2. päivä: Letkuissa, ja liikuntaakin on saatu ihan tarpeeksi

Haa. En millään keksi tarpeeksi dramaattisia otsikoita postauksiini. Miltä tämä kuulosti? Se kyllä kirjaimellisesti piti paikkansakin, sillä tänään on nesteytelty suoraan suoneen ahkerasti, koska sain sen melfalaanin.

"Luksushotellin" ikkunanäkymät tänään tiistaina 1.2.2022.

Kun on inputtia, on myös outputtia, sanoi kerran joku luennoitsija yliopistolla. Tämä jäi mieleen, joskaan en kuollaksenikaan muista mihin asia liittyi. Herra kuitenkin piirsi taululle sanomansa selvennykseksi ruohoa syövän lehmän kuvan, ja lehmänläjän otuksen peräpään viereen.

Outputtia todellakin on ollut ja munuaiset on huuhdeltu nyt erittäin hyvin pitkin päivää, ja homma jatkuu vielä huomiseen. Olo olisikin ollut turhan lokoisa, ellei olisi pitänyt tuota outputtia hoidella hyppäämällä alinomaan vessassa. Tiputusten aikana torkahtelin kuitenkin aika-ajoin sängyn päällä pitkin päivää, ja mikäs tässä on ollessa. Tosin tietty mieluummin olisin kotona.

Ns. "akkainlehdissä" on aina silloin tällöin juttua siitä, miten tärkeää on juoda paljon, sillä silloin iho voi hyvin jne., mutta kuka ajattelisi munuaisparkoja, joiden huollon pitäisi myös olla tärkeää? Niitä pitäisi puhdistaa huuhtelemalla myös! Tein joskus suoraan lääketutkimushommia tutkimuslääkäreiden kanssa, ja muistan aina, kun joku kerran huomautti, että vessassa käynnin tulisi olla iloinen asia, kun kerran munuaiset toimivat! Aika ikäväähän se olisi jos joutuisi dialyysihoitoihin, jos munuaiset sanoisivat yhteistyösopimuksensa irti. Niitäkin ihmisiä on, joille tämä on valitettavasti on arkipäivää (yksi munuaissiirtopotilas löytyy lähipiiristäkin). Niin että mennään aina "iloiselle asialle", jos pissattaa.

Kaipa minä sen melfalaanin nyt sitten sain? Ei tunnu missään... Siinä mielessä harmillista tämä syto taas, että eilen hemoglobiini oli ekaa kertaa viitervoissaan puoleen vuoteen. Nyt se, ja monet muut veriarvot tulevat sitten rytinällä alas, ja todennäköisesti ensi viikolla tiputellaan punasoluja, verihiutaleita ja jos vaikka mitä. Täytyy vaan toivoa, että kantasoluni älyäisivät ryhtyä hommiin korjaamaan tilannetta heti kun ne saan torstaina ja perjantaina. Kuulemma kuusi pussillista tavaraa on tarjolla (siis omia solujani, jotka ovat olleet täällä TYKSissä nestemäisessä typessä säilössä).

Kreatiniini (ns. "munuaisarvo") oli hiukan koholla, mutta eipä se sitten viime kevään ole normaalilukemissa ollutkaan, joten ei mikään ihme. Virtsanäytteestä löytyi kolibakteeri, ylläripylläri, oireeton kuitenkin olen ja on estolääkityskin. Herkkyysmääritykset ovat menossa, joten huomenna tiedetään, miten se voidaan hoitaa pois. Ylenmääräisen hygienian ja pesemisen seurauksena lienee bakteeri tullut, niin että ylenpalttisella itsensä puunaamisellakin voi olla haittapuolensa. Hyvä kun löytyi kuitenkin niin saadaan hoidettua se pois ennen matalasoluvaihetta, jolloin se voisi räjähtää käsiin.

*****

Toivottavasti täällä ei ole lukijoina ketään (sairaalan) laitoskeittiössä töissä olevaa... Sanon silti, että jos/kun laitosruoka on pahaa, niin se todella on sitä. Minusta vaatii melkoista lahjakkuutta saada lindströminpihveistä ja mannapuurosta miltei syömäkelvotonta. Molempia siis oli ruoaksi tänään. Pihvit lounaaksi, ja lumppuinen mannapuuro illalliseksi. 

Mannapuuroa nyt vielä jotenkin söi (sekoittelin suolan kanssa ja laitoin voisilmän, mehukeiton söin erikseen), mutta noita pihvejä en olisi ruoaksi edes tunnistanut sokkona. Täällä on sitten vielä kummallinen villitys laittaa kasviksiksi keltaista maissia, joka on ilmeisimmin säilöttyä. Joskus sitä on vielä kulhollinen ruoan ohella. Se menee täysin yli ymmärrykseni. 

Paperisavottaa

Tunnen tänään olleeni suhteellisen tehokas, koska sain jotakin papereitani järjestykseen, maksoin laskuja ja laitoin joitakin käyttämättömiä vaatteitani myyntiin. Olihan siinä yhdelle päivälle!

Se on ihan käsittämätön määrä mitä tuota paperia tunkee postiluukusta, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että minulle ei tule mitään mainoksia eikä ilmaisjakelulehtiä. Laskuja piisaa ja kaikenlaista muuta "kirjeenvaihtoa", kuten TYKS muistaa lähettää joka toimenpiteestä ja kontrollikäynnistä kirjeenä vahvistuksen, vaikka joku käynti olisikin sovittu puhelimitse ja olisin saanut vahvistuksen sovitulle tekstiviestinä.

Ihan samanlainen on Kela. Keräsin kerran jotakin hammashoito- ym. maksuja kuoreen Kelan korvausosuuden hakemista varten, ja mukana sattui olemaan lasku, josta Kelan osuus olisi ollut 2,60 euroa. Siis olisi ollut, jos olisin juuri sen paperin toimittanut paria päivää aikaisemmin. En itse huomannut asiaa, eikä tuo rahasumma saa talouttani kumoon, mutta Kela huolehti siitäkin muistuttelemalla kirjallisesti kolmeen otteeseen että minun on tuotava jokin selvitys siitä, miksi anon korvausta myöhässä. Tämä siis jos todellakin haluan sen korvauksen.

Mahtoi noihin kirjeisiin palaa enemmän rahaa kuin minulla olisi ollut saatavana.

Paperiton elämä taitaa olla vain haave, vaikka vaikuttaakin siltä, että jossain määrästä turhasta paperihässäkästä yritetään päästäkin eroon. Kuten nyt tämä uusi apteekkien e-reseptisysteemi. Ihan hyvä keksintö sinänsä; voin mennä mihin tahansa apteekkiin ja reseptini löytyy sieltä ja saan lääkkeeni mukaani.

Ihan hyvä juttu muuten, mutta en ole vielä keksinyt millä muistaisin paljonko reseptissä on lääkettä jäljellä. Yliopiston apteekki tosin uusii reseptit kanta-asiakkailleen, mutta silti... Jospa minun reseptini on juuri uusintakierroksella kun lääkettäni tarvitsen?

Täytyypä tämäkin selvittää seuraavan kerran kun menen hakemaan kilpirauhaslääkettäni.

Hyvistä yrityksistä huolimatta en kuitenkaan oikein usko, että ihan lähivuosina tämä paperipinojen pöyhiminen kovinkaan suuresti helpottaa.

Toivossa on hyvä elää.

Tänään oli kaunis ja aurinkoinen syyspäivä ja paperisavotan ohessa tuli tosin ulkoiltuakin.

TYKS-viikko ja syovan update

Tama viikko onkin ollut taas TYKS-viikko, ja olen ollut tanaan kylla niin vasynyt, etten juuri suutani jaksa avata. Nukuimme koiran kanssa noin viiden tunnin paikkarit, ja silti olen ihan fyysisestikin poikki, edelleen.

Liikuntaa on aika hankala harrastaa taman/naitten kasien kanssa, mutta olen tietty kavellyt ja tehnyt lahinna koipia rasittavia joogaharjoituksia.

Edes jotain.

Saan tuloksia kokeista vasta ensi kuun puolella. Tanaan kylla on sellainen olo, etta ei voisi vahempaa kiinnostaa. Taman vasymyksen syyta kai.

Ehka huomenna parempi tuuri.