Ongelmatonta tekstiiliä ei ole olemassakaan, vai onko?

Olen seurannut netissä keskusteluja, jotka koskevat esimerkiksi vaatteitten tilaamista kiinakaupoista, kuten Temu, Shein ja Aliexpress. Näitä tuotteita on vaikea kierrättää, sillä monet second hand -liikkeet eivät ota niitä edes myyntiin, joten ne päätyvät jätteeksi. Näiden tuotteiden ja niiden aiheuttaman pakkausjätteen hävittäminen on oma ongelmansa. Samaten niiden kuljetuksen aiheuttamat ympäristökuormitukset.

Tuotteistakaan ei aina voi tietää, mitä ne sisältävät, ja ovatko ne edes turvallisia. Kuva kaapattu Tukesin sivuilta.

Yleensä ongelmien ajatellaan liittyvän keinokuituisiin tekstiileihin. Kemianmediassa oli taannoin mielenkiintoinen artikkeli muodin historiasta ja vaatteiden raaka-aineista. Soisin jokaisen lukevan sen ajatuksella tuosta linkistä.

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että luonnonmukaisten kuitujen tuotantokin saattaa olla ongelmallista, eikä näiden kuitujen tuottaminen automaattisesti säästä ympäristöä.

Muistan nähneeni TV:stä jonkun dokumentit, missä ympäristö oli pilattu puuvillan viljelyllä. Yhden puuvillaisen T-paidan valmistamiseen kuluu noin 3000 litraa vettä. Tämä ei ole ainoa ongelma, vaan puuvilla on kasvina arka tuholaisille, joten sitä pitää myrkyttää (lue täältä lisää).

Eläinperäisten kuitujen tehotuotanto taas lisää kemikaalien käyttöä ja märehtijäeläimet tuottavat valtavat määrät metaania, joka on vahva kasvihuonekaasu.

Keinokuidut, kuten polyester, nylon ja akryyli ovat käytännössä muoveja, jotiden pääraaka-aine on öljy. Lisäksi nylonin tuotantoprosessissa ilmaan pääsee kasvihuonekaasuja (typpioksidi).

Muuntokuiduista puhutaan yleensä vähemmän, ja siteeraan tässä Kemianmedian artikkelia:

"Muuntokuitujen, kuten raionin, lyocellin ja bambun, lähteitä ovat luonnon puut. Raaka-aineen vaatekuiduksi muuttaminen vaatii kuitenkin samanlaista prosessointia kuin synteettisissä materiaaleissa.

Lyocellia pidetään eräänlaisena muuntokuitujen jalokivenä, sillä sitä saadaan parhaiten nopeakasvuisesta eukalyptuspuusta.

Puu ei tarvitse kastelua, kemiallisia kasvinsuojeluaineita eikä lannoitusta. Eukalyptus viihtyy hyvin joutomaillakin, joten se ei kilpaile ruoantuotannon kanssa."

Lisäksi Kemianmedian artikkelissa käsitellään kierrätystä:

"Vaatteiden kierrättäminen ei ole aivan yksinkertaista, koska monissa lopputuotteissa on sekaisin kahta tai useampaa materiaalia. Esimerkiksi farkut sisältävät puuvillan lisäksi lycraa, jonka tarkoitus on parantaa housujen elastisuutta.

Vielä ei ole kehitetty teknologiaa, joka pystyisi kierrätyksen yhteydessä erottelemaan eri tekstiilien kuidut toisistaan.

Kulutusyhteiskunnassa käytetyt vaatteet ovatkin melkoinen ongelma. Yksin Yhdysvalloissa heitetään vaatteita vuosittain pois huimat 10,5 miljardia kiloa. Määrästä 85 prosenttia päätyy kaatopaikoille."

Huikea määrä muoviroskaa päätyy siis kaatopaikoille, aikä se edes maadu kunnolla. Pistää miettimään omiakin kulututtottumuksia, kun tästä lukee.

Lukekaapa tuo artikkeli.

