Mietteitä

Se kyllä täytyy sanoa tässä kaikkien sattumusten, ei-toivottujen tapahtumien sun muun menon tuoksinassa, että en olisi ikinä uskonut, että Saksasta poismuutto voi olla näin hankalaa paperisotaa. Mietervereinin (vuokralaisyhdistyksen) etukäteen tiesinkin tulevan olemaan hankala. Alunperin se sopimus piti solmia muistaakseni pariksi vuodeksi, mutta ajattelin, että kun kuitenkin tulen muuttamaan toiseen maahan niin suostuvat katkaisemaan sopimuksen ennen aikojaan. Ja kyllä, olen laittanut virallisen kirjeen asiasta heille ja Abmeldung-paperin (maasta uloskirjautumistodistus), vaan silti ilmeisestikin kokeilevat kepillä jäätä. Eihän heistä ole minulle täällä Suomessa mitään apua, sillä minä EN asu vuokralla, vaan omassa asunnossani.

Ei ollut Sveitsistä Suomeen paluu näin kovan työn takana aikoinaan. Enkä tässä edes listaa kaikkea byrokratiaa.

Itse asiassa hulluin ongelma poismuutossa tuli ilmi jo huhtikuulla. muuttopäivä oli 31.7.2025, ja huhtikuulla jo yritin löytää aikoja Ausländeramtiin (ulkomaalaisten muuttovirasto), sillä maasta uloskirjautumisen ikkuna oli tarkalleen viiikko ennen muuttopäivää tai viikko sen jälkeen. Ja ensimmäiset vapaat ajat Ausländeramtissa olivat 14.8.!!!!

Katselin jo muidenkin paikkakuntien aikoja, vaikka periaatteessa uloskirjautuminen pitäisi tehdä samassa paikassa, missä on kirjaunut maahan. Mutta eihän se niin voi olla, ihmiset kuitenkin muuttavat maan sisälläkin, ja silloin tarvitaan vain uuden osoitteen rekisteröinti paikallisessa Bürgeramtissa kahden viikon kuluessa muutosta. Jos et tee tätä, saatat saada ison sakon. 

Noh, sitten kärvistelin varmaan toista kuukautta tämän asian kanssa ja koska en saanut aikaa sinne Ausländeramtiin, luulin jo, että joudun tulemaan sitä varten uudelleen Suomesta hoitamaan homman. Onneksi kiivaalla googlailulla silmäni osuvat firmaan, joka 130 euron alennetusta hinnasta lupautui hoitamaan homman valtakirjalla.

Saksalaista byrokratiaa... Jos muutat osoitteeseen, joka kuuluu saman kunnan alueelle, sinun on ilmoitettava osoitteenmuutoksesta. Tätä kutsutaan nimellä ”Ummeldung”. Ja sitten uuden osoitteen rekisteröimiseen tarvitaan Asuinpaikkatodistus (Wohnungsgeberbestätigung). Jos asut vuokralla, todistuksen on oltava vuokranantajan allekirjoittama; jos olet ostanut asunnon, voit täyttää todistuksen itse.

Tämä tuli sentään hoidettua, ja vasta elokuun lopussa sain sen himputin todistuksen, jolla voin sanoa irti TV-luvan ja pääsen hoitelemaan muitakin juttuja. Paitsi tämän Mietervereinin, jonka kanssa käymme vieläkin keskustelua. ja laskut ruksuttavat.

Sitten oli vielä yksi pikkujuttu, joka entisessä asunnossani hajosi ihan ennen lähtöäni. Asunnossa oli Villeroy & Bochin vessanpytty, joka oli kyllä maailman idioottimaisimmin suunniteltu sellainen. Myöskin malliltaan, mutta erityisesti pöntön kansi oli kiinni sellaisillla nuljuvilla saranoilla. Kläpsäytin kannen kiinni kerran heinäkussa ja toinen saranoista vääntyi. Lasku 205 euroa. Eipä siinä mitään, minulla oli todella hyvä ja kattava vakuutus, joka maksoin vuodessa vain vajaat 16 euroa (!!!!!), ja yhteyshenkilöni sanoi, että tottakai se menee vakuutukseen. Nyt sitten käyn kirjeenvaihtoa vakuutusfirman kanssa siitä, että miten vahinko tapahtui. Onneksi mukavat vuokranantajani olivat niin ystävällisiä, että toimittivat minulle valokuvia vahingoittuneesta saranasta, joten katsotaan, miten käy.

Sitten omassa asunnossani on kuin hunnilauma olisi siellä riehunut. Yllätyksekseni eteisen lattialla oli siuhkupää ja hanat sekä joitain putkia. Muutama vuosi sitten raahasin sieltä pois vastaavat. ja nyt taas jostakin syystä ne oli vaihdettu. Onneksi ei seinään ollut jäänyt ylimääräisiä jälkiä. Meillä vaihtui taannoin isännöitsijä, joka oli ihan huuli pyöreänä, kun soitin ja tiukkasin syytä tähän vaihtoon.

Samassa rytäkässä (ja kyse siis ei ollut mistään linjastosaneerauksesta) keittiööni oli vaihdettu hana ja uusittu putkia allaskaapissa.

Minulla on keittiössä sekä tiskikone, että pyykkikone ja niistä oli leikattu liitännät ja putket poikki.

Tästä sain totisesti hepulin. Olkoonkin, että liitin oli kuulemma "vanhan mallinen" ja heivasin pois kaikki vanhat keittiökoneet elokuun alussa. Nyt on vielä pyykkikone löytämättä ja tiskikonekin pitäisi liittää vesiputkiin. Edellisen tiskikoneet liitännät tein itse (ei ole mitään rakettitiedettä), mutta nyt putket ovatkin erilaiset ja minulla ei ole työkaluja ruuvailemaan metallitulppia vedentuloputkista pois, ja vedenpoistoputkien päät pitäisi sahata auki. 

Tiskikoneesta sen verran, että tässä huushollissa on ennen asunut joku arkkitehti, jolla oli aika erikoisia ratkaisuja. Myös minun tiski- ja pyykkikoneeni pitää olla erikoismitoitettuja. Tiskikoneen löysin jostakin hevon kuusesta ulkomailta, mutta sitä ei toimitettu minulle ovelle, vaan postin toimipisteeseen.

Eihän tuo paljoa paina, mutta se oli pakattu hervottoman suureen laatikkoon, eikä sitten kukaan voinut auttaa siellä sen kantamisessa. Pyysin jotakin naista avaamaan edes oven, ja sain loodan pyörittelemällä auton luo. Kadun toisella puolella oli jonkin kaljabaarin terassi, jossa toistakymmentä äijää seurasi ponnistelua mielenkiinnolla. Jos minä olisin parikymppinen, niin olisivat varmaan olleet jonossa tarjoamassa apuaan, mutta nyt ajattelin, että en takuulla pyydä apua, kun ei kukaan sitä älyä tarjota. Ja itse selvisinkin. Purin pakkauksen siinä jalkakäytävällä, ja sain koneen heivattua kyytiin, ja pakkausmateriaalit taiteltuna perään. Samaten sain sen vielä parkkipaikalta kotiinkin, vaikka meillä pysähtyy hissi aina puoleenväliin kerroksia. Outo järjestely sekin, varsinkin, jos joudut raahaamaan jotain raskaampaa välineistöä.

Jeh, paljon olisi vielä kaikkea järjesteltävää, ja sitten vielä tuo kuolemantapaus.

Vähemmän ylpeä pesualllastulppakokoelman omistaja täällä. En tiedä miten ja miksi tai kuka on hävittänyt tulpat keittiön ainoasta altaasta sekä vessan käsienpesualtaasta. Keittiöön uusi tulppa löytyi pienellä rautakauppakierroksella, mutta vessaan ei. Vaikka kuinka otti mitat, niin tulppa oli jokoo liian matala, liian kovaa muovia (ei pitäyt vettä kunnolla) tai jotakin muuta. Lopulta kun naapurikaupungitkin oli koluttu, niin löytyi yksi sopiva. Nuo muut ovat nyt turhia, joten ehkä perustan torille tulppamyyntikojun 😌. Eikä tässä edes ole koko sitä turhaa tulppa-arsenaalia, joka tuli hankittua.

Paluumuutto

Paluu takaisin omaan kotiin ei sujunutkaan kuin kaavailtu oli. Siis helposti. Ensinnakin sita tavaraa oli kertynyt liki neljan kuukauden aikana tuonne vara-asuntoon ihan huikea maara, ja toisekseen  - niin, koirankarvoja ei saa ihan suitsaitsukkelaan siivottua mitenkaan.

Koissuparka ei voinut ymmartaa koko juttua. Toisekseen, remppamiehet olivat jattaneet taakseen ihan mielettoman kaaoksen, sahkojohdot oli irroiteltu seinista ja minun tavaroitani oli sotkettu reippaasti pitkin lattiaa. Ei taalla mitaan siistis ollut lahtiessani, mutta nyt tilanne on viela pahempi. Kunhan selkani paranee (sain eilen selkani todella kipeaksi tavaroita raahatessani), alan tyhjentaa roskia taalta omasta asunnostani. Mihin jatekerayslaatikkoon kuuluvat esim. tavalliset tiilet?

Kylla koissua nyt nukuttaa, yolla piti pitaa emantakin vakisin hereilla, kiekkaamalla edestakaisin seka sangyssa, etta sen ulkopuolella.

