Työpaikalla virtuaalisesti juteltiin eri maitten pääsiäisen vietosta. Ruotsalainen kollegani Prahassa kertoi heidän lapsena pukeutuneen kiirastorstaisin trulliasuihin (pääsiäisnoidat) ja että he kulkivat ovelta ovelle pyytäen karkkeja.
Samaa meillä tehtiin Etelä-Pohjanmaalla, mutta tämä tapahtui vasta lankalauantaina. Hommaan liittyi myös kokko illemmalla, samoin Albinin muisteloissa Ruotsista.
Pikkulapsena trullittelu oli hyvinkin odotettu juttu. Palmusunnuntain virpomista meilläpäin ei tunnettu laisinkaan - ainakaan silloin. Toisin voi tosiaan olla nykyään, en tiedä, miten asiat ovat muuttuneet niillä seuduin.
Myös illan kokko oli todella iso juttu! Se oli aina isä, joka vei meidät sinne. Hiljattain kuolleen pikkusiskoni ja minut.
Kotipaikkakunnallani kilpailtiin siitä, millä kylällä paikkakunnalla oli se suurin kokko. Tämä paikkakunta oli (ja tiettävästi on edelleen) vähintään yksi Suomen suurimpia pinta-alaltaan, joten niitä kyliä kyllä riitti. Asuimme isossa talossa keskustassa ja se kokko alueella yleensä olikin se suurin. Kukaan ei silloin ollut huolestunut siitä, että kun kokkoa koottiin liki vuosi, sinne laitettiin sellaistakin jätettä (mm. vanhoja autonrenkaita), joita nykyisin ei ilmeisimmin saa edes polttaa.
Kokkoon liittyi olennaisesti makkaran paisto. Jostakin hankittiin pitkä karahka, jonka nokassa pala makkaraa paistui. Olihan se muksuna jännää, vaikka tulos oli yleisimmin enemmänkin hiileksi ja karrelle kärähtänyt pötkylä. Yhtäkaikki se hiilen sisus syötiin halulla, sillä oltiinhan me pääsiäiskokolla!!!!
Niin, tämä trullittelu: Muistan kerran kun naapurin Helenan kanssa piti lähteä "kierrokselle", emme keksineet mitään muuta keinoa saada asianmukainen meikki naamallemme (siis nokea ja ehkä poskipunaa, mitä nyt sitten "noita-akoilla" normaalisti voisi ollakaan), käytimme Helenan ideoimia, Sakura-väreillä rikastettuja paperilappuja, joilla pyyhimme kasvomme. niin ja kaikkihan tuntevat Sakurat, erittäin pigmenttipitoisia ja vahapohjaisia, joten niitähän sitten hierottiin kasvoihin, MUTTA, ne kun eivät sitten lähteneet millään naamasta. Ja siis silloin ei ollut misellivesiä sun muita. Vaikka tuskin sekään olisi auttanut :) Tähän vielä lisättäköön, että vanhemmillani oli vielä vieraita silloin, joten olisi pitänyt olla päivällisellä edustavimmillaan.
No kakarana ei aina mitenkään valitettavasti oltu edustavia!
Helena-parka kuoli keuhkoveritulppaan mennessään töihin ja hän oli vasta 28-vuotias.
Piristykseksi: Kerropa alla omat muistosi pääsiäisperinteistä!
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Meillä lapsuudenkodissa pääsiäisperinteenä oli melkein vain mämmi, joka oli itse tehtyä. Sitä syötiin kerman kanssa. Ja muuten tietysti tavallista arkiruokaa parempaa ruokaa. Joulukirkoss käytiin aina, mutta jostain syystä ei minkäänlaisessa pääsiäiskirkossa. Myöhemmin etelä-pohjalaisen mieheni kanssa olen päässyt tutustumaan sikäläisiin perinteisiin, kuten tuohon kokon polttoon. Minulle oli myös uutta virpominen nimenomaan lankalauantaina.
VastaaPoista