Oletin, etta nyt on sama tilanne, enka siina erehtynytkaan. Talla kertaa olin varannut itselleni mandariineja, kuivattuna kaneliomenalastuja ja sampylan. Nahersin ne sitten naamaani kun muut soivat paivallissoppaa. Olin oikein tyytyvainen. Meikkipussissa oli pari suklaapatukkaakin, pelkkaa tummaa suklaata, ja ne nassutin viime yona kirjaa lukiessani.
Kamppakaverit karvistelivan nalissaan, meidat kaikki leikattiin eilen. Minakaan en paassyt tarjoilemaan omistani heille, kun olimme kaikki letkuissa ja sankyjen laidat ylhaalla, ei siita oikein paassyt minnekaan. Sanoivat molemmat, etta osaavat hekin seuraavalla kerralla...
Tanaan oli hernekeittoa lounaaksi, ja siihen en koske pitkalla tikullakaan. Ohukaiset kuitenkin maistuivat jalkkarina. Jostain kumman syysta minun tarjottimellani on ollut jarjestaan Keijua, kamppiksilla Oivariinia. Mutta eipa hataa, S-ketju myy pienessa purkissa valkosipulivoita, ja sellainen purkki minulla on mukana, ja sita kaytin leipani paalle.
Samainen tavara maustoi illalliseksi olleen merkillisen kana-kasvissekoituksen. Voisin sanoa, etta oli jopa hyvaa!
Taalla on niin kuiva ilma, etta nokkakannu olisi ollut hyva ottaa mukaan. Onneksi alysin pyytaa hoitajilta A-vitatippoja, jotka auttoivat aika hyvin.
Lapsuudenystavani oli muuten tanaan kaymassa. Han on osastonlaakarina tuolla Kriisiosastolla, psykiatri kun on. Toi minulle salmiakkia (villia touhua, tietaa minun verenpaineestani!) ja ET-lehden "kun nyt ollaan viisikymppisia" (han on itse tayttanyt tasan kuukausi sitten) Sina sitten naureskeltiin tata raihnaistunutta ikaa. Hahhaa!
Helvetti, etta tuo yksi tuolla toisessa paassa jaksaa hopottaa ja hopottaa!
 |
| Hanoja siella, hanoja taalla. Kas, kun en ole tata saanut viela revittya vahingossa irti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!