Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Lueskelen edelleenkin usein The Irish Sun -lehteä netistä, ja etenkin sen kosmetiikka & hius -osastoa. Törmäsin siellä tällaiseen silmienympäryskirkastajan arvioon kuvineen ja kiinnostuin. Kun tuo nyt maksoi alle kympin, niin hankin sen kokeiluun.
Kyseessä on Max Factor Pure Miracle Eye Enhancer, eli ihon sävyä korjaava ja väsymyksen merkkejä häivyttävä, C-vitamiinia ja kofeiinia sisältävä voide. Kofeiininhan sanotaan vähentävän turvotusta ja C-vitamiinin kirkastavan ihon sävyä.
Tämä tuote on siis ihan marketeista saatavilla ja pakattu tuubiin, jossa on viisto levitin päässä. Sävyjä on saatavilla kuusi, ja hankkimani sävy on vaalein, eli hiukan punertava 01 Rose. Levittimen avulla voi hieroa kevyesti silmien alusia, jolloin nesteretentio lähtee liikkeelle.
Voide on ohutta ja kevyttä, mutta silti pigmenttistä. Sitä voi myös kerrostaa. Hapettuessaan se ei muuta sävyään, eikä tummene, tai muutu oranssihtavaksi, kuten jotkut pigmenttiset voiteet tekevät.
Minusta tämä oli yllättävän hyväkin, sopivan ohutta, eikä se jämähdä juonteisiin. Sen sisältämä mica heijastaa valoa, ja mm. glyseriini ja kookosöljy estävät kiristävän tunteen iholla päivän mittaa hyvin.
Suositus!
*****
Täälläkin on vappu pyörähtänyt käyntiin. Huomenna on yleinen vapaapäivä, joten ihmiset olivat marketissa sankoin joukoin ja liki jokaisella oli korissa jotakin alkoholipitoista.
Kerroin jo viime vuonna paikallisesta vappuperinteestä, jossa nuoret miehet vievät (vappuyönä) ison, koristellun puukarahkan mielitiettynsä asuintalon eteen. Tässä tuli jo ensimmäinen kauppareissulla vastaan karahkansa kanssa. Huomenna noita koristettuja puukarahkoja on sitten joka puolella, köytettynä puihin, vesiränneihin yms. Usein niissä on sydän tms. jossa on isoin kirjaimin lemmen kohteen nimi. Eikös olekin söpöä?
Viime vuonna niitä taidettiin poistella kadunvarsista vasta loppukesästä.
Alla vielä pieni filkanpätkä tästä kotikadulta. Kaunis on tämä vanha kaupunginosa rakennuksineen. Sota ilmeisesti raunioitti joitain rakennuksia, mutta uudistakentaminen on tehty sillä tavalla, että uusista taloista näkyy, että ne ovat uudempia, mutta silti ne sulautuvat hyvin vanhaan rakennuskantaan.
Vihdoinkin saan aikaiseksi postauksen tästä! Katsotaanpa, miten minulla meni tämän kanssa...
Ei, se ei ole näköharha: pullo on suuttimestaan jotenkin hiukan vino.
Nappasin tämän Bobbi Brownin matkakokoisen meikkivoiteen viime vuoden puolella mukaani hetken mielijohteesta jonottaessani Turun Wiklundilla kassalle. Siinä ne tönöttivät niin sopivasti käden etäisyydellä
Lienee tarpeetonta sanoa, että en ehtinyt kokeilla tätä, joten sävy on ihan liian valkoinen kasvoilleni, mutta keksin, että voin käyttää sitä kasvojen keskiosaan peitevoiteen sijasta, joten naama vaikuttaa kolmiulotteisemmalta.
Tämä sävy on W-016 Warm Porcelain, mutta mikään kovin lämmin tämä sävy ei minun silmääni ole.
Peittämättömyydestä tätä meikkivoidetta on aika turha syyttää! Lopputulos iholla on myös matta, ja se pysyy, joten ehkä ihan kuivimmalle iholle en suosittelisi, sillä se saattaa myös korostaa juonteita. Pigmenttiä riittää, mutta voide ei ole kovin pahasti tönkön oloista kuitenkaan.
Tässä kuvassa sävy vielä tämän hetkisen lempimeikkivoiteeni, Babor Hydra Liquid Foundationin (sävy 04 Porcelain) kanssa. Ranteen sisäpuolella tämä Bobbi Brownin voide on sävyltään ihan passeli, mutta luulisin, että ei kenelläkään kasvojen iho ole yhtä kalvakka kuin ranteen/käsivarren sisäpinta.
Kumpikaan näistä voiteista ei hapetu iholla, mistä iso plussa.
Kallistun silti preferensseissäni tuon Baborin puoleen, sävyn ja kosteuttavuuden takia, onhan se tehty Baborin kosteuttavan Hydra-ampullin pohjaan. Tuo Bobbi Brownin voide alkaa päivän mittaa helposti kiristellä iholla, joten sen kanssa vähintään kosteuttavan pohjustajan käyttö on suositeltavaa, ellei iho sitten ole superrasvainen.
Myös käyttöohjeessa neuvotaan pohjustamaan iho ensin jollain kosteuttavalla primerillä. Tässä BB:n meikkivoiteessa on INCI:ssä kyllä mainittu glyseriini ja sheavoi, mutta sen sisältämä talkki kyllä saattaa tehdä tyhjäksi näiden ainesosien arvon.
