Kotiinpaluu ja tuotenäytteiden tulva postiloodassa

Palasin eilen kotiin Saksaan siirrettyäni lentolippujani viikolla. Viime viikolla oli Aachenissa lumikaaos, ja epäilin suuresti, etten olisi päässyt ronkeineni (<- iso matkalaukku) kotiin saakka, koska eihän täällä siivota katuja sillä tavallla kuin Suomessa tehdään. Lähin rautatieasema on Aachen Rothe Erde, ja se on kävelymatkan päässä kodistani.

Ala-aulassa oleva postiloodani oli pullollaan alennuskuponkeja, monta tuotenäytettä ja Envivasin (matkavakuutus) lasku (ihmeen halpa, 14,90 eur per vuosi).

Katsastetaanpa noita näytteitä. En vieläkään oikein käsitä, että mistä niitä tuppaa.

Narsin poskipunatestereitä tuli arkillinen. Minulla on jossakin tuo kuuluisa "Orgasm", mutta voin sanoa, että en niin mitenkään hirveästi hypetyksestä huolimatta siitä innostunut.

Tämä oli joku Naif-merkkinen, hellävarainen puhdistusgeeli. Suunniteltu varsinkin vauvoille ja lapsille (joita minulla ei ole). Ei mikromuoveja, eikä muuta haitallista. varmaan menee kasvojen putsaukseen.

Sitten sain Burberryn testereitä. Burberryn Goddesista kirjoittelin aiemmin täällä ja täällä, kun sain sen "joulupukilta". Tässä oli mukana Burberryn Hero, josta mies varmaan ilahtuu päästessään testailemaan. Se kun on miesten tuoksu.

Tästä Herosta voin kertoa, että se on orientaalinen puutuoksu (kuulostaa hyvältä!), joka lanseerattiin viime vuonna (2024). Piti ihan kuukkeloida noita ainesosia...sen verran outoja ovat...

Valaisen hiukan näitä outoja ainesosia seuraavassa postauksessani, sillä sitä varten pitää tehdä hiukan tutkimustyötä. Seetripuu on tosin varmaan kaikille tuttu, mutta nuo kaksi muuta ovat minullekin outoja.

Vielä loodassa oli pari Dr. Barbara Sturnin seeruminäytettä, mutta laskin hajamielisyyksissäni ne käsistäni jonnekin, enkä nyt löydä niitä, joten niistä lisää myöhemmin.

*****

Juna (kas kummaa) ja lennot Düsseldorfista Riian kautta olivat eilen ihan ajassaan. Tai Air Baltic nyt on aina, mutta Deutsche Bahnista ei ikinä tiedä.

Ekalla lennolla vieressä istui kaksi nuorta (esiteini-ikäistä) poikaa, jotka olivat matkalla Riikaan jalkkisturnaukseen HJK:n riveissä. Heidän kanssaan juttelin matkalla, ja toivottelin sitten onnea turnaukseen.

Minähän en olisi minä, ellen olisi taas ostanut jotakin lennolta (Air Baltic on varmaan yksi niitä harvoja firmoja, jotka jotakin lennoillaan myyvät). Tällä kertaa ostos oli mekaaniset karvanpoistopinsetit. En vielä tiedä, mitan pelittävät.

Tähän vielä sitten hiukan kuvia Helsinki-Vantaan Aspire-loungesta. Edelleen sanon, että ellei pysty/halua maksaa business-luokan lipusta, monasti tule edullisemmaksi ostaa pääsy loungeen, kun lentokenttien hinnat ovat mitä ovat. Parikymmentä euroa ei riitä juuri mihinkään. Loungeihin pääsee (paikasta ja maasta riippuen) alle kolmella kympillä ja saa syödä ja juoda mitä haluaa. Tässä vain osa valikoimasta H-V:n Aspiressa, siinä suuremmassa sellaisessa (olin edellisellä Suomireissulla siinä pienemmässä, entisessä SAS-loungessa portin 13 lähellä, ja tarjoilu oli suppeampaa, mutta vähemmän porukkaa).

Erilaisia leipiä ja sämpylöitä + herkkusienisoppaa, joka oli aika hyvää.

