Daktyyli, trokee, jambi ja anapesti

Ei tullut minusta runoilijaa, ei. Taman tosiasian valossa pistaa kylla miettimaan, etta miksi niita laskevia ja nousevia runonjalkoja joskus alakoulussa pantattiin paahan.

Opetettiin siella paljon muutakin turhaa, esim. lintujen nimia ja lauluaania. Viela nykyaankin tunnistan joitain muita lintuja kuin variksen. Lihakaupan tiskilla osaan erottaa broilerin ja viiriaisen.

Ja muistan taman:

Kuu kiurusta kesaan,
puolikuuta peipposesta,
vastarakista vahasen
ja paaskysesta ei paivaakaan.

Nuokin tunnistan ihan hatarasti.

Viimepaivina on iltapaivalehdissa uutisoitu oppivelvollisuudesta, joka pitaa sisallaan nykyaan todella paljon tallaista pantattavaa asiaa. Kylla mina ymmarran, etta jotkut aihealueet ovat tassa mielessa hyodyllisiakin. Tasta esimerkkina metsasienten tuntemus. Tama saattaa olla todellakin kullanarvoinen asia vaikkapa tiukalla budjetilla elavalle opiskelijalle.

Mita sitten pitaisi lisata? Ainakin kaytannon tietamysta talousasioissa, kulttuuritietoisuutta ja ns. tunnetaitojen opettamista. Varsinkinviimeksimainitun puute nakyy suoraan tyoyhteisoissa, jonne esimerkiksi suoraan yliopistoista valmistuneet tulevat ymmartamatta sita, milla tavalla tyoyhteisoissa kayttaydytaan. Firmat kouluttavat johtajiaan, mutta kuka oikeasti kertoisi miten olla hyva tyontekija. Se ei tarkoita ainoastaan kilttia puurtamista, vaan asia on monimutkaisempi. Paljon puhutaan huonosti voivista tyoyhteisoista, ja tallaisen yhteison voi sairastuttaa jo yksikin "hetimullekaikki" - ajattelutavan omaksunut henkilo. Kylla, tiedan sen kokemuksesta. Viela pahempi, jos tallaisella henkilolla on valtaa.

Mita tulee kulttuurien tuntemukseen, alamme olla yha enemman ja enemman monikulttuurisessa maailmassa, ja tietamattomyys vaan lisaa rasismia ja sen mukanaan tuomia ongelmia. Ei silta voi sulkea silmiaan.