BB:n tuote on pakattu lasiseen pumppupulloon ja siinä on auringonsuojakerroin SPF15.
Minusta on kiva, kun näitä matkakokojs on alkanut saada kaupoista. Mukava kokeilla ensin pienempi pullo ja päättää vasta sen jälkeen, jääkö tuote jatkossa käyttöön.
*****
Piti eilen lähteä käymään Hollannissa, mutta sitten muistinkin yht'äkkiä, että nythän on Kuninkaan Päivä Alankomaissa. Kätevä yleinen juhlapäivä, joka siirtyy aina kulloisenkin Alankomaiden hallitsijan mukaan. Entisen kuningattaren, Beatrixin päivä osui miltei yhteen meikäläisen vapun kanssa (30.4., vappua ei tosin Alankomaissa vietetä) ja nykyinen kuningas Willem-Alexander on taas syntynyt 27.4., joten yleinen vapaapäivä ja hulinat siirtyivät siis siihen päivään.
Muutenkin juhlinta muistuttaa vappua, sillä erotuksella, että oranssia väriä näkee joka puolella (ovathan nämä kuninkaalliset Oranje-Nassaun sukua, lue täältä lisää juhlinnasta) ja liikennettä kaupungeissa usein rajoitetaan, joten hyvä, kun hoksasin ja siirsin rajan takana käyntiäni.
Fun fact: Tiesittekö muuten, että jos lennätte KLM:llä, puikoissa saattaa joskus olla kuningas itse? Hän nimittäin silloin tällöin "auttelee" lentojen kanssa? Tämä on mainittu myös tuossa tänne laittamassani Willem-Alexanderia koskevassa Wikipedian linkissä. Amsterdamin-aikoinani lensin jonkin verran "Kelmillä", mutta en tiennyt asiasta, joten en tiedä, jos vaikka olisinkin osunut hänen lennolleen.
Tuo toissaöinen kuolemantapaus vei hiukan pasmat sekaisin, joten tässä hiukan kevyempi postaus tälle päivälle, ihan vaan aasinsiltana tuosta aiemmasta Liège-postauksestani, jossa oli tuo "belgialainen ja ranskanperuna" -vitsi.
Netistä luin tänään myös keskustelua siitä, mistä ranskalaiset perunat ovat oikein saaneet alkunsa. Tässä keskustelussa näyttivät monet mieltävän ranskalaiset perunat nimenomaan belgialaisiksi alkujaan.
Perunanhan toivat itse asiassa Eurooppaan espanjalaiset Etelä-Amerikasta. Mutta miten ne päätyivät suosituksi lisukkeeksi maailmalle, siitä on montakin stooria, joiden todenmukaisuutta ei tarkkaan tiedetä.
Yhden tarinan mukaan Belgiassa Meuse-joen (hollanniksi Maas) rantamilla (Liége ja Maastrich ovat molemmat sen varrella) friteerattiin ammoisina aikoina pikkukaloja ruoaksi. Kun joki oli talvisin jäässä, päätyi friteerattavaksi perunaa, ja näin tämä ruokalaji sai alkunsa.
Toinen tarina mainitsee perunoiden friteerauksen ja myymisen Pariisin kaduilla jo 1700-luvulla. Täältä se sitten olisi tarinan mukaan levinnyt Belgiaankin ja maailmansotien (varsinkin amerikkalaisten, Euroopassa sotineitten WWI:n) sotilaitten mukana vähän muuallekin.
Tosiasia lienee kuitenkin, että 1700-luvulla Thomas Jeffersonin (josta sittemmin tuli USA:n presidentti) eräs orja nimeltä James Heming (nimi kirjoitetaan joissain lähteissä myös Hemings) kouluttautui Ranskassa keittiömestariksi ja oppi sinä aikana tekemään ranskalaisia perunoita, joita sittemmin tarjoiltiin usein myös Jeffersonin huushollissa.
Luulisin siis, että ranskalaisten perunoitten reitti maailmalle kulki alun alkaen Etelä-Amerikasta Espanjaan, sieltä Ranskaan ja sitä kautta Belgiaan. "Jatkolevityksessä" lienevät avustaneet ensimmäinen maailmansota ja Jeffersonin kokki. Viimeksimainitun tekeminä näitä alettiinkin kutsua "perunoiksi ranskalaiseen tapaan valmistettuna".
Belgian Bruggessa on muuten Ranskanperunamuseokin (Frietmuseum), sen verran ovat Belgialaiset omineet nämä perunat.
Miten valmistaa itse rapeat ranskalaiset perunat?
Minun lapsuudenkodissani näitä tehtiin suhteellisen usein. Ensinnäkin on tärkeää valita jauhoinen peruna ja leikata ne suhteellisen samankokoisiksi suikaleiksi.
Tämän jälkeen on hyvä liottaa suikaleita kylmässä vedessä. Se poistaa niiden pinnalta liian tärkkelyksen, joten perunoista tulee rapeampia.
Perunat on fritattava kahteen kertaan. Käytetään kuumuutta kestävää, kuten auringonkukka-, soija-, maissi- tai rypsiöljy. Oliiviöljylläkin on puolustajansa (tässä linkki, jossa muitakin vinkkejä uppopaistamiseen).
