Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
lauantai 6. heinäkuuta 2024
Kala-apajilla Vaalsissa ja muuta
Kävin pikapikaa Vaalsissa Hollannin puolella ruokaostoksilla. Vaals on tylsä pikkukaupunki, mutta sieltä saa sentään Albert Heijn -marketista paremmin kalaa kuin rajan toiselta puolelta Saksasta. Ostin turskapihvejä ja savumakrillia, joka maistuikin todella hyvältä. Pihvit odottavat vielä jääkaapissa.
Siellä on myös kolmen maan rajapyykki (DE, BE, NL), joka näkyy kuvassa sinisellä ympyröitynä. Se on vielä tsekkaamatta, tosin en koskaan Baselissakaan "ehtinyt" katsastamaan vastaava kolmen maan (DE, CH, FR) rajapyykkiä. Itse asiassa tämä Vaalsin kupeessa oleva rajapyykki oli aikoinaan neljän maan rajapyykki, koska Vaalsin eteläpuolella oleva Kelmis (La Calamine) oli oma, neutraali alueensa, kuten kerroin tässä postauksessa aiemmin.
Albert Heijnin lähimaastossa, kadun samalla puolella on Café Restaurant Suisse, jossa on ihana lasiterassi, jossa on talvellakin lämmitys. Ravintola tarjoaa vanhanaikaista ja konstailematonta ruokaa. Set menu koostuu kolmesta ruokalajista ja on todella runsas. Pääruoaksi voi valita joko kalaa tai pihvin, ja jälkkärin toimii jäätelö tai kahvi, ja menyyn hinta on 29 euroa, eli hyvin kohtuullinen siihen nähden, että ruokaa todellakin riittää.
Alkukeitto.
Täältä ei nälkäisenä poistu! Kunnon sisäfilepihvi ja pippurikastiketta kaikilla lisukkeilla pääruokana.
Jälkkärijäde.
Ravintolan vieressä on kenkäkauppa, josta ystäväni osti viime kesänä neljälläkympillä Skechersin kengät. Näköjään tuo brändi on Suomessa paljon hintavampi. Nämäkin taisivat tosin olla alennuksessa.
Pienen kävelymatkan päässä on St. Oliverin tehtaanmyymälä, josta voi tehdä vaatelöytöjä.
Siinäpä sitten Vaals olikin pähkinänkuoressa! Aachennin AVV-bussitariffilla ja Deutschlandticketillä pääsee sekä saksalaisilla busseilla, että Limburgerlinen hollantilaisilla busseilla tänne saakka, mutta jos jatkaa matkaa Limburgerlinen bussilla pidemälle tai Maastrichtiin saakka, joutuu ostamaan uuden lipun. Vähän yli kympin hintaisella päivälipulla voi pysähdellä matkan varrelle ja palata vielä takaisin Aacheniinkin.
*****
Selailin puhelintani ja katselin vanhoja kuvakoosteita. Tässä muutama teillekin. Ensin kuvakooste viimevuotisesta yhdistetystä työ- ja humputtelureissusta entiseen kotikaupunkiini Baseliin.
Tässä vielä samaisesta reissusta, osin samoin kuvin, mutta uuttakin mukana. Entinen työkaverini esittelee Rochen uudemman pilvenpiirtäjän toimistotiloja.
Seuraava filkka on joltakin hamassa menneisyydesä tehdyltä Saharan-roadtripiltä. Tosin viimeisen kuvan on iPhone napannut ihan muusta kuvasarjasta. Taitaa olla kuvattu Puolan Rzeszóvin torilta. Päivämääräkin on filkassa ihan väärä.
Sitten tunnelmia Dublinista. Kaupungilta ja Merrion-hotellin ravintolan taideiltapäiväteeltä. Hotellissa on pysyvä taidenäyttely, joka tulee kaupanpäällisinä, ja teetarjottavat on sommiteltu esillä olevien taulujen inspiroimina.
Jos jotakin Dublinista kaipaan, se on jokasunnuntainen iltapäivätee, josta tuli tapa.
Tässä vielä InterContinentalin iltapäivätee Dublinissa.
Täällä Aachenissa ei valitettavasti ole iltapäiväteepaikkoja - paitsi yksi, eli Haus Eulenspiegel. Sekin on varsinaisesti teekauppa, ja teehuone iltapäiväteetarjontoineen on auki satunnaisesti ja varsin varattuja ovat nekin päivät.
Maastrichtista löysin muutaman iltapäiväteepaikan, ja saattaa olla, että lähitulevaisuudessa käyn tutkimassa tarjontaa.
