Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Kävin tänään punasolutiputuksessa, kun hemoglobiini laski luokattoman alas. Tunsin kyllä aiemmin, että kaikki ei ole kunnossa, mutta silloin, kun lasku ei johdu mistään akuutista tilanteesta, kuten verenvuodosta, elimistöllä on aikaa sopeutua siihen, ja oikeastaan liki ainoa oire, mitä minulla on, oli/on liki täydellinen ruokahaluttomuus.
Sitten kun asiaan liittyy se, että juo liki teollisia määriä teetä (kahvilla sama vaikutus noiden sisältämien poyfenolien takia), niin ongelma on valmis. Tee ja kahvi estävät raudan imeytymistä.
Mutta eipä tämä ole ensimmäinen, eikä takuulla viimeinenkään kerta, kun näin käy. Söin kyllä "ensiavuksi" Floradixia, mutta näköjään tarvittiin jotakin järeämpää korjaamaan tilanne. Ei ihme, että vapun vietto otti niin lujille 🙈.
Uudet labrat siis ensi viikolla.
Mutta sitten varsinaiseen postauksen asiaan.
*****
En ole ikinä oikein ollut Lumenen tuotteiden ystävä, johtuisikohan siitä, että entisen työnantajani kaupasta niitä sai pilkkahintaan, kun olimme samaa konsernia.
Nyt kun olin lähdössä vapun viettoon, ostin hätäpäissäni sitten pullollisen Lumene Lähde Nordic Hydra Hydrating Lotion Moisturizer -pullon.
Lotionhan on vähäviskositeettinen, kevyt iholle levitettävä valmiste, joka on tarkoitettu kosteuttamaan, ja suojaamaan ihoa. Lotionit sisältävät enemmän vettä kuin rasvaa verrattuna voiteisiin, ne imeytyvät nopeasti, eivätkä jätä rasvaista tunnetta ja sopivat erinomaisesti päivittäiseen käyttöön, normaalille tai rasvaiselle iholle sekä lämpimään ilmastoon, jossa rasvaisempi voide voisi olla ihan liikaa.
Ajattelin, että tällainen varsin juokseva, ilmeisimmin öljy-vedessä -tuote voisi auttaa korjaamaaan ihon pintakuivuutta ja sopia hyvin meikin alle. Käyttöohjeissa neuvotaan laittamaan tähän seerumi alle.
Mitä tulee tämän INCI-listaan, tuotteessa on mm. glyseriiniä, sheavoin etyyliestereitä (sheavoita kevyempi, ei niin rasvainen ainesosa, joka jättää ihon silkkiseksi), ksylitolia, skvalaania, koivunmahlaa ja -lehtiuutetta, hyaluronihappoa, trehaloosia (sienisokeri), ureaa ja allantoiinia. Ja tietystikin ihan ykkösenä sitä vettä.
Kyllähän tämä kevyeltä vaikuttaa. Mutta... Valitettavasti tämä murustuu helposti meikin alla, eikä ole väliä mitä tuotteita käyttäisi. Laitoin äsken kämmenselilleni, ja nyt kun niitä hieroo, tämä murustuu taas. Varsin hankala ongelma. Ainakin, jos/kun meikin pitäisi pysyä siistinä sen päällä.
En osaa sanoa, johtuuko se tuotteen sisältämästä hyaluronaattipolymeeristä (hyaluronate crosspolymer), ksantaanikumista vai karrageenistä. Viimeksimainitut paksuntavat tuotetta ja lisäävät viskositeettia ja ensinmainittu on kalvonmuodostaja, joka auttaa ihon kosteuttamisesssa.
Ei tämä kyllä ihan mikään maailman paras kosteuttajakaan ole, iho alkaa kiristellä aika nopeasti.
Tuote on muuten vegaaninen, hajustettu, ja siinä on käytettu sekä luonnosta saatavia ainesosia että teollisuuden sivuvirtojen tuotoksia.
*****
Vielä vähän vapusta. Kaikkea sitä tuleekin touhuttua. Oma iäkäs äitinikin nauroi makeasti, kun kerroin, mitä kaikkea oli sattunut.
Näköjään sitä osaa vielä tässäkin iässä revitellä.