Koiruus oli levoton koko yon, kai ihmetteli tata asuntoa. Keittioon ei paase, koska siella on vedetty pesukone paikoiltaan, ja kaikki muut tavarat on heitelty poydilta hujan hajan. Nyt viela kivistaa selkaa ja kasia sen verran, etten pysty asialle mitaan tekemaan, mutta ehka viikonloppuna.

Koissun vesikuppi on nyt valiaikaisesti kaytannon syista makkarissa. Sitakin piti ihmetella yolla moneen otteeseen.

Kavin aamulla kampaajalla ja sitten kasvohoidossa, ja kotiin tultuani tarjoilin koissulle Cesaria. Ei kelpaa. Eivatka kelpaa namit.

Toivottavasti Prinsessa nyt leppyy pian.

No eihan siita sitten mitaan tullut...

Kavin viikolla hakemassa viimeisia tarvikkeita kylpparia varten, ja totesin, etta alka 80-senttisia pyyhetankoja on erittain hankala loytaa. Paivan kierros alan myymaloissa, ja loysin ne sitten. Ei tosin ihan sellaisia, kun olin ajatellut (olin ajatellut hiukan modernimman suoraviivaisia), mutta kunhan nyt loytyivat. 50 cm kun on se maksimi, mika sinne mahtuu jarjelliseen paikkaan

Ns. "lopputarkastus" (lue: viimeisten vikojen etsinta) suoritettiin eilen aamulla, ja siella on viela sen verran tekemista, etta muutan vasta keskiviikkona.  Sinansa hyva, silla minulla on alkava poskiontelontulehdus, ja jos aloitan mikrobilaakekuurin nyt, niin se alkaa jo siihen mennessa talttua.

Remontin tulos on kylla aika hieno. Nyt pitaisi vaan saada boordissa olevien vedenvaristen kivien savyiset pyyhkeet. Vanhat ovet nayttivat hiukan kulahtaneilta, mutta niille en nyt aio tehda mitaan. Serkkuni oli havainnut Stockalla haalean vedenvarisia pyyhkeita, ja siita minulle tiedotti. Netista katsoin, etta saattaisivat ollakin etsimani varisia, mutta sitten pitaisi loytaa myos matto. Tosin nykyinen valkoinenkin kylla menettelee. Saisivat olla vahan tamansorttisen varisia, sinivihreaa. Tummanruskeita (kalusteiden varisia) pyyhkeita minulla onkin jo ennestaan, kuten vaaleanpunaisiakin, nekin kaiketi ovat ihan hyvan nakoisia siina kylpparissa.

Eteinenkin oli todella tyylikas: samaa vanhaa kalanruotoista lasikuitutapettia seinissa, mutta lattia oli ihanaa, tummaa ja rosopintaista laattaa.

Mutta kamalan sotkun se aijalauma oli siella saanut aikaiseksi, siita huolimatta, vaikka sekaista siella oli minun lahtiessanikin.

Joskaan ei IKEAsta loytynyt kuin pitkia pyyhetankoja, niin naita sielta aina jaa kateen:

IKEAn ihana prinsessaleivos.

Vahan turhaa sokerin syontia, mutta...eipa noita tule kovin usein syotya. Tosin myonnan, etta se maistui hyvalta kahvin kanssa jalkiruokana tanaan.

Jos jotakin makeaa tekee mieli, iHerb myy muuten aika hyvia tikkareita. Ilman lisaaineita (joita noissa prinsessaleivoksissa on varmaan roppakaupalla), ja vari ja makukin vain luonnollisesti hedelmista. USDA Organic -merkilla varustettuja, ja pussissa on 50+ pienta tikkaria. Yhdella jo saa makeannalan talttumaan, koska sen verran kauan kestaa sen imeskely.

Makeannalkaan! Merkki on Yummy Earth.

Valmistautumista muuttoon

Akkia se kolme kuukautta taalla evakkoasunnossa on vierahtanyt. Saatan paasta jo ensi vikonloppuna muuttamaan takaisin tuonne joen toiselle puolelle, joten tanaan olen hiukan katsastellut kaikkea tanne kertynytta omaisuutta, vaikkakin olen koittanut pitaa sen ihan minimissa.

Jaakaappi pitaisi syoda tyhjaksi, pakastimesta puhumattakaan.

Sitten huomasin, etta joku on taalla kolmen kuukauden aikana tyhjentanyt limsapullon poikineen. Ja mina kun ajattelin, etten niita sokerittomia limppareita niin usein osta. Mutta pullomaara puhuu puolestaan ja niita taytyy hampaat irvessa rahdata ensi viikolla kauppaan takaisin.

Tassakin vinkki, miten tyhjia pulloja voisi hyodyntaa. Tosin mina nyt vien omani kauppaan kuitenkin...

Eniten tuottaa kai paanvaivaa tuo koirankarvatuppojen karkoitus, eli luulen joutuvani imuroimaan muutamaan otteeseen, silla niita karvoja riittaa.

Hyva selitys...