Basel ja nykyajan toimistosuunnittelua

Olen Baselissa entisillä kotikonnuillani. Eilen pääsin käymään entisen työnantajani, Rochen uudessa tornissa Grenzacherstrassella. Aivan upea, uusi toimistorakennus, jonne minäkin olisin Gartenstrassen tiloista saanut muuttaa, jos sopimustani olisi jatkettu. Vaan ei jatkettu, kun 2018 firmassa oli isoja muutoksia, ja osa vakinaisistakin sai lähteä.

Kivitaideteos "vanhan tornin", eli Bau 1:n edessä. Bau 1:stä ja sen 37. kerroksen Pebbles-ravintolasta on tässä blogissa juttuja takavuosilta. Aina kun kävin kaupungin toisella puolella olevasta toimistostani kampuksella, pyrin piipahtamaan Pebblesissä, ja tottakai vein aina myös Suomesta tulleet vieraani sinne.

Vanha, ja uusi, paljon korkeampi torni. Nämä ovat Sveitsin korkeimmat rakennukset. Nyt kuulin, että suunnitteilla on vielä kolmas, näitäkin korkeampi torni. Siitä tulisi hiukan eri mallinen, katso suunnitelma ja havainnekuva täältä.

Uusi Rochen torni.

Alla kuvia hyvinvointikerroksesta, jossa on mm. joogatiloja, hierovia nojatuoleja ja petejä ja kaikkea muuta mukavaa. Tarjolla on aina teetä, yrttihaudukkeita ja sensellaista terveellistä. Siis täällä on hyvinvointikerros!

Katosta roikkuvia korituoleja oli paljon joka puolella, ja niissä istuen on mukava palaveerata työkaverin tai -kaverien kanssa.

Yksi hierovista nojatuoleista. Hierovat pedit olivat kaikki varattuja, joten en saanut niistä yhtään kuvaa. Entinen työkaverini, joka toimi oppaana, kertoi, että oli kokeillut 15 min yhtä petiä juuri viikolla, ja sanoi sen olleen todella rentouttava kokemus.

Täällä voi pitää vaikka kokouksen, kunhan ei pidä kovaa ääntä.

Miksi näitä vateja sanotaan? Niitä siis voi napauttaa tuolla palikalla, ja aikaansaatu ääni resonoi kehossa, kun kuppi koskettaa sitä (luulen). Takana karkeaa hiekkaa, jossa voi kävellä paljain jaloin. Hiekka (tai hieno sora?) hieroo jalkapohjia. EDIT: Kuten kommenteissa osuvasti huomautettiin, nuo "vadit" ovat siis äänimaljoja! Kiitos! Täällä lyhyesti lisää niiden käytöstä (Wikipedia).

Täällä asuu rauha.

Sitten piipahdimme tornin kahviloissa, ja lopulta 47. kerroksessa olevassa baarissa, joka on Pebblesin vastine. Unohdin kysyä, mikä sen nimi on. Baari oli pullollaan after work -drinksuilla olevaa porukkaa.

Yhdessä kahvilassa oli viherseinä, joka oli tehty ihan oikeista, elävistä viherkasveista. Näköjään se innoitti  muitakin valokuvaajia. Siellä näkyikin eilen illalla olevan paljon vierailijoita. Rochen työntekijät saavat tuoda erityisluvalla "perheensä" käymään, ja sellaisella luvalla minäkin siellä olin.

Lounasruokala ei ollut enää auki, mutta kävimme nappaamassa kuvan.

Toimistotilat ovat kolmen kerroksen komplekseissa, joissa voi liikkua joko kierreportaita pitkin tai hissillä. Tarjolla on erilaisia työtiloja aina hiljaisista yhden hengen "kopeista" erilaisiin työpöytiin. Käytössä on hotdesking, eli voit valita itse työpöytäsi ja työskentelytilasi. Tavaransa työntekijät säilyttävät erillisissä lokeroissa, joista tarvikkeet voi kantaa laatikossa valitsemaansa työpisteeseen. Saman osaston väki tekee yleensä töitään toimistolla ollessaan samassa kolmen kerroksen kompleksissa, joten tiedät aina, missä työkaverisi ovat.