En ole ollut Suomessa naismuistiin vappuna, joten kyseinen päivä pääsi hiukan yllättämään. En haluaisi istua kotona koko vappua, mutta nyt alkaa ajatus hahmottua: lähden muualle eli käytännössä pääkaupunkiseudulle. Yöpymispaikasta ei ole vielä mitään hajua, mutta eiköhän se jostain järjesty. Tai sitten menen hotelliin.
Saksassa ei oikeastaan vappua sen kummemmin vietetty. Oikeastaan se näkyvin traditio vappuna koski lemmenkipeitten miesten tekemiä koristeellisia ja värikkäitä puunkarahkoja, jotka sitten vietiin heidän kaipauksensa kohteen asunnon eteen vapunaattona. Tässä alla yksi sellainen menossa sijoituspaikalleen kotikadullani Oppenhoffalleella.
Näitä sitten todellakin löytyi nimikoituina (siis sen rakastetun nimellä tai nimikirjaimilla) pitkin kaupunkia, kuivettuneina vielä syksylläkin.
Minun naapurustossani oli viime keväänä yksi varmaan 5-6 –metrinenkin kadunkulmassa. Ihmettelen, miten se oli saatu ränniin kiinnitettyä (tai edes saatu tuotua paikalle). Ilmeisesti noihin virityksiin myytiin jossan tuota puunrunkoainesta, sillä ei Saksassakaan ihan tuosta voi mennä riipimään mitään toisten metsistä.
Yritin eilen miettiä, mitä kaikkea vappuun kuuluu Suomessa. Sima ja tippaleivät. Piknik puistossa kuoharin voimalla vapunpäivänä. Viimeksimainittu jää nyt väliin, enkä siitä ylioppilaslakistakaan välitä, eikä se ole ylioppilaaksipääsyn jälkeen edes koskaan ollut päässä. Kyllä se toki tuolla kaapissa minulla on.
Jospa vaan tänä vappuna ruokailua jossain kivassa paikassa (tosin taitavat ravintolat olla piukassaan) ja muutama lasi viiniä hyvässä seurassa.
Ehkä olen viisaampi illalla, asia kun ei riipu ihan ainoastaan itsestäni. Eilen kyllä saatiin jo aikaan jonkinlainen draft suunnitelmasta. Torstaina joka tapauksessa lähden ja katsotaan sitten, kauanko viihdyn. Yön, pari? Ehkä se aina kuitenkin kotiolot voittaa 🙈.
30.4.-1.5. vietettävää Walpurgisnachtia kutsutaan toisinaan myös nimellä Hexenbrennen eli ”noitien polttaminen”, ja noitien polttamisesta roviolla perinteen uskotaankin kehittyneen.
Katolinen kirkko pyrki keskiajan Euroopassa eroon pakanallisista perinteistä ja käännytti yhteisöt kristinuskoon. Walburga, englantilainen nunna, tuli Saksaan tehtäväkseen käännyttää saksit kristinuskoon.
Vaikka Walburga joutui kohtaamaan monia tuon ajan valtavia haasteita (kuten raivotauti - siis rabies ja hinkuyskä), hänen uskottiin suurelta osin onnistuneen tehtävässään - ja siksi hänestä tuli pyhimys, jota kristityt rukoilivat noituudelta suojaamiseksi.
Vaikka kristinuskon suosio ja vaikutus kasvoi, pakanalliset ja kansanuskomukset ja -perinteet jatkoivat elämäänsä germaanisten kansojen eri elinalueilla, erityisesti syrjäisemmillä alueilla, kuten Harz-vuoristossa.
Sitten 1500- ja 1600-luvuilla kristittyjen johtama pyrkimys vapauttaa Eurooppa pakanuudesta synnytti hysteerisen vastareaktion kaikkea noituudeksi tulkittua vastaan. Legendan mukaan Brocken-vuoren ympärillä pidettiin noitakokoontumisia, ja alueen yhteisöissä käytiin laajamittaisia noitavainoja, jotka vaativat tuhansia ihmishenkiä.
Vaikka katolinen kirkko pyrki parhaansa mukaan lopettamaan pakanalliset uskomukset koko Pyhässä Rooman keisarikunnassa keskiajalla, kansanuskomukset ilmenivät edelleen monin tavoin - rohdoskäytännöistä rituaaleihin, joiden tarkoituksena oli varmistaa hyvä sato.