Kuivaa perunasuikaleet huolella ennen niiden upottamista kuumaan öljyyn. Ensimmäisen paistokerran lämpötila saa olle alempi, koska sen tarkoitus on kypsyttää perunat läpikotaisin.
Seuraava uppopaisto on nopeampi ja kuumemmassa öljyssä, sillä se antaa perunoille niiden kullankeltaisen värin ja rapean pinnan.
Nosta sen jälkeen perunat valumaan ja lisää mausteeksi suolaa. Myös chipotle tai paprikajauhe antavat hyvää makua perunoille.
Löysin varastoistani tämän matkakokoisen Biotherm Blue Therapy Serum-In-Oil Night -tuubin. Ilmeisesti tätä ei enää valmisteta, mutta näköjään niitä vielä saa joistain kaupoista. Sillä tätä pitää kyllä saada lisää.
Tämä on jäänyt käyttämättä varmaan siitä syystä, että nimessä on tuo sana "oil", eli öljy. Karsastan hiukan ihoöljyjä nykyään.
Ihan turhaan, sillä tämä on enemmänkin geelimäinen voide, joka sulaa nätisti ihoon, eikä jätä sitä tahmeaksi.
Tässä on hyviä Omega-rasvahappoja, ja probioottista planktonia + glyseriiniä, betaiinia ja keramideja. Kaikkein tärkeintä on, että se kosteuttaa ja pehmentää ihoa hyvin ja imeytyy siihen nätisti. Eikä tämä seerumi mielestäni tarvitse voidettakaan ylleen.
*****
Seurasin eilen Facebookista heti aamutuimiin yhden entisen koulukaverini matkustamista Helsingistä Frankfurtin kautta Sarajevoon. Hän oli menossa sinne lomailemaan, sillä hänellä - entisenä humanitäärisenä työntekijänä - on siellä Balkanilla paljon ystäviä, jotka odottivat häntä kovin käymään.
Mitenkäs kävikään... Puolen yön jälkeen hänen FB-sivuilleen oli ilmestynyt kummallisia RIP-viestejä. Kävin ihmettelemässä tätä julkisesti hänen Facebookissaan ja minuun otti yhteyttä hänen paikallinen ystävänsä (jota en siis tunne) kertoen, että J. on kuollut auto-onnettomuudessa matkalla Sarajevon lentokentältä keskustaan.
Tämä ystävä oli ihan paniikissa, joten jouduin toimimaan kriisiapuna vielä yön mittaan, joten unet jäivät hiukan vähäiseksi.
Kyllä ihmisen henki ja elämä voikin loppua yhtäkkisesti ja ennalta arvaamattomasti.
Niin sekin reissu sitten oli ja meni ja eilen piti palata takaisin Maastrichtin kautta, mutta jäin suustani kiinni rautatieaseman lipunmyyjämadamen kanssa ja seuraavaa junaa olisi pitänyt odottaa kauemmin kuin Aacheniin päin menevää ICE-junaa. Pääseehän tuolla Maastrichtissa käymään koska tahansa, jos haluaa. Bussit kulkevat täältä Aachenista joka 20 minuutti.
Tämä aseman täti innostui kun huomasi minun olevan Suomesta (ICE:n paikkalippua varten ojensin hänelle passini, josta sai nimen kopsattua). Siinä sitten käytiin läpi hiusteni väri, ilmasto Suomessa ja kaikenlaista muuta. Mahtoi selän takana jonottava porukka kiehua (öh...). Minusta oli kyllä ihan mukava juttuhetki. Ei kukaan kyllä tullut huomauttelemaan jonon jumituksesta.
Istuin eilen tovin Liègen Paavalin katedraalin (La Cathédrale Saint-Paul De Liège) aukiolla brasseriessa syömässä ulkona Gruyère-juustolla gratinoitua lettua, jonka täytteenä oli aimo annos pinaattia. Olisin halunnut simpukoita, kun kerran Belgiassa olin (ja kuukauden nimessä on R-kirjain - vanhanajan sanontahan kuuluu, että vain noina kuukausina voi syödä simpukoita...sitten taas toukokuusta elokuuhun niitä ei syödä - lue täältä lisää aiheesta). Juuri siinä ravintolassa ei simpukoita listalla ollut, naapuriravintola niitä kyllä mainosti, mutta se oli sitten valitettavasti kiinni juuri silloin.
Simpukat ja ranskanperunathan ovat belgialaisten kansallisruoka. Britit aina kertovat vanhaa vitsia belgialaisista: "Millä saa belgialaisen hulluksi? Laittaa hänet pyöreään ja pimeään huoneeseen ja sanoo, että nurkassa on ranskanperuna."
Talsin sitten Montagne de Bueren -portaille. Minulla ei ollut aikomustakaan kavuta kaikkia 374 porrasta ylös, mutta halusin ottaa portaista valokuvan. Valitettavasti allaoleva kuva piti lainata Wikipediasta, koska portaitten alaosassa oli muutama kiinalais-/japanilais-/mikälietaiwanilainen turistiryhmä, jotka eivät älynneet mennä syrjemmälle valokuvia ottavien turistien tieltä.
Vielä on suhteellisen tuoreessa muistissa kapuaminen Malesian Kuala Lumpurin lähellä oleville Batu-luolille, jonne on "vain" 272 askelmaa, kun tässä Liègen nähtävyydessä on yli sata enemmän. Huh.