Tällaista täältä Saksasta tänään. Pitäisi siivota ja pestä pyykkiä, mutta kun senkin voi jättää huomiseen, niin miksi en jättäisi? Sunnuntait täällä ovat kuitenkin aika tylsiä, kun kaupatkaan eivät ole auki.
Jos lähtisi luuhaamaan kaupungille...
Ihan täydellisen kypsiä ja mehukkaita hollantilaista mustia kirsikoita ja saksalaisia mansikoita, jotka maistuvatkin mansikoilta!
Itäfriiseillä Pohjanmeren rannalla on vakiintuneet teeseremoniansa ja itäfriisien teesekoituksensa. Muuten Saksassa iltapäivätee tarkoittaa sitä, että tarjoilija tuo lasillisen kuumaa vettä ja saat siinä huljuttaa teepussia. Piintyneimmät kahvikissat juovat nopeasti ja halvalla Tchibolla kupillisen kahvia. Frankfurtin lentoasema kuuluu olevan Saksan suurin kalasatama. Selitykseksi: Lentoasema on saksaksi Flughafen eli suomeksi käännettynä lentosatama. Tuoretta pangasiusta ja haikalaa ynnä muuta lennätetään toiselta puolelta maapalloa gourmet ravintoloihin. Kalaruoat ovat täällä etelässa surkuhupaisa luku. Kölnissä kuuluu olevan kalaravintoloita. Mahtaako Aachenissakin olla? Opin aikanaan ravintoloissa, mikä ero on myllynemännän tapaan valmistetulla forellilla (Forelle Müllerin Art) ja sinisellä forellilla (Forelle blau). Perjantai on perinteinen kalapäivä eli lihaton paastopäivä. Anoppivainaa ei edes yrittänyt perjantaisin tehdä kalasta ruokaa, laittoi pinaattimuhennosta ja kananmunia. Pinaatin sai paremmin palamaan pohjaan. Lepää rauhassa, anoppikulta.
Olen huomannut, että ainoat kunnon pussiteet, joita marketeista saa ovat täällä Meßmer Ostfriesen-Tee ja Darjeeling. Muita en kelpuuta, jos oikeasta teestä puhutaan.
Aachenissa en ole kuullutkaan kalaravintoloista. Mitä tulee tähön lihansyöntiin, ei se Irlannissakaan mitään uutta ollut. Vaikka maalla ei muuta olekaan kuin rantaviivaa, mutta sieltä kalastetut kalat kuulemma suureksi osaksi menevätkin Ranskan ravintoloihin.
Kun olin Dublinissa töissä, työkaverit yleensä pitivät etätyöpäivän perjantaisin ja maanantaisin, mutta minä taas halusin yleensä mennä töihin perjantaisin, koska se oli ainoa päivä, jolloin työpaikkatuokalassa todennäköisimmin oli edes yksi kalavaihtoehto. Muuten oli aina lihaa ja montaa sorttia perunaa, jota irlantilaiset niin rakastavat. Kokit tekivät annokset linjastossa ja ellei ehtinyt sanoa, että haluaa sen lihan (tai satunnaiset kalan) kanssa ainoastaan vihanneksia, oli vähintään puolet lautasesta täynnä ainakin kolmea ri perunasorttia. Uh.
Ei kyllä Helsingissäkään saa suomalaista kalaa ravintolassa ja kaupan kotimaisesta kalasta voi useinkin Asterixin kalakauppiasta mukaillen todeta "Eivät nämä kalat tuosta merestä ole vaan Kuopion kalatukusta". Se on kyllä sääli. Onko Irlannissa iltapäivätee saman tyyppinen välipala-ateria kuin brittien iltapäivätee? Helsingissä saa useammassakin paikassa sellaisen brittiläistyylisen iltapäiväteen. Kämpin lisäksi myös ainakin Ateneumin kahvilassa näytti sellainen olevan. -q
No se on kyllä totta, että tuontikalaa suureksi osaksi se kalavalikoima on Suomessa. Mun brittieksä aina jaksoi ihmetellä sitä, huomauttaen ihan aiheellisesti, että olisi luullut olevan suomalaista kalaa tarjolla enemmänkin kun ottaa huomioon pitkän rantaviivan ja näin lukuisat järvet. Oltiin muuten kerran kiertämässä saariston rengastie, ja meillä oli kaikki kalankokkausvälineet mukana ajatuksena ostaa matkan varrelta kalaa ja grillata sitä, mutta eipä sielä missään kalaa ollut edes myytävänä. Palattiin muutaman päivän päästä Turkuun ja ostettiin kalaa sitten kaupasta, ja se ruoaksi laitettiin.
Kyllä irlantilainen iltapäivätee on ihan yksi yhteen brittiläisen kanssa. Samoin moni muukin asia on varsin "brittiläistä" siellä, olihan maa Brittien alusmaa niinkin kauan aikaa. Sanon aina, että Dublin on todella köyhä ja ränsistynyt versio Lontoosta.
Itäfriiseillä Pohjanmeren rannalla on vakiintuneet teeseremoniansa ja itäfriisien teesekoituksensa. Muuten Saksassa iltapäivätee tarkoittaa sitä, että tarjoilija tuo lasillisen kuumaa vettä ja saat siinä huljuttaa teepussia.
VastaaPoistaPiintyneimmät kahvikissat juovat nopeasti ja halvalla Tchibolla kupillisen kahvia.
Frankfurtin lentoasema kuuluu olevan Saksan suurin kalasatama. Selitykseksi: Lentoasema on saksaksi Flughafen eli suomeksi käännettynä lentosatama. Tuoretta pangasiusta ja haikalaa ynnä muuta lennätetään toiselta puolelta maapalloa gourmet ravintoloihin. Kalaruoat ovat täällä etelässa surkuhupaisa luku. Kölnissä kuuluu olevan kalaravintoloita. Mahtaako Aachenissakin olla? Opin aikanaan ravintoloissa, mikä ero on myllynemännän tapaan valmistetulla forellilla (Forelle Müllerin Art) ja sinisellä forellilla (Forelle blau). Perjantai on perinteinen kalapäivä eli lihaton paastopäivä. Anoppivainaa ei edes yrittänyt perjantaisin tehdä kalasta ruokaa, laittoi pinaattimuhennosta ja kananmunia. Pinaatin sai paremmin palamaan pohjaan. Lepää rauhassa, anoppikulta.
Olen huomannut, että ainoat kunnon pussiteet, joita marketeista saa ovat täällä Meßmer Ostfriesen-Tee ja Darjeeling. Muita en kelpuuta, jos oikeasta teestä puhutaan.
PoistaAachenissa en ole kuullutkaan kalaravintoloista. Mitä tulee tähön lihansyöntiin, ei se Irlannissakaan mitään uutta ollut. Vaikka maalla ei muuta olekaan kuin rantaviivaa, mutta sieltä kalastetut kalat kuulemma suureksi osaksi menevätkin Ranskan ravintoloihin.
Kun olin Dublinissa töissä, työkaverit yleensä pitivät etätyöpäivän perjantaisin ja maanantaisin, mutta minä taas halusin yleensä mennä töihin perjantaisin, koska se oli ainoa päivä, jolloin työpaikkatuokalassa todennäköisimmin oli edes yksi kalavaihtoehto. Muuten oli aina lihaa ja montaa sorttia perunaa, jota irlantilaiset niin rakastavat. Kokit tekivät annokset linjastossa ja ellei ehtinyt sanoa, että haluaa sen lihan (tai satunnaiset kalan) kanssa ainoastaan vihanneksia, oli vähintään puolet lautasesta täynnä ainakin kolmea ri perunasorttia. Uh.
Ei kyllä Helsingissäkään saa suomalaista kalaa ravintolassa ja kaupan kotimaisesta kalasta voi useinkin Asterixin kalakauppiasta mukaillen todeta "Eivät nämä kalat tuosta merestä ole vaan Kuopion kalatukusta". Se on kyllä sääli. Onko Irlannissa iltapäivätee saman tyyppinen välipala-ateria kuin brittien iltapäivätee? Helsingissä saa useammassakin paikassa sellaisen brittiläistyylisen iltapäiväteen. Kämpin lisäksi myös ainakin Ateneumin kahvilassa näytti sellainen olevan. -q
VastaaPoistaNo se on kyllä totta, että tuontikalaa suureksi osaksi se kalavalikoima on Suomessa. Mun brittieksä aina jaksoi ihmetellä sitä, huomauttaen ihan aiheellisesti, että olisi luullut olevan suomalaista kalaa tarjolla enemmänkin kun ottaa huomioon pitkän rantaviivan ja näin lukuisat järvet. Oltiin muuten kerran kiertämässä saariston rengastie, ja meillä oli kaikki kalankokkausvälineet mukana ajatuksena ostaa matkan varrelta kalaa ja grillata sitä, mutta eipä sielä missään kalaa ollut edes myytävänä. Palattiin muutaman päivän päästä Turkuun ja ostettiin kalaa sitten kaupasta, ja se ruoaksi laitettiin.
PoistaKyllä irlantilainen iltapäivätee on ihan yksi yhteen brittiläisen kanssa. Samoin moni muukin asia on varsin "brittiläistä" siellä, olihan maa Brittien alusmaa niinkin kauan aikaa. Sanon aina, että Dublin on todella köyhä ja ränsistynyt versio Lontoosta.