Hajuvesiostoksilla

Tuoksujen ostaminen on hankalaa, ellei tiedä, mitä hakee. Saatat päätyä aina käyttämään samaa tuoksua, tai ostat summanmutikassa. Jos tuoksuttelet kovin monia parfyymeja kaupassa, hajuaisti jossain vaiheessa sekoaa, ja seurauksena saattaa olla hutiostos. Loppujen lopuksi myös parfyymi muuttaa aina tuoksuaan iholla, joten tuoksuista oikeastaan on varminta päättää vasta kun on niitä pari kertaa käyttänyt.

Nytpäs esittelen teille paikan, josta saa ostaa haluamansa kokoisia näytteitä laajasta valikoimasta ja edullisesti.

Mikä hauskinta, sieltä saa Jo Malonen ja Demeter Fragrance Libraryn tuoksuja kokeiltavaksi pikkurahalla. Jo Malonen tuoksuja voi sekoittaa keskenään, ja Demeteriltä löytyy perustuoksuja, joista voi sommitella omansa.

Jo Malonen Red Roses

Miltäpä tuntuisi valita joku näistä Demeterin tuoksuista?

Noille nettikaupan sivuille kannattaa rekisteröityä ensin. Lähettävät yleensä sitten alennuskupongin, jonka voi käyttää ensiostoksiin. Postimaksu on alle $50 (n. 38 euron) ostoksista vain $5.95 (eli noin 4,50 euroa), ja maksaa voi luottokortilla tai PayPalilla (PayPal-tili pitää siis olla perustettuna/perustaa, ja se toimii myös Visa Electronilla, tai sinne voi jopa siirtää rahaa ostoksia varten).

Huomaathan tilatessasi, että ainakaan pienimmät pakkaukset eivät ole tarkoitettu hajusteen pitkäaikaisempaa säilytystä varten. 30 ml pakkauksen saatat myös saada täältä edullisemmin kuin mitä se kaupoissa on myytävänä.

Sivustolla voit hakea sopivia tuoksuja esim. yhden perustuoksun (esim. jasmiini) perusteella, mikä on kätevää.

Happy shopping! Tämä ei ainakaan kaada hevillä taloutta, ja samalla rahalla, jonka pistäisi suureen hajuvesipulloon, saa täältä jo paljon erilaisia tuoksuja kokeiltaviksi, myös miesten tuoksuja on tarjolla, ja jopa sellaisia hajusteita, joita ei enää valmisteta.

Wanhanajan kaupassa

Kuinka moni muistaa sen ajan kun kaupoista haettiin maito ja kerma omalla hinkillä? Minä muistan sen ajan hyvinkin, vaikkakkin olin aika pieni ja maitopussien aikakausi on se, joka on piirtynyt selvemmin muistikuviin.

Sen ajan "valintamyymälä", josta sai miltei mitä tahansa.

Tuore maito ja kerma mitattiin asiakkaan hinkkiin, eikä mitään muitakaan ruokatarvikkeita pahemmin ollut valmiiksi pakattuina saatavilla. Tonnikalaa käärittiin vahapaperikääreeseen kun se oli otettu todella isosta säilykepurkista. Paketti punnittiin ja maksu suoritettiin tietty painon mukaan. Jauhelihan sai paikan päällä jauhettuna ja leikkeleet siivutettiin myös asiakkaan silmien edessä.

Maitoa, kermaa ja voita haimme meijeristä me, jotka emme asuneet maalaistalossa, jossa näitä ruoka-aineita sai omasta takaa. 

Meijerissä piti käydä etenkin sellaisina aamuina, kun eivät kaupat olleet auki. Meijeri oli muistaakseni auki sunnuntaisinkin aamulla muutaman tunnin, ja sinne piti joskus kipaista polkupyörällä hinkin kanssa hakemaan kahvikermat iltapäiväkahville ja sunnuntain päivällisen jälkiruoille. Jonoa oli yleensä jonkin verran, koska kylmäkalusteita ei 60-luvulla vielä monessakaan talossa ollut (meillä oli jääkaappi, mutta myös kaksi kylmäkellaria oli käytössä edelleen) ja koska meijeri tosiaan oli auki vain lyhyen aikaa, joten sinne piti mennä suurinpiirtein jo kukonlaulun aikaan.