Kosmetiikkaostoksillekin Liègessä olisi ollut oivallinen tilaisuus, mutta kun en oikeastaan tarvitse mitään. Suurta tahdonvoimaa vaati kuitenkin ohittaa ranskalainen kemppariketju ICI ja Kiko Milano, mutta näinpä nyt kuitenkin tein.
Deutsche Bahnin ICE oli myöhässä joten eksyin Guilleminsin asemalla olevaan Di-kosmetiikkakauppaan, ja löysin ihan jotain tarpeellistakin, eli Bourjois-merkkisiä huultenrajauskyniä. Sävy 01 Nude Wave on todella täydellinen. Ostin hyllystä kaikki kolme, ja olisin voinut ostaa enemmänkin.
Alla vielä pieni filkka asemalaiturilta Frankfurtin junaa odotellessa.
Niin! Ostin sentään jotakin "tuliaisia", eli kävin aseman Delhaizessa ja ostin ruokajuttuja. Siellä oli belgialaista patéeta ja erinomaisia gyoza-nyyttejä katkaraputäytteellä. Niitä söin juuri, kun kaapissa oli paahdetuista seesaminsiemenistä tehtyä kastikettakin.
Seuraavan reissun ajattelin tehdä Düsseldorfiin, siellä kun on japanilainen "keskittymä" liikkeineen ja ravintoloineen päärautatieaseman lähettyvillä. Tykkään japanilaisesta ruoasta.
Äkkiäkös siellä käy vaikka päiväseltään, kun ei tämä alle puolen tunnin matka Liègeenkään ICE-junalla kovin kauaa kestänyt. ICE-junan lippu tosin oli rutkasti yli tuplasti regionaaliin RE-junaan verrattuna.
Olen siis nyt Liègessä (valloniaksi Lîdje, hollanniksi Luik, saksaksi Lüttich), Ardennien kainalossa Vallonian maakunnassa - tai Belgian osavaltio tämä taitaa paremminkin olla. Kauan tätäkin reissua piti suunnitella ja sitä piti jo 4-5 otteeseen siirtääkin, syystä tai toisesta.
Liége-Guilleminsin rautatieasema, josta ei oikein kunnon kuvaa saanut, joten tämä on lainattu Wikipediasta.
En ole päässyt vielä hotellia pidemmälle, joten tässä vaiheessa ei voi oikein muuta kuin ihmetellä tätä Guilleminsin rautatieasemaa, onhan aikamoinen pytinki. Yritin ottaa kuvia, mutta se on niin valtava, ettei millään saa koko keksintöä samaan kuvaan.
Tuo ylempi kuva, jossa on busseja, on napattu hotellihuoneeni ikkunasta, ja alempi aseman edessä olevalta aukiolta. On kyllä erikoinen ja värikäs asemarakennus!
Minulla alkaa kokous kohta ja sen jälkeen lähden kaupungille, joten lisää juttua ja kuvia on tulossa!
Sen verran ehdin käydä paikallisessa Carrefourissa, että ostin kaikkien ihanien leivonnaisten lomasta itselleni "Boule de Berlin" -munkin kokousevääksi kahvin kanssa. Hiukan tuoreita marjoja sen kanssa. Illalla mahdollisesti sitten syömään jonnekin pidemmän kaavan mukaan.
Käytän harvemmin misellivesiä, koska ne poistavat (turhankin) hyvin ihon luonnollista rasvaa. Käytän niitä silloin tällöin kuitenkin, ja kun käytän, sen miselliveden tulee olla mahdollisimman vähän kuivattava, siis sen on sisällettävä jotain hoitavia ja kosteuttaviakin ainesosia, sillä misellivettähän ei tarvitse huuhdella iholta pois.
Tässä postauksessa katsastetaan neljä eri merkkistä misellivettä. Arviot vasemmalta oikealle kuvan järjestyksessä.
1. Balea Rose -misellivesi. Balea on saksalaisen kemppariketju Dm:n (Drogeriemarkt) oma brändi. Brändin alla on mittava valikoima kosmetiikkaa aina hiustenhoidosta ihinhoitoon. Tämä runsaaasti kosteuttavaa glyseriiniä, Rosa damascena -ruusuvettä ja hdelmähappoja sisältävä misellivesi on todellinen löytö! Hinta on vain 1,95 euroa per 400 ml. Pelittää hyvin ja poistaa kevyen meikin ihan heittämällä. Tuote on vegaaninen, eikä siinä ole väriaineita, parabeeneja, nanopartikkeleita, parfyymia, alkoholia tai alumiinisuoloja.
2. Alverde Naturkosmetik Clear Beauty -misellivesi. Alverde on myös yksi Dm:n brändeistä. Tämä runsaasti kosteuttavaa natriumlaktaattia ja glyseriiniä sisältävä misellivesi sisältää myös epäpuhdasta ihoa hoitavia, antibakteerisia ainesosia (rypäleuute, taikapähkinä) ja ihoa rauhoittavaa aaloeta. Tuote on myös mikromuoviton ja sitä on hajustettu eteerisin öljyin. Puhdistusteho ei ole ihan yhtä hyvä kuin tuotta Balean tuotteella. Hintaa 100 ml:n pullolliselle on 1,95 euroa.
Kaksi keskimmäistä pulloa näkyvät yhteiskuvassa hiukan huonosti, joten otin niistä erikseen oman kuvansa.