Tämä päti erityisesti villeimmissä ja syrjäisemmissä osissa, kuten edellämainitussa Harz-vuoristossa Saksan pohjoisosassa.
Tämä maine pakanallisen taikauskon linnakkeena yhdistettynä noituuteen liittyvään kasvavaan hysteriaan johti 1500- ja 1600-luvuilla siihen, että monet uskoivat Harz-vuoriston korkeimman vuorenhuipun Brockenin olevan noitasapattien näyttämö.
Nämä olivat kuulemma villejä ja orgiastisia kokoontumisia, joissa kokoontuneet noidat tekivät liiton Saatanan kanssa ja suunnittelivat kaikenlaisia haitantekoja tulevan vuoden aikana.
Pitääkseen noidat loitolla ja välttääkseen heidän kirouksensa paikalliset kyläläiset kokoontuivat yhteen ja sytyttivät nuotiotulet - tämä oli paluu vanhaan uskomukseen liekkien varoittavasta voimasta. Yönä tuli pysytellä liekkien valossa ja lämmössä, koska pelättiin pahansuovan huomion herättämistä.
Noihin aikoihin kyläläiset kokoontuivat tänä iltana sytyttämään nuotioita ja pitämään kovaa ääntä - molempien ajateltiin karkottavan noitia ja pahoja henkiä.
Miten Walpurgisnachtia vietetään nykyään?
Myöhemmin 1700- ja 1800-luvuilla noituuteen liittyvä taikausko korvautui leikkisämmällä ja uteliaammalla tavalla, kun romantiikan aikakauden taiteilijat alkoivat tulla Brockenille viettämään Walpurgisnachtia. Nämä juhlat olivat askel lähempänä nykyaikaisia perinteitä.
Nykyään Walpurgisnachtia vietetään usein nuotioilla ja tanssimalla myöhään yöhön (joskus myös noitapuvuissa).
Perinne elää edelleen osissa Saksaa (ja erityisesti Harz-vuoristossa) sekä muualla Itä- ja Pohjois-Euroopassa - kuten Ruotsissa, jossa sitä kutsutaan Valborgiksi. Ja Suomessahan tämä on - vappu.
1700-luvulla ja 1800-luvun alun romantiikan aikakaudella, kun taikausko korvattiin luottamuksella tieteeseen, näitä uskomuksia muokkasivat uudelleen runoudeksi, taiteeksi ja kirjallisuudeksi sellaiset suurmiehet kuin Goethe näytelmässään ”Faust”.
Pelättävän paikan sijasta Brockenista tuli pyhiinvaelluspaikka, jonne vapaamieliset ja uteliaat kokoontuivat ja jossa he juhlivat nuotioiden ympärillä. Juhlat eivät suinkaan pitäneet noitia loitolla, vaan ihmiset alkoivat juhlia noitia eräänlaisena satumaisena imettäjinä kaikkine siihen liittyvine seurauksineen.
2000-luvulla Walpurgisnacht on sekä rakastettu paikallinen perinne että valtava matkailukohde koko Harz-vuoristossa.
Brockenin lähellä sijaitsevat kylät ja kaupungit, kuten Thale ja Goslar, täyttyvät tuhansista juhlivista vieraista, jotka juhlivat nuotioiden ympärillä.
Tuhannet ihmiset suuntaavat Brocken-vuorelle kohti huippua, ja kaukaa katsottuna osa vuorenrinteestä voi olla porukan kansoittama ja merkillinen näky.
Jos tanssivien liekkien, virtaavan oluen ja kyseenalaisten romanttisten päätösten yö uhkaavan vuorijonon huipulla kuulostaa sellaiselta, josta olet kiinnostunut vuonna 2026, saksalaiset neuvovat on aloittamaan suunnittelun nyt ja varaamaan majoitus hyvissä ajoin.
Juhlallisuudet ovat monille rakas rituaali, ja monet juhlijat varaavat seuraavaksi vuodeksi uuden paikan jo seuraavana aamuna.
Katsastetaanpa tänään pari hiustuotetta. Ensimmäinen on Batisten Limited Edition -kuivashampoo nimeltään Unwind Calming Lavender.