Mainontaa ja kuluttajalle jäitä hattuun

Joskus voisi oikeastaan sanoa, että hauskinta TV:n katselussa on mainostauko. Se on myös se kaikkein ärsyttävin osa, jonka aikana yleensä syntyy mielessä vahva kuva siitä, mitä EI AINAKAAN ostaisi. Kerronpa  miksi.

Ihan ensinnäkin olen sitä mieltä, että jos tuote on hyvä, sitä ei tarvitse mainostaa, vaan sen maine myy jo itsestään. Kuinka moni lukijoista esimerkiksi on nähnyt Macin läppäreitä mainostettavan jatkuvasti TV:ssä? Niitä ei juurikaan myydä tarjouksella, ja jos myydään, hinta ei paljoa putoa. Niin, ja ne ovat tietty kompuutterimaailman aatelia, sehän on kaikille selvä asia.

Toisekseen mainokset ovat täynnä tyhjiä sanoja. Mitä tarkoittaa esim. "kliinisesti testattu" tai "testattu lääkärien valvonnassa"? Ei yhtään mitään! Kliinisesti ja lääkärien valvonnassa voidaan koehenkilöllä testata vaikkapa rotanmyrkkyä ja todeta, että koehenkilö tuli siitä sairaaksi...juuri tämä kokeen tulos jää kertomatta, tai jos joku viittaus johonkin tutkimukseen mainoksessa ylipäätään olisikin, se saattaa olla esim. hiirillä tehty tutkimus, josta EHKÄ mahdollisesti voidaan päätellä, että se SAATTAISI toimia ihmisilläkin. EHKÄ.

Minä uskon vasta sitten kun on viite johonkin järkevään tutkimukseen. Järkevään sikäli, että koehenkilömäärä on tarpeeksi iso, ja tutkimusasetelma on suunniteltu vastaamaan, miten tulos sitten replikoituu luonnollisissa oloissa.

Toinen iskulause, jota kuulee usein on "ammattilaislaatua". Siis....? Tämänkin ilmaisun ytimeen voi pureutua tarkemmin, kun ajattelee, mikä tekee "ammattimaisen laadun". Työvälineissä esimerkiksi voisi ajatella, että ammattilainen käyttää sellaista jatkuvasti, joten sen tulisi olla "ammattimaista käyttöä" (i.e. jatkuvaa käyttöä) kestävä.

Tästä päästäänkin sitten seuraavaan asiaan, eli liiketoiminnan perusteisiin. Liiketoimintaa ei synny ilman voittoa, tai edes kulujen kattamista, joten valmisteen (olipa se sitten fyysinen tavara, palvelu tai mitä tahansa) eli lopputuotteen olisi oltava tarpeeksi hyvistä elementeistä koostuva ("tarpeeksi hyvä" määräytyykin sitten kohderyhmän mukaan). Selitänpä hieman....

Lopputuotteella on yleensä etukäteen mietitty kohderyhmä. Esimerkiksi kosmetiikan raaka-aineet ovat vaikkapa ihovoiteissa pääsääntöisesti samoja, olipa hinta mitä hyvänsä, INCI-listoissa ei niin hirveästi ole eroja. Kalliimmissa tuotteissa saattaa tosin putkahtaa esille jokin mystinen ainesosa, jolle on "patent pending" tai sitten hienosti trade mark -merkki (TM), joka ei sekään kerro mitään tehosta, mutta tietty näyttää hienolta. Tai sitten pakkaus näyttää todella ylelliseltä.

Minä suhtaudun varovaisesti tällaisiin myyntikikkoihin.

Erästä hiusväriä mainostetaan TV:ssä tiuhaan tahtiin iskulauseella "salonkilaatua järkevään hintaan" (vaimitensenytmeni). Jos tuote on salonkilaatua ja niin erinomainen, niin miksi kampaajat eivät sitten kaikki kilvan käytä sitä? En ole sitä merkkiä nähnyt tosiaan missään. Sitäpaitsi  - taas - jos se on niin hyvä tuote, niin miksi niin agressiivinen mainoskampanja?

Erinomaisuus on joskus aikamoista silmänlumetta.

