Paluumuutto

Paluu takaisin omaan kotiin ei sujunutkaan kuin kaavailtu oli. Siis helposti. Ensinnakin sita tavaraa oli kertynyt liki neljan kuukauden aikana tuonne vara-asuntoon ihan huikea maara, ja toisekseen  - niin, koirankarvoja ei saa ihan suitsaitsukkelaan siivottua mitenkaan.

Koissuparka ei voinut ymmartaa koko juttua. Toisekseen, remppamiehet olivat jattaneet taakseen ihan mielettoman kaaoksen, sahkojohdot oli irroiteltu seinista ja minun tavaroitani oli sotkettu reippaasti pitkin lattiaa. Ei taalla mitaan siistis ollut lahtiessani, mutta nyt tilanne on viela pahempi. Kunhan selkani paranee (sain eilen selkani todella kipeaksi tavaroita raahatessani), alan tyhjentaa roskia taalta omasta asunnostani. Mihin jatekerayslaatikkoon kuuluvat esim. tavalliset tiilet?

Kylla koissua nyt nukuttaa, yolla piti pitaa emantakin vakisin hereilla, kiekkaamalla edestakaisin seka sangyssa, etta sen ulkopuolella.

Koiruus oli levoton koko yon, kai ihmetteli tata asuntoa. Keittioon ei paase, koska siella on vedetty pesukone paikoiltaan, ja kaikki muut tavarat on heitelty poydilta hujan hajan. Nyt viela kivistaa selkaa ja kasia sen verran, etten pysty asialle mitaan tekemaan, mutta ehka viikonloppuna.

Koissun vesikuppi on nyt valiaikaisesti kaytannon syista makkarissa. Sitakin piti ihmetella yolla moneen otteeseen.

Kavin aamulla kampaajalla ja sitten kasvohoidossa, ja kotiin tultuani tarjoilin koissulle Cesaria. Ei kelpaa. Eivatka kelpaa namit.

Toivottavasti Prinsessa nyt leppyy pian.

Pitaisi sita ja pitaisi tata

Vahan on ns. "pelastusarmeijalle mennyt" paiva tanaan. Siis en ole saanut aikaiseksi mitaan muuta kuin pikku lenkin koiruuden kanssa ja sitten laitoin ruokaa ja luin olemattomia uutisia netista. Eipa ole maailmallakaan juuri mitaan tapahtunut.

Tanaan laitoin aamiaiseksi tuhdin vihersmoothien hiukan jo nahistuneesta romaine-salaatinkerasta (tassa hyva vinkki, ala heita sita pois, ellei se ole madantunut), vaniljanmakuisesta proteiinijauheesta, lesitiinista, avokadosta (laitoin sen ihan kuorineen talla kertaa ja macadamiapahkinoista, jotka olivat lionneet tilkassa vetta yli yon. Vesi siis tuli mukaan tahan teelmykseen. Huomasin, etta macadamioiden, tai yleensakaan pahkinoiden kanssa ei kannata liioitella, jos ei tunne suurta intohimoa niihin. Vahan miedompikin maku olisi riittanyt.

Olin bongannut kaupasta aiemmin talla viikolla veripalttua, jota sitten paistelin paivalliseksi voissa (koirakin tykkaa ja kavi viela moneen otteeseen nuoleskelemassa kuppiaan syotyaan):

Huomenna tulee taas miesporukka katsomaan sita paastoa kylpparissani (ihan niinkuin sita ei olisi jo useamman kuin yhden miehen voimin kayty tuolla tuijottelemassa viikolla).

Oletko huomannut, etta kun esim. tonteilla tai jossain tiella kaivetaan kuoppa putkivaurion tms. takia, niin siina kaivinkoneen vieressa seisoo aina vahintaan yksi aija (ellei sitten montakin) tuijottelemassa monttuun kadet syvalla taskuissa?

Tama kylpparitouhu alkaa olla ihan samanlaista.