"Tahdon kuolla terveena"

Tapaninpaivan aamu, ja niin hirvea myrsky riepottaa peltikattoa niin, ettei yolla sen paukkeen takia saanut edes nukuttua. Toistaiseksi viela katto paan paalla  - asun tassa valiaikaisasunnossani ylimmassa kerroksessa.

Isani kuoli Tapaninpaivaaamuna 1996, haudattiin tammikuun puolella. Siita ei nyt sen enampaa, mutta tulipa vaan tassa valvoessani lueskeltua kaikenlaisesta terveyteen liittyvasta, ja eksyin blogiin, jonka kirjoittajan ohjenuorana ja tahtaimena on "kuolla terveena".

Mielenkiintoinen ajatus sinansa. Kasittaakseni se ei ole mahdollista, silla kuolemansyy on aina jokin. Kroppaan tai psyykeen liittyva, ja jos se lahinna liittyy psyykkiseen tilaan (esim. anorektikoilla, kun syomattomyyden seurauksena ei kroppa enaa kesta), se on siltikin jonkin fyysisen eilimen toiminnan loppuminen, josta sitten seuraa se, etta elimiston toiminnot vaan yksinkertaisesti loppuvat ihan kuin dominonappulat jonossa kellahtavat sen ensimmaisen kaaduttua.

Ainoa asia, jonka yhteydessa tulee mieleen, etta voi tavallaan "kuolla terveena" on esimerkiksi ampumavalikohtaus. Siis sinua ammutaan vaikkapa tarkeaan valtimoon tai suoraan sydameen. Tosin silloinkin kuolinsyyksi merkitaan esimerkiksi verenhukka tai sydamen vaurio/sydanlihaksen repeytyminen trauman seurauksena.

Tallaisessa "terveena kuolemisessa" eivat siis ko. bloggarin suosittelemat aloe vera -juomat auta.

Olen yrittanyt ymmartaa naita aloe veran puolustajia, sun muita (mukaanluettuna itseni). Sinansa uskon, etta lisaravinteita tarvitaan (varsinkin nyt kun taas sain kayda toteamassa laitosruoan ravintokoyhyyden), jo siksikin, etta ravinto ON nykyaan koyhempaa kuin ennen. Pellot tehoviljellaan, enka ole pahemmin kuullut, etta viljelysmaa pidettaisiin ravinteikkaana pelkastaan vuoroviljelylla. Itse asiassa tasta nakokantista luomutasoiset viljat ja kasvikset saattavat olla jopa vahemman ravinteikkaita kuin ns. tavallisesti viljellyt. Tama yksinkertaisesti siita syysta, ettei kemiallisia lannoitteita kayteta. Siis sekaan asia ei ole niin yksipaatyinen.

Hyva kysymys tietty on, paljonko mitakin ravinnetta saa luonnollisista lahteista, ja paljonko taas ei. Siihen kun vastauksen tietaisikin.

D-vitamiinilisan tarpeellisuudesta sentaan tutkijat alkavat olla yhta mielta.  Harvinaista konsensusta naissa asioissa.

Laitosruokakriteerit

Kopsin nyt tannekin taman tuolta Karppifoorumilta:

Tässä ovat Suomalaisten suurkeittiöiden tarjoaman ruoan laadun tarkkailuun kehitetyt kriteerit. Vuoden 2004 julkaisun työryhmään kuuluvat mm Sydänliiton, THLn (silloin KTL), Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Elintarvikeviraston edustajat.  Kriteerit on jaoteltu täsmälleen ja vain neljään eri ryhmään: Ryhmä 1) PERUSKRITEERI (kuluttajan valintamahdollisuuksista) Joka päivä aterian yhteydessä tarjolla 1. ruisleipää, ruisnäkkileipää tai muuta runsaskuituista leipää (kuitua ≥ 6 g / 100g) 2. margariinia tai muuta kasvirasvalevitettä 3. rasvatonta maitoa 4. tuoreita kasviksia, tuoresalaattia, marjoja tai hedelmiä 5. kasviöljypohjaista kastiketta salaatin kanssa Hyvä keittiö: kaikki 5 kohtaa toteutuvat Ryhmä 2) RASVAKRITEERI (ruoanvalmistuksen rasvat) 1. Kalaruokia vähintään kerran viikossa 2. Makkararuokia harvemmin kuin kerran viikossa 3. Rasvaisia perunalisäkkeitä harvemmin kuin kerran viikossa (esim. paistettuja perunoita, kermaperunoita, ranskanperunoita) 4. Runsasrasvaista kermaa tai kermavalmistetta (rasvaa yli 15 %) ruoanvalmistuksessa harvemmin kuin kerran viikossa 5. Runsasrasvaista juustoa (rasvaa yli 17 %) harvemmin kuin kerran viikossa 6. Runsaasti rasvaa sisältäviä valmisruokia tai puolivalmisteita*1* harvemmin kuin kerran viikossa 7. Voita tai voi–kasviöljyseosta ruoanvalmistuksessa ei ollenkaan 8. Jauheliha ja liha (naudan-, sian- ja siipikarjanliha) vähärasvaisia (rasvaa ≤ 10 %, kypsässä tuotteessa ≤ 12 %) Hyvä keittiö: vähintään 6 kohtaa toteutuu Ryhmä 3) SUOLAKRITEERI (ruoanvalmistuksen suola) 1. Suolaa ruoanvalmistuksessa enintään ohjeen mukaan, ei sattumanvaraisesti maun mukaan*2* 2. Perunoiden kypsentämisessä ei suolaa tai suolaa sisältäviä mausteita 3. Kasvisten kypsentämisessä ei suolaa tai suolaa sisältäviä mausteita 4. Riisin tai makaronin kypsentämisessä suolaa tai suolaa sisältäviä mausteita ei ollenkaan tai hyvin vähän (kypsässä tuotteessa suolaa enintään 0,3 g/100 g) 5. Runsaasti suolaa sisältäviä valmisruokia tai puolivalmisteita*3* harvemmin kuin kerran viikossa 6. Vähäsuolaista leipää vähintään 2–3 kertaa viikossa (suolaa enintään: pehmeä leipä 0,7 %, näkkileipä 1,2 %) Hyvä keittiö: vähintään 5 kohtaa toteutuu Ryhmä 4) TIEDOTUSKRITEERI Terveellinen ateriakokonaisuus havainnollistetaan ruokailijoille malliaterian avulla vähintään kerran viikossa.