Tästä tulee mieleen kun joku joskus ihastellen kertoi olleensa yksityisellä lääkäriasemalla toimenpiteessä. Varmaankin siellä oli mukavampaa kuin julkisella puolella, mutta jostakin heidänkin pitää myyntikatteensa ottaa. Tässä tullaan sitten siihen asiakkaalle näkymättömämpään puoleen, eli esimerkiksi tavanomaisempien, sanotaanko vaikka leikkausvälineiden suhteen tehtävään säästöön. Siinä missä julkisella puolella asia on hoidossa, ja ostetaan laatua, tulee yksityisellä terveydenhuoltosektorilla vastaan ainainen pihistely katteitten nostamiseksi, jostakin kun voitot pitää repiä. Sattuneesta syystä tiedän...

Tajunnanvirtaa... Oikeasti pyrin sanomaan sen, että kannattaa olla kriittinen mainonnan ja markkinoinnin suhteen, ja kysyä, MITÄ minä oikein rahallani saan, ja MITÄ noiden mainoslauseiden takana piilee. Kysymällä suoraan saattaa saada myyjän suun loksahtamaan auki, mutta jos tuuri käy, hänellä on selvitys asiaan valmiina.

Tämän prosessi sivutuotteena voi sitten miettiä myös omaa kuluttamistaan. Ostanko kertakäyttökamaa halvalla (ja mahdollisesti tuen tällä kehitysmaiden hikipajoja ja naisten sortoa), vai hankinko eettisesti ja kestävän kehityksen valmistetun, mutta ehkä kalliin ja kestävänkin tuotteen. Vai tarvitsenko ehkä tuota kallista luksuskasvovoidetta ollenkaan, koska halvempikin ajaa saman asian, tai voin käyttää jopa oliiviöljyä keittiön kaapista samaan tarkoitukseen ja ilman turhia kemikaaleja.

Miettikää tätä.

Miksi vhh-ruokavalio? Juttua lisäaineista...

Karppaus.info - foorumilla joku tutkija kyseli vhh-laisten taustatietoja kuluttajan näkökantista, ja se kirvoitti minutkin miettimään, miksi ylipäätään olen vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Alkujaan oli tarkoitus pudottaa hiukan painoa, mutta vuosien varrella on asia saanut uusiakin merkityksiä. Lähinnä tietystikin terveyden kannalta.

Polveudun suvuista, joiden rasitteena on syöpiä ja diabetesta. Omalla isälläni oli kakkostyypin diabetes, ja jossain välissä selvisi, että hän oli myös eläessään sairastanut yhden sydäninfarktin. Ilmeisimmin se oli ollut lievä, koska se ei vienyt häntä sairaalaan, mutta jätti kuitenkin jälkensä.

Rintasyöpää on ollut juurikin myös isän suvussa, ja minultakin se leikattiin kun olin 37-vuotias. Koska se oli vahvasti progesteronireseptoripositiivinen, en voi olla ajattelematta, etteikö sitä olisi edesauttaneet ne monet keltarauhashormonikuurit, joita söin kun e-pillerit olivat sekoittaneet kuukautiskierron. Sen kokoinen kasvain oli kuulemma kasvanut noin 10 vuotta, eli sikälikin sopisi hyvin kuvioihin.

Tässä sivuhuomautuksena se, että kun puhutaan vaihdevuosien hormonikorvaushoidoista rintasyöpäriskin lisääjänä, epäilen, että menneisyydessä liki jokaisen naisen syömät e-pillerit ovat se todellisempi riskin lisääjä. Kasvaimet yleensä huomataan vasta kun ne ovat jo kasvaneet sen vähintään 10 vuotta.

En voi myöskään olla ajattelematta, etteikö isän infarktiin olisi ollut osasyynä hänen kayttämänsä margariini, jota silloin(kin) suositeltiin "terveellisenä" vaihtoehtona, ja joka takuulla sisälsi noina aikoina transrasvoja. Ja kun hänen sisareensa, minun kummitätini oli vielä naimisissa margariinikuninkaan kanssa, sitähän meillä riitti.