Näkymä Reinille 47. kerroksen baarista.

Kaiken huippuna kuva yhden toimistokerroksen naistenvessan oven sisäpuolelta. Ovessa on pieni hylly, johon voit asettaa vaikka puhelimen tai tabletin ja katsella sieltä jotakin pöntölläistumisen aikana.

Mitäs tykkäsit? Kyllä minulle tällainen toimisto kelpaisi!

Onnea, Sveitsi!

Näin entisenä "sveitsiläisenä", baselilaisena, täytyy tätäkin kautta onnitella vanhaa valaliittovaltiota, konfederaatiota (lat. Confoederatio Helvetica, josta tulee lyhenne CH), joka on itse asiassa modernimmin liittovaltio, joka koostuu 26 kantonista. Basel-Stadt on niistä yksi (Baselin kaupunki, erotuksena naapurissa sijaitsevasta toisesta kantonista, Basel-Landschaftista, eli Baselin kunnasta - Die Landschaft on tosin käännettynä kirjaimellisesti "maisema"). Asuin siis Baselin kaupunkikantonissa.

Sveitsin valaliitto perustettiin vuonna 1291 ja vuodesta 1891 perustamisen vuosipäivää on juhlittu 1. elokuuta, vaikka tarkkaa perustuspäivämäärää ei olekaan tiedossa. Elokuu on kuitenkin oikea kuukausi. 

Päivä on nykyään yleinen vapaapäivä, ja sitä juhlitaan monin eri tavoin. Myös useimmat kaupat ovat kiinni ja julkiset kulkuneuvot kulkevat sunnuntaiaikataulujen mukaan. Alla kuva minun lähileipomoni Sutterin näyteikkunasta Baselissa.

Sveitsissä päivää juhlitaan perhekokoontumisilla, brunsseilla, grillijuhlilla ja illalla poltetaan kokkoja ja joka puolella paukkuvat ilotulitusraketit.

Kaupoissa ja kahviloissa sekä suklaapuodeissa myydään jo hyvissä ajoin asiaan liittyviä tuotteita, kuten tässä leivonnaisia. Kuva on otettu leipomokahvilan sulkemisen jälkeen, jolloin ikkunassa ei ollut muita leivonnaisia kuin nämä leivät - muutenhan tarjolla on jos jonkinlaista lipulla/lippukuviolla/punavalkoisin värein varustettua leivosta ja leivonnaista. Päivä on myös oikeastaan vuoden ainoa, jolloin Sveitsin lippuja näkee joka puolella.

Onnea, Sveitsi!

Sveitsiläiset, byrokratia, paperihommat ja muutto, osa II

Noniin, viurutus jatkuu. Minulla on muuten ollut naapurina latvialainen oopperatähtönen, Asmik Grigorian, jo muutaman kuukauden taaperonsa kanssa. Tämä rakennus on businessihmisten käytössä, joten tuollainen pieni lapsi on näissä pikkuasunnoissa harvinaisuus.

En pidä yhtään siitä, että taapero metelöi iltamyöhälläkin, mutta minkäs sille voi. Heillä on tosin omituinen tapa hengailla oveni takana porrastasanteella, mikä on mielestäni aika erikoista ja jopa epämiellyttävää, sillä sieltä se meteli vasta kuuluukin.

Marketin leivätkin ovat saaneet pääsiäispupun hahmon.

Niin, tästä Sveitsistä muuttamisesta. Se deregistrationpaperi sitten tuli kuitenkin postissa ja sain sairausvakuutukseni irtisanottua Swicasta. Toivottavasti eivät enää laskuta ensi kuuta, sillä silloin olen jo Suomen sosiaaliturvan parissa. Vielä pitäisi hoitaa osoitteenmuutos ja säästösuunnitelmani muutos, Suomessa ei ole ainakaan toistaiseksi varaa laittaa syrjään tonnia kuussa.

Ja sitten verot! Täällä veroilmoituksen  - tai tax returns, kuten termi vapaasti kääntäen kuuluu  - jättöaika on maaliskuun loppu, joskin lykkäystä saa pyynnöstä (ja kas kummaa, ilmaiseksi) aina syyskuuhun saakka.

