Kauneudenhoitoa ja ruoanlaittoa

Tällä viikolla on taukoviikko sykleissä, mutta deksametasonilta en silti voinut välttyä torstaina ja perjantaina. Kylläpä se valvottaa, ja aiheuttaa iho-ongelmia.

Hermostuin muuten siihen aiemmin mainitsemaani poskien nukkaan, ja huomasin, että se itse asiassa oli niin pitkää, että sen sai ihan nyhtämällä sormin pois. Aikamoinen villatuppo poskien syrjistä irtosikin. Nukkaa ei niinkään ollut kasvojen keskiosassa.

Vähän huono kuva, mutta haaleaa ja hentoa nukkaahan tuo on, tosin yllättävän pitkää, noin jopa sentin ja ylikin pahimmillaan. Sitä sai aika vaivattomasti tosiaan sormin nyhdettyä pois, joitain tuppoja joutuu vielä varmaan vahaamalla poistamaan, mutta hyvä näinkin.

Tästä näkee hiukan noita karvoja. Yllä kuulakärkikynän kärki, josta voi hiukan saada käsitystä mittasuhteista. Yllättävän pitkiä ne karvat olivat.

Tarpeetonta mainitakaan, että jo valmiiksi kortisonista punoittava iho hiukan ärtyi tästä nyhtötoimenpiteestä. Laitoin siihen ensin apteekin Xyliderm + D-vitamiinia ja sen imeydyttyä vanhaa kunnon Minidermiä, jossa on glyseriiniä 20% ja rasvaa 24%. Se on todella kosteuttavaa ja hoitavaa, perusvoiteista ihan parasta. Aamulla iho näytti ihan hyvältä, olosuhteet huomioon ottaen (kortisoni).

Xyliderm + D-vitamiini on muuten ohut geeli, joka sisältää ksylitolia (sitoo kosteutta), glyseriiniä ja tietty D3-vitamiinia. Geeli on todellinen kuivan, kutisevan ja ärtyneen ihon pelastaja.

Tämän kauneudenhoidollisen jutun lisäksi minulla kävi eilen kotikampaaja, ja pitkät kutrini lähtivät kertaheitolla. Tukkamallista tuli hiukan turhankin lyhyt, mutta olkoon. Hiukset ovat kasvava luonnonvara! Olisin toivonut niiden jäävän sentään ponnaripituuteen, mutta ei... Vaatii vähän totuttelua tämäkin. Aion hiukan itse vaalennella sitä, kunhan ehdin. Siis raitoja laitan ja sen jälkeen sen tavallisen punaisen hiusnaamion, joten eiköhän kampaus siitä hiukan piristy. Nyt tummempi juurikasvu hallitsee koko päätä. Maanantaina on Bank Holiday, joten aamun labrareissun jälkeen on loppupäivä aikaa tuftata hiusten kanssa.

*****

Asiasta seitsemänteen: Kuka on maistanut Vöneriä? Jostakin bongasin arvion, että tämä seitanista valmistettu kebablastujen korvike maistuu joidenkin suussa jopa paremmalta kuin aidot, lihasta tehdyt kebablastut.

Pitihän sitä kokeilla. Laitoin paketillisen niitä peruna-kasvissuikaleitten kanssa uunivuokaan, maustettu ja suolattu kerma päälle, hiukan Koskenlaskijaa sekaan ja haudutin uunissa. Totta. Hyvin maustettuja lastuja, joita olisi voinut luulla lihaksi! Ostanpa toistekin! Tosin lyhyempi kypsennys varmaan takaisi mureamman rakenteen (tosin sitä ei pitkä uunihaudutuskaan mitenkään pilannut), mutta seuraavan kerran ehkä tarjoan pannulla paistettuna pakkauksen ohjeen mukaan, lisukkeena ehkä pilahviriisia (tai jotakin muuta maustettua riisiä tai kermaperunoita) ja salaattia.

Tänään muuten oli illalliseksi Toast Skagenia. Laiton puolet Hellmansin majoneesia, puolet ranskankermaa ja tujauksen cayennepippuria ja runsaan ruokalusikallisen chilimajoneesia katkarapujen sekaan.

Herraseuran mukaan oli todella herkullinen leipä (tehty muuten saaristolaisleipäpohjalle), mutta minua vaivaa edelleen osittainen makuaistin menetys, joka kohdistuu eniten suolaisiin ruokiin. Makeat maistan hiukan paremmin. Täten nautinto jäin hiukan vajaaksi.

