Kotona Saksassa taas

Ottihan se taas koko päivän, mutta itse matka sujui pienestä myöhästelystä (lento) huolimatta aika kivuttomasti. Olin pakannut mukaan kaksi ruumalaukkua, mutta Air Balticilla se olikin niin päin, että kabiiniin saa ottaa kaksi laukkua + käsilaukun. Mutta ei se mitään, ruokaostoskassini mahtuikin matkalaukun sisään ja koko keksintö jäi alle 23 kg:n.

Kivi- ja kasvihökötys check-in -aulan alakerrassa, ja se keräsi porukkaa. Olipa tuolla takana Normalkin, mutta en jaksanut lähteä sinne matkalaukkuineni haahuilemaan.

Muumikauppa Helsinki-Vantaan kentällä.

Amerikkalaisturistit ihastelivat Noora Hautakankaan Relove-putiikkia luullen sitä pelkäksi kahvilaksi, mutta hei, sehän onkin second-hand -kauppa.

Kuinka monella lentokentällä on koirienpissatusalue?  Siis transit-alueella.

Air Baltic lento Riikaan lähtee tavallisesti portilta 20, mutta nyt se lähti portilta 12, joten menin pienempään Aspiren loungeen, joka vastapäätä porttia 13. Tässä oli ennen SAS:in lounge ja sitä ennen ravintola.

Loungessa oli tarjolla kukkakaali-currykeittoa, salaatti- ja leikkelebuffet sekä snackseja ja leivonnaisia. Hiukan heikommat tarjoilut kuin mitä siinä suuremmassa loungessa, mutta eipä ollut paljon tungosta, kuin tuossa suuremmassa yleensä on. Vain muutama ihminen istuskeli siellä sun täällä.

Mokkapalat olivat hyviä ja meheviä!

Matkalla portille piti hiukan kuuhastella Last  Minute Shopin kosmetiikkavalikoimaa. Nämä kassan lähelle asetetut heräteostosmahdollisuudet olisivat saattaneet olla mielenkiintoisiakin, osa ihan tuntemattomiakin brändejä, mutta oli jo hiukan kiire. Kone oli saapunut 10 minuuttia myöhässä ja boardasivat varsin ripeään tahtiin, jotta pysyisimme jotenkin saapumisaikataulussa. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Air Balticilla on Airbusseja, jotka kuulemma ovat kaikki alle neljä vuotta vanhoja. Mukavia koneita, mutta sitä minä en sitten ymmärrä, miksi noitten screenien (näyttöjen) pitää olla noin pieniä? Vaikka istuisit ikkunan vieressä ja näyttö olisi siinä kohdalla, ainakin minä tarvitsisin kiikarit nähdäkseni mitään. Pitää siis aina kysyä seuraava lähtöportti henkilökunnalta. Tässä reitissä on aika tiukka vaihto, juuri ehtii kävellä lontustaa Düsseldorfiin lähtevälle koneelle. Tosin onhan tuo Riian kenttä aika kompakti.

Lennolla sain eteeni juustotarjottimen. Olisin kaivannut siihen patonginpalaa, mutta sitä ei ollut tarjolla. Satsissa oli erilaisia juustoja, kuivattuja karpaloita, oliiveja, pähkinöitä ja kahta eri hilloketta.

Käytävän toisella puolella istui lapsia (minun silmiini he kuitenkin näyttivät ihan aikuisilta). Kummallista. He saivat henkilökunnalta ajanvietettä, ja minäkin pyysin sitten noita kirjasia kolme. Tiedän, ketkä saavat nämä tuliaisiksi kunhan taas Suomeen menen.

Vanha kunnon National Expressin RRX / RE1 toi sitten kotiin ja asemalta karautin taksilla kimssuineni.

Matkalla muuten jossain palttiarallaa Kölnin yllä leijui ilmalaiva! Ensin ihmettelin, että mikä tuo näky oikein on, mutta zeppeliinihän se. Tekstiä sen kyljessä en erottanut.

Oli aika hankalaa saada siitä kuvaa liikkuvan junan ikkunasta, mutta onnistuin viimein jotenkin.

Mutta niin vaan kotiin päästiin ja hemmetin kuuma täällä on! Lämpötilat hipovat kolmeakymppiä tulevallakin viikolla. 

Vaikka ei pitäisi valittaa. Tulevana talvena pukkaa taas sadetta ihan tarpeeksi.

Paluumatka Saksaan ja pienimuotoista shoppailua lennolla

Nähtiin eilen sellainenkin ihme, että Air Balticin koneessa myytiin mm. kosmetiikkaa! Ja toinen ihme oli se, että juna Düsseldorfin kentältä oli vain muutamia minuutteja myöhässä.

Nykyäänhän ei mikään firma ylipäätään myy mitään lentojen aikana, enkä ole Air Balticilla lentänyt vuosiin, joten olihan se kiva yllätys, ja valitettavasti hyvistä aikeistani huolimatta ostin jotakin. Onhan se shoppailu tylsien lentojen hupia...