Eika siis puhuta sokerista mitaan. Aika hassua.

Kuva: YLE

Tilannetiedoitusta

Ei siis vielakaan uutta asuntoa! Pohjola lupasi hoitaa asiaa yhteistyokumppaninsa Bonar Oy:n kautta. Soitin Pohjolalle tanaan taas ja lupasivat, etta asia on jo hoidossa ja naisvirkailija lupasi heti meidan puhelumme jalkeen pyytaa asiavastaavaa Bonarilta soittamaan minulle. Selostin uudelleen, miksi asia on niin kiireellinen.

Ei soittoa. Tanaan kaytiin taalla taas ihmettelemassa tuota kylpparia. Aloittavat homman keskiviikkona, ja sisaankaynnit muihin huoneisiin tukitaan, joten kulku tulee olemaan erittain hankalaa. Siksikin pitaisi saada edes valttamattomimmat tavarani jo huomenna pois alta. Minulla on muutama tarjous ihan hyviltakin sijainneilta, siis todella lahelta nykyista, mutta vuokrat olivat Pohjolan ihmisenkin mukaan aika suolaisia. Esim. 390 e / vko. Sitten taas tarjottiin paria asuntoa ihan periferiasta miltei 2000 euroa / kk. Yhden asunnonvalittajan asuntoihin ei saa tuoda koiria (tai muitakaan elaimia), nollatoleranssi.

Toivotaan, etta huomenna tapahtuu jotain, vaikka onkin pyhapaiva.

Kolme kiloa klementiineja...parempi tosin sekin kuin irtsareita, nyt investoin holmoydessani molempiin.

Kavin kaupassa ja ostin kolme kiloa klementiineja. Ehka niista nyt riittaa sitten sairaalaankin mukaan otettavaksi. Sorruin ostamaan myos irtokarkkeja (tata en ole todellakaan miesmuistiin tehnyt!) ja soin ne kaikki TV:n aaressa. Nyt on sitten aika yoks olo, ja lieva sokerihumala. Ei hyva. Ei kylla noita sitten tee hetkeen mieli.

Sairaalasta soitettiin ja sain ylipuhuttua itseni keskiviikkona ekaksi leikkauspotilaakti (taytyy vaan toivoa, etta kirurgi ei ole pyhien jalkeen krapulassa ja etta kasi on vakaa  - tama ei ole ihan mikaan tyhja huoli, silla olen ollut sen verran paljon noitten kanssa toitten puitteissa tekemisissa).

Kerroin myos, etta haluan perjantaina jo kotiin. Vaikka illalla, jos haluavat viela paivan seurata vointia. Dreenien kanssa tai sitten ilman. Mieluiten ilman, joten punkteerataan sitten jos on pohotysta viela seuraavalla viikolla.

En ymmarra, miksi siella pidempaan pitaisivat, kun kerran rinta-implanttileikkauksiakin tehdaan paivakirurgisina toimenpiteina.

No toki tama mun leikkaukseni on hiukan mutkikkampi juttu.... Jos nyt joku hyva puoli asiassa on, niin tekevat kohotusleikkauksen tuolle vasemmallekin rinnalle, etta symmetrinen ulkonako sailyy. Turhamaisuus ennen kaikkea, tietty...

Joo, nyt osaan varoa sita nalkatilaakin leikkauksen jalkeen, eli ainakin nuo klementiinit otan mukaan, ehka jotain muutakin. Klementiinien kanssa napratessa kuluu aikakin kivasti (hehheh!), kuten olen sanonut, ne ovat todellista Slow Food -ruokaa artroosinappisille.

Merkillisia royhtaisyja aiheuttavat kasvit.

Btw, hoitaja tanaan kyseli ruoka-allergioistani etc. Mainitsin paprikan ja raa'an omenan, ja sitten ihan kiusallani kysyin, etta voisiko olla mahdollista saada vahahiilihydraattista ruokaa. No ei (en viitsinyt alkaa jangata, koska kuulin eraan ystavani toisaalla saaneen juuri samaisessa sairaalassa vahahiilihydraattiseksi" merkattua sapuskaa, vaikkakaan ei koko annos sita ollut.

Luin juuri laitosruokakriteereista, ja vaikak rasva on siela mainittu moneen otteeseen, ei sokerista puhuta mitaan! Mainitsinpa sitten hoitajalle, etta jospa ainakin minut saastettaisiin turhilta sokereilta: Mieluummin purkki viilia kuin makeaa kiisselia. Han oli hiukan hammastynyt ja totesi, ettei heilla niin kovin mitaan makeaa tarjota.

Juupajuu: Viimeksi sairaalassa ollessani oli valita kaikenmaailman Jacky vanukkaita ja makeita (0-rasvaprosentin) jogurtteja. Eika sitten vahingossakaan mitaan maustamatonta ja luonnollisen rasvaista.