla. En sitäkään käytännössä olisi ehtinyt pitää, mutta viimeisillä työviikoilla alkoi jo väsymys näkyä siinä, että keskittyminen tarkkuutta vaativiin hommiin alkoi olla aika huonoa.

Alkuviikosta tuli pikkusiskon ruumiinavausraportti, jossa kuolinsyyksi paljastui oikeasta alaraajasta lähtenyt laskimotukos, joka oli mennyt keuhkoihin. Karua luettavaa sekin. Karu kokemus myös lienee kuolla tukehtumalla, vaikka siinä taju varmaan aika nopeasti lähteekin.

Lisäksi kuulin eilen erään läheisen ystäväni kuolleen äkillisesti sydänkohtaukseen. Harrastimme aina Suomessa ollessani lounastelua yhdessä, ja nyt ne viimeiset lounastreffit olivat siirtyneet ja siirtyneet milloin minkin syyn takia, mikä tässä tilanteessa on erityisen harmillista. Häneltä jäi monta lasta, joista yksi on vielä kovin alaikäinen, mikä surettaa sekin. Onneksi vanhemmat sisarukset ovat apuna.

Onpa ahdistavaa. Minulla on tänään menossa kaiken kieltämisen päivä, eli en haluaisi uskoa tuota viimeistä uutista. Tuijotan puhelintakin arvellen, että kyllä hän varmaan kohta soittaa, kun huomaa, että olen yrittänyt tavoitella. Ja tuijotan hänen poikansa viestiä epäuskoisena.



Viikonloppuna kävimme ystäväpariskuntamme kanssa Aurajoen rannassa piknikillä. Joen rannalla  - siis Föristä satamaanpäin - on piknikpöytiä. Näillä ystävillämme on ihka uusi koiravauva, kahdeksanviikkoinen Erwin (kuvassa). Ihanan söötti pikkupötkylä neulahampaineen!

Muuten onkin ollut varsin mitäänsanomaton ja aikaansaamaton alkuviikko. Auto pitäisi viedä huoltoon ja pitäisi käydä kampaajalla... Olin myös ajatellut hiukan enemmän panostaa ruoanlaittoon, mutta toistaiseksi kokkaukset ovat rajoittuneet sunnuntaibrunssia lukuunottamatta kanaburritoihin.


Hyviä toki niistäkin tuli. Täytteeksi ostin hunajamarinoituja kanasuikaleita, jotka paistoin pannulla ja maustoin hiukan lisää lisäämällä currya, cayennepippuria ja savupaprikaa. Suikaleet haudutettiin kermassa. Tortillan päällä on juustokastiketta, tacosalsaa ja guacamolea. Tarjoilu revittyjen salaatinlehtien, pilkotun tomaatin ja punasipulisiivujen kera. Jalapeñot unohdin kauppaan, vaikka ne olisivat varmaan olleet hyvä lisä tähän.

maanantai 3. elokuuta 2020

Mahoniahilloa

Meillä on puutarhassa mahonioita, joita viime viikolla koiransa kanssa ohikulkevat leidit luulivat misteleiksi. Ei, ne eivät ole misteleitä, vaan ikivihanta pensas jossa on varsin piikkiset lehdet. Ei kuitenkaan saa sekoittaa niitä orjanlaakeriinkaan, joka tietääkseni ei Suomessa edes kasva. Mahonia on sitäpaitsi paljon pienempi.


Siinä on kauniit siniset marjat, aika mehukkaan tuntuiset, ja kun katsoin netistä, niin ne ovat jopa syötäviä, joskin Mustilan sivuilla epäillään, että mahonian marjojen sisältämät siemenet "saattavat olla lievästi myrkyllisiä". OK, siispä päätin keittää marjoista hilloa ja siivilöidä siemenet pois. Siemenet olivat yllättävästi lakan siemeniä pienempiä, joten siinä oli hommaa.


Menipä tähän tössötykseen aikaa. marjat olivat suhteellisen helppoja poimia, keitin ne hillosokerin kanssa ja sitten siivilöin tuotoksen kahteen kertaan (kaksi kertaa siksi, että miehen huushollissa ei ollut kuin joku harvahko lävikkö ja lopputuotoksen käytin vielä läpi teesiivilän). Maistaessa meni muutama siemenkin vatsaani, mutta ainakaan näin muutaman tunnin jälkeen niillä ei ole mitään vaikutusta, ja olen edelleen elossa 😎.

Itse marjasta sanotaan, että se on hapan, mutta mielestäni se on miedompi kuin viinimarjat, joita tässä toissaviikolla hilloksi myös keittelin.

Marjaisa makukin niissä on, tosin en oikein osaa sanoa, mitä maku vois muistuttaa. Se on oikeastaan omanlaisensa ja itsekseenkin mielestäni hiukan vaniljainen, joten vaniljatanko varmaan hiukan jopa korosti sitä makua.

Jos näitä puutarhastaan löytää, ne kannattaa toki käyttää hyväksi! Hillo-ohje (perus-sellainen!) löytyy hillosokeripaketin kyljestä.

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Sunnuntaibrunssi: French Toast uudella tavalla

Satuin bongaamaan Iltalehdestä uudenlaisen reseptin rikkaille ritareille, eli hienommin french toastille. Pitihän niitä heti kokeilla. Ohje on täällä.



French Toast Uudella Tavalla


Tarvitaan:
- paahtoleipää (vehnä- tai kaura-)
- muna/munia
- maitoa
- kanelia
- sokeria
- marjakastiketta
- marjoja
- kermaa
- Brie-juustoa (Stockan asiantunteva myyjä suositteli Roitelet-merkkistä, joka sopikin tähän ruokaan mainiosti)
- voita paistamiseen

Sekoita maito ja muna (yksi muna riittää hyvin pariin annokseen, ja jää ylikin), mausta seos kanelilla ja sokerilla sopivasti.

Laita kahden leivänviipaleen väliin briejuustosiivuja (noin puolen sentin paksuudelta juustoa), kasta leipä molemmin puolin munamaitoseoksessa ja paista voissa kullanruskeaksi.

Alkuperäisessä reseptissä keitettiin leiville mansikkasiirappi ja toast tarjottiin jogurttimoussen kanssa, mutta oioin hiukan kulmia ja vatkasin toastin seuraksi vaniljalla maustetun kermavaahdon. Mansikkasiirapin sijasta ostin valmista marjakastiketta. Mansikoitakaan ei enää löytynyt, joten komeat, kotimaiset vadelmat löysivät tiensä lautasillemme.

Miehen annos sai enemmän sokerikuorrutetta.