Tämä versio sisältää rauhoittavaa laventelia ja tosiaankin tuoksuukin siltä voimakkaasti. Mainostekstin mukaan "tämä Batiste™ Dry Shampoo auttaa latautumaan aktiivisen elämän keskellä". Jonkinlaista aromiterapiaa siis. Tuoksussa on myös merellisiä vivahteita ja santelipuuta.
Kyllähän minä tiedän, että kuivashampoot järjestään jättävät valkoisia rantuja hiuksiin, mutta tämä oli mielestäni vieläkin valkoisempaa kuin keskiverto-Batistet ovat. Tosin käytän yleensä kuivashampoota ylös kiinnitettyihin hiuksiin yöksi, jolloin se hiertyy suurimmaksi osaksi tyynynliinaan yön aikana. Tästä johtuen tyynynliinaa pitää vaihtaa tiuhaan tahtiin, mutta ainakaan ainetta ei tarvitse loputtomiin harjata pois hiuksista.
Muutenhan tämä toimii hyvin, kuten Batisten muutkin tuotteet.
Viimeisellä Suomireissullani hiusten lämpösuoja oli hävinnyt jonnekin, joten nappasin Prismasta mukaani matkakoon Mjuuk Heat Protectoria.
Tämän mainostetaan suojaavan hiusta aina 210 C lämpötiloihin saakka. Olisin kyllä odottanut voimakkaampaa kuin kevyttä pitoa - viimeisestä ei mainittu mitään pullon kyljessä, tai sitten teksti oli vain vaikealukuista pullon haalean värityksen takia.
Käyttö: Ravista pulloa ja suihkuta 20 cm:n etäisyydeltä pyyhekuiviin tai kuiviin hiuksiin. Kampaa hiukset. Muotoile joko föönillä tai kihartimella/suoristusraudalla.
Tuote on vegaaninen, eläinkokeeton ja valmistettu Suomessa.
Tämä oli kyllä hiukan tällainen plääh-tuote. En ole varma, tekikö se hiuksissa yhtään mitään (käytän yleensä hiusten latvoihin, joita käännän hiukan joko kihartimella tai suoristusraudalla). Ei tulisi mieleen ostaa uudelleen ja onneksi ostin nyt vain matkakoon.
Kuva: Myllynparas Oy
Oikein iloista wappua! Facebook tulvii kavereitteni kuvia räntäsateisesta Turusta, mutta meilläpä on täällä aurinkoista ja +25 C, joten lienee aika aloittaa helteistä ruikuttaminen 😆.
Huomenna on Saksassakin yleinen vapaapäivä, mutta vapun vietto ei ainakaan tietääkseni näy täällä mitenkään. Perjantai on monille ns. bridging day (-> firmat joko antavat sen vapaaksi, tai se otetaan vapaaksi, joten on pitkä viikonloppu ja aurinkoa luvassa edelleen).
Luffailin eilen lämpimässä auringonpaisteessa kaupungilla ja ahnehdin ison jätskiannoksen, sekä taisin syödä itseni samantien jäätelöstä irti vähäksi aikaa.
Lueskelen edelleenkin usein The Irish Sun -lehteä netistä, ja etenkin sen kosmetiikka & hius -osastoa. Törmäsin siellä tällaiseen silmienympäryskirkastajan arvioon kuvineen ja kiinnostuin. Kun tuo nyt maksoi alle kympin, niin hankin sen kokeiluun.
Kyseessä on Max Factor Pure Miracle Eye Enhancer, eli ihon sävyä korjaava ja väsymyksen merkkejä häivyttävä, C-vitamiinia ja kofeiinia sisältävä voide. Kofeiininhan sanotaan vähentävän turvotusta ja C-vitamiinin kirkastavan ihon sävyä.
Tämä tuote on siis ihan marketeista saatavilla ja pakattu tuubiin, jossa on viisto levitin päässä. Sävyjä on saatavilla kuusi, ja hankkimani sävy on vaalein, eli hiukan punertava 01 Rose. Levittimen avulla voi hieroa kevyesti silmien alusia, jolloin nesteretentio lähtee liikkeelle.
Voide on ohutta ja kevyttä, mutta silti pigmenttistä. Sitä voi myös kerrostaa. Hapettuessaan se ei muuta sävyään, eikä tummene, tai muutu oranssihtavaksi, kuten jotkut pigmenttiset voiteet tekevät.