Koko valikoiman näet täältä. 

Istuin ennen lentoa Helsinki-Vantaan kentällä loungessa syömässä, mutta siitä huolimatta olin ostanut toiselle lennolle Riiasta Düsseldorfiin 16 euron ruokapaketin. Paistettuja katkarapuja ja nuudeleita, mallasleivän viipale voilla + viini ja jälkkäriksi juustokakku.

Kun ottaa huomioon lentokenttien hinnat, tässä oli ihan hyvä hinta/laatusuhde. En ole aikoihin lentänyt economyssa, joten oli pieni epäilys ostetun ruoan laadusta, mutta ylipäätään Air Baltic yllätti positiivisesti. 

 Heillähän on aivan loistava businessluokka (olen ainakin kerran lentänyt Lissabonista kotiin Suomeen, ja olin yllättynyt - nyt kuitenkin tein varauksen niin viime tipassa, että busineksen hinta olisi kivunnut n. 600 euroon, mikä on yhteen suuntaan parista lyhyestä lennosta ihan liikaa).

Niin, ne ostokset. 

Huomasin Suomessa, että naamani punoittaa helposti. Luultavasti johtuu noista pakkasistakin, mutta tosiaan poskipäiden ja nenänpielten helakoituminen on ollut parin viikon aikana huomattavaa. Testailen nyt sitten siihen tätä Rosaliquen voidetta, joita katselin jo täällä Saksassa "sillä silmällä".

Hetken mielijohteesta ostin myös Diego dalla Palman C-vitamiiniseerumin, joskin harmikseni huomasin maksaessani, että siinä on C-vitamiinia vain 10%. Suosin enemmän 20% vahvuuksia. Mutta katsotaan, miten pelittää...

Jos katsoit tuota Air Balticin myyntikatalogia, löytyikö sieltä mitään kiinnostavaa?

Lentokone- ja -kenttäostoksia ja muuta höpinää

Kuten kauemman blogiani lukeneet varmaankin tietävät, en ole mikään lentokenttäshoppailija. Koneesta saatan ostaa jotakin, jos se erityisesti viehättää, mutta harvemmin sieltäkään tulee mitään hankittua.

Tässä jokunen aika takaperin tuli muutamaan otteeseen pörrättyä Riian lentokentällä ja kumma kyllä, vaikka kuinka etsin, ei paikallista merkkiä, eli Mádaraa siellä myyty. Olin hieman ihmeissäni.

No koneen myyntilistalta löytyi käsivoidetta. Olisikohan ollut vitosen per tuubi. Hassua todellakin, ettei kentällä koko merkistä ollut tietoakaan.

Riian kentällä oli myös Desigualin myyntipste, josta ohi kipittäessäni ostin mekon sekä huivin  - puoleen hintaan. Muuten hinnat olivat Suomen tasoa. Mekkoa en edes sovittanut (ei ehtinyt), mutta se sopi kuin valettu. Olin tyytyväinen.

Ai niin, olen jo pitkään hakenut käsilaukkuuni peiliä, jossa olisi valo. Sellainen sitten löytyikin Air Balticin koneesta. En muista, mitä maksoi, mutta on aika hyvä ja koko on hiukan vajaa 7 x 7 cm. Passeli mukana kuljetettavaksi meikkipeiliksi.

Tässä sitten viimeisin heräteostos SAS:ilta. Arrgh. Joskus kauan sitten piti hypätä Brasiliassa ja niiden reissujen jälkeen en ole kelloa käyttänyt, vaikka kotona niitä on aika kokoelma Raymond Weilistä Guessiin. Koneessa osui silmiini tämä Pilgrimin musta-ruusukultainen kello, olisiko ollut hinnaltaan muutaman kympin (ostin SAS.in pisteillä, joten en tarkalleen muista euromääräistä arvoa).

Ihan pätevännäköinen viritys suurine kellotauluineen ja mattakumisine rannekkeineen, mutta ei näytä vanha koira oppivan uusia temppuja ja tuossa se seisoo rasiassaan. Pitäisi varmaan oikein opetella uudestaan rannekellon käyttöön.

*****

Kävin muuten tänään jotoista kertaa tällä viikolla ortopedilla tuon turvonneen nilkan kanssa. Se on himputin kipeä ulkosivulta (jossa siis leikkausarpi), mutta magneettikuvassa näkyi, että sielllä on nivelessä runsaasti nestettä sisäsivulla. Muuten MRI ei oikein onnistunut tammikuussa luuhun laitetun metallilevyn takia.

No sitten eilen menin tietokonetomografiaan, ja itsekin näin kuvasta, ettämetallilevyä kiinnittänyt alin ruuvi törrötti levystä ulkona. Ortopedi vahvistikin asian, ja nilkka on siis sijoiltaan edelleen! Nivelsiteet, jotka menivät tammikuussa ovat edelleen osin revenneet ja poikkimennyt jänne on tulehtunut pahasti.

Kiva juttu. Taas leikataan, todnäk parin viikon sisällä. Ei naurata.