"Tahdon kuolla terveena"

Tapaninpaivan aamu, ja niin hirvea myrsky riepottaa peltikattoa niin, ettei yolla sen paukkeen takia saanut edes nukuttua. Toistaiseksi viela katto paan paalla  - asun tassa valiaikaisasunnossani ylimmassa kerroksessa.

Isani kuoli Tapaninpaivaaamuna 1996, haudattiin tammikuun puolella. Siita ei nyt sen enampaa, mutta tulipa vaan tassa valvoessani lueskeltua kaikenlaisesta terveyteen liittyvasta, ja eksyin blogiin, jonka kirjoittajan ohjenuorana ja tahtaimena on "kuolla terveena".

Mielenkiintoinen ajatus sinansa. Kasittaakseni se ei ole mahdollista, silla kuolemansyy on aina jokin. Kroppaan tai psyykeen liittyva, ja jos se lahinna liittyy psyykkiseen tilaan (esim. anorektikoilla, kun syomattomyyden seurauksena ei kroppa enaa kesta), se on siltikin jonkin fyysisen eilimen toiminnan loppuminen, josta sitten seuraa se, etta elimiston toiminnot vaan yksinkertaisesti loppuvat ihan kuin dominonappulat jonossa kellahtavat sen ensimmaisen kaaduttua.

Ainoa asia, jonka yhteydessa tulee mieleen, etta voi tavallaan "kuolla terveena" on esimerkiksi ampumavalikohtaus. Siis sinua ammutaan vaikkapa tarkeaan valtimoon tai suoraan sydameen. Tosin silloinkin kuolinsyyksi merkitaan esimerkiksi verenhukka tai sydamen vaurio/sydanlihaksen repeytyminen trauman seurauksena.

Tallaisessa "terveena kuolemisessa" eivat siis ko. bloggarin suosittelemat aloe vera -juomat auta.

Olen yrittanyt ymmartaa naita aloe veran puolustajia, sun muita (mukaanluettuna itseni). Sinansa uskon, etta lisaravinteita tarvitaan (varsinkin nyt kun taas sain kayda toteamassa laitosruoan ravintokoyhyyden), jo siksikin, etta ravinto ON nykyaan koyhempaa kuin ennen. Pellot tehoviljellaan, enka ole pahemmin kuullut, etta viljelysmaa pidettaisiin ravinteikkaana pelkastaan vuoroviljelylla. Itse asiassa tasta nakokantista luomutasoiset viljat ja kasvikset saattavat olla jopa vahemman ravinteikkaita kuin ns. tavallisesti viljellyt. Tama yksinkertaisesti siita syysta, ettei kemiallisia lannoitteita kayteta. Siis sekaan asia ei ole niin yksipaatyinen.

Hyva kysymys tietty on, paljonko mitakin ravinnetta saa luonnollisista lahteista, ja paljonko taas ei. Siihen kun vastauksen tietaisikin.

D-vitamiinilisan tarpeellisuudesta sentaan tutkijat alkavat olla yhta mielta.  Harvinaista konsensusta naissa asioissa.