Epikriisi

Nukuttaa, muttei oikein nukutakaan, siispa laitan muutaman rivin tanne.

Epikriisini tuli sairaalasta, ja siina oli aika karkevaan tyyliin: "Potilas ilmoittanut, ettei suostu rinnanpoistoon, ellei tehda valitonta rinnan korjausleikkausta." ".....ilmoittanut myos keskiviikkoaamuna leikkauspoydalla lahtevansa kotiin perjantaina."

No, nainhan kavikin. Esim HIV-positiivisilla on potilaspapereissaan keltainen kolmio mustalla pohjalla. Minun papereissani on varmaan punainen huutomerkkitarra. Omapa on kroppani.

Toisaalta tama reissu meni paljon paremmin kuin se edellinen.

Naapuri kavi tanaan kaffeella ja kertomassa asunto-oy:n tuoreimmat. Epaili myos samalla, etta jos tama kasien nivelongelma johtuukin siita, etta mun kylpparini on jo vuosia kukkinut hometta ja sienia niiden kosteusvaurioiden takia. Niin, kukapa tietaa, artroosin syyta kun ei ole selvitetty ihan vedenpitavasti.

Olen taalla uudessa asunnossa opetellut kayttamaan digiboxia ja taulu-TV:ta. Niin, minulla ei ole tallaisia uutuuksia, vaan taloyhtiolla on yleinen digiboxi. Enpa tosin TV:ta paljoa katso, mutta taalla tulee varmaankin joulun aikaan sita tuijotettua.

Mutsi oli laittanut minulle joululahjana just sen kirjan, jote olin alunperin aikonut hanelle (mutta en onneksi sita hankkinut, vaan ostin kosmetiikkaa, pashminashaalin ja luomukarkkeja  - Indonesista toin myos hauskan batiikkipussukan, jonka sisalla oli 5 pienempaa). Kirjan seurana oli purkillinen itse leivottuja pipareita, ja kaksi pienta rasiaa belgialaisia minisuklaakonvehteja.

Mietin tassa, laittaisiko sita jotain jouluerikoista, nyt kun nayttaa silta, ettei mitaan dinneria tulekaan. Vai pitaisiko koko joulunvietto vaan dissata taysin, ja viettaa tavallinen viikonloppu.

Aidin leipomia pipareita.

Soppaa tarjolla - taas!

Koiruus oli minun luonani tanaan pari tuntia, ja isantansa kavi silla aikaa shoppailemassa. Toi minulle mm. ne kipulaakkeet.

Minulla on vielakin aikamoisen nuutunut olo. Tekisi mieli olla vaan petin pohjalla, mutta lienee parempi nyt sinnitella edes jonkin aikaa pystyssa.

En tieda, johtuuko siita intubaatioputkesta, joka oli niin pitkaan paikallaan keskiviikkona, vai mista, mutta kurkkua sarkee (eika siella ole edes nielurisoja, jotka voisivat tulehtua) ja yolla herasin moneen otteeseen siihen, etta keuhkot olivat taynna kutisevaa limaa. Lampiman juotavan jalkeen sain yskittya pahimmat pois. Naapurit varmaan ajattelevat, etta mika ihmeen keuhkotautinen tanne on muuttanut, mutta ellei sita limaa saanut edes hiukan yskimalla pois, hengitys vaan vihelsi ja rintaa ahdisti. Tuli tietty mieleen sekin, etta onko taalla uudessa asunnossa jotain kemikaaleja, joille olen allerginen tms.

Mutta: Nyt on tulossa taas kesakurpitsa-tillikeittoa, joka toivon mukaan auttaa myos tahan limaneritykseen!

Keittoa tulollansa!

Leikkauksen jalkeen

Herasin hiukan asiattomaan aikaa. Leikkauksen jalkeen on ollut ihan mahdoton arsytysyska, ja paatin laittaa itselleni kuumaa juomaa, koska se ei vaan lopu ollenkaan (siis yskanarsytys). Tuntuu, etta aani menee tasta yskimisesta, mutta valilla sielta keuhkoista nousee kaikenlaista "tavaraa" ylos. Todella kamala keuhkokutina, en muista tallaista kokeneeni. Ehka keuhkot eivat ole kunnolla tuulettuneet, koska olen paasaantoisesti ollut vuodelevossa leikkauksen jalkeen. Pitaa hankkia jokin pulloonpuhallusviritys, ellei tama lopu. Ei noita kauhkoputkia oikein voi pulloharjallakaan lahtea rassailemaan.

Minulla on yksi dreeni (selkahaavan putki) jaljella. Ylilaakari nippaisi rintadreenin pois aamukierrolla, enka edes huomannut koko asiaa, kun vasta sitten puolen paivan aikoihin saikahdin, etta olin itse kadottanut sen jonnekin (voisin kylla hyvin kuvitella, etta minun vauhdillani se olisi ihan hyvin voinut jaada hissin oven valiin etc.). Harjoittelin eilen sitten hiukan taman letkun kanssa (haitari-imu on aika painava, ja siihen pussi viela paalle, silla selasta poistettiin lihas, joten se vuotaa todennakoisesti kauan, ja siltikin voidaan joutua punkteeraamaan monta kertaa).

Kun kokosin tavaroitani omasta asunnostani, sain sitten jotenkin dreenin liitoskohdan poikki, ja nyt siella on veriroiskeita aina rappukaytavaa myoten. Isnnoitsija sattui silloin paikalle, ja auttoi tavaroiden kantamisessa, ja ymmartaa (toivon mukaan), etta en voi tassa kunnossa niita lattioita ja seinia ruveta luuttuamaan. Saas nahda onko siella taas jokin seinalehtinen ukaaseineen odottamassa.

Kovan onnen dreeni, haitari-imu ja keruupussi, jota saa alvariinsa olla tyhjentelemassa.

Luulin eilen ottaneeni asunnostani kaiken oleellisen mukaan, vaan ei. Tyroksiinit jaivat sinne, joten aamulla on luvassa reissu sinne. Samoin Bamix taytyy hakea. 

Kipulaakkeeksi minulle on maaratty koksibi, jonka arvelen aiheuttavan taman kuumotuksen tunteen kasvoilla. Olen kylla suhteellisen riutunut naky: Silmat punoittavat (ilma oli kuumaa ja kuivaa sairaalassa, eika sellainen ole kuin harmiksi). Juuri tamantyyppisilla koksibeilla saattaa olla taipumusta nostaa verenpainetta, joten jos tarvitsen kipulaaketta, paadyn naihin "vanhanaikaisiin", kumminkin. Parasetamoliakin sairaalassa syottivat, mutta sen suhteen olen liki paranoidinen, silla se on maksatoksista ainetta.

Tavallista NSAID:ta vaan, ja maltilla sitakin!