3. Mádara Micellar Water Hyaluronic Acid. Olen käyttänyt tätä nyt yhden isomman 100 ml:n pullon ja kuvassa on matkakoko, joka tuli jostain kylkiäisinä, jos oikein muistan.
Tämän miselliveden pohjana on aaloevesi. Muina ainesosina on mm. glyseriiniä, taikapähkinää, Rosa damascena -ruusuvettä, maitohappoa, pioninjuuriuutetta ja kasviuutteita.
Mielestäni tämän puhdistavat tehot ovat heikommat kuin edellisten, olin jo tuskastua sen 100 ml:n pullon käyttöön, koska se ei tuntunut tekevän "mitään". Siinä onneksi kävi niin, että pullon pohjat valuivat korkin auetessa vahingossa matkalaukkuuni, joten sillä siitäkin päästiin (näköjään en edes ole vaivautunut siitä tänne kirjoittelemaan, ja se jo kertoo jotakin se!).
Nyt pitäisi kuluttaa vielä tämä matkakoko loppuun, kun en haluaisi sitä roskiinkaan heittää. 100 ml:n pullo taitaa Suomessa maksaa n. 17,50 euroa (tieto Ruohonjuuren sivuilta tänään). Tarjolla on myös 400 ml:n pulloja.
4. Mossa Raspberry Juicy Clean -misellivesi. Ahaa...näitä onkin useampaa sorttia, on mansikkaa ja vadelmaa, ja tämä siis on vadelmaversio. Tässäkin on mm. Rosa damascena -ruusuvettä, glyseriiniä, nimensä mukaisesti vadelmauutetta ja kasviuutteita. Tämä toimii ihan hyvin voisin ostaa toistekin. Omani hankin hävikkiruokakaupasta (Matsmart) 3,99 eurolla. Kivijalkakaupoissa hinnat vaihtelevat.
Noissa kahdessa viimeksimainitussa on molemmissa kasviuutteita varsin oudoista lähteitä. Inceissä mainitaa Poria cocos ja Phragmites communis. Mitähän ne ovat? Pieni kuukkelointi selvitti asiaa...
Poria cocos on toiselta nimeltään Wolfporia extensa. Kookoksen kanssa sillä ei ole muuta tekemistä kuin ulkonäkö, sillä se on lahottajasieni. Sitä käytetään todella paljon kiinalaisessa lääketieteessä, ja sen sanotaan olevan anti-inflammatorinen ja iholle käytettynä sen sanotaan tukevan ihon suojakerrosta ja suojaavan ihoa ympäristön haitallisilta vaikutuksilta.
Poria cocos -sieni. Lähde: Wikipedia.
Phragmites communis lienee tuikitavallinen ja kaikille tuttu järviruoko. Tai sitä sukua kuitenkin. Siitä tehdyn uutteen sanotaan olevan kosmetiikassa antioksidanttista ja ihoa kirkastavaa/rauhoittavaa. Näistä tuossa Mádaran tuotteessa on juuri tuota communis-ruokoa, kun taas Mossan tuotteessa on Phragmites kharka -uutetta. Molemmat saman suvun ruo'oista peräisin ja uutteilla on samoja ominaisuuksia.
Käytätkö sinä misellivesiä, ja jos, niin mikä on suosikkisi?
On vähän hassua kirjoitella poskipunasta, kun viime postauksessa tuli valitettua poskien couperosaa. Joskus tosiaan peitän sen couperosan osittain peitevoiteella, ja jätän poskipäille sen luonnollisen punoituksen. Muutenhan se punaposkisuus ei rajoitu ainoastaan poskipäille.
Mutta jos käytän meikkivoidetta, joka peittää punoituksen, käytän kyllä sitten poskipunaakin.
Tätä poskipunaa piti "mutustella" niin kauan, että pahvipakkauskin jo hiukan kulahti...
Kirjoittelin aiemmin parista ostamastani Hourglassin minikokoisesta viimeistelypuuterista täällä. En nyt niinkään ilosta kiljunut noita kokeiltuani, mutta ehkä tuo vaaleampi tulee kulutettua pois. Tummemmalla en paljoa mitään tee.
Nyt tarkasteltava Hourglass Ambient Lightning Blush sävyä Mood Exposure on myös minikokoinen, mutta parempi niin, sillä normaalin kokoista en varmaan koko elinaikanani saisi käytettyä pois.
Toisin kuin nuo viimeistelypuuterit, tämä oli mielestäni oikeinkin hyvä! Sen marmoroidussa olomuodossa on mukana jonkinlaista hehkua, mutta se ei kuitenkaan ole mitenkään kimallehiukkasilla kyllästetty, eikä edes yltiöpäisen helmiäinen, eikä missään nimessä kiiltävä, mutta se antaa iholle hyvin luonnollisen sävyn ja hehkun.
Tämä on ihan täydellisen neutraali ja luonnollinen sävy.
Tällainen minikoko ei ollut kalliskaan, olisiko ollut täällä n. 23 euroa.
Jos muut Hourglass-postaukset kiinnostavat, niitä löytyy täältä, täältä ja täältä. Linkeissä eri Hourglassin meikkivoidepostauksia tästä blogista.
*****
Nappasin kauppareissulla tänään iltapäivällä kuvan kotikadustani. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. On kesä.
Talvella pahentunut poskipäiden punoitus on saanut minut miettimään, että onko tämä oikeasti couperosaa, olenko ylihoitanut ihoani tai jopa herkistynyt joillekin kosmetiikan ainesosille. Osasyytä on varmaan siinäkin, että näin vanhemmiten iho on ohentunut.
Couperosasta oli aika hyvä lehtijuttu täällä. Kyllähän minun naamassani varmaan siitäkin on kyse, sillä punoitus on viime talvena näköjään tullut jäädäkseen.
Olen karsinut kaikki ihoa raapivat kuorinnat (joita tosin en ole viime aikoina käyttänytkään), kemialliset happokuorinnat minimiin, ja lisännyt ihoa rauhoittavien tuotteiden käyttöä, ja jonkin verran tilanne onkin rauhoittunut, eivätkä poskipäät enää helota kuin tomaatit.
Yökäyttöön löysin puolalaisen Bielendan Dr Medica -linjan Capillaries Dermatological Cream - voiteen. Tässä voiteessa on rasvapohjana mm. kaakaovoita, avokado- ja kookosöljyä ja kosteuttajina ja ihon pehmentäjinä myös mm. glyseriiniä ja antioksidanttista skvaleenia.
Siinä on tehoaineina mm. PHA:ta (laktobionihappo, joka ei onneksi kyllä kovin tehokkaasti kuori ihoa), jonka pitäisi pehmentävän vaikutuksen lisäksi supistaa verisuonia ja täten lievittää punoitusta. Dexpantenoli kostauttaa, rauhoittaa ja pehmentää. Hevoskastanjauutteen luvataan myös rauhoittavan ihoa.
Trokserutiini on flavonoidi, mielenkiintoinen ainesosa, jota saadaan mm. japanilaisesta pagodipuusta. Mielenkiintoinen, ja voimakas antioksidantti, jolla joidenkin tutkimusten mukaan on valovaurioilta suojaavia ominaisuuksia.
Voide on pakattu lääkepurkin näköiseen pakkaukseen. Tuote taisi olla peräisin Notinosta, vaikka taitaapa Bielendaa saada Suomestakin.
Päivisin peitän punaisuutta Rosaliquen Anti-Redness -voiteella. Tässä on sheavoipohja, ja ihoa rauhoittavaa bisabololia ja pantenolia. Glyseriini ja urea kosteuttavat ja pehmentävät ihoa. Tässä vegaanisessa voiteessa on UVA/UVB-suoja spf 50.
Voide itsessään on vihertävää, mutta muuttuu iholla ihon sävyiseksi. Huomasin muuten ylemmän kuvan ottamisen jälkeen, että kun voiteen pyyhkii iholta nenäliinalla pois, vihervä pigmentti jää jäljelle, ellei pese ihoa, ja itse asiassa se näytti kauniilta (eikä lainkaan vihreältä) iholla tehden tasaisen ja hehkuvan vaikutelman.
Itse voide ei ole mikään 100% peittävä, eli ei ehkä sinällään käy meikkivoiteesta (ainakaan jos täydellistä peittävyyttä hakee), mutta antaa hyvän pohjan meikkivoiteelle. Minulla kyllä menee arkikäytössä sellaisenaan pienen peitevoidelisän kanssa.
Tätä voidetta saa Suomesta monestakin nettikaupasta, haulla löytyy.
Kylläpäs on Blogger tökkinyt tänään, katsotaan, josko nyt postaus onnistuisi...
Olin eilen vähän viihteellä brittiystäväni Clairen kanssa, ja näin terassikauden alun juhlistamiseksi korkkasin uuden ripsivärin, eli Shiseidon ControlledChaos MascaraInkin. Varsinainen nimihirviö...
Sävy on musta, 01 Black Pulse. Näitä löytyy myös vihreänä, sinisenä ja violettina.
Mainostekstien mukaan tämän pitäisi pidentää ripsiä, mutta minusta siinä se ei mitenkään kovin ihmeellisesti toiminut, mutta se näytti tuuhentavan jonkin verran. Pientä ripsien paakkuuntumista yhteen oli havaittavissa, eli ripsikampaa sai käyttää.
Harjaosa näyttää tuollaiselta tyypilliseltä tuuheuttavien ripsarien pullealta, hiukan tiimalasin muotoiselta harjalta.
Jos nyt tästä ripsiväristä voi jotakin sanoa, niin en mitenkään hirveästi innostunut, mutta ainakin se on mitä syvimmän musta, eikä karissut poskipäille, vaikka vedet silmissä Clairen kanssa nauraa rätkätettiin koko pitkä ilta.
Paljon edullisemminkin saa hyviä ripsareita, joten tämä ei mitenkään mene erinomaisten luokkaan, vaikka siitä ei moittimista löydykään (paitsi hinta).
*****
Minä olen aina fakkiutunut käymään samassa ruokakaupassa, eli REWE:ssä. Nyt poikkesin torstain rokotusreissullani lääkäriaseman lähellä olevaan Netto-marketiin, olettaen sen olevan yhtä vaatimaton kuin vakkari-REWE:ni lähellä oleva Netto.
Vaan ei ollutkaan! Täällä oli monipuolisempi valikoima (tai sitten kuvittelen...). Mielenkiintoni herättivät biohajoavaan kankaaseen upotetut siemensekoitukset.
