keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Shoppailuvinkkejä

Viisas ostaa joululahjat ajoissa ja säästyy jouluruuhkilta ja tungoksilta. Suvussa ja ystäväpiirissä ei paljoa lahjoja vaihdella, mutta jotakin sentään pitää ostaa. Tässä randomisti muutama vinkki  - siis noin yleensäkin shoppaamiseen.


Tämä kombinaatio löytyy jonkun pukinkontista paketoituna. Boucheronin voidemaisia pikkuparfyymeja myy Directcosmetics hintaan £4.95. Tällä putiikilla on todella edulliset posti- ja pakkauskulut ja sieltä tekee usein todella hyviä löytöjä. HUOM: Royal Mail ei toimita mitään palavaa ulkomaille, eli käytännössä et voi tilata täältä kynsilakkoja eikä hajuvesiä, ellet tilaa niitä Britteihin vaikka hotelliisi.

Muotivaatteita ja hyviä merkkejä kohtuuhinnoin (yleensä koot aika pieniä, mutta todellisia löytöjä sieltä kyllä joskus tekee) löytyy täältä. Saitti vaatii jäsenyyden, jonka myöntäminen kestää ehkä päivän. Uudet tarjoukset putkahtavat sähköpostiisi päivittäin noin puolenpäivän hollilla. Tavaraa laidasta laitaan, merkkivaatteita myös miehille. Myös sisustustarvikkeita, urheiluvaatteita, kelloja, koruja ja matkoja.

Tässä toinen shoppailukerho, johon liittymällä saat päivän tarjoukset. Naisten, miesten ja lasten vaatteita, sisustustavaraa ja elektroniikkaa. Tänään näemmä mm. Guessin laukkuja alkaen 59 euroa.

Tehtaanmyymälöitä, outleteja, varastomyymälöitä ja suoramyymälöitä pitkin Suomea, myös nettikaupat, löytyvät täältä. Kosmetiikan outlet-myymälä täällä.

Näillä ehkä pääsee alkuun :D

tiistai 17. syyskuuta 2013

Tiistaita ja hiukan juttua kosmetiikkapakkauksista


Eilen oli tunnelma katossaan IESAF:n FB-sivuilla. Joku oli löytänyt pk-seudulta (ilmeisimmin eteläafrikkalaisen) kaverin, joka tekee itse kunnon makkaroita. Siis sellaisia, joita saa briteissä esimerkiksi aamiakseksi. Vielä mahtui minun tilaukseni mukaan ja nyt on siis viikonlopun ruokalistalla "bangers & mash" kunnon makkaroista! Pitää ostaa runsaasti sipulia ja muusiaineet! Tämä tietää taas ensi viikolla kuntopyörää "katumusharjoituksena" :D Toimitus on lauantaina ja en ole todellakaan ainoa joka on todella tohkeissaan asiasta! Lisäaineetonta, kotitekoista makkaraa!

Namnam!!!
*******

Olen aiemmin maininnut täällä, etten ala arvioida kosmetiikkatuotteiden pakkauksia elleivät ne ole joko erittäin hyviä tai erittäin epäkäytännöllisiä. Olen jo pidempään miettinyt miksi kosmetiikka pitää pakata muovisiin säiliöihin. No  - nestemäiset aineet ymmärrän, mutta esimerkiksi puuterimaiset ovat eri juttu. 

Joistain The Face Shopin tuotteista olen kirjoittanut aiemmin, ja sitten huomasin söpöihin ja käytännöllisen pienikokoisiin ja kevyisiin pahvipurkkeihin pakatut poskipunat. Täältä voi tsekata värisävyt. 

Ei sen tuotteen tarvitse olla niin isossa pakkauksessa, eikä sitä tarvita niin paljoa. Ainakin minulla tuppaa jäämään osa käyttämättä jos ainetta on liikaa. Se menee jo vanhaksi ennenkuin loppuu.

