Hyvää Pyhän Patrickin päivää!

17.3. taitaa olla Irlannin suurin juhlapäivä, yleinen vapaapäivä, jolloin meno on kuin Suomessa vappuna. Traditionaalinen paastonaika katkeaa tänä päivänä, jolloin on luvallista ryypiskellä, varsinkin irlantilaista viskiä.

Lá Fhéile Pádraig on päivä, jota tosiaan vietetään Irlannin nimikkopyhimyksen kunniaksi. Tämä tyyppi tosiaankin eli noin vuosina 385-481.

Pyhä Patrick ei ollut alunperin irlantilainen, vaan hän syntyi roomalais-britannialaiseen perheeseen kyseisessä maassa, ja se, mitä hänestä tiedetään perustuu hänen omiin kertomuksiinsa, joiden mukaan irlantilaiset ryöstäjät veivät hänet 16-vuotiaana orjaksi kelttiläiseen Irlantiin. 

Hän toimi siellä lammaspaimenena, ja tänä aikana omien sanojensa (siis tarinan) mukaan löysi yhteyden Jumalaan. Tosin hän alkujaan tuli pappisperheestä, joten jonkinlainen yhteys lienee ollut jo olemassa alun alkaenkin.

Johdatuksen avulla hän sai paettua takaisin synnyinmaahansa, jossa hänestä tuli pappi.

Hän palasi Irlantiin kutsumuksenaan käännyttää pakanakansa kristinuskoon. Kansanuskon mukaan hän karkoitti käärmeet (=pakanalliset tavat) Irlannista, jossa siis ei ikinä edes ole ollut käärmeitä.

Apila on Irlannin symboli, koska Pyhä Patrick käytti sitä opettaessaan esimerkkinä pyhästä kolminaisuudesta. Joskus apilassa kuvataan myös neljäs lehti, joka symboloi onnea. Itse asiassa apilasta tuli Irlannin symboli vasta 1700-luvulla, ihan samalla tavalla kuin vihreä väri symboloi saarta (ja kyllähän se Smaragdisaari, "Emerald Island" onkin, kiitos sateisen ilmaston vehreys on silmiinpistävää).

Itse asiassa Pyhän Patrickin päivää vietetään hänen kuolinpäivänään. Tarinan mukaan hänet on haudattu Belfastin eteläpuolelle paikkakunnalle nimeltä Downpatrick.

Irlanti-Suomi - sanakirja ja Irlanti

Kun muutin Irlantiin, eräs ystäväni, ei-suomalainen siis, kysyi minulta, että "Do you really understand what they speak?". Hänen mielestään irlantilaista puhetapaa on todella vaikea ymmärtää.

Ymmärrän kyllä tämän hyvin. Ihan kuten skottimurretta on hiukan hankala ymmärtää, Irlannissa aksentti on omalla tavallaan erilainen. Olen varmaan kertonut täällä aiemminkin stoorin siitä, kun olimme aikoinaan muutaman kollegan kanssa tarkastamassa lääkepakkausfasiliteetteja Skotlannissa, ja etiketöintiosastolla toiminnasta kertoi nuori nainen, jonka aksentti oli jopa meille, erinomaista englantia taitaville liki mahdotonta tajuta. Siksi seisoimme hänen ympärillään tiiviisti tuijottamassa hänen suutaan ymmärtääksemme paremmin.

Tästä on nyt todella kauan aikaa, mutta muistan, kun hiukan häkeltyneinä istuimme iltaa hotellin baarissa työpäivän jälkeen, ja ensimmäinen meistä rohkaistui kysymään, olimmeko me muut ymmärtäneet yhtään mitään juuri sen osaston käynnillä. No, juuri ja juuri sen verran, että työt ja tarkastus tuli tehtyä sen osaston osalta 😊. Sittemmin noiden eri aksenttien parissa on tämän työn kautta saanut runsaasti harjoitusta.

Irlannissa on paljon sanontoja, joita ei oikeastaan kuule paljoakaan muualla. Muistan ihan ekoilla visiiteillä Smaragdisaarella seisoneeni Temple Barissa eräässä pubissa ja baarimikko tuli kysymään, että "what can I get you luv?". Joo, tiedän, tätä kuulee kyllä muuallakin Brittein saarilla, tai sitten "luv" sanan tilalla on sana "pet". Silti tiirailin selkäni taakse, että kenelle hän oikein mahtaa puhua? 

Niin, saarellahan ei tietenkään koskaan ole tuulta tai myrskyjä (en tosiaankaan ole koskaan asunut paikassa, jossa olisi koko ajan niin huono sää kuin Irkuissa...kuten intialainen kollegani asian ilmaisee, "we have four seasons every day!"); siellä on vain "it is only a bit of wind". Tai "wee" bit. Kannattaa katsoa muuten erinomainen ja tuliterä TV-sarja Hope Street Yle Areenasta niin tajuaa, kuinka paljon tätä sanaa viljellään. Sarja on Pohjois-Irlannista, mutta ihan sama. 

Säästä puheenollen, +15 C ja..."it is roasting!". Kesä on ylipäätään kun on yli +10 C ja silloin voi sitten lähteä töistä hiukan aikaisemmin (only in your dreams...). Heat wave!