Muuten oli kyllä ihan mukava illallisidea. Mukavaa viikonvaihdetta vaan kaikille!

Viikonloppu ja mietteitä

Kunnostauduin tänään leipomalla jo kauan suunnittelemani feta-pinaattipiirakan. Todella hyvä oli ohje, joka löytyy täältä. Toiseksi juustoksi pilkoin kylläkin suositellun parmigiano reggianon sijaan puolet Turunmaata ja puolet jotakin nuorehkoa goudaa. Todella hyvää tuli! Salaatin kanssa siitä sai maistuvan illallisen.

Isa-K-D -hoitosykli loppui ja ensi viikko on vapaata. Sitä seuraavalla viikolla piti aloittaa seuraava sykli, mutta suunnitelmissa onkin sarja filigrastiimi-injektioita alkaen 28.10. Toisinsanoen pistelen itseeni kantasoluja mobilosoivaa kasvutekijää, ja injektioiden tuotosten, eli kantasolujen keruu on suunniteltu tapahtuvaksi 1.11. Päästään siis asiassa eteenpäin!

Torstaina minusta otettiin tätä silmälläpitäen ihan hervoton määrä labrakokeita. Paikalla oli huoneessani kaksi labrahoitajaa ja räpläsin toisella kädellä läppäriäni, enkä seurannut toimenpiteitä, ennen kuin havahduin siihen, että eihän siinä mitään paria putkiloa verta otettukaan vaan kokonaista seitsemäntoista (17 !!!) tuubillista. Siinä sitten olikin kaikki mahdolliset kokeet aina HIVistä ja syfiliksestä lähtien! Näin tarkkaa on kaikenmaailman bakteeri- ja virustautien seulonta ennen kantasolujen mobilisaatiota ja keruuta.

Huomasin muuten, että nämä hoidot ovat vaikuttaneet kynsiini. Katsokaas vaan, kaikissa kynsissä on vaaleampi vyöhyke.

Merkillistä. Tosin eipä se mitään haittaa, ja kynnet tuntuvat aika vahvoilta, eli ei tuossa mitään murtumalinja tapaista näy.

Olen muuten saanut hoidettua verille riekaleina olleet kynsinauhani todella hyvin terveiksi. Harmi, ettei niistä pahimmillaan ole kuvia. Joka tapauksessa siis olen viikkoja hieronut kynsinauhoihin Aqualan L:ää (apteekin perusvoide), ja kun kynsinauhat olivat pahimmillaan, jouduin laittamaan sormenpäihin laastarit, sillä niin kipeät ne olivat ja riekaleen mokomat tarttuivat esimerkiksi vaatteiden kuituihin ja aina iho repesi lisää. Todella tuskallista.

Kynsinauhaöljyt katson ihan turhuudeksi, sillä iho kaipaa oikeasti myös kosteutta, ja esimerkiksi glyseriini pehmittää ja kosteuttaa todella hyvin. Aqualan L:ssä on juuri sitä, ja tarpeksi rasvaa.

Pitkällinen oli urakka hoitaa kynsinauhat terveiksi jälleen, ja aion tätä tilaa ylläpitää hyvin hieromalla samaa voidetta päivittäin kynsien syrjiin ja koko käsiin, tietysti.

*****

Palataanpa taas muuhun terveyteen. CRP, eli kansanomaisemmin "tulehdusarvo" on jo viikkoja huidellut kolmea- neljääkymmentä ja välillä ylikin. Hoidot on annettu riskillä, koska kuumeiluakin on ollut. Varsinkin kummallisesti torstaisin kuume on noussut jopa yli 38°C. 

Olen epäillut tätä leukaa syylliseksi, sillä se on edelleen turvoksissa, mutta toisaalta hammaslääkäri kävi sitä kyllä tökkimässä (suuta siis sisältä), ja ilmoitti, että hyvin on parantunut. 

Syy korkeaan CRP-arvoon siis ei ole selvinnyt. PICC-katetrikin otettiin perjantaina pois, ja sen "häntä" meni labraan viljelyihin. Josko siis tulehduksen syy siitä selviäisi? Pitkällinen riesa se tämäkin...

PICC-katetri vasemman olkavarren sisäpuolella.  Oli 55 cm pitkä, ja ulottui kainalon yli isoon laskimoon.  Päiväys kertoo katetrin pesupäivän.

Nyt tuosta katetrista on jäljellä vain reikä 😓. Koska minulla on hankalan ahtaat suonet, saan solisluun alaisen subklaviaalikatetrin solujen keruuseen. Joskus olisin suurinpiirtein pyörtynyt sellaisen laiton ajatuksestakin, mutta kaipa se menee, kuten meni tämä toinenkin katetri, paikallispuudutuksessa leikkurin käytävällä.

Kummasti kaikkeen alkaa tottua.

Punoittava iho (kasvot)

Tämä lienee aika tavallinen vaiva suuria steroidiannoksia saaneille. Kortisoni aiheuttaa muutakin ikävää, kuten kuukasvoisuutta, ihon ohenemista ja jopa aknea. Niin, ja kortisoni aiheuttaa myös hentoa, vaaleaa karvoitusta, minulla lähinnä poskien syrjiin, mutta siitä pääsee eroon varsin helposti. Tässä "kivoja" lähikuvia:

Karvojen poistoon suosittelen vehjettä, joka nyppii ne irti juurineen ennemmin kuin mitään höylän tapaista. Tosin eivät ne karvat siellä lähellä korvia paljoa haittaakaan, ellei ole yhtä tarkka naamastaan kuin minä 😆.

Joka tapauksessa iho punoittaa ja se häiritsee. KICKSissä oli alennusmyynti ja ostin kokeeksi It Cosmeticsin Bye Bye Redness Neutralizing Correcting Creamin, joka on sävytetty. Tilasin ensin sävyn Transforming Neutral Beige, ja kun kuvittelin sen olevan piirun verran liian tumma (sävyä Porcelain ei ollut enää saatavissa),  ja sitten lähetin miehen ostamaan sävyn Transforming Light Beige.

Itse asiassa alla vasemmanpuoleinen on Transforming Light Beige, oikeanpuolimmainen taas Neutral Beige, joka tosiaan on vaaleampi! Light Beige sulautuu omaan ihooni ehkä paremmin, joskin nyt kun nuo tuossa näen, pitää ehkä testailla uudelleen.

Nämä kuvattuina kämmenselällä. Vasemmanpuolimmainen on siis Light Beige ja oikealla Neutral Beige. Ne säilyttävät oksidoitumatta sävynsä iholla hyvin.

Nämä muuten ovat ihanan ohuesti levityviä ja peittävät kyllä hyvin punaisuutta, ja kerrostaminen on mahdollista ilman, että voide kakkuuntuu mihinkään juonteisiin. Hyvinkin positiivinen yllätys siis!

Voide sisältää hoitavia aineita, kuten peptidejä, kolloidaalista kauraa, hydrolysoitua kollageenia, avokadoa ja aaloeta.

Pakkaus vaan ei ole paras mahdollinen näinkin juoksevalle voiteelle. Tosin voisihan olla, että tuubista se turahtelisi ulos liiankin suurina määrinä.

Joka tapauksessa suosituksen arvoinen voide, joka ei vaadi välttämättä edes mitään meikkivoidetta tms. sen lisäksi.

Huonekaveri helvetistä - ja muuta pöhinää

Olin taas pari päivää TYKS:issä.  Hammaslääkäri tsekkasi leuan tilanteen, ja totesi, että hyvin on parantunut, mutta sosemaista ruokavaliota pitäisi kestää vielä kuusi viikkoa. Arrrgh! Ainakin sairaalassa ne ruoat näyttävät lehmänläjiltä, eikä maku ole hääppöinen, varsinkaan, kun ei edes tiedä, mitä siihen lautaselle on muussattu. 

Onhan se leuka vielä turvoksissa, mutta suu avautuu aika hyvin ja koko haava pakkaa unohtua yleensä. Tosin onhan siinä suun sisäpuolella sellaisia pitkiä lankoja (sanon niitä kalastajalangan pätkiksi, vaikka tuskin ne ovat mitään kalastajalangan paksuutta, mutta suussa ne tosin tuntuvat aika vahvoilta langoilta), jotka hampaiden yli päästyään kutittelevat kielen syrjää koko matkalta. Hyvin ikävä tunne ja pyrinkin tunkemaan ne langat kielellä takaisin posken ja hammasrivistön väliin. Yöks! Niiden pitäisi periaatteessa sulaa, mutta siltä se ei tunnu vielä. Joskus niitä irtoilee suuta huuhtoessa, mutta en ala niitä tieten tahtoen repiä, ettei koko oikean puolen leuan pituuden täyttävä haava aukea. Sehän jo repsahti sieltä viisurin reiän päältä. Hammaslääkäri olisi lyhentänyt näitä "naruja", mutta hänellä ei ollut välineistöä mukana.

Niin, sitten postauksen aiheeseen. Pääsääntöisesti kahden hengen huoneissa minulla on ollut hyvin kohteliaita ja hiljaisia huonetovereita, joiden kanssa on mennyt hyvin. Nyt huonekaveriksi osui nainen, joka oli häiritsevän kovaääninen, soitteli koko ajan puhelimen kaiuttimen kautta puheluita jne. Yritin tehdä töitä torstaina ja kun en edes melulta suojaavien kuulokkeiden kautta kuullut erään Teamsin kautta hoidetun koulutuksen puhetta,  joten jouduin jopa pyytämään huonetoverilta hiukan pienempää volyymia. Tulos ei ollut oikein hyvä, hänen äänensä pysyi näköjään luontaisesti varsin häiritsevällä tasolla. Ja se puhelimen kaiutin oli tietystikin suurimmalla mahdollisella säädöllä, että kuuluu oikein kunnolla! Minulla on yleensä kahdet kuulokkeet mukana, Applen nappikuulokkeet ja Bang & Olufsenin jykevämmät ja ulkopuolista ääntä blokkaavat työkuulokkeet joita harvemmin tarvitsen. Nyt eivät korvanapit riittäneet, eivätkä oikein ne toisetkaan.

Tämä nainen oli innokas puhumaan, ja samat asiatkin toistuivat pitkin päivää. Labrakokeiden printatut tulokset piti soitella ilmeisesti koko perhe- ja kaveripiirille jne. Päivä oli myös täynnä ihmettelyitä siitä, miksi ei lapsuudenystävä vastaa hänen puheluihinsa, vaikka hän on yrittänyt tänään(kin) soittaa jo kuusi kertaa (!!!). Tätä en suoraansanoen ihmettele... 

Huoneen jääkaappi oli täytetty eväillä, siellä oli mm. nakkeja, kolme voipakettia ja kaikenlaisia ruokakääröjä. Minun vissypulloni mahtuivat vasta, kun sairaanhoitaja kävi järjestämässä kaapin uudelleen. Itse en uskaltanut valitusten pelossa koskea toisen eväisiin.

Yöllä hänen piti pitää useampi ruokatauko kuorsauksiensa lomassa. Ja aina herättyään hän herätti myös minut kysymällä kovalla äänellään, että olenko valveilla vai nukunko. Aamuyöstä en enää halunnut edes reagoida siihen. Eikä olisi tarvinnut reagoida muutenkaan. Omat nukkumiseni menivät siis tästä herättelystä ja lukuisten ruokataukojen aiheuttamasta rapistelusta ja melusta aikalailla pilalle. Aamulla sitten oli valitusta, kun hän ei ollut saanut ollenkaan nukuttua. Kuorsauksesta päätellen tosin untakin oli, mutta toki ne "pakolliset" ruokatunnit häiritsivät varmaan unta, mutta ne kuuluivat kuulemma hänen vuorokausirytmiinsä.

Toivottavasti emme osu samaan huoneeseen uudelleen. Hän oli muuten palttiarallaa minun ikäluokkaani, eli vuoden vanhempi kuin minä.

Muuten Isa-K-D - hoito on kuulemma purrut erinomaisesti!!! Todella hyvä uutinen. Kantasolujen keruuta suunnitellaan marraskuu alkuun, ja palautus alkuvuodesta. Ihanaa, kun jotakin aikatauluja on tiedossa! 

Sain IgG-tiputuksen tähän alentuneen IgG:n tilanteeseen, joten immuniteettiä pyritään korjaamaan normaalille tasolle. Tosin sitä on hankala mitata, koska määritys verestä mittaa niin toimimattoman (kasvainten erittämän viallisen) IgG:n kuin sen "todellisen". M-komponentti on hävinnyt tykkänään. Onpa helpotus!

Ainoa haitta lääkityksestä on paha makuaistin menetys. Joskus tosin voi olla onnellinenkin lääkkeistä, ja kaikista elämän varrella maksetuista veroista, kun tästäkin meni vain toimitusmaksu (oli siis kahden viikon annos EPOa, klikkaamalla saat suuremmaksi, jos teksti ei näy kunnolla):

Jännityksellä odotan PET-kuvausta. Siinä selvinnee selän kasvainten tilanne. Kipulääkitystä on hiukan purettu, joten jotakin on varmaan tapahtunut.