Pahvipurkki on kevyt ja kestävä, sillä tämä on ollut käytössä jo puolisen vuotta ja ollut muun tavaran seassa käsilaukussani.
Lovely me:ex, Plum Cushion. Pakkaukselle plussaa siitä, että se on biohajoava.
Mielellään siis lisää tällaisia pakkauksia ennemmin kuin muovisia, pls!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Ah, aurinkoinen maanantai


Taidokkaan vetelehtimisen huippupäivä, ja myöhästyin tietysti giryatunnilta. Rangaistus: 45 minuuttia sitä suuresti vihaamaani kuntopyörää ja kovalla vastuksella. Siinä ajassa ehdin lukea uusimman Fit-lehden ja molemmat iltapäiväaviisit liitteineen. Mutta kyllä oli olo kuin maantiejyrän alle jääneellä.

Kävin sen jälkeen noin suurpiirteisesti kaikki salin laitteet läpi ja istuin 40 minuuttia infrapunasaunassa tuumien, että jos kaksi kertaa viikossa sitä aerobista kestävyysharjoittelua on oltava, niin olkoon se sitten ohjattua tai muuten ei tule mistään mitään. Huomenna salille normaalisti, ja keskiviikkoaamuna Bokwatunti. Ellen sinne selviydy niin se on sitten lenkkarit jalkaan ja vähintään tunnin juoksulenkki (yäääääk). Ehkä tuosta Bokwasta selviää sellainenkin, jolla on "kaksi vasenta jalkaa".



Viime viikko ja viikonloppu olivat aika omituisia. Ihmisen elämä on merkillistä. Joskus parikymppisestä alkaen tuli usein kutsuja vuoronperään hähin ja ristiäisiin  - tai tupareihin. Siinä välissä oli muutamat ylioppilasjuhlat ja valmistujaiset ja nykyään liki ainoat ilmoitukset koskevat henkilöitä, jotka ovat kuolla kupsahtaneet. Näitä tällaisia sattui oikein suma viimeisen viikon varrelle. Yksi näistä kuolleista on kummisetäni.

"Ihminen kuolee ajallaan,
ja maailma jatkaa kulkuaan."

Kummisetäni oli tosin jo vanha ja dementian vaivaama, mutta kaksi muuta suru-uutista koskivat kahta ystävääni, jotka molemmat menettivät veljensä. Nuorehkon ihmisen kuolema on aina tietynlainen shokki.

Tänään ei oikeastaan ole tapahtunut mitään sen kummempia, ja hyvä niin. No news is good news. Kaupoissa alkaa olla ihania mandariineja, joita juuri pistelin kilon menemään. Ei ehkä niinkään terveellistä tuossa määrässä, mutta kun ne ovat niin hyviä!

Salilla aina tietty oppii jotakin uutta. Tänään se oli vastaus kysymykseen miksi lehmälauma tuijottaa yleensä laitumella samaan suuntaan. Ne jopa nukkuvatkin päät samaan suuntaan. Tiede-lehdessä oli selitetty asia sillä, että eläimet pystyvät aistimaan maapallon magneettisen navan, ja lehmät siis kääntyvät siihen suuntaan. Monet eläimet myös suunnistavat ja saalistavat hyödyntäen magneettisen navan suuntaa. Väitetään, että ihmisetkin jotenkin aistisivat oikean suunnan, ja että ihminen nukkuu parhaiten juuri pohjois-eteläsuuntaisesti sijoitetussa vuoteessa. Minun petini taitaa olla enemmänkin itä-länsi -suunnassa. Hmmm.

Aurinkokin meni pilveen. Toivottavasti sataisi nyt oikein kunnolla, sillä autoni parkkipaikka on lehmuksen alla, ja sieltä valuu kesäisin jotakin sokeripitoista mähmää kuorruttaen auton niin, ettei ikkunoista näe ulos.

Yhtenä päivänä pesetin autoni kunnolla ja aioin vahata sen, mutta jätin homman aamuun. Ei olisi kannattanut, sillä aamulla se oli taas inhottavan tahmea ja sain käydä huoltsikalla pesemässä ikkunat, koska niistä ei näkynyt enää läpi. Liekö syynä itse lehmus vai siinä asustavat kirvat, se on jäänyt minulle hiukan epäselväksi. Jokatapauksessa se sokeriliemi tarttuu sormiin ovenrivoista ja on inhottavan tahmeaa.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Miten tehdä taikinanjuuri itse + amerikkalaiset pannukakut hapantaikinasta

Joskus aikoinaan minulla oli pakkasessa aina hapanleipätaikinan juurta, sellaista, jota käyttäessä taikinaan ei tarvinnut laittaa hiivaa ollenkaan. Siitä tulikin aina todella hyvää ruisleipää, mutta harva kai Suomessa leipoo juureen vehnäleipää, vaikka sellainen "sourdough"-leipä onkin tunnettua muualla maailmassa, etenkin USAssa. Hiiva-allergikot voivat myös monasti syödä tällaista "luontaisesti nostatettua" leipää, vaikka saisivatkin oireita leivonnaisista, joihin on lisätty hiivaa. Syytä tähän en tiedä, mutta mielenkiintoinen ilmiö.

