Viherpirtelöitä

Joku kyseli taannoin, mitä aineksia käytän viherjuomiini. Ainekset ovat yleensä varsin yksinkertaiset. Veden lisäksi pakastemarjoja (mielellään herukoita), ehkä päärynää kuorineen (luomu), puolikkaan avokadon päivittäin ja siihen sitten makeutukseksi tarvittaessa 1-2 annospussia vaniljasteviaa.

Mukaan voi lykätä oikeastaan ihan mitä tahansa, mielialasta ja kaapin sisällöstä riippuen. Vehnänalkioöljyä ja helokkiöljyä tilkka, ja iho kiittää. Nyt katkenneen koiven paranteluunolen  käyttänyt smoothien joukossa päivittäin myös MSM:ää.

Parasta vaniljasteviaa, tämäkin iHerbistä.

Löysin kaupasta tällaisia riisihiivahiutaleita, joista saa rautaa, B-vitamiinia, sinkkiä ja magnesiumia. Näitä on käytetty myös muffinssien leivontaan.

Tässä on erittäin loistava ostos iHerbistä, sisältää kaikenlaista ravitsevaa sekä hyviä maitohappobakteereja ja probiootteja

Tämäkin on iHerbistä. Pakastekuivattua ja jauhettua Meyer-sitruunaa, joka maistuukin maukkaalle.

Satunnaisesti ostan marjajauheita iHerbistä, jos ne ovat tarjouksessa.

Kollageenilisäkin menee smoothien seassa.

Pitaisi sita ja pitaisi tata

Vahan on ns. "pelastusarmeijalle mennyt" paiva tanaan. Siis en ole saanut aikaiseksi mitaan muuta kuin pikku lenkin koiruuden kanssa ja sitten laitoin ruokaa ja luin olemattomia uutisia netista. Eipa ole maailmallakaan juuri mitaan tapahtunut.

Tanaan laitoin aamiaiseksi tuhdin vihersmoothien hiukan jo nahistuneesta romaine-salaatinkerasta (tassa hyva vinkki, ala heita sita pois, ellei se ole madantunut), vaniljanmakuisesta proteiinijauheesta, lesitiinista, avokadosta (laitoin sen ihan kuorineen talla kertaa ja macadamiapahkinoista, jotka olivat lionneet tilkassa vetta yli yon. Vesi siis tuli mukaan tahan teelmykseen. Huomasin, etta macadamioiden, tai yleensakaan pahkinoiden kanssa ei kannata liioitella, jos ei tunne suurta intohimoa niihin. Vahan miedompikin maku olisi riittanyt.

Olin bongannut kaupasta aiemmin talla viikolla veripalttua, jota sitten paistelin paivalliseksi voissa (koirakin tykkaa ja kavi viela moneen otteeseen nuoleskelemassa kuppiaan syotyaan):

Huomenna tulee taas miesporukka katsomaan sita paastoa kylpparissani (ihan niinkuin sita ei olisi jo useamman kuin yhden miehen voimin kayty tuolla tuijottelemassa viikolla).

Oletko huomannut, etta kun esim. tonteilla tai jossain tiella kaivetaan kuoppa putkivaurion tms. takia, niin siina kaivinkoneen vieressa seisoo aina vahintaan yksi aija (ellei sitten montakin) tuijottelemassa monttuun kadet syvalla taskuissa?

Tama kylpparitouhu alkaa olla ihan samanlaista.

Viherruokaa

Voitin juuri taannoin vihersmoothieohjeellani pari kivaa kirjaa: Annica Dahlqvistin Karppaus-kirjan, jossa on low carb -ruokavalion perusteet ja ruokaohjeita ja Helsingin ravintola Carelian keittiömestarin Sami Tallbergin kirjoittaman Villiyrttikeittokirjan.

Laitetaanpa tähän nyt ensin sen voitokkaan vihersmoothien ohje:

Dzinnin Minttusuklaapommi

n. 2,5 dl soijamaitoa (non-GMO, Alpron sininen purkki)
muutama pala pakastepinaattia jäisenä (laitan itse n. ½ pussillista)
n. 1 rkl tummaa kaakaojauhetta
nippu tuoretta minttua - varretkin voi käyttää, elleivät ole kovin puumaisia
1 avokado (tai puolikas jättisuurta, niiden koot kun vaihtelevat kovin) - kuori, poista kivi ja käytä hedelmäliha
steviaa

Tehosekoittimeen ja valmista tuli. Yllätyin hiukan itsekin herkullisen pehmeästä mausta!

Villiyrttikeittokirja tuntuu loistavalta. Nyt keväällä on hyvä aloittaa niiden kerääminen ja ottaa kuivuri käyttöön.

Joskus, vuosia sitten, oli Turun Sanomissa juttu köyhästä opiskelijapariskunnasta, jotka valittivat, ettei ollut rahaa kunnon ruokaan. Kovin pulskilta (siis ylipainoisilta) näyttivät kuvissa, ja ihmekös tuo, kyllä varmaan riisillä ja tonnikalalla lihookin. Varsinkin siis sillä riisillä. Puhutaanhan yleisesti "jyväpossusta" ja "maissikananpojasta". Tärkkelyksiä yhtäkaikki ilman kunnon ravinteita.

Ajattelin itsekseni, että tuo Villiyrttikeittokirja olisi varmaankin hyvä lahja jollekin kotoa poismuuttavalle opiskelijanalulle. Ei tarvitsisi kitkutella ravintoköyhällä ruoalla, eikä tarvitsisi valittaa siitäkään, ettei ole rahaa kuntosalikorttiin, koska metsiä ja pellonpientareita koluamalla saa liikuntaakin. Jo siksikin, että kaupunkien keskustoista niitä yrttejä sun muita ei kannata kerätä, vaan joutuu lähtemään hiukan kauemmaksi. Eli fillari alle ja menoksi!

Tässä vaiheessa tietty tulee eteen se kysymys, että miten tunnistaa oikeat sienet, kasvikset ym. En tiedä, mitä nykyään kouluissa opetetaan, mutta minun lapsuudestani esimerkiksi ne tunnit, jotka käytettiin Suomen lintulajien opetteluun, olisi voinut käyttää erätaitojen opetteluun, mukaanlukien syötävien kasvisten ja sienten käytön ja säilömisen opetus. Onhan se mukavaa tunnistaa lintulajeja, mutta se ei ole ainakaan minulle ruokaa suuhun koskaan tuonut, ei missään muodossa. Entinen metsästysharrastuskin oli lähinnä metsässä samoilua haulikko muodon vuoksi mukana ystävättären kanssa. Ainoa saalis oli kerran siipeen ammuttu (siis ei meidän ampumamme) fasaani, jonka kiidätimme tuotapikaa eläinlääkäärille. Parannuttuaan se päästettiin takaisin vapaaksi.

Minusta tuntuu myös, että kotitalousopetus on hiukan huonoilla kantimilla kouluissa nykyään. Kokkaaminen sinänsä on tullut (onneksi) muodikkaammaksi, mutta taloudenpitoon tarvitaan muutakin.

Sama koskee jonkinlaista kansantaloudellista ymmärrystä. Varsinkin nyt vaalien aikana ymmärsin, miten kapea-alaista ihmisten ymmärrys voi olla. Siitä lisää tuonnempana.