Salaattibaari, jossa oli kasviksia ja ainakin feta- ja mozzarellajuustoa + erilaisia kastikeaineksia.

Leipälevitteitä ja kasviksia (hummus yms.)

Leivänpäällisiä (kalkkunaleikettä ja juustoa)

Vielä oli tarjolla pieniä karjalanpiirakoita ja erillinen kahvi- ja jälkkäripöytä pikkuleipineen ja leivonnaisineen. Ja marjarahkaa oli myös tarjolla.

Juomista puhumattakaan.

Pari pikkufilkkaa itse lentokentältä:

Takeoff (Riga, Latvia) & landing (Düsseldorf, Saksa) + muuta

Minä haluan ehdottomasti aina istua käytävänvieruspaikalla lentokoneessa, joten harvemmin siitä voi/kehtaa toisen/toisten henkilöitten ohi ottaa videoklippejä, eikä paljoa se ole koskaan käynytkään mielessä. 

Nyt kotimatkalla (vai mikä matka tämä nyt sitten olikaan tiistaina, erään toisen ulkosuomalaisen bloggaajan sanoin aina tuntuu, että menee väärään suuntaan, menee sitten kumpaan suuntaan tahansa) ei ollut ikkunan vieressä ketään juttukaveria, joten Riiasta lähtiessämme tuli mieleen, että kuvaanpa lähdön! Ja kun se oli kuvattu (vapaalla kädellä, kuten huomaatte), piti kuvata myös laskeutuminen.

Tässä siis Air Balticin lennon lähtö Riian kentältä ja allaolevassa laskeutuminen Düsseldorfin kentälle. Spottaatko salamatkustajan toisessa filkanpätkässä? Niitä oli muutama.

Junamatka Düsseldorfista Aacheniin sujui melkein hyvin, oltiin vain noin tunti myöhässä (jippii!).

Lähtiessä vain hiukan myöhässä, mutta ylläripylläri, puolessa välissä matkaa taas tarvittiin "problemaattisen henkilön takia" Bundespolizei paikalle, ja siinä sitten seistiin yli puoli tuntia asemalla. Hohoijaa. Porukkaa valui junasta asemalaiturille seuraamaan tapahtumia. Itse en vaivautunut, vaikka siellä ilmeisimmin jotakin jännää tapahtuikin siitä päätellen, miten katselijan pyörittelivät silmiään tullessaan takaisin.

Täällä on jo täysi kesä. Kuten tuosta laskeutumisfilkasta näkyy, rypsipellot ovat kukassa. Pienessä puutarhassamme rehottavat voikukat ja koristeomenapuukin rönsyää valkoista kukkahuntua.

Ei ole hääppöinen puutarha, mutta eipä tässä keskustassa juuri kenelläkään puutarhoja ole. Siksi kai keskustan ulkopuolella on lukuisia siirtolapuutarhakolonioita.

*****

Vähän OT... Lähdin poikkeuksellisesti Helsinki-Vantaan lentokentältä, ja olin siellä ennen kuin lähtöselvitys aukesi. 

Parkkeerasin itseni Starbucksin kahvilaan lähtöselvitysaulaan ja ostin tuoremehun ja pienen viinilasillisen, ja tämä maksoi yhteensä 18,40 euroa! Aika pöyristyttävä hinta. Tuohon kun pistää vajaan kympin lisää, niin sillä pääsee jo loungeen istumaan, ja niissä on aina samaan hintaan jos jonkinlaista syömistä.

Turvatarkastuksen jälkeen vietin aikaa Aspiren loungessa, jonne pääsee AMEX:in kortilla (Priority Club), ja siis en maksanut mitään (paitsi AMEX:in vuosimaksussa). Siellä oli salaattibuffet, jos jonkinlaisia leipiä, levitteitä ja niiden päällysteitä + kahvibuffet kakkuineen ja pikkuleipineen + pöydällinen erilaisia hedelmiä ja tietty muut juomat (viiniä, väkeviä ja soft-drinkkejä).

En pysty kuvittelemaankaan, kuinka paljon rahaa saisi hassattua kentällä parissa tunnissa, koska ainahan sitä ostaa jotakin juomista (ja syömistä). Tuskin kukaan tulee toimeen juomalla vettä vessan hanasta.

Kerron tämän vaan, koska saattaa olla, etteivät monet matkustavat tiedä noista loungepalveluista - siis että loungeen pääsyn voi ostaa, ellei sitä saa esim. businesslipun yhteydessä.

Vielä yksi pikkuvinkki: Airbus-merkkisissä koneissa on istuintaskuissa "porras", joka tukee kännykkää tai tablettia, jos omilta laitteiltaan haluaa katsella jotakin, sen saa siis tähän pystyyn. Aika useasti nykyään on muissakin konetyypeissä jonkinlainen hylly.

Itse koneen screenit ovat niin pieniä, että ainakin minä melkein saan hankkia kiikarit, että tuollaisesta 6 x 10 cm:n ruudusta mitään näkisin, olkoonkin, että niitä on joka rivillä.

Mannerten väliä lentävissä koneissahan on yleensä kunnon viihdekeskukset.

*****

Täytyy kyllä todeta, että tämä puolitoista viikkoa Suomessa oli aika raskas, mutta antoisa! Ehdin tavata melkein kaikki ystävät, jotka aioinkin, mutta se tarkoitti jatkuvaa ravaamista kaupungilla. Hauskaa oli, mutta hiukan kävi voimille. "Huilailen" nyt täällä hiukan.

*****

Kuva Aachenin Adalbertsteinwegiltä Elsassstraßelle päin tänään iltapäivällä (luit aivan oikein, kadun nimessä on viisi konsonanttia peräkkäin!). On niin kukkivaa ja vihreää, että! Puut täydessä lehdessä. 

Kävin ottamassa toisen vyöruusurokotteeni, joten pidempiä kävelylenkkejä ja urheilua ei saa harrastaa tänään.

Lentokenttien kanta-asiakkuudet

Olen ennemminkin ihmetellyt sitä, miten matkustaminen maailmalla muuttaa muotoaan. Joskus aikoinaan oli miltei enemmänkin sääntö kuin poikkeus lentoyhtiöillä tarjota kolmea eri matkustusluokkaa, First, Business ja Economy. Ennen viikolla tapahtuvat työmatkat voi varata vain Business- tai First -luokkiin, mutta sitten hiukan yli kymmenen vuotta sitten tilanne muuttui ja economyn liput vapautuivat sääntelystä. Samaa tietä aukesi uusia mahdollisuuksia ns. halpalentoyhtiöille ja monet lentoyhtiöt poistivat ainakin joiltain reiteiltään kaikki muut luokat paitsi sen edullisimman.

En muista, milloin olisin hankkinut/saanut ensimmäisen lentofirman asiakkuuskortin. Star Alliancen kortti taisi olla yksi ensimmäisistä ja mahtaa olla peräisin vuodelta 1994 tjsp.

Nyt on sitten tullut näitä lentokenttien kantiskortteja. Jotenkin hiukan huvittaa. Ja korttien määrä lompsassa sen kun kasvaa.

LHR lienee niitä kenttiä (tai se kenttä), jossa eniten kulutan perslihaksiani (anteeksi ilmaisu!). Ilmainen netti on se palvelu, mitä eniten käytän, ja olen ihan tyytyväinen siihen, että kantiskortilla saa toisen samanverran ilmaista lisäaikaa.

Tällä kantiskortilla on periaatteessa ihan sama toimintaperiaate kuin useilla lentoyhtiöitten kantiskorteillakin; kun käytät palveluita kentällä, saat niistä bonusta, jotka voit vaihtaa vouchereiksi. Mitä enemmän kartutat bonuksia ja mitä enemmän niitä kertyy, sitä paremmin niitä kerrytät (ylimääräisiä pisteitä tienaat kun olet ylittänyt tietyn pistemäärän rajan vuodessa).

Toki kortin haltija saa tarjouksia, pystyy osallistumaan erilaisiin arvontoihin ja saa tietty jäsenyydestään muitakin etuja, mutta enpä vaan ole taas voinut olla ajattelematta, että on se kilpailu tälläkin saralla kovaa nykyään.

Niitänäitä

Ei taas kovin helposti alkanut tämäkään reissu. Kävin ennen lähtöä asioilla ja kiireessäni päätin hirsaista hampurilaisen nälkääni, koska kotona ei ollut kuin litra tuoreita mustikoita. Nopea ateria se olikin, ja peruutin autoni parkkipaikalla hiukan taaksepäin viedäkseni jätepaperit roskikseen. Jouduin tämän takia poistumaan autosta (roskis oli toisella puolella), jättäen sen oven auki. No huh, kun käännyin palatakseni autoon, koko keksintö rullasi kiihtyvällä vauhdilla kohti erästä parkkeerattua autoa. Ja minä kun en ollut laittanut käsijarrua kun oltiin kerran tasamaalla...

Kirmisin auton kiinni ja tartuin takaoven kahvasta ollen päättänyt saada sen pysähtymään. Pysähtyihän se - lopulta, ja irrotin otteeni ovenkahvasta ja auton lähtiessä kiitämään uudelleen kohti parkissa olevan auton kylkeä sain loikattua etuovesta sisään ja vetäistyä käsijarrun päälle.

Kaara pysähtyi parinkymmenen sentin päähän parkissa olleen auton kyljestä.

Samaan aikaan noin kolmen metrin päässä oli auto parkkeerannut ja perhe vääntäytynyt siitä ulos. Kaikki toljottivat tapahtumaa ja mies kysyi: "Tarttetsä apua?". No EN enää, kiitos. Hän olisi ihan hyvin voinut ottaa muutaman juoksuaskeleen ja tarrata autoon toiselta puolelta.

Tosin olin kuitenkin aika ylpeä siitä, että sain sen järkäleen pysähtymään, eikä se ilman salillakäyntiä olisi varmaan onnistunutkaan. Tuota leikattua kättä kuitenkin jomottaa edelleen vähän *****tisti. Selästä puhumattaklaan.

Ritirimpsin...on se vaan niin "ihanaa" istua täällä businessloungessa välipyssärillä. Yäk. Olin suunnitellut matkustavani vain pienen käsimatkatavaran (=käsilaukku) kera, mutta eilen sitten oli Lontoossa sana levinnyt että tulen Suomesta ja tuli roppakaupalla ruisleipä- ja Fazerin sininen -tilauksia. Joten minulla on tukeva, iso paperikassi täynnä niitä.

Valitettavasti vaan täällä(kin) on liki trooppisen kostea ilma ja kassin rivat repesivät ja kaikki leipäpaketit ja suklaat vyöryivät sieltä ulos. No, taxfreestä sai tukevia muovipusseja, joita minulla on nyt kolme, sen yhden "tukevan" paperikassin sijasta.

Niitä kerätessä sain turmeltua muutaman huolella siistityn ja lakatun kynnen ja toisen korkkarini. Lähdin nimittäin työkledjut päällä  - varmuuden vuoksi, sillä niin monta kertaa on matkalaukku ollut teillä tietymättömillä, enkä halua tavata toimeksiantajaa kesäsandaaleissa.

Tähän vielä täytyy lisätä, että viime viikolla sain kesän ensimmäiset sääskenpuremat, jotka tietty minulla paisuivat mittaviksi rakkuloiksi (olen aina ollut allerginen hyttysenpuremille), joten nyt ovat koipeni täynnä punaisia arpia ja rakkoja. Lienee parasta yrittää meikata ne jotenkin ennen kokousta. Nyt näytän lähinnä ruton iskemältä noine koipineni.

Mistähän se johtuu, että lennon ei tarvitse olla kovinkaan pitkä kun jo tunnen itseni rähjäiseksi ja nuhruiseksi? Nyt vielä pitäisi seuraavan lennon jälkeen sompailla näitten pussien ja kassien kanssa läpi Lontoon Camdeniin. Huhheijaa. Siellä kun on yksi tapaaminen klo 16, taidan juuri ehtiä kun menen suoraan ronkeineni.