Sitten saavuin Pastorplatzille, joka oli kävelyreissun varsinainen kohde. Anne Frank, joka on päiväkirjastaan tuttu varmaan kaikille, asui täällä jossain vaiheessa ennen muuttamistaan Amsterdamiin.
Annelies "Anne" Marie Frank syntyi Frankfurt am Mainissa 12.6.1929 ja kuoli Bergen-Belsenin keskitysleirillä vuonna 1945.
Kun kansallissosialismi alkoi nostaa päätään, Annen vanhemmat olivat jo vuodesta 1932 suunnitelleet muuttavansa Saksasta muualle. Aachen tuli olemaan välietappi tässä muutossa.
Annen isä, Otto lähti edeltä Amsterdamiin valmistelemaan siellä liiketoimintaansa. Perhe erosi joksikin aikaa, kun Oton vaimo, Edith jäi tyttärien kanssa asumaan Oton äidin luo Frankfurtiin.
Vuonna 1933 he asuivat Edithin äidin, Rosan luona Aachenissa muutaman kuukauden osoitteessa Pastorplatz 1. Edith ja isosisko Margot muuttivat aiemmin Oton luo Amsterdamiin, mutta Anne viipyi pisimpään isoäitinsä luona tässä osoitteessa, muuttaen Amsterdamiin vasta vuonna 1934.
 |
| Pastorplatz 1 tänään. Hassun, koveran julkisivun omaava kulmatalo. |
 |
| Edithin, Annen ja Margotin muistolaatat eli "kompastuskivet" (Stolperstein) ovat katukiveyksellä rakennuksen edessä. Tällaisia kompastuskiviä on muuallakin, myös Suomessa. |
 |
| Muistolaattojen sijainti kartalla. |
Näitä kompastuskiviä on täällä paljon. Eikä näitä ole vain Saksassa, vaan myös Suomessa. Lue täältä lisää niistä.
Ja niin matka jatkui takaisin kotiin. Meillä on varsin kaunis ulko-ovi.
Tänään on tärkeä Reichskristallnachtin (Kristalliyön ) 1938 muistopäivä. Katsoin eilen ZDF:stä dokudraaman Berliinin juutalaisen Margot Friedländerin elämästä. Hän on 102-vuotiaana viimeisiä elossa olevia silminnäkiöitä ja Theresianstadtin keskitysleiristä pelastuneita.
VastaaPoistaOlen käynyt Cellen lähellä Bergen-Belsenin ja Weimarin lähellä Buchenwaldin keskitysleireillä.
Margot Friedländer kuulostaa nimenä kyllä tutulta. Varmaan häntä on haastateltu vuosien varrella useastikin aiheesta.
PoistaMinä olen vain käynyt Dachaun keskitysleirillä, ja siitä on jo aikaa. Sekin puistatti.
Siellä oli laiha mies, joka keräsi kolehdin parkkipaikalla (saavuimme autolla matkalla Stubaihin). Mun avikseni ajoi ja kommentoi jälkeenpäin, että mies näytti ihan "keskitysleiriltä karanneelta". Keskitysleirivangiksi hän sitten paljastuikin.
Joskus aikoinaan kävin paljon Berliinissä työkuvioissa, ja usein viihdyin Hackesche Höfessä, jonka lähellä oli kiva ravintola, jossa tykkäsin käydä. Siinä on vieressä iso synagoga, jossa jo silloin oli aina tiukka poliisivartio edessä. Varmaan näin on tänä päivänäkin. Kurjaa, että pitää pelätä ihmisten tihutöitä uskonnon takia.