Koipipuolen kuulumisia, osa II

Täytyy tunnustaa, ettei minulle ole koskaan putkahtanut mieleen sellainen ajatus, että katkaisisin koipeni. Oli kuin sattuman kauppaa, että ennen Lontooseen lähtöäni tein pikaisen päätöksen siirtää vakuutukseni toiseen firmaan, jossa samalla rahalla sai paremmat edut. Kuten liki kolme kertaa suuremman päiväkorvauksen tapaturman johdosta aiheutuneesta työkyvyttömyydestä. Silloin kyllä hiukan ihmettelin, että miksi siitä maksan, mutta annoin asian olla. Nyt on hyvä mieli, kun sen ratkaisun tein.

Kumma kyllä kipeä ei tämä nilkka ole ollut ollenkaan, paitsi jos sitä kovin rasittaa jumppaamalla. Eikä se katkeaminen ja jänteen repeäminenkään tuntunut mitenkään ja siksi olikin vaikea ymmärtää, että mitä ne ambulanssimiehet oikein hössöttivät sen kanssa. Asiasta kuitenkin näemmä hössöttivät.

Tämä koipi punaisessa paketissaan on kyllä tuonut hupiakin. Joudun pistelemään itseeni kuukauden verran hepariinia (verenohennuslääke, jota laitetaan defaulttina esx-syöpäpotilaille ja tietty niille, jotka joutuvat rajoittamaan liikkumistaan esim. juuri jalka kipsissä  - siis veritulppariskin takia), ja hepariinipiikki tekee joka kerta pyöreän mustelman, joten varmaan kuukauden kuurin kuluttua olen pilkullinen kuin gepardi. Erotuksena gepardista vaan liikkuminen ei ole yhtä sulavaa ja nopeaa :)

Ekana päivänä, kun sairaalasta pääsin, liikuin "neliveto päällä", joka tuntuikin kätevältä sauvoihin verrattuna, mutta tuloksena oli kipeät ja isot mustelmat polviin, joten luovuin siitä hommasta ja olen nyt kehittymässä erityisen taitavaksi noitten tikkujen kanssa!

Viime viikolla piti hoitaa yksi kauan roikkunut pankkiasia ja koska pääasiallisesti käytän mekkoja ja hameita, eivätkä omistamani farkut mene kipsin takia ylle, lähetin erään miespuolisen henkilön ostamaan minulle mustia leggareita. Pyysin ostamaan niin suuret kuin mahdollista. Tuli soitto kaupasta; siellä olisi kokoa XXXL, mutta ostajaa alkoi epäilyttää, että onko koko sittenkin liian suuri. No on, mutta kipsi on valtava!

XXXL-koko sieltä sitten tuli, ja kikattelin itsekseni vetäessäni niitä ylleni, ne ulottuivat yli kainaloitten, mutta kun kuminauhaa hiukan kiristi, ne pysyivät hyvin yllä ja peittivät kipsin. Tuumin, että kesällähän nämä menisivät jopa haalareista! Ilman olkaimia, tai sitten voisi laittaa olkaimet...vaikka hiukan väljäthän ne ovat, ehkä ainakin vyö pitäisi olla.... Joka tapauksessa pankissa käytiin ja toivoin vaan, ettei kukaan tuttu osu samaan paikkaan samaan aikaan. Ei onneksi osunut.

Kyynärsauvat eivät valitettavasti ole ihan sävy sävyyn kirkkaanpunaisen kipsin kanssa, mutta ehkä tuo sininen menee. Niissä on piikitkin, jos nyt tulisi hinku lähteä johonkin maastoon tarpomaan. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tämä tylsistyminen teettää...

Summa summarum: kaikenlaista voi tapahtua, joten katsokaa ihmeessä, että tapaturmavakuutus on kunnossa! Alla lisää hyviä neuvoja :D