Tällaiset siemenmatot maksavat muistaakseni aika tavalla Suomessa, joten täällä alle neljän euron hintaan kun ostin, olin tyytyväinen. Joku herrashenkilö Suomessa pääsee nyt laittamaan tontilleen perhospuutarhaa, ja vanha äitini kylvämään kesäkukkia rivarinsa pihamaalle.
Itselleni ostin villimansikan kasvatusvehkeet. Tässä kuitukankaisessa "ruukussa" on jo kaikki valmiina, senkun ottaa muovin pois ja kastelee sisällön. Näitä oli myös tavallista mansikkaa, minikurkkua, minipaprikaa, chiliä ja kirsikkatomaattia. 4,99 euroa kipale. Ettei vaan pidä vielä hakea toinenkin huomenna.
Tässä vielä kuva eilisen eväistä. Olimme Burtscheidissa Cafe Ferberissä, jossa on hyvät safkat. Scampeja valkosipulivoissa, tomaattia ja tuoretta leipää! Ihanaa kun on kesä, ja voi istua ulkona auringon lämmössä!
Toin Clairelle tulisisiksi Suomesta Mignon-munia, ja häntä suuresti ihmetytti niiden kuori. Kyllä, se on ihan oikea munankuori, ja ei, siitä ei saa salmonellaa 😂😁.
Minä haluan ehdottomasti aina istua käytävänvieruspaikalla lentokoneessa, joten harvemmin siitä voi/kehtaa toisen/toisten henkilöitten ohi ottaa videoklippejä, eikä paljoa se ole koskaan käynytkään mielessä.
Nyt kotimatkalla (vai mikä matka tämä nyt sitten olikaan tiistaina, erään toisen ulkosuomalaisen bloggaajan sanoin aina tuntuu, että menee väärään suuntaan, menee sitten kumpaan suuntaan tahansa) ei ollut ikkunan vieressä ketään juttukaveria, joten Riiasta lähtiessämme tuli mieleen, että kuvaanpa lähdön! Ja kun se oli kuvattu (vapaalla kädellä, kuten huomaatte), piti kuvata myös laskeutuminen.
Tässä siis Air Balticin lennon lähtö Riian kentältä ja allaolevassa laskeutuminen Düsseldorfin kentälle. Spottaatko salamatkustajan toisessa filkanpätkässä? Niitä oli muutama.
Junamatka Düsseldorfista Aacheniin sujui melkein hyvin, oltiin vain noin tunti myöhässä (jippii!).
Lähtiessä vain hiukan myöhässä, mutta ylläripylläri, puolessa välissä matkaa taas tarvittiin "problemaattisen henkilön takia" Bundespolizei paikalle, ja siinä sitten seistiin yli puoli tuntia asemalla. Hohoijaa. Porukkaa valui junasta asemalaiturille seuraamaan tapahtumia. Itse en vaivautunut, vaikka siellä ilmeisimmin jotakin jännää tapahtuikin siitä päätellen, miten katselijan pyörittelivät silmiään tullessaan takaisin.
Täällä on jo täysi kesä. Kuten tuosta laskeutumisfilkasta näkyy, rypsipellot ovat kukassa. Pienessä puutarhassamme rehottavat voikukat ja koristeomenapuukin rönsyää valkoista kukkahuntua.
Ei ole hääppöinen puutarha, mutta eipä tässä keskustassa juuri kenelläkään puutarhoja ole. Siksi kai keskustan ulkopuolella on lukuisia siirtolapuutarhakolonioita.
*****
Vähän OT... Lähdin poikkeuksellisesti Helsinki-Vantaan lentokentältä, ja olin siellä ennen kuin lähtöselvitys aukesi.
Parkkeerasin itseni Starbucksin kahvilaan lähtöselvitysaulaan ja ostin tuoremehun ja pienen viinilasillisen, ja tämä maksoi yhteensä 18,40 euroa! Aika pöyristyttävä hinta. Tuohon kun pistää vajaan kympin lisää, niin sillä pääsee jo loungeen istumaan, ja niissä on aina samaan hintaan jos jonkinlaista syömistä.
Turvatarkastuksen jälkeen vietin aikaa Aspiren loungessa, jonne pääsee AMEX:in kortilla (Priority Club), ja siis en maksanut mitään (paitsi AMEX:in vuosimaksussa). Siellä oli salaattibuffet, jos jonkinlaisia leipiä, levitteitä ja niiden päällysteitä + kahvibuffet kakkuineen ja pikkuleipineen + pöydällinen erilaisia hedelmiä ja tietty muut juomat (viiniä, väkeviä ja soft-drinkkejä).
En pysty kuvittelemaankaan, kuinka paljon rahaa saisi hassattua kentällä parissa tunnissa, koska ainahan sitä ostaa jotakin juomista (ja syömistä). Tuskin kukaan tulee toimeen juomalla vettä vessan hanasta.
Kerron tämän vaan, koska saattaa olla, etteivät monet matkustavat tiedä noista loungepalveluista - siis että loungeen pääsyn voi ostaa, ellei sitä saa esim. businesslipun yhteydessä.
Vielä yksi pikkuvinkki: Airbus-merkkisissä koneissa on istuintaskuissa "porras", joka tukee kännykkää tai tablettia, jos omilta laitteiltaan haluaa katsella jotakin, sen saa siis tähän pystyyn. Aika useasti nykyään on muissakin konetyypeissä jonkinlainen hylly.