Veroilmoitusta ei periaatteessa kenenkään lyhytaikaisen oleskelulupa L:n haltijan tarvitsisi täyttää, sillä meiltä (ja minulla siis on ollut L Permit koko ajan, koska työsopimusta on jatkettu pätkittäin) peritään niin kantonin kuin liittovaltion vero on the source, eli suomalaiseen tapaan suoraan palkasta.

Minä kuitenkin sain veropaperit heti eka vuonna ja mitään sen kummemmin ajattelematta palautin ne palkkatodistuksen kera. Tulos: Vuoden 2016 verotus valmistui vasta viime viikolla ja sain liki 2700 CHF:n maksulapun, jonka eräpäivä on jo huhtikuun puolessa välissä.

Hankin työnantajalta erillisen pidätystodistuksen ja laitoin sen, sekä kopion L Permitistä + saatekirjeen verotoimistoon ja katsotaan, tuleeko sieltä korjausta. Viime vuoden veropaperit vein veroneuvojalle, jollainen täällä pitää näköjään jokaisella olla. Hän tekee veroilmoitukseni ja kokeillaan nyt sitten saako Suomen asuntoni (joka siis on ollut ihan tyhjillään) maintenance feet vähennyksiin. Täällä sitten pitää vielä ilmoittaa omaisuuskin, mikä on hiukan hankalaa, sillä asuntoni olen ostanut 1990 ja markka-aikaan, sekä minulla on maata, jonka arvosta ei ole mitään käsitystä, sekä eläkesäästöjä.

Kaiken huippu oli, kun olin saanut deregisteröintini suoritettua, tuli eilen heti liki 7000 CHF:n maksulappu liittovaltion verosta vuodelle 2017! Etten nyt suinkaan livistä maasta maksamatta!

Eikä siis 2017 veroilmoituksen deadline ole vielä ainakaan viikkoon! Melkoisia ahnureita tämä porukka! Vuonna 2017 siis minulla on edelleen ollut L Permit ja verot on otettu heti palkasta!

Taisin jo aiemmin kertoa vuokranantajastani, joka yrittää veloittaa milloin mitäkin. Saapa nähdä, millainen lasku tulee, kun pois muutan. Jokainen raapaisu lattiassa varmaan maksaa vähintään 300 CHF...

Meillä oli pieni takatalvi viikko sitten, kesti onneksi vain kolmisen päivää. Nyt on noin +15 C ja aurinko paistaa. Kuvassa Spalentor tässä naapurissani.

Aeschenplatz työpaikkani kupeessa töihin mennessä viime maanantaina..

Minulta hajosi jääkaappi viime vuonna ja sitä ihmetellessäni horjahdin vahingossa jääboxin luukkuun, ja siitä meni sarana. Lasku oli liki 400 CHF (100 CHF on noin 86 EUR, onneksi oli kotivakuutus, jonka omavastuu on 200 CHF).

Sitten viime syksynä kävi niin, että alakerran pesutuvalla vaatteeni jäivät jumiin pesukoneeseen, ja onnettomuudekseni ne olivat siellä pari päivää, koska olin lähdössä reissuun pyykinpesun jälkeen. Joku oli sillä välin vääntänyt luukun kahvan rikki, ja siitä yritettiin minulta veloittaa muistaakseni liki 600 CHF!!! Sen laskun maksamisesta onneksi pääsin uhattuani lopulta antaa jutun poliisin tutkittavaksi! Vuokranantajan mielestä minä olin ilman muuta syyllinen, koska siellä eivät kaikki pesukoneet olleet käytössä sinä aamuna kun se korjattiin. Muistutin, että ne pyykit olivat lojuneet siellä kaksi vuorokautta, eli viikonlopun yli, ja että olin itse poissa, eikä vuokranantajan taholta viikonloppuna ryhdytty toimiin, vaikka ilmoitin asiasta.

Että sellaista tällä kertaa. Verojen lisäksi eniten ihmetyttää tuo sairausvakuutusmaksun irtisanominen. Ihan kuin täällä kukaan edes ajattelisi irtisanoa sen huvikseen, sillä jos jotakin sattuu, olet omillasi ja hoitoon menisi todellakin koko omaisuus.

On se vaan Suomessa niin helppoa, kuten myös monessa muussa maassa, vaan ei täällä 😏

Sveitsiläiset, byrokratia, paperihommat ja muutto

Pientä hankaluutta on ollut tänne kirjoittelemisessa, koska muuttotouhut ovat vieneet aikaa ja energiaa. Täältä ei nimittäin ilman muuttotavaraakaan muuteta vaan kahta kättä heittäen. Laitetaan nyt tähän postaukseen sitten hiukan iloisempi, pääsiäisaiheinen kuvitus, koska itse teksti on harmituksen sävyttämää.

Sveitsiläiset sitten rakastavat kaikkea vanhanaikaista paperibyrokratiaa. Hyvä tietty niille maille, jotka tuottavat paperia, kuten Suomi. Huono meille, joiden pitäisi ehtiä tehdä töitäkin, eikä vaan jonottaa jotakin perhanan paperia jossakin virastossa. Tuntuu siltä, että olen jo pari viikkoa viettänyt tällä tavalla "laatuaikaa" ympäri Baselia.

Periaatteessa joudut hakemaan deregistration-permitin, eli rekiströimään itsesi pois Sveitsistä, ja vain maksu, eli 20 CHF + 1 CHF postikuluja sujuu netin kautta (oletin saavani koko dokumentin printattua maksun suoritettuani, mutta ei  - maksu sentään sujui luottokortilla, mikä on todella edistyksellistä täällä).

Tulikin viesti, että palaamme asiaan 10 päivän sisällä. Iski paniikki ja menin eilen aamulla kukonlaulun aikaan immigration officeen, jonka arvelin avattavan  - kuten täällä aamuvirkkujen maassa yleensä  - klo 8. Vaan asia ei ollut näin ja offiisi aukesi klo 9, joten joskin olin tyytyväinen saatuani suhteellisen aikaisen jonotuslapun (siellä oli paljon ihmisiä jo ennen minua), ehtisin käydä kahvillakin ennenkuin ko. lafka aukesi.

Pääsin tiskille ja esitettyäni kuittini, kolkko miesvirkailija (sitä katsomatta) totesi, että deregistrationpaperin olisi pitänyt jo tulla. OK, jos "maastapoistumislupa" siis on annettu, voisiko hän siis printata sen minulle, että voisin mennä sen kanssa työpaikan lähellä olevaan Swican konttoriin, jossa siis minulla on sairausvakuutus (siellä olin käynyt jo aiemmin, ja vakuutusta ei voi siis katkaista ilman tätä immigrationin deregistrationpaperia).

No printtaus olisi maksanut 20 CHF. Nämä sitten osaavat nyhtää! Ilmankos pankkibusiness kukoistaa, mutta kerronpa myöhemmin lisää.

Olen todella muuten väsynyt tälle iltaa, muutama 10 tunnin työpäivä ja tämä kaikki, kuulette lisää huomenna, kun jatkan stoooria, vielä kummempia käänteitä!

Basel

Eilen oli kaupungilla vielä karnevaalin "häntiä". Karnevaalin jälkeen on parina sunnuntaina vielä karnevaalikulkueita soittelemassa piccolohuilujaan ja päristelemässä rumpujaan, mutta ei enää karnevaaliasuja eikä konfetinheittoa. Kävin tekemässä pienen lenkin iltapäivällä ja ihailemassa menoa ja kaupunkia itseään.

Viime viikolla tuprutteli lunta muutamana päivänä, mutta ttänään jo on ollut suorastaan kevättä ilmassa!

Drey Schäänste Dääg

Niin se taas loppui eilen aamulla, baselilaisten Drey Schäänste Dääg, kolme kauneinta päivää, eli karnevaali. Täällä Baselissa se alkaa tasan viikkoa myöhemmin kuin muualla, ja onhan se erikoinen sikälikin, että se on maailman ainoa protestanttinen karnevaali. Tästä hulinasta sitten alkoi paastonaika joka päättyy pääsiäiseen, ja pääsiäisenä minä muutan takaisin Suomeen ja toivon, ettei seuraavaa konsulttikeikkaa ihan heti olisi tarjolla. Tämäkin kun venähti näin pitkäksi.

Tässä vielä vähän karnevaalitunnelmia. Ensimmäisiä kuvia koskien voi mainita, että lyhdyissä on usein ajankohtaista ja poliittista satiiria (tässä Pohjois-Koreaa koskien, ja yleisölle jaettavissa pamflettien sanoissa eli "Zeedeleissä" - jotka näyttävätkin isoilta kauppakuiteilta, kuten nimikin sanoo - on samaa settiä).

Karnevaalin aikana kaupunki valvoo yötä päivää, ja se juhlahumu itse asiassa alkaa jo ennen maanantaina Baselin maakunnassa, jossa on omat karnevaalinsa joka kylässä ja esimerkiksi Liestalissa näyttävä tulikulkue (Chienbäse), joka alkaa klo 19 Baselin kaupungin karnevaalia edeltävänä sunnuntaina. Sieltä voi sitten suoraan tulla aamuneljäksi Baselin Münsterplatzille, josta Baselin kaupungn karnevaalihumut alkavat.

Tätä katsomaan mennessä kannattaa laittaa vanha takki päälle, sillä kipinät sinkoilevat! Lieskojen kantajissa on jopa pieniä lapsia, joten aika hurjaa menoa!

Karnevaalien aikana täällä aukeaa monta karnevaalikapakkaa, jotka tunnistaa oven yläpuolella olevasta naamarista tai lyhdystä. Toki tässä vanhassa kaupungissa on pieniä kuppiloita ja kahviloita siellä täällä, mutta karnevaalien aikana niiden määrä moninkertaistuu.

Karnevaalikulkueet kulkevat ympäri vanhaa kaupunkia pääsääntöisesti kahta reittiä, toinen myötä- ja toinen vastapäivään. Väistäminen sujuu tyylikäästi, ja taukoja pidetään, jolloin karnevaalirummut ja suuremmat naamiot jätetään ovien ulkopuolelle. Kirjoittamaton sääntö on myös se, että kun karnevaalikulkue saapuu ravintolaan, heillä on "etuajo-oikeus". Heidän tavaroihinsa ei myöskään saa koskea, kun ne ovat kuppilan ulkopuolella odottamassa.

Karnevaalien aikaan karnevaaliasuun ei voi pukeutua kuka tahansa, vaan se on varattu karnevaalikulkueiden osanottajille. Kulkueita kutsutaan nimellä "clique" ja he tekevät itse asunsa, maskinsa, lyhtynsä ja muun tilpehöörin, lukuunottamatta kaupasta ostettavia osia, kuten konfettia.  Kulkueeseen kuulu aina johtaja, joka heiluttaa "tahtipuikkoa" ja niin rummun kuin pikkolohuilunkin soittajia. Sävel on hyvin yksinkertainen. Toisaalta karnevaaleihin kuuluvat myös puhallinbändit, Guggenband, jotka soittavat  - niin, guggenmusikia!

Tiistaisin on lasten karnevaali, ja kuka tahansa lapsi voi pukeutua ja päästä heittelemään ihmisten kasvoille konfettia. Täällä muuten saa myydä vain yhden väristä konfettia kerrallaan (siis yhdessä pussissa), ei värien sekoitusta, sillä vältetään se, että joku keksisi kerätä jo kerran heitettyä konfettia maasta ja heitellä sitä ihmisten kasvoille uudestaan. Ei olisi kovin hygieenistä!

Pitkä postaus, mutta näin siis pääpiirteittäin sujuu karnevaali täällä Baselissa! Monet tässä vanhassa kaupungissa asuvista vaihtavat asuntoa niiden osallistujien kanssa, jotka saapuvat esimerkiksi Baselin maakunnasta (Basel-Landschaft), että voisivat olla kolme päivää hiljaisuudessa, eli jos suunnittelet matkaa Baseliin ja haluat nukkua rauhassa yösi, mutta silti nähdä karnevaalihunut, suosittelen hotellia esimerkiksi vanhan kaupunginmuurin ulkopuolelta tuosta Spalentorin läheltä, jolloin bussikuljetukset rautatieasemille pelaavat läpi koko kekkereiden ja silti on lyhyt matka tähän vanhaankaupunkiin jalan, vanhassakaupungissahan eivät julkiset liikennevälineet kulje karnevaalin aikana.