Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin sivutaan. Taustaltani olen mm. pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, joten ruodin postauksissa kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
perjantai 11. lokakuuta 2024
Paluu risteilyltä ja romanttinen Rein-joki linnoineen
Tässä vielä risteilykuvia keskiseltä Reiniltä, joka on Unescon maailmanperintökohde. Ihanat maisemat!
Burg Rheinstein Lorchissa.
Lorelein kallion ohi mennessämme tarjottiin risteilyväelle oudon väristä kuplajuomaa, mutta hengissä olemme edelleen.
Siinä se on! Lorelein nyppylä, jonka päältä viekoiteltiin ohikulkijoita.
Linnoja ja pikkukyliä siellä täällä, sekä viininviljelyksiä.
Kauempana burg Maus ja lähempänä burg Reichenberg.
Tätä keskellä Rein-jokea tönöttävää värikästä pientä linnaa olen aina ihmetellyt ajellessani tästä oli autolla tai junalla. Tämä Kaubin lähellä sijaitseva linna on sijainnut vuonna 1327 tapahtuneesta rakentamisestaan lähtien kivikalliolla keskellä kapeaa Bacharachin laaksoa. Vartiopaikkana se suojasi Kaubin tullia, joka oli tuottoisa tulonlähde sen eri feodaaliherroille. Pfalzgrafensteinin linnaan pääsee Kaubista vain matkustajalautalla.
Se näyttää ihan joltakin satulinnalta.
Sitten tuli aika viimeisen kapteenin vastaanoton kuplivine maljoineen, ja sen jälkeen oli gaalaillallinen.
Ehtoisa henkilökunta toivotti tervetulleeksi gaalaillalliselle. Muutenkin laivalla syötiin paljon. Oli erittäin runsas aamianisbuffet ja tilauksesta sai lämmintä aamiaista, kuten munakkaita ja kylmiä smoothieita ilman eri maksua. Lounas ja päivällinen sisälsivät neljä ruokalajia, ja näiden välissä iltapäivällä oli runsas kahvitarjoilu voileipineen ja makeine leivonnaisineen. Illalla hintaan kuului vielä iltapala. Vain juomat piti maksaa itse, mutta eihän viini kallista täällä Saksassa ole.
Jokaisella ateriallahan siellä oli kauniisti taitellut kankaiset servetit, mutta tämä gaalaillallisen malli oli kyllä ihan huippu, en ole koskaan nähnyt tällaista.
Viimeisen illan illallisella nähtiin kokkien paraati, kun he marssittivat laivan spesiaalin, jälkiruoka "Süße Sünde"n (makean synnin). Die MS Rhein Prinzessin Eisparade oli siis "baked alaska", eli uunijäätelöä. Itse paraati oli komea ja keittiöhenkilökunta myös esiteltiin sen yhteydessä. Laita filkkaan ääni päälle!
Tässä vielä muutama kuva laivalta. Siellä oli myös sauna ja pieni kuntosali (joita emme käyttäneet, mutta ihmisiä näkyi liikkuvan käytävillä kylpytakeissaan.
Sitten saavuimmekin takaisin Kölniin, ja matkakaverini lähti sieltä suoraan (ihan yhtä tökkivillä Deutsche Bahnin yhteyksillä kuin oli tullutkin Saksaan) Düsseldorfin kentälle ja sieltä kotiinsa Suomeen. Minä jatkoin junalla Aacheniin, mutta normaalisti 50 minuutin matka venähti taas DB:n toimimattomuuden vuoksi yli kolmeksi ja puoleksi tunniksi, kiertotietä kun piti mennä kun suorat junat eivät kulkeneet.
Nauratti, kun olin välillä jo ihan toisessa suunnassa, lähellä Düsseldorfia Neussissa, kun olisi pitänyt mennä Aacheniin ihan toiseen suuntaan.
Mutta sellaista se on Saksan rautateiden kanssa 🤬. Kotiin viimein päästin sentään molemmat.
Auf Wiedersehen, Rhein Prinzessin! Viimeinen silmäys vielä Kölnissä. Oli mukava risteily.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!