Itse koneen screenit ovat niin pieniä, että ainakin minä melkein saan hankkia kiikarit, että tuollaisesta 6 x 10 cm:n ruudusta mitään näkisin, olkoonkin, että niitä on joka rivillä.
Mannerten väliä lentävissä koneissahan on yleensä kunnon viihdekeskukset.
*****
Täytyy kyllä todeta, että tämä puolitoista viikkoa Suomessa oli aika raskas, mutta antoisa! Ehdin tavata melkein kaikki ystävät, jotka aioinkin, mutta se tarkoitti jatkuvaa ravaamista kaupungilla. Hauskaa oli, mutta hiukan kävi voimille. "Huilailen" nyt täällä hiukan.
*****
Kuva Aachenin Adalbertsteinwegiltä Elsassstraßelle päin tänään iltapäivällä (luit aivan oikein, kadun nimessä on viisi konsonanttia peräkkäin!). On niin kukkivaa ja vihreää, että! Puut täydessä lehdessä.
Kävin ottamassa toisen vyöruusurokotteeni, joten pidempiä kävelylenkkejä ja urheilua ei saa harrastaa tänään.
Kirjoittelin eilen palattuani Saksan-kotiin uuden postauksen, johon olin ottanut pari pidempää filkkaa koneen noususta Riiasta ja laskeutumisesta Düsseldorfiin, mutta ne olivat hiukan pitkiä, joten en saanut ladattua niitä suoraan tänne, joten saatte odotella sitä postausta huomiseen, kunhan filkat ovat latautuneet videopalveluun.
Pitihän sitä jotakin taas ostaakin RIX-DUS -lennolta. Kuten viimeksi aiheesta kirjoittelin, Air Baltic on niitä harvoja lentofirmoja, joiden lennoilla enää mitään myydään.
Katselin viimeksi jo tätä kryotermialaitetta, sillä couperosani on kummallisesti pahentunut joululomalla, ja joskus posket helottavat kuin tomaatit.
Tämä Seoulista Beauty Cryo Cool on siis laite, joka viilentää ihon pintaa ja supistaa verisuonia ja kuulemma myös tehostaa lymfakiertoa.
Itse asiassa tämä ei ole varsinainen kryoterapialaite, sillä tämä ei syväjäädytä mitään, eli voisiko tätä kutsua paremminkin kryohoitolaitteeksi, sillä se lähinnä viilentää.
Kysyin lentoemännältä, että miten se toimii, ja että laitetaanko vehje pakkaseen ennen käyttöä. Sain kyllä paketin käteeni ennen ostopäätöstä, mutta ei aina joka välissä koneessa jaksaisi kaivella lukulasejaan käsilaukusta lukeakseen tekstejä, kun muuten näen ihan kunnolla. Hän vastasi, että kyllä.
Näin ei sitten loppujen lopuksi ollutkan, vaan siinä on pohjassa alumiinilevy, joka pitää itse itsensä jollain mekanismilla viileänä. No se on hyvä, ettei tule paleltumisvammoja.
Hämmästyin kuitenkin hiukan, kun myyjänaisella ei ollut tuotetietoutta tästä, ja hän olisi edes voinut katsoa (kun ei kerran näyttänyt lukulaseja tarvitsevan) pakkauksen kyljestä.
Luettuani pakkauksen kylkeä, selvisi, että siihen kuuluisi myös seerumi, joita Air Balticilla ei ollut myynnissä, mutta minulla vakuutettiin, että vehje toimisi muutenkin.
Klikkaa kuva suuremmaksi, ellei teksti näy kunnolla.
Kuvakaappaus: Seoulista Beauty, sivuilta näkee kaikki seerumityypit ja tämän laitteen.
Laite avattuna. Käyttöohjeet olivatkin kuvina jo tuolla ylempänä.
Noita seerumeitä kyllä saa täältä monestakin postimyyntifirmasta aika helposti, joten niiden puute ei ole ongelma, mutta tämä laite viilentää kyllä ihanasti ilman niitäkin. Tosin joku nestemäinen voisi buustata toimintoa vielä paremmin.
Katsotaan sitten, miten vehje pelittää pidemmän päälle, mutta sen vaan sanon, että jos täällä tulee yhtä kuuma kesä kuin viime kesä, niin tällä voi olla hyvinkin käyttöä siinäkin suhteessa.
Brändiä myy Suomeenkin (tullitta) ainakin portugalilainen Care to Beauty.
Ghostin parfyymit lienevät Suomessa hiukan tuntemattomampia. Tämän Deep Night -tuoksun hankin Briteistä.
Tämä kukkais-hedelmäinen tuoksu ei ole mikään uusi tuttavuus, vaan se lanseerattiin jo vuonna 2001. Tuoksu on hyvin hedelmäinen ja puuterinen, sanoisinpa, että jopa hiukan mystinen olematta silti kuitenkaan itämaisen raskas.
Kuvakaappaus: fragrantica.com
Tuoksu avautuu ruusulla ja yönkuningattaren kukilla. Ruusu ei ole mikään dominoiva. Sen jälkeen tuoksussa on persikkaa, aprikoosia ja puumaisia nuotteja. Pohjatuoksuna on lämmintä vaniljaa ja myskiä.
Tuoksu ei ole liian makea, ehkä juuri noiden puumaisten vivahteittensa takia.
Samassa pakkauksessa on ihanan pehmeän vaniljainen huulivoide.
