Tirkistelyä

Ottaen huomioon TV:stä tulevien sisustus- sun muitten vastaavien ohjelmien määrän, olen tullut siihen päätelmään, että jokaisessa meissä asuu pieni tirkistelijä jonka tekee mieli kurkistaa muide ihmisten huusholleihin vertaillen niihin sitten sitä, mitä omassa kodissa on. Vai vertaillaanko? Ehkä se kuitenkin pysyy vinkkien hakemisena?

Suomessa tuntuu standardilta se, että kaapeissa on esimerkiksi kunnon astiastot. Mielellään Arabiaa, Villeroy & Bochia tai jotakin nimekästä. Myös kattilat ja ruokailuvälineet ovat laadukkaita ja samaa sarjaa. Ei mitään kokoelmia yksittäisiä, hylättyjä ja parittomia kappaleita.

Ulkomailla tähän ei niin kiinnitetä näköjään huomiota. Sama liinavaatteiden kanssa. Irlannissa kävin muutamassa asunnossa, ja tuntuu, että siellä ei niin ollut väliä, vaikka kaikki astiat olivatkin eri paria. Jopa meille vieraille katettiin eriparikupit teetä varten.

Tässä  entisen vuokraemäntäni astiavarasto. Tuntuuko olevan tarpeeksi yli nelikymppiselle, sporttiselle sinkkunaiselle? Saat kuvat klikkaamalla suuremmiksi.

Lisäksi hän omistaa kolme risaista kattilaa, joista pienin on teflonkasari, josta on pinnoite kulunut pois, vokki- ja paistinpannun. niin ja pressopannun kahville.

Eli ei kovin kaksinen keittiövälineistö. Haarukat, veitset sun muut olivat myös kehnoja ja eri paria, epäkäytännöllisia eivätkä mitään "merkkikamaa", ainakaan minun silmiini.

Kaikki on hiukan kulunutta ja vanhaa. Olen aiemmin laittanut tänne kuvia asunnosta. Tässä asunnossa ei ole mitään IKEAa nähty, vaikka sellainen myymäläkin Dublinista löytyy. Tosin se sijaitsee toisella puolella kaupunkia, ja tämä asunto taas "Embassy Belt'illä" Dublin D04:ssa, joka saa ihmiset huokailemaan kateudesta kauneutensa, puistomaisuutensa ja turvallisuutensa takia. Onhan se Dublinin kalleinta ja arvostetuinta aluetta Liffeyn eteläpuolella meren rannalla.

Ulkoapäin asumus on  kyllä kiva. Kuva ulko-ovelta ulospäin.

Mitä mieltä sinä olet noista keittiötarvikkeista ja asunnosta?

Afternoon Tea @ InterContinental Dublin

Kuten olette huomanneet, olen tutkiskellut iltapäiväteetarjontaa Dublinissa sunnuntaisin. Tänä sunnuntaina oli vuorossa InterContinentalin Lobby Lounge.

Täällä olikin todella kauniit astiat! Palvelu oli hyvä ja tarjonta myös, joskaan se ei ollut ihan niin ylenpalttinen kuin muissa testaamissani paikoissa, siis onnistuin syömään kaiken, mitä eteen kannettiin. Menu näytti tältä:

Teevalikoimakin oli aika hyvä, tässä esimerkki. Huomaa, että täällä oli myös erillinen teesommelier!

Tarjolla oli myös listallinen yrttihaudukkeita, joista tosin en niinkään välitä. Kaikki tee oli laadukkaasti irtoteestä valmistettua, ei siis mitään halpaa pussiteetä.

Hinta oli ilman shampanjaa 40 euroa pp, shampanjalasillisen kanssa 55-58 euroa, shampanjasta riippuen. Ihan suositeltava paikka siis tämäkin, tässä Dublinin "embassy beltillä". Mitään suurta ryntäystä ei iltapäiväteellä ollut, joskin olin varannut pöydän aika aikaisin, saattoihan siellä olla ruuhkaa sitten kello viiden aikaa, eli varsinaiseen teeaikaan.

Plussaa tunnelmallisesta pianonsoitosta!

Taideiltapäiväteetä Merrion-hotellissa

Sunnuntaina iltapäiväteen paikaksi valikoitui perinteikäs ja upea The Merrion, joka lienee paikkakunnan hienoimpia hotelleja. Paikka on tässä aika lähellä Upper Merrion -kadulla, ja se koostuu neljän talon muodostamasta blokista, jotka rakennutti Charles Monck, ensimmäinen Monckin varakreivi. Näistä yrjönaikaisista kauniista taloista yhden, numero 24:n omistaa puoliksi irlantilainen liikemies ja filantrooppi Lochlann Quinn, ja yhdessä rakennuksista toimii omana yrityksenään Dublinin ainoa kahden Michelin-tähden ravintola Patrick Guilbaud.

Hotellissa on aika mittava taidekokoelma, ja iltapäiväteen idea pyöriikin sen ympärillä. Kiva juttu oli myös teen ohella asiakkaille jaettava taidekatalogi, joka esittelee taideteostan tekijät ja tietysti myös teokset. Kauniisti kuvitetun kirjasen saa mukaansa.

Kuten huomaatte, perinteinen Battenberg-kakku on saanut inspiraationa allaolevasta maalauksesta, joka löytyy hotellin käytävältä. 

Sean Scully: Red and Black Stripes.

Clotted creamia, vadelmahilloa ja lemon curdia.

Nämä olivat vasta alkuruoat... Toinen kierros koostui kolmesta pastry chefin valitsemasta leivoksesta. Itse leivoslista oli aika huikea ja jokainen leivos oli jonkin taulun inspiroima.

Taulujen kuvat olivat myös pöydällä tullessani. Minulle osuivat Green Apple Macaroon, Rosewater & Orange Mousse on a White Chocolate Feuilletine ja Chocolate Trinity. Tässä taulut kuvina.

Tässä vielä kaksi noista tauluista "livenä", kolmannen unohdin siinä teen päälle kierrellessäni ja taiteesta nauttiessani kuvata.

John Doherty: The Old Fox, Mount Charles, Co. Donegal 1997

Pauline Bewick: Path Mo'Orea.

Teevalikoima oli myös varsin vaikuttava. Jos halusi, sai jokaisen kupillisen erilaista teetä tai yrttihauduketta. Täällä myös teet laitettiin irtoteestä, ei sii smitään pussiteetä ollut tarjolla!

Eikä tässä ollut edes koko teevalikoima. Maistelin monta teetä, joita ei tällä listalla edes ole.

Koko lysti oli shampanjalasillisen kanssa (HENRIOT BRUT NV) 67,50 EUR ja ilman shampanjaa 55 EUR. Kaupan päälle tuli taide-elämyksiä. Ekan lasin shampanjaa sai siis alennuksella, toinen maksoikin sitten muistaakseni n. 23 EUR.

Nautiskelin siinä sen verran vielä pianonsoitosta ja taiteesta, että tilasin pannun veriappelsiinilla maustettua rooibosta ja pari kylmää teepohjaista drinksua ennen kotiinlähtöä.

Ruoka oli hyvää, ja sitä jäi vielä kotiinvietäväksikin, nätisti pakattuna.