Nykyään katselen kaupungeissa niitä paikkoja, jossa ennenvanhaan on sijainnut kivijalkakauppoja, joista sai päivittäin käytettyjä elintarvikkeita, kuten juuri maito ja leipä. Minun kulmillani on kaksi leipomoa pienine myymälöineen, mutta sellaista pientä kauppaa ei ole, josta saisi hinkkiin haettua käsittelemätöntä maitoa päivittäin.

Kioski josta sai limpparia ja tikkareita.

Muistan myös sen ajan kioskit. Niistä sai tikkareita ja limsaa. Limsa ei ollut niin suurissa pulloissa kuin nykyään, ja kaikki karkitkin olivat todella pienissä pusseissa verrattuna nykyisiin. Oli punaisia ja vihreitä pyöreitä ja litteitä tikkareita, vanhanajan nekkuja ja sellaisia pyöreitä karkkimassatikkareita, joita me kutsuimme moukuiksi. Irtokarkit maksoivat neljännespennin tai puoli penniä kappale. Jos oli penni rahaa niin kaverin kanssa saatiin molemmille karkit.

 Grilleistä ja hampurilaisista ei ollut silloin tietoakaan, mutta muistan kuitenkin yhden nakkikioskin, josta joskus haettiin höyrynakkeja.

Joskus ajattelen noita tyhjiä ja asunnoiksi muutettuja kivijalkakauppoja katsellessani, että olisi se mukava aamulla koiraa ulkoiluttaessa hakea hinkillä maitoa päivän tarpeisiin, ostaa kirnuvoita ja saada samasta paikasta jonkin pienleipomon uunituore leipä mukaansa. Mutta aika entinen  - se tuskin enää palaa.

Tehokkaan tehoton lauantai

Turussa oli tänään Ekodesign-markkinat, joten päätin mennä käymään siellä autolla, keli kun oli suhteellisen kolea ja taivaalta sateli välillä kaikenlaista. Seliseli, eihän sinne olisi ollut pitkä matka kävellenkään, mutta tuli taas viime yönä kuuhailtua valveilla myöhään, joten ei ihme, että laiskotti (oh näitä "hyviä" syitä...).

Oli ihan hauskat markkinat: Tapasin mm. entisen työkaverini tyttären, jolla on vaatetusateljee nykyään (ateljee on kuulunut ennen toisen entisen työkaverini vaimolle  - näin pienet ovat piirit täällä).

Samalla hoksasin, että kaupungissa on mm. lähiruoka- ja luomukauppa Finska, jonne pitää tehdä tutkaileva käynti lähitulevaisuudessa. Myyvät mm. luomulihaa. Tänään uusintana TV:stä tulleen dokkarin nimeltä Ruoka-yhtymä (The Food Inc, täällä otteita filkasta) katsottuani, tulin taas vakuuttuneeksi kasvissyönnin eettisyydestä ja että jos lihaa pitää olla, niin mielellään eettisesti hyvin hoidetusta ja teurastetuista eläimistä. Oikeasti tuo dokumentti sai kyllä suorastaan pahoinvoivaksi.

Vielä vinkkinä Turussa kävijöille: Vimmassa (Aurakatu 16) on todella edullinen kahvila; iso muki kahvia vain 1 e (en ollut uskoa korviani, koska joissain kahviloissa pieni sormustimellinenkin saattaa maksaa jopa 4 e. Pootoorasta en tosin tiedä saako sen samaan hintaan :-D

Onneksi lompakossa oli juuri sen verran euroja, että sain irti intialaiset lasihelmikorvikset (pienellä tinkimisellä) ja sen kupillisen kahvia.

Lopun päivää olenkin sitten katsellut kummitusjuttuja juutuupista (Ghost Adventures). On hiukka eri meininki kuin Riivatuissa Taloissa (brittisarja Most Haunted, löytyy myös youtubesta), jonka jaksot olen nähnyt useaan otteeseen. Näillä amerikkalaisilla on hiukan enemmän showmeininki päällä.

Olisi pitänyt puljata veroilmoituksen kuittien kanssa, eli takuulla huomenna ottaa pattiin tämä laiskottelu, mutta sitä ennen vielä muutama kummitusjuttu, kun ei vielä niin pahasti nukutakaan. Näen varmaan painajaisia niistä tuon ruokadokumentin kaltoin kohdelluista eläimistä.