Kuulun siis tietyllä tavalla riskiryhmään, joka pisti ajattelemaan.

Mitä enemmän luin vhh-ruokavaliosta, sen vakuuttuneemmaksi tulin, että se on juuri oikea ratkaisu minulle. Lisäksi olen aina tiennyt, että minulla on ns. stressivatsa, jonka kasvispitoinen ruokavalio pitää paremmassa kunnossa. Syön lisäksi ruoansulatusentsyymejä ja maitohappobakteereita purkista. Muksuna minulla oli todellausein angiina ennenkuin 17-vuotiaana nielurisat poistettiin, joten olen siis kasvanut antibioottien voimalla, ja uskon senkin tehneen hallaa suoliston hyville bakteerikannoille.

Suoliston terveys näkyy parhaiten siinä, ettei enää turvottele, eikä niinkään ole ilmavaivoja. Iho on huomattavasti parempi, jos suolistoa "nuohoaa" raakaraasteilla. Uskomatonta, mutta totta!

Makeanhimon häviäminen on yksi merkillisimmistä ruokavalion mukanaan tuomista asioista. En uskonut, että näin voisi käydä. Käytän nykyään steviaa makeutuksena silloin kun makeaa haluan, se kuulemma myös auttaa tasapainottamaan verensokeria. Jälkiruoaksi saatan ottaa nykyään paksun viipaleen juustoa paremminkin kuin jotain makeaa. Tätäkään en olisi uskonut muutama vuosi sitten, jos minulle joku olisi tämän kertonut. Minä, ikuinen sokerihiiri.

Kaikenkaikkiaan olo tuntuu tasaisemmalta.

Miten tämä sitten on vaikuttanut kulutustottumuksiini? Siten, että luen tuoteselosteet aika tarkkaan. Ostan luomua, jos mahdollista, ja teen ruokani pääsääntöisesti alusta alkaen itse. Käytän luontaistuotteita lisäravinteina, vaikka toisaalta niitä en ehkä tarvitsisi. Haluan pitää huolta itsestäni. Tosin mikään ihan roskaruoan syöjä en ikinä ole ollutkaan.

Luin jostain, että Ruotsissa jo noin joka neljäs rajoittaa hiilihydraatteja syömisissään. Tämän luulisi jo herättävän vastakaikua ruokateollisuudessa, mutta ainakin täällä Suomessa, taikka Englannista, se ei vielä ole kovin näkyvää. Englannissa tosin ihmiset tekevät ostoksiaan enemmän pikkuputiikeissa, siis erikoisliikkeissä, kuten butcher's shopeissa, josta saa tuoretta ja lisäaineetonta tavaraa. Suomessa on jo vaikeampaa löytää pakastamatonta ja marinoimatonta lihaa. Samaten tuotteessa kuin tuotteessa on natriumglutamaattia, jonka alan ymmärtää olleen lisäsyy ikuiseen näläntunteeseen käyttämäni aspartaamin lisäksi.

Mielestäni lisäaineiden käyttö on hiukan riistäytynyt käsistä länsimaissa. Tuotteiden shelf life maksimoidaan säilöntäaineilla, ja luin jostain, että ihminenkin alkaa olla jo niin kyllästetty niillä, etteivät ruumiit maadu haudoissakaan normaaliajassa. Eipä mikään ihme.

Toinen asia ovat ksenoestrogeenit. Olen alkanut kammoksua muovisia säilytysastioita ja kelmuja, joista liukenee varsinkin rasvaiseen ruokaan ftalaatteja. Eikö enää riitä, että maailma on "naisistumassa" koska vesiin tulee jäteveden mukana e-pillereitä syövien naisten virtsan mukana estrogeenejä, joita puhdistusprosessissa ei saada pois, ja näiden lisäksi vielä käyttämistämme muovituotteista ksenoestrogeenejä? Naaraiden dominanssi on jo kauan sitten todettu asia kalakannoissa, eikä ole epäilystäkään, etteikö tämä ongelma yltäisi ihmiseen saakka.