Minusta tämä oli yllättävän hyväkin, sopivan ohutta, eikä se jämähdä juonteisiin. Sen sisältämä mica heijastaa valoa, ja mm. glyseriini ja kookosöljy estävät kiristävän tunteen iholla päivän mittaa hyvin.
Suositus!
*****
Täälläkin on vappu pyörähtänyt käyntiin. Huomenna on yleinen vapaapäivä, joten ihmiset olivat marketissa sankoin joukoin ja liki jokaisella oli korissa jotakin alkoholipitoista.
Kerroin jo viime vuonna paikallisesta vappuperinteestä, jossa nuoret miehet vievät (vappuyönä) ison, koristellun puukarahkan mielitiettynsä asuintalon eteen. Tässä tuli jo ensimmäinen kauppareissulla vastaan karahkansa kanssa. Huomenna noita koristettuja puukarahkoja on sitten joka puolella, köytettynä puihin, vesiränneihin yms. Usein niissä on sydän tms. jossa on isoin kirjaimin lemmen kohteen nimi. Eikös olekin söpöä?
Viime vuonna niitä taidettiin poistella kadunvarsista vasta loppukesästä.
Alla vielä pieni filkanpätkä tästä kotikadulta. Kaunis on tämä vanha kaupunginosa rakennuksineen. Sota ilmeisesti raunioitti joitain rakennuksia, mutta uudistakentaminen on tehty sillä tavalla, että uusista taloista näkyy, että ne ovat uudempia, mutta silti ne sulautuvat hyvin vanhaan rakennuskantaan.
Ei alkanut vappukaan kovin hyvin, ei. Hirveätä sähläämistä...
Kun sain aamulla silmäni auki, soitin rengasliikkeeseen ja anelin, josko saisin tänään kesädonitsini asennutettua. Kävihän se, klo 11. Koissun kanssa teimme aamulenkin ja sitten lähdin viipottamaan kaupungille.
No ei siinä mitään, kesärinkulat on nyt alla. Palasin kotiin monen mutkan kautta (=asioita hoidettavana) ja kiirehdin tuomaan ruokaostokseni kotiin (enkä nyt sitten tietty muistanut ostaa niitä munakoisoja, kauppa kun oli täynnä väkeä) vain todetakseni, että käsilaukussani oli kyllä avainnippuni, mutta ei juurikaan sitä kotiavainta.
Soitto huoltomiehelle, tunnin odottelu rappukäytävässä ja niinpä sieltä tuli nuori heppu avaamaan oven. Laskun pelossa muistin sitten valittaa ovikellosta, jonka nappi jää aina sisään (ei siis toimi - postimies on aina tästä yhtä "iloinen"), ja jota en vaan ole muistanut korjauttaa. Ehkäpä se nyt sitten vaihdetaan koko keksintö, sillä puolen tunnin tussarointi sen kimpussa ei tuonut mitään tulosta.
Ja - höh - mulla oli jo vessahätä lähtiessä sinne rengasliikkeeseen kiireellä, joten olin varmaan aivan jo jalat solmussa kun se huoltomies lähti.
Huoh. Lounastelukaveri ei onneksi saanut hepulia myöhästymisestäni, ja maukas kiinalainen, monen ruokalajin ateria tuli syötyä. Vieläkin mahaa piukottaa.
Tosi ärsyttävää tällainen kiire. Kun pääsin kotiin, niin kuukahdin koissun viereen vetämään tirsat. Ei minnekään humputtelemaan, ei ainakaan tänään!
Aiheesta seitsemänteen: Onko normaalia, etta PuuCee päivittelee ohjelmiaan useaan otteeseen päivässä, pitkään ja hartaasti? Eilen illalla jätin tympiintyneenä koneen ruksuttelemaan päivityksiään, eika homma ollut vielä aamullakaan selvä. Vasta iltapäivällä masiina ilmoitteli olevansa valmis, mutta kun uudelleenkäynnistin, niin systeemi ilmoitti, että kuusi uutta päivitystä on odottamassa. WTF???
Nyt nekin on sitten asennettu.
Hitsi, täytyy saada ainakin yksi noista Maceista toimimaan, muuten menee hermot.
PS: Kävin vielä toiseen otteeseen ruokakaupassa, mutta ne munakoisot ovat edelleenkin siellä...
