Oli miltei 8 tunnin operaatio TYKSin lastenkirran leikkurissa (tulipa sekin bongattua kivoine kuvineen). Kirurgi oli vaan halunnut mun oikean kateni, jossa on viime kevaana liukastellessa vaurioitunut olkapaa (lahete ortopedialle muhii TYKSissa) sellaiseen asentoon, jonne se ei normaalisti taivu, ja nyt koko olka ja kyynarvarsi on viela kipeampi kun noileikkaushaavat rinnassa ja selassa (josta otettiin "paikkaustarpeet" tuohon silvottuun rintaan). Varoitin kylla asiasta, ja se varoitus kuitattiin varsin areasti.
Ei kylla nukuttanut yhtaan kipulaakityksesta huolimatta, ja viimeyota edeltavan yon en myoskaan nukkunurt silmallistakaan kun piti raivata asunnon rempattavat tilat tyhjaksi.
Sitapaitsi mun molemmat kamppikset taalla (niin mukavia kuin ovatkin) kuorsasivat kuin lehtipuhaltimet. Korvatulpista ei ollut mitaan apua.
Oli taalla hiukan draamaakin: Kun mut tuotiin leikkurista, alkoi viereisessa huoneessa ollut (ilmeisesti psyykenongelmainen) mies karjua ja kayda agressiiviseksi naishoitajille. Meidan huoneessa oli ovi auki, ja m jo kerkesin ajatella (oven puolella nukkuvana), etta miten sita paasisi seitseman letkun ja erinaisten katetri-, dreeni- ja iv-pussien kanssa yli korkean sangynlaidan karkuun.
Hoitajatkin havisivat salamannopeasti paikalta, ja pian oli paikalla 3 vahtimestaria ja loppuviimeteksi joutuivat soittamaan pari poliisiakin paikalle.
Jannitysta kerrakseen, poliisit kai karrasivat Kupittaan suljetulle.
Asunnon metsastys jatkuu. Olen paattanyt kotiuttaa itseni jo huomenna.
Minako muka hankala potilas...  Joo, alan olla oma karttyisa itteni.
|
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!