Taikinanjuuren voi siis tehdä itsekin allaolevan ohjeen mukaan. On sitten oma valinta, mitä jauhoja siihen käyttää, tai käyttääkö vaikkapa sekoitusta. Kun olet saanut juuren hyvin onnistumaan, niin ota joka leivontakerralla noin puolen limpun kokoinen juurenpala ja laita se pakastimeen tiiviiseen astiaan odottamaan seuraavaa leivontakertaa. Maku vaan paranee, kunhan juuri "jalostuu".


Hapanleivän taikinajuuri (sourdough bread vehnästä, mutta käytä toki mitä viljaa haluat)

(mitat ovat vanhanaikaisesti kahvikupillisia, käytä mitä tahansa kuppia, kunhan käytät samaa mittaa koko ajan)

I päivä:

3/4 kupillista jauhoja
1/2 kupillista lämmintä vettä (jos vesi on kloorattua, anna sen seistä avoimessa astiassa 24 h)

Vispaa seosta kulhossa niin, että se saa reilusti ilmaa. Peitä kulho leivinliinalla ja jätä kulho huoneenlämpöön.

II päivä:

Lisää toinen samanlainen annos vettä ja jauhoja, ja vatkaa seos kunnolla. Jätä peitettynä huoneenlämpöön.

III päivä:

Tässä vaiheessa seoksessa tulisi olla jo hiukan kuplia. Lisää taas sama määrä vettä ja jauhoja ja vatkaa seosta. Vatkaaminen on tärkeää, sillä ilmasta taikinanjuuri saa tarvitsemansa hiivat ja bakteerit, jotka aloittavat käymisen. Jätä kulho jälleen peitettynä huoneenlämpöön.

IV päivä:

Jaa seos kahtia, ja lisää toiseen osaan aiemmalla tavalla vettä ja jauhoja ja vatkaa sitä. Jäljelle jääneen puolikkaan voit käyttää leivontaan, tehdä siitä amerikkalaisia pannukakkuja (ohje alempana) tai rikastuttaa sillä biokompostiasi.

Toista päivän IV ohjetta kunnes taikinanjuuresi alkaa olla sienimäistä (reikäistä), kuplivaa massaa, joka tuplaantuu tilavuudeltaan joka "syöttökerralla". Kokonaisaika taikinanjuuren valmistumiseen on noin 5-7 päivää. Taikinanjuuren pitäisi tuoksua miellyttävän hiivaiselta ja maistua hiukan happamalle.

Muutama lisäneuvo:

Jos taikina ei ala kuplia viikkoon, kokeile kaataa se leveäsuisempaan kulhoon. Vatkaa sitä ja jätä se päiväksi peittämättä jotta ilman vapaat hiivat pääsisivät siihen paremmin.

Jos pinnalle kohoaa ruskeaa nestettä, ei mitään hätää, kaada se vain pois.

Jos taikinanjuuri haisee pahalle, kokeile vielä "syöttää" sitä muutama päivä. Ellei paha haju lievene, heitä taikina pois ja aloita alusta. Näin saattaa käydä joskus, mutta erittäin harvoin.

Jos leivot parikin kertaa viikossa, juuren voi pitää huoneenlämmössä ja "ruokkia" sitä aivan kuin alussa tehtiin. Jätä aina vähintään puoli kupillista vanhaa juurta uuden aloittamiseen.





Amerikkalaiset pannukakut hapantaikinaan (6 paksua tai 8 ohuempaa lettua)

vajaa 5 dl löysää taikinanjuurta
1 iso kananmuna vatkattuna
1 tl soodaa
(tarvittaessa maitoa, jos taikina on liian paksua)
ripaus suolaa
voita tai muuta rasvaa paistamiseen

Yhdistä aineet ja tarvittaