Kotiinpaluu ja tuotenäytteiden tulva postiloodassa

Palasin eilen kotiin Saksaan siirrettyäni lentolippujani viikolla. Viime viikolla oli Aachenissa lumikaaos, ja epäilin suuresti, etten olisi päässyt ronkeineni (<- iso matkalaukku) kotiin saakka, koska eihän täällä siivota katuja sillä tavallla kuin Suomessa tehdään. Lähin rautatieasema on Aachen Rothe Erde, ja se on kävelymatkan päässä kodistani.

Ala-aulassa oleva postiloodani oli pullollaan alennuskuponkeja, monta tuotenäytettä ja Envivasin (matkavakuutus) lasku (ihmeen halpa, 14,90 eur per vuosi).

Katsastetaanpa noita näytteitä. En vieläkään oikein käsitä, että mistä niitä tuppaa.

Narsin poskipunatestereitä tuli arkillinen. Minulla on jossakin tuo kuuluisa "Orgasm", mutta voin sanoa, että en niin mitenkään hirveästi hypetyksestä huolimatta siitä innostunut.

Tämä oli joku Naif-merkkinen, hellävarainen puhdistusgeeli. Suunniteltu varsinkin vauvoille ja lapsille (joita minulla ei ole). Ei mikromuoveja, eikä muuta haitallista. varmaan menee kasvojen putsaukseen.

Sitten sain Burberryn testereitä. Burberryn Goddesista kirjoittelin aiemmin täällä ja täällä, kun sain sen "joulupukilta". Tässä oli mukana Burberryn Hero, josta mies varmaan ilahtuu päästessään testailemaan. Se kun on miesten tuoksu.

Tästä Herosta voin kertoa, että se on orientaalinen puutuoksu (kuulostaa hyvältä!), joka lanseerattiin viime vuonna (2024). Piti ihan kuukkeloida noita ainesosia...sen verran outoja ovat...

Valaisen hiukan näitä outoja ainesosia seuraavassa postauksessani, sillä sitä varten pitää tehdä hiukan tutkimustyötä. Seetripuu on tosin varmaan kaikille tuttu, mutta nuo kaksi muuta ovat minullekin outoja.

Vielä loodassa oli pari Dr. Barbara Sturnin seeruminäytettä, mutta laskin hajamielisyyksissäni ne käsistäni jonnekin, enkä nyt löydä niitä, joten niistä lisää myöhemmin.

*****

Juna (kas kummaa) ja lennot Düsseldorfista Riian kautta olivat eilen ihan ajassaan. Tai Air Baltic nyt on aina, mutta Deutsche Bahnista ei ikinä tiedä.

Ekalla lennolla vieressä istui kaksi nuorta (esiteini-ikäistä) poikaa, jotka olivat matkalla Riikaan jalkkisturnaukseen HJK:n riveissä. Heidän kanssaan juttelin matkalla, ja toivottelin sitten onnea turnaukseen.

Minähän en olisi minä, ellen olisi taas ostanut jotakin lennolta (Air Baltic on varmaan yksi niitä harvoja firmoja, jotka jotakin lennoillaan myyvät). Tällä kertaa ostos oli mekaaniset karvanpoistopinsetit. En vielä tiedä, mitan pelittävät.

Tähän vielä sitten hiukan kuvia Helsinki-Vantaan Aspire-loungesta. Edelleen sanon, että ellei pysty/halua maksaa business-luokan lipusta, monasti tule edullisemmaksi ostaa pääsy loungeen, kun lentokenttien hinnat ovat mitä ovat. Parikymmentä euroa ei riitä juuri mihinkään. Loungeihin pääsee (paikasta ja maasta riippuen) alle kolmella kympillä ja saa syödä ja juoda mitä haluaa. Tässä vain osa valikoimasta H-V:n Aspiressa, siinä suuremmassa sellaisessa (olin edellisellä Suomireissulla siinä pienemmässä, entisessä SAS-loungessa portin 13 lähellä, ja tarjoilu oli suppeampaa, mutta vähemmän porukkaa).

Erilaisia leipiä ja sämpylöitä + herkkusienisoppaa, joka oli aika hyvää.

Salaattibaari, jossa oli kasviksia ja ainakin feta- ja mozzarellajuustoa + erilaisia kastikeaineksia.

Leipälevitteitä ja kasviksia (hummus yms.)

Leivänpäällisiä (kalkkunaleikettä ja juustoa)

Vielä oli tarjolla pieniä karjalanpiirakoita ja erillinen kahvi- ja jälkkäripöytä pikkuleipineen ja leivonnaisineen. Ja marjarahkaa oli myös tarjolla.

Juomista puhumattakaan.

Pari pikkufilkkaa itse lentokentältä:

Kotona Saksassa taas

Ottihan se taas koko päivän, mutta itse matka sujui pienestä myöhästelystä (lento) huolimatta aika kivuttomasti. Olin pakannut mukaan kaksi ruumalaukkua, mutta Air Balticilla se olikin niin päin, että kabiiniin saa ottaa kaksi laukkua + käsilaukun. Mutta ei se mitään, ruokaostoskassini mahtuikin matkalaukun sisään ja koko keksintö jäi alle 23 kg:n.

Kivi- ja kasvihökötys check-in -aulan alakerrassa, ja se keräsi porukkaa. Olipa tuolla takana Normalkin, mutta en jaksanut lähteä sinne matkalaukkuineni haahuilemaan.

Muumikauppa Helsinki-Vantaan kentällä.

Amerikkalaisturistit ihastelivat Noora Hautakankaan Relove-putiikkia luullen sitä pelkäksi kahvilaksi, mutta hei, sehän onkin second-hand -kauppa.

Kuinka monella lentokentällä on koirienpissatusalue?  Siis transit-alueella.

Air Baltic lento Riikaan lähtee tavallisesti portilta 20, mutta nyt se lähti portilta 12, joten menin pienempään Aspiren loungeen, joka vastapäätä porttia 13. Tässä oli ennen SAS:in lounge ja sitä ennen ravintola.

Loungessa oli tarjolla kukkakaali-currykeittoa, salaatti- ja leikkelebuffet sekä snackseja ja leivonnaisia. Hiukan heikommat tarjoilut kuin mitä siinä suuremmassa loungessa, mutta eipä ollut paljon tungosta, kuin tuossa suuremmassa yleensä on. Vain muutama ihminen istuskeli siellä sun täällä.

Mokkapalat olivat hyviä ja meheviä!

Matkalla portille piti hiukan kuuhastella Last  Minute Shopin kosmetiikkavalikoimaa. Nämä kassan lähelle asetetut heräteostosmahdollisuudet olisivat saattaneet olla mielenkiintoisiakin, osa ihan tuntemattomiakin brändejä, mutta oli jo hiukan kiire. Kone oli saapunut 10 minuuttia myöhässä ja boardasivat varsin ripeään tahtiin, jotta pysyisimme jotenkin saapumisaikataulussa. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Air Balticilla on Airbusseja, jotka kuulemma ovat kaikki alle neljä vuotta vanhoja. Mukavia koneita, mutta sitä minä en sitten ymmärrä, miksi noitten screenien (näyttöjen) pitää olla noin pieniä? Vaikka istuisit ikkunan vieressä ja näyttö olisi siinä kohdalla, ainakin minä tarvitsisin kiikarit nähdäkseni mitään. Pitää siis aina kysyä seuraava lähtöportti henkilökunnalta. Tässä reitissä on aika tiukka vaihto, juuri ehtii kävellä lontustaa Düsseldorfiin lähtevälle koneelle. Tosin onhan tuo Riian kenttä aika kompakti.

Lennolla sain eteeni juustotarjottimen. Olisin kaivannut siihen patonginpalaa, mutta sitä ei ollut tarjolla. Satsissa oli erilaisia juustoja, kuivattuja karpaloita, oliiveja, pähkinöitä ja kahta eri hilloketta.

Käytävän toisella puolella istui lapsia (minun silmiini he kuitenkin näyttivät ihan aikuisilta). Kummallista. He saivat henkilökunnalta ajanvietettä, ja minäkin pyysin sitten noita kirjasia kolme. Tiedän, ketkä saavat nämä tuliaisiksi kunhan taas Suomeen menen.

Vanha kunnon National Expressin RRX / RE1 toi sitten kotiin ja asemalta karautin taksilla kimssuineni.

Matkalla muuten jossain palttiarallaa Kölnin yllä leijui ilmalaiva! Ensin ihmettelin, että mikä tuo näky oikein on, mutta zeppeliinihän se. Tekstiä sen kyljessä en erottanut.

Oli aika hankalaa saada siitä kuvaa liikkuvan junan ikkunasta, mutta onnistuin viimein jotenkin.

Mutta niin vaan kotiin päästiin ja hemmetin kuuma täällä on! Lämpötilat hipovat kolmeakymppiä tulevallakin viikolla. 

Vaikka ei pitäisi valittaa. Tulevana talvena pukkaa taas sadetta ihan tarpeeksi.