Liikunnallisesti viikko sijui kohtalaisesti. Kolme kertaa salilla ei nyt ihan ole niin paljon kuin haluaisin, ja aerobinen liikunta maistuu edelleen puulle. Tänä aamuna piti mennä jo seitsemäksi aamulla pilatekseen, mutta nukuin autuaasti sen yli valvoskeltuani koko yön. Eilen vaan sattui eräs järisyttävän epämiellyttävä juttu Rotaryjen kokouksen jälkeen, ja sen jälkeen vielä toinen järkytys, kun olin tullut kotiin. Ihmisiä, joihin en välttämättä halua törmätä, mutta jotka joskus putkahtavat jostakin ja tarrautuvat hihaan kuin iilimadot. En jaksa siitä sen enempää, mutta joka kerta kuulen jotakin ikävää.
Söin sitten aamulla aamupalaa kaikessa rauhassa ja katselin videoita kunnes aamiainen tuntui sulaneen tarpeeksi, ja lähdin sitten salille. Buukasin ensi viikoksi personal trainerin tapaamisen että oppisin hiukan jotakin uutta. Nyt on jauhettu samaa ohjelmaa pääsääntöisesti vain painoja lisäten, mutta tarvitsisi kaiketi tehdä jotakin hiukan toisin. Elimistölle tulee antaa aika-ajoin shokki noinniinkuin liikunnallisesti, muuten lihakset tottuvat tekemään samaa liikettä.
Kuntosali, jossa käyn on vain naisille. Naisia siellä käykin laidasta laitaan. Eräs Lähi-Idästä tullut nuori tyttö, kolmen lapsen äiti, treenaa joka päivä kakti tuntia + kävelee salille tunnin ja taas takaisin toisen tunnin. Joskus ihmettelen, että koska hän ehtii lapsiaan nähdä, koska hän on kuitenkin täysaikaisesti myös töissä. Mikä hassuinta, nuori nainen käy joka päivä solariumissa, ja mitä ruskeammaksi iho muuttuu, sen vaaleammiksi muuttuvat hiukset. Siis oikeastaan kellanvaaleiksi.
Tänään taas salilla oli aikamoisen isokokoisia naisia nostelemassa parin kilon painoja. No, jostakin se on aloitettava. Tuintui kuitenkin, että minä olin siellä ainoa, jolla suorastaan hiki roiskui ja vaatteet olivat ihan hiestä märkiä.
Huomasin, että aluksi niin suuria vaikeuksia tuottanut rintaprässikin alkaa sujua ja vetelin kahvoja apinan raivolla - kunnes: yhtäkkiä tuli aivan hirvittävän huono olo. Roskis ei ollut kovinkaan kaukana, ja sinne päätyivät aamiaisen rippeet. Päätin myös lopettaa siltä päivältä, istua hetken paikoillani hierontatuolissa ja mennä sitten infrapunasaunaan, jossa olo sitten kohentuikin.
Huhhuh! Tuollaista huonovointisuutta en ole kokenut todellakaan pitkään aikaan, jos milloinkaan.
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!