Epikriisini tuli sairaalasta, ja siina oli aika karkevaan tyyliin: "Potilas ilmoittanut, ettei suostu rinnanpoistoon, ellei tehda valitonta rinnan korjausleikkausta." ".....ilmoittanut myos keskiviikkoaamuna leikkauspoydalla lahtevansa kotiin perjantaina."
No, nainhan kavikin. Esim HIV-positiivisilla on potilaspapereissaan keltainen kolmio mustalla pohjalla. Minun papereissani on varmaan punainen huutomerkkitarra. Omapa on kroppani.
Toisaalta tama reissu meni paljon paremmin kuin se edellinen.
Naapuri kavi tanaan kaffeella ja kertomassa asunto-oy:n tuoreimmat. Epaili myos samalla, etta jos tama kasien nivelongelma johtuukin siita, etta mun kylpparini on jo vuosia kukkinut hometta ja sienia niiden kosteusvaurioiden takia. Niin, kukapa tietaa, artroosin syyta kun ei ole selvitetty ihan vedenpitavasti.
Olen taalla uudessa asunnossa opetellut kayttamaan digiboxia ja taulu-TV:ta. Niin, minulla ei ole tallaisia uutuuksia, vaan taloyhtiolla on yleinen digiboxi. Enpa tosin TV:ta paljoa katso, mutta taalla tulee varmaankin joulun aikaan sita tuijotettua.
Mutsi oli laittanut minulle joululahjana just sen kirjan, jote olin alunperin aikonut hanelle (mutta en onneksi sita hankkinut, vaan ostin kosmetiikkaa, pashminashaalin ja luomukarkkeja - Indonesista toin myos hauskan batiikkipussukan, jonka sisalla oli 5 pienempaa). Kirjan seurana oli purkillinen itse leivottuja pipareita, ja kaksi pienta rasiaa belgialaisia minisuklaakonvehteja.
Mietin tassa, laittaisiko sita jotain jouluerikoista, nyt kun nayttaa silta, ettei mitaan dinneria tulekaan. Vai pitaisiko koko joulunvietto vaan dissata taysin, ja viettaa tavallinen viikonloppu.
 |
| Aidin leipomia pipareita. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!