Sana "lashing" (rain) taas tarkoittaa rankkasadetta säästä puhuttaessa. Hyvin käyttökelpoinen sana Smaragdisaarella.

Sanasta "wee" (pieni, pikkuinen), sitä ei pidä sekoittaa sanaan "wein" (lausutaan suomalaisittain kuten kirjoitetaan eli wein), joka tarkoittaa lasta.

Huomasitko sen toisen tytön? Jos suomalaiset ovat kalvakoita etelän mailla, niin niin ovat myös Irkut ja palavat helposti.

"Your man" ei ole juuri sinun miehesi. "Your man gave me wrong change" ei siis tarkoita, että juuri sinun miehesi antoi väärät vaihtorahat (kassalla), vaan että ylipäätään joku (tuntematon ihminen) teki näin. Voidaan myös sanoa "your woman", tai "your one". 

Jos menet kauppaan tai vaikka kahvilaan, asiakaspalvelija/myyjä kysyy, että "Are you OK?". Tämä voi saada ihmettelemään esimerkiksi näytätkö mahdollisesti huonovointiselta... 😂. Sama "How are you?" - juu, ei siihen tarvitse vastata, tai sitten vastaat samalla tavalla, tai virallisemmin "I'm good (tämä hiukan särähtää korvaani aina, joten käytän sanaa "fine") thank you, and you?".

Jos puhut esimerkiksi vuokraisäntäsi kanssa (asunnossa ilmenneestä ongelmasta) puhelimessa, ja hän sanoo: "I'll call you later", se ei tarkoita, että voit lyödä luurin korvalle, ja että hän soittaisi myöhemmin, vaan hän tulee käymään ja katsomaan myöhemmin. Soittaminen taas ilmaistaan "I'll give you a ring later / I'll ring you later".

"Hi, how you doing" EI tarkoita sitä, että kysyjä olisi todellakaan kiinnostunut siitä, miten sinulla menee.

"What's his face" [yrittää muistella, ihmistä, josta on puhe].

"Ahh, stop it!" [kun kerrot jotakin uskomattoman hauskaa]. "Holy fuck" = kerro minulle lisää.

"What's the crack?" Täh???!! Itse asiassa ei ole kyse huumeista, vaan viimeinen sana kirjoitetaan craic (lausutaan kuin crack, eli suomalaisitain kräk). Tämä on erittäin tavanomainen tervehdys, johon voi vastata "It's going alright, thanks". Iirinkielinen sana "craic" voi tarkoittaa monenlaisia asioita aina juorusta hauskaan tapahtumaan ja tulkinta riippuu kontekstista.

"It'll be grand" tarkoittaa jotakin joka on juuri ja juuri OK. Ei siis mitään suurta ja tajuntaa räjäyttävää. Esimerkki: "How was the party last night? It was grand". Pohjoisessa melkolailla samaa tarkoittaa sana "lethal" tai sen toinen versio "leefs".

"Come to me" ei tarkoita, että tulisit (enää) lähemmäksi, vaan että tarjolla on esimerkiksi joku mehevä juoru.

Entä mitä tapahtuu, jos olet "scarlet"? Tällöin olet todella häpeissäsi. Voisi sanoa, että tulipunainen häpeästä.

"Slaínte!", joka lausutaan kutakuinkin slaan-tshee, on "kippis" ja tarkoittaa iirinkielellä terveyttä. Sana, jota tarvitaan Irlannissa vähintäänkin Pyhän Patrikin päivänä 17. maaliskuuta. Tämä on juhlinnaltaan hiukan kuin vappu Suomessa.

Lisää Irkkuslangia löytyy täältä täältä ja täältä, jos olet kiinnostunut opiskelemaan lisää!

Nollaig na mBan (eli irlantilainen pikkujoulu joulun jälkeen)

Nollaig na mBan (lausutaan jotakuinkin suomalaisittain "nall-ag na mon") on iirin kielellä 6. tammikuuta vietettävä naisten joulujuhla, jolla juhlistetaan joulun aikana töitä paiskoneita naisia. Tämä koskee siis jouluvalmisteluja, joissa naisilla on edelleen suurin työtaakka ja vastuu kotioloissa.

Photo by Jason Briscoe on Unsplash

Siinä missä koko läntinen kristitty maailma viettää loppiaista Jumalan ilmestymisen kunniaksi ja keskiajalla muodostuneen perinteen mukaan itämaan tietäjien Beetlehemiin saapumisen kunniaksi 12. päivänä joulusta, on tämä naisten joulu, eli (irlantilainen) pikkujoulu (Little Christmas) päättää myös "virallisesti" joulun ja on yksi Irlannin suurimpia traditioita. Tällöin juhlitaan naisia, naiset järjestävät omia keskinäisiä tapaamisiaan ja silloin myös otetaan joulukoristeet alas ja säilöön seuraavaa joulua varten. Muussa tapauksessa seuraa huono onni koko vuoden. Entisinä aikoina, kun ei ollut varaa muihin koristeisiin kuin ulkona kasvavasta piikkipaatsamasta tehtyihin köynnöksiin ja kimppuihin, ne otettiin alas tänä päivänä ja poltettiin huonon onnen pitämiseksi visusti loitolla.

Nykyäänkin tänä pikkujoulupäivänä naiset tapaavat kokoontua toistensa koteihin tai varsinkin nykypäivänä pubeihin tapaamaan toisiaan jättäen miehensä hoitamaan kotiaan ja perhettään, ja tämän miehet tekevätkin ilomielin, tai ainakin haluaisin näin uskoa, sillä ainakin maaseudulla Irlanti on hyvinkin patriarkaalinen ja vanhanaikainen.

Irlannissa vitsaillaankin, että Jumala lepäsi maan luotuaan seitsemäntenä päivänä, mutta naiset ottavat vapauden levätä vasta 12. päivä!

Traditio on voimakkaimmillaan läntisessä Irlannissa ja irlantilaisille tämä päivä on varsinkin äitien juhlaa, ja ymmärrettävistäkin syistä, sillä perheet olivat ja edelleen ovat traditionaalisista syistä tässä katolisessa maassa varsin isoja, ja joulun aikaan perheiden kestitsemisessä ja joulun järjestämisessä koko muun kodin ja perheen hoidon lisäksi riittää puuhaa. Nämä naiset saavat turhankin vähän kiitosta osakseen, joten päivä on varmaan heille kovin tärkeä.

Nykyään tosin on kasvamassa uusi sukupolvi hyvin koulutettuja, voimakkaita ja itsenäisiä naisia, joten se jää nähtäväksi, mikä tämän juhlapäivän merkitys on tulevaisuudessa. Nyt traditio vielä näyttää olevan voimissaan.

Tirkistelyä

Ottaen huomioon TV:stä tulevien sisustus- sun muitten vastaavien ohjelmien määrän, olen tullut siihen päätelmään, että jokaisessa meissä asuu pieni tirkistelijä jonka tekee mieli kurkistaa muide ihmisten huusholleihin vertaillen niihin sitten sitä, mitä omassa kodissa on. Vai vertaillaanko? Ehkä se kuitenkin pysyy vinkkien hakemisena?

Suomessa tuntuu standardilta se, että kaapeissa on esimerkiksi kunnon astiastot. Mielellään Arabiaa, Villeroy & Bochia tai jotakin nimekästä. Myös kattilat ja ruokailuvälineet ovat laadukkaita ja samaa sarjaa. Ei mitään kokoelmia yksittäisiä, hylättyjä ja parittomia kappaleita.

Ulkomailla tähän ei niin kiinnitetä näköjään huomiota. Sama liinavaatteiden kanssa. Irlannissa kävin muutamassa asunnossa, ja tuntuu, että siellä ei niin ollut väliä, vaikka kaikki astiat olivatkin eri paria. Jopa meille vieraille katettiin eriparikupit teetä varten.

Tässä  entisen vuokraemäntäni astiavarasto. Tuntuuko olevan tarpeeksi yli nelikymppiselle, sporttiselle sinkkunaiselle? Saat kuvat klikkaamalla suuremmiksi.

Lisäksi hän omistaa kolme risaista kattilaa, joista pienin on teflonkasari, josta on pinnoite kulunut pois, vokki- ja paistinpannun. niin ja pressopannun kahville.

Eli ei kovin kaksinen keittiövälineistö. Haarukat, veitset sun muut olivat myös kehnoja ja eri paria, epäkäytännöllisia eivätkä mitään "merkkikamaa", ainakaan minun silmiini.

Kaikki on hiukan kulunutta ja vanhaa. Olen aiemmin laittanut tänne kuvia asunnosta. Tässä asunnossa ei ole mitään IKEAa nähty, vaikka sellainen myymäläkin Dublinista löytyy. Tosin se sijaitsee toisella puolella kaupunkia, ja tämä asunto taas "Embassy Belt'illä" Dublin D04:ssa, joka saa ihmiset huokailemaan kateudesta kauneutensa, puistomaisuutensa ja turvallisuutensa takia. Onhan se Dublinin kalleinta ja arvostetuinta aluetta Liffeyn eteläpuolella meren rannalla.

Ulkoapäin asumus on  kyllä kiva. Kuva ulko-ovelta ulospäin.

Mitä mieltä sinä olet noista keittiötarvikkeista ja asunnosta?

Suomen ja Irlannin välisiä eroja

Mitä enemmän aikaa viettää ulkomailla, sen enemmän arvostaa Suomen toimivuutta. Luen usein todella hämmöstyneenä keskustelupalstoja, joilla on (nuoria ja ilmeisen kokemattomia) ihmisiä, jotka haukkuvat kotimaataan ja joiden suutin unelma on päästä esim "jenkkeihin" (kaikki karvani ousevat pystyyn aina kun kuulen tämän ilmaisun, USA on muutakin kuin "jenkkejä", eli sana jenkkihän (yankee) viittaa nimenomaan USA:n Uuden Englannin (New England) tai Pohjoisvaltioiden asukkaisiin.

Niin, toki sinne muuttaa voi jokainen, mutta ilman hyvää ammattia ja tuloja voi elämä olla aika ankeaa ja ikävä kotosuomeen saattaa iskeä pikemmin kuin arvaakaan.

Noh, pieni sivujuoni tähän juttuun, piti puhua Irlannista.

Iso kukkaketo eilen Dublinin lentokentän T1:n edessä. Kedolla oli myös muutama hyönteishotelli.

Palasin siis viime yönä Suomeen syöpähoitoihin. Kuten viime kuussa mennessäni irlantiin purkamaan asuntoni, piti nytkin selitellä matkustamistani moneen otteeseen. Kentän ulkopuolella oli Gardaí (paikallinen poliisi) barrikadeineen vaatimassa selitystä. Ilmeisimmin väliaikainen poistuminen maasta ei olisi riittänyt selitykseksi, vaan minun piti vakuuttaa häipyväni "for good" (ja mistäs minä paluusta vielä mitään tiedänkään, ainakin puoli vuotta kemoterapiaan menee).

Olimme perjantaina "ulkona" erään Dublinissa asuvan suomalaisen ystäväni kanssa. Päätimme juoda pari lasillista viiniä, mutta eiväthän ravintolat ole siellä olleet auki sitten maaliskuun 2020. Jotkut paikat tosin myyvät seinässä olevista luukuista alkoholia (tai sitten kuljettavat sitä kotiin tilauksesta), ja löysimme pubin, josta sai tällaisesta kioskin luukusta juomia. Ongelma oli vaan siinä, että vaikka pubin pihalla oli penkkejä, ei juomia saanut nauttia lähempämä kuin 100 m ko. pubista. ystävällinen baarimikko tuli ulos kopistaan ja osoitti kadunkulmassa oleva kahta penkkiä ja sinne sitten lompsimme muovimukeinemme. 

Kieltämättä tuli aika hassu olo! Vaikka kyseessä ei ollutkaan klassinen puistonpenkki, hiukan tuli puliakkamainen olo 😂. Tuollainen on ihan laillista Irkuissa, mutta kokeilepa Suomessa, niin poliisit ovat varmaan paikalla hyvin äkkiä. Paikalla oli lukuisasti kaljaporukoita katukäytävällä.

Ankea paikkahan se oli istuskella viinillä, ja välillä sataa tihuutti. Muutakin kaljaporukkaa riitti, olihan perjantai-ilta.

Siinä sitten tuli turistua maiden ja kulttuurien sun muiden erilaisuudesta. Kumpikin on asunua monessa eri maassa.

Mitä Irlannissa olen oppinut, niin ehkä se on kärsivällisyyttä. Siellä on tiettyä rentoutta, kaikki tehdään ehkä vähän sinne päin, eikä kukaan ole kovin täsmällinen missään. Suomesta (tai eritoten Sveitsistä tulevalle, kuten minä), käytäntä sahaa hermoja. Muutenkin kaikki rempsottaa, enkä puhu yleensäkin edes asunnoista.

Asunnoista suurin osa on tasoa, joissa ei kukaan suomalainen edes asuisi. Kalustettuihin vuokra-asuitoihin on kerätty sekalainen kokoelma puolirikkinäisiä kalusteita, ja astiat ovat samaa kaliiberia. Minun asuntoni (jaettu kaksio) on ollut jopa paikallisiin standardeihin verrattuna hieno ja tässä kaikki käytössä olevat astiat, kolmea kattilaa ja ruokailuvälineitä (jotka kaikki olivat eri paria) lukuun ottamatta.

Jos irlantilainen vuokraa asunnostaan osan ulkopuoliselle, saa hän aina 30k saakka tuoton verovapaana. Tämä johtuu maan suuresta asuntopulasta, ja siitä tosiasiasta, että yritysverotus on Irlannissa ainoastaan 14%. Siksi maassa Euroopan majaansa pitävät mm. Google ja Facebook. Tämä on johtanut sihen, että mm. autotalleja on konvertoitu asunnoiksi. Voin vaan kuvitella, kuinka paljon hiiriä ja rottia ne vilisevät, eikä varmaan ole mitään päivänvaloa tai edes ilmastointia.

Vaikka mitäpä siellä ilmastoinnilla edes tekisi, yksinkertaiset ikkunat vetävät jo tarpeeksi muutenkin. Vanhoihin taloihin ei edes saa laittaa tuplalaseja.

Rakennusten suunnittelu on myös ihan "Persiasta". Mm. minun makuuhuoneeni oli todella katutasossa, eli ison ikkunan ohi kulki porukkaa yötä päivää, ja se oli todellakin juuri näkölinjalla ja ulko-oven vieressä, joten sisään näkyi hyvin. Nyt yöt menivät hiukan rauhallisemmin, koska ravintoloiden ja pubien kiinni ollessa ei liikennettä ollut niin paljoa. Toinen juttu on myös se, että mainitussa ulko-ovessa ei ollut mitään ovipumppua tai vastaavaa systeemiä, ja se läjähti kiinni äänekkäästi joka kerta, kun siitä joku kulki.

Myös näin Sveitsistä tulleean häiritsee se, etä Irlannissa ei paljoakaan tunneta yöllä jopa Suomessa vaadittavaa hijaisuutta. Vielä viime viikkoina joku rakennuksessa teki remppaa, ja siellä porailtiin ja hakattin jopa miltei kahteen saakka yöllä. Toinen juttu on öinen pyykinpesu. Luulen, että makkarini naapurissa oli ainakin kaksi keittiötä (harvemminpa siellä pesukone on kylppärissä) ja ihmiset laittavat pesukoneen päälle vaikka puolenyön aikaan. Nuku nyt sitten siinä kun linko alkaa jyskyttää joskus kahden-kolmen aikaan yöllä.

Jos nyt ajatellaan positiivisia puolia, niin niitä ei ainakaan löydy säästä. Turhaan Suomessa valitetaan sateisista kesistä, sillä täällä on ympäri vuode sateista. Oikeastaan joka päivä sataa, hyvin harvinaisia ovat päivät, jolloin aurinko paistaisi koko päivän. Tai edes kesällä lämpö nousisi yli 20°C.

Mutta ihmiset ovat todella sydämellisiä.

Ei enää hankalammaksi voi mennä!

Kohta kolme viikkoa on mennyt jäljittäessä jotakin GP:tä (General Practitioner, eli yleislääkäri, jollainen jokaisella on perhelääkärinä), joka voisi laittaa minulle lähetteen verikokeisiin. Suomalaisen hematologin mukaan labrat pitäisi tsekata 2-3 viikon välein, kun täällä olen, ja nyt viimeisistä on kulunut jo kuukausi tässä häslingissä.

Täällä on systeemi kuten UK:ssa; eli health care centerit ovat yleensä yksityisiä, ja sinun tulee olla rekisteröitynyt johonkin niistä. Rekisteröityminen on tosin vapaaehtoista, mutta saadakseen mitään palveluita, se pitää olla. Minä en sitä maahan tullessani yli pari vuotta sitten tehnyt, koska ei tullut mieleen tällainen tilanne.

Nyt kaikki HCC:t ovat täynnä, eivät ota uusia asiakkaita, koska niitä on jonoksi asti. Hematologi Suomessa sanoi, että ainakin sairaalaan voi mennä verikokeille, mutta valitettavasti sinnekään ei pääse ilman lähetettä.

Meni sitten pari viikkoa soitellessa ja meilaillessa sinne ja tänne. Kukaan ei näytä ottavan uusia asiakkaita. Sitten hoksasin soittaa Vhi:lle, joka on yksityinen sairausvakuutusyhtiöni. Siellä saa ilmaiseksi GP:n etäkonsultaatiota, ja sellaisen tilasin. Koska konsultoija on etälääkäripalvelu, tämä lääkäri pystyi vaan neuvomaan, että otan yhteyttä omaan GP:heni (jota siis ei ole), koska heillä ei ole fyysistä osoitetta, jonne verikokeiden tulosten pitäisi lähetteen jälkeen tulla. Tämäkin vielä. Asiakkaalle itselleenhän niitä tuloksia ei voi todellakaan suoraan lähettää.

Kuva: Pixabay

Yksi vaihtoehto hänen mielestään olisi ollut kotitestikitti. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että suuni loksahti auki hämmästyksestä. Ai että itse ottaisin verinäytteen sormenpäästäni ja lähettäisin sen labraan saaden sitten tulokset ladattavaksi Letsgetcheckedin sivuilta?

Homma kyllä tuntui erittäin epäilyttävältä. Tämän firman myymät kitit ovat aika standardoituja, mutta sieltä kuitenkin löytyisi munuaisten toimintaa mittaava kitti, mutta ei erikseen esimerkiksi veren kalsiumpitoisutta tai muuta tarpeellista mittaavaa. Eli hylkäsin ajatuksen.

Jatkoin netin kampaamista läpi ja vindoin löytyi Webdoctor, josta sai videoikonsultointia. Buukasin ajan, 35 euroa. Sieltä soittelikin sitten puolen tunnin sisällä hyvin empaattinen, vanhempi nais-GP, Edma, joka kirjoitti lähetteen tuotapikaa. 

Yritin sitten buukata näytteenottoajan paikallisesta yliopistosairaalasta, St. Vincent'sistä. Heillä on online-ajanvaraus, mutta ensimmäiset vapaat ajat ovat vasta kesäkuun puolessavälissä! Soitin sinne ja kerroin, että asialla olisi kiire. Ei kuulemma auta. Ellei GP soita ja buukkaa aikaa, ennemmin ei kuulemma pääse.

Otin taas yhteyttä tähän Edmaan ja pyysin apua. Webdoctorin support-tiimiltä tuli meilissä linkki ajanvaraukseen ja ohjeet toimia sen mukaisesti. Tässä vaiheessa alkoi pinnani kiristyä. Kerroin tietäväni asiasta ja soittaneeni sinne sairaalaan jo pariin otteeseen.

Webdoctorilta oli sitten toinen GP päivittänyt lähetteeni ja lisännyt siihen kiireellisyyden ja syyn siihen. Joku oli myös soittanut St. Vincent'siin ja varmistanut, että sen lapun kanssa voisin tulla sinne koska tahansa. Tässä vaiheessa tähän prosessiin oli jo tuhrautunut Webdoctorin kanssa yli kolme päivää.

Menin sitten eilen sinne. Sen lähetteen printtaamisen kanssa oli ongelmia, sillä minulla ei ole täällä kotona printteriä. Toimisto on kiinni, ja sinne pääsee vain johtoryhmän erityisluvalla, erittäin painavasta syystä ja varaamalla työtilan etukäteen netin kautta plus käymällä online-koulutuksen.

Kuulosti turhan monimutkaiselta, enkä voinut tietenkään syyksi kertoa yksityisasioihin liittyvän labralähetteen printtaamisen. Sitten juolahti mieleen, että vastaanotto on tietty auki 24/7, ja siellä on kaksi erittäin ihanaa ihmistä töissä.

Menin siis sen kautta läppärini kanssa ja siellä olikin paikalla toinen vastaanottovirkailija, Gerry, joka ilomielin auttoi kyselemättä ja lappu saatiin printattua mukaan. Samalla kulkukorttini aktivoitiin uudelleen, sillä olinhan ollut yli puoli vuotta poissa toimistolta, ja se oli itsestään deaktivoitunut.

Joku asia siis sujui hyvin tässäkin stoorissa, ja lompsin siitä sitten viereiseen St. Vincent'siin, jossa pääsin verikokeeseen jonottelematta.

Niin että Suomessa asiat sujuvat todella hyvin täkäläiseen verrattuna!!! Vielä en osaa sanoa, millainen lasku St. Vincent'sistä tulee. Kallistahan täällä on kaikki, jopa julkinen terveydenhuolto (joka on aika olematon), mutta onhan minulla vakuutus, joka täällä pitää olla kaikilla, koska esimerkiksi työterveyshuoltoa ei ole ollenkaan.

Kyllä voi olla hankalaa! (+arkiruokavinkki)

Ei voi muuta sanoa. Pankkini Irlannissa ilmoitti parantavansa tietoturvaansa ja lanseeraavansa kännykkävarmistuksen tilille kirjautumiselle. Tämä onkin ihan aiheellista, sillä maksut ovat tähän saakka hoituneet nettipankista vain muutaman randomin salasanan ja -koodin välityksellä. Nämä salasanat ja -koodit ovat aina samat, ei siellä ole mitään tunnuslukulistoja tai -laitteita kuin Suomessa tai Sveitsissä. Näitä tunnuslukuja vaaditaan kirjautumiseen vaihtelevasti, eli joka kirjautumiskerralla ne eivät ole samat.

Lisäturvaa on tähän mennessä tuonut se, että jokainen maksun saaja lisätään tilille erikseen ja se vaatii kännykkään tulevan PIN-koodivahvistuksen. Maksuja ei voi tehdä, ellei saaja ole vahvistettu tällä tavoin.

Ongelma on nyt vaan siinä, ettei irlantilainen SIM-korttini tietenkään toimi Suomessa. Menin siis ja siirsin ennen muutosta kaikki Irkkutilin varani suomalaiselle tilille pystyäkseni maksamaan asuntoni vuokran Dublinissa. Sekin on jo pitkästi toista tonnia kuukaudessa... Hurja hinta tavaroitten säilytyksestä. En ollut laittanut tilille "standing orderia", eli automaattiveloitusta, jota en nyt edes olisi voinut laittaa ilman kännykkävarmistusta.

Laitoin samalla viestin ko. pankkiin kysyen, että voivatko he vaihtaa puhelinnumeroni suomalaiseen numeroon, ja selitin olevani jumissa Suomessa koronan takia. Ystävällinen vastaus tuli heti - tottahan toki he voivat sen vaihtaa, mutta asian varmistamiseksi he lähettävät kirjeenä PIN-koodin rekisteröityyn Dublinin-osoitteeseeni, ja sillä PIN-koodilla minun tulisi vahvistaa muutos. Ennen vahvistusta tili on lukittu.

Häh???! Juuri olin selittänyt tilanteen, etten ole siellä paikan päällä, enkä siis myöskään vastaanottamassa mitään kirjeitä! Voisihan sen tietty vuokraemäntäni minulle lähettää, mutta ainakin FB:n Irlanninsuomalaisten palstan mukaan posti näiden maiden välillä kulkee äärettömän hitaasti, joten voi olla jopa todennäköistä, että olen jo siellä takaisin, kun kirje saapuisi Suomeen. Ellei sitten tämä meidän paikallinen Postimme sitä kirjettä hukkaa, tätäkin on tapahtunut viimeaikoina, eli teoreettinen todennäköisyys on olemassa. En siis uskaltanut tehdä mitään muutosta.

Todella hienoa. Pankkikorttini sentään toimii, ja suomalaisella tilillä on rahaa ainakin puolen vuoden vuokriin ja vähän muuhunkin, mutta silti - hankalaa tämäkin!

Toisen Suomitilini tunnuslukulaitekin jäi Irlannin asuntooni... Enpä koskaan uskonut tämän pandemian tekevän asioita näin hankalaksi.

*****

Viikon ruokavinkki: Pyttipannu eli spydäri. Milloin teit viimeksi? Siihenhän voi piilottaa vaikka mitä ruoantähteitä.

Tätä syötiin meillä viime viikolla, koska viikonlopusta oli jäänyt keitettyä perunaa ja höyrytettyä porkkanaa ja kukkakaalta. Lisäsin siihen pari isoa pilkottua herkkusientä ja savukylkeä, ja kasvikset paistoin voissa ennen kuutioidun savukyljen lisäämistä. 

Kaikki maustettiin timjamilla, suolalla ja valkopippurilla ja koko komeuden päälle paistettiin kananmunaa. Kuvassa yksi annos, ja mies kehui sitä kovin. Näinkin arkisista aineista kuin tähteistä saa aikaan herkun.

Mukavaa viikonvaihdetta!

Ravintoterapeutin luento ja hieman irlantilaisesta ruokakulttuurista

Meillä on työpaikalla miltei viikottain kaikenlaisia tunnin kestäviä online-luentoja, jotka suurimmaksi osaksi koskevat terveyttä ja hyvinvointia. Yksi mielenkiintoisimmista oli ravintoterapeutin luento pari viikkoa sitten. Tähän on liittynyt myös online-kokkauskursseja toisen ravintoterapeutin johdolla. Niissä sai joko itse kokata mukana, tai vaan katsoa ja keskustella muiden kanssa.

Kävi selväksi, että vaikka pääsääntöisesti ohjeet ja suositukset noudattavat Irlannissa samaa linjaa kuin Suomessa, myös eroavaisuuksia löytyy.

Suoliston terveyttä kehoitettiin vaalimaan syömällä aamuisin hapanmaitotuotteita ("ruokalusikallinen tai enemmän kefiiriä tyhhään vatsaan"), tai omenaviinietikkaa, siis sellaista suodattamatonta, joissa on hapatusbakteerikanta elossa. Suoliston hyvää bakteerikantaa pitävät myös yllä tuoreena syödyt kasvikset, etenkin sipulikasvit.

Muutenkin suositeltiin täysrasvaisia ja vähän käsiteltyjä maitotuotteita, koska Irlannissa lehmät pääsääntöisesti laiduntavat ja syövät tuoretta ruohoa, jolloin Irlannissa tuotetun maidon ravinnepitoisuus on suuri. Tässä vaiheessa joku kysyi, että onko luennoitsija sitä mieltä, että voita pitäisi käyttää, vai pitääkö olla margariinia? Hän vastasi, että voi on puhtaampi tuote, eli sitä, mutta kohtuudella.

Tästä päästiinkin sitten kasvisöljyihin, joista luennoitsija teilasi heti kaikenlaiset siemenöljyt (rypsi, auringonkukka jne.), joita ei ainakaan ruoanlaitossa saisi käyttää, koska kun niitä kuumentaa, ne voivat olla jopa haitallisia. Oliiviöljy on kuulemma parempaa, ja sitäkin tulisi pyrkiä käyttämään kuumentamattomana.

Kasvikset, mukaanlukien palkokasvit ja etenkin vihreät kasvikset muodostavat terveellisen ruokavalion perustan. Niitä meilläkin on tarjolla työpaikkaruokalassa runsain määrin, ja niillä täytetään puolet lautasesta, kuten kuuluukin.

Lihaa ja perunaa syödään Irlannissa todella paljon. Työpaikkaruokalassa on yleensä ainakin pari lämminruokavaihtoehtoa, salaattibuffetti ja pari keittovaihtoehtoa. Lihaa pääsääntöisesti on joka päivä, mutta perjantaisin (joka on maanantain ohella minun kotityöpäiväni) on yleensä irlantilaisen tavan mukaan kalaa. Nyt vuoden alusta tosin minunkin viurutukseni on kuultu, catering-firma vaihtui ja kalaa on joskus tiistaisinkin. Silti se liha ja kana tulee ulos korvistani.

Hyvin usein on lämpimänä kasvislisukkeena höyrytettyä parsakaalta/kukkakaalta ja porkkanaa. Tai sitten kuutioitua, höyrytettyä kurpitsaa ja porkkanaa, hyvää sekin. Perunaa on usein kahta sorttia, kuorineen keitettyä (ja ne perunat myös syödään kuorineen) ja perunakroketteja tai ranskalaisia (joita en ikinä halua lautaselleni). Kollegat saattavat ottaa keiton ja kulhollisen perunakroketteja, mikä minun silmääni on aika outoa. Irkut rakastavat perunoitaan, sanoi kollegani Brendan.

Perunoista tuleekin mieleen, ravintoterapeutti puhui myös tärkkelyspitoisen ruoan (peruna, riisi, pasta...) glykeemisestä arvosta. Eli hän suositteli, että niin perunat, pastat, riisit sun muut pitäisi ensin keittää, sitten jäähdyttää nopeasti ja lämmittää ruoaksi. Näin syntyy resistenttiä tärkkelystä, joka ei niinkään nosta verensokeria.

Tässä vaiheessa tuli myös puheeksi se, että verensokeria nostavaa tärkkelystä, sokeria ja rasvoja ei pitäisi kovinkaan yhdistellä. Tähänhän monissa dieeteissä juuri pyritään, koska se juuri nostaa painoa. Vihreät kasvikset ja rasva on parempi yhdistelmä, ja verensokeri pitäisi pitääkin tasaisena, ilman piikkejä siinä.

Palataan taas työpaikkaruokailuun: Toinen pääruokavaihtoehto on enemmän itämaistyylistä, eli varsin usein intialaista riiseineen (ja se ottaa päähän, että riisi on tuota Uncle Ben's -tyylistä, eikä kalliimpaa basmatia tms. josta pidän. Pitää varmaan antaa palautetta asiasta.

Kuitenkin ruoka on omassa keittiössä tehtyä, eikä puolivalmisteista (hinta keitolle 1,40 EUR, pääruoka 4,50 EUR, eli varsin edullista). Tätä tuo ravintoterapeuttikin korosti, siis puhdasta ruokaa, mielellään itse ilman lisäaineita tehtyä.

Tässä olen hyvin pitkälle samaa mieltä, ja ovathan ne liharuoatkin siellä parempia kuin Suomessa, sillä liha on laitumella kasvanutta ja pakastamatonta.

Kalaa luulisi olevan Irkuissa tarjolla enemmän, sillä saarellahan ollaan. Toisaalta onhan se kummallista tuhansien järvien ja pitkän rantalinjan Suomessakin, että liki kaikki kala kalatiskeillä on tuontitavaraa :(

Taideiltapäiväteetä Merrion-hotellissa

Sunnuntaina iltapäiväteen paikaksi valikoitui perinteikäs ja upea The Merrion, joka lienee paikkakunnan hienoimpia hotelleja. Paikka on tässä aika lähellä Upper Merrion -kadulla, ja se koostuu neljän talon muodostamasta blokista, jotka rakennutti Charles Monck, ensimmäinen Monckin varakreivi. Näistä yrjönaikaisista kauniista taloista yhden, numero 24:n omistaa puoliksi irlantilainen liikemies ja filantrooppi Lochlann Quinn, ja yhdessä rakennuksista toimii omana yrityksenään Dublinin ainoa kahden Michelin-tähden ravintola Patrick Guilbaud.

Hotellissa on aika mittava taidekokoelma, ja iltapäiväteen idea pyöriikin sen ympärillä. Kiva juttu oli myös teen ohella asiakkaille jaettava taidekatalogi, joka esittelee taideteostan tekijät ja tietysti myös teokset. Kauniisti kuvitetun kirjasen saa mukaansa.

Kuten huomaatte, perinteinen Battenberg-kakku on saanut inspiraationa allaolevasta maalauksesta, joka löytyy hotellin käytävältä. 

Sean Scully: Red and Black Stripes.

Clotted creamia, vadelmahilloa ja lemon curdia.

Nämä olivat vasta alkuruoat... Toinen kierros koostui kolmesta pastry chefin valitsemasta leivoksesta. Itse leivoslista oli aika huikea ja jokainen leivos oli jonkin taulun inspiroima.

Taulujen kuvat olivat myös pöydällä tullessani. Minulle osuivat Green Apple Macaroon, Rosewater & Orange Mousse on a White Chocolate Feuilletine ja Chocolate Trinity. Tässä taulut kuvina.

Tässä vielä kaksi noista tauluista "livenä", kolmannen unohdin siinä teen päälle kierrellessäni ja taiteesta nauttiessani kuvata.

John Doherty: The Old Fox, Mount Charles, Co. Donegal 1997

Pauline Bewick: Path Mo'Orea.

Teevalikoima oli myös varsin vaikuttava. Jos halusi, sai jokaisen kupillisen erilaista teetä tai yrttihauduketta. Täällä myös teet laitettiin irtoteestä, ei sii smitään pussiteetä ollut tarjolla!

Eikä tässä ollut edes koko teevalikoima. Maistelin monta teetä, joita ei tällä listalla edes ole.

Koko lysti oli shampanjalasillisen kanssa (HENRIOT BRUT NV) 67,50 EUR ja ilman shampanjaa 55 EUR. Kaupan päälle tuli taide-elämyksiä. Ekan lasin shampanjaa sai siis alennuksella, toinen maksoikin sitten muistaakseni n. 23 EUR.

Nautiskelin siinä sen verran vielä pianonsoitosta ja taiteesta, että tilasin pannun veriappelsiinilla maustettua rooibosta ja pari kylmää teepohjaista drinksua ennen kotiinlähtöä.

Ruoka oli hyvää, ja sitä jäi vielä kotiinvietäväksikin, nätisti pakattuna.

Iltapäiväteellä Dún Laoghairessa

Dún Laoghaire, eli Dunleary, on kiva pikkukaupunki Dublinista etelään päin. Hiukan kuin paikallinen "Naantali". Siellä on satama, ja isohko venesatama, ja upeita vanhoja asuinrakennuksia, paljon pieniä kauppoja, pubeja ja baareja. Kaupunki on osa Dublinia.

Täällä sunnuntain iltapäiväteepaikaksi valikoitui perinteikäs hotelli Royal Marine. Hotelli on ihan keskustassa kauppakeskuksen takana ja bussireittien varrella, pienen kävelymatkan päässä Dart-junan asemalta. Varmaan ihan varteenotettava majapaikka Dublinin-kävijöille. Ei netistä katsoen ole kovin hintava, ja siinä on sellaista vanhan maailman tuntua. Paikka on rauhallinen, vaikka se ihan pääkadulla sijaitseekin.

Iltapäivätee oli kohtuullisen hintainen: ilman proseccoa alta 24 euroa. Tarjolla oli isohko pannullinen teetä, kolmiomaisia kylmäsavulohileipiä, sormileipiä (kurkkua toisissa, paahtopaistia ja piparjuurimajoneesia sekä silputtuja herneenversoja toisissa. Iso ja kuohkea teeleipä ja makeita leivonnaisia, joista yksi oli muffinssi muhkealla kuorrutteella. Tarjottimen ylätasolla oli red velvet cake, sitruunatarteletti tuoreilla marjoilla ja suklainen suolakaramellileivos. Teeleivän kera oli clotted creamia ja mustaviinimarjahilloa.

Prosecco oli kylmää, kuten kuuluu ollakin, ja paikka näköjään suosittu, joten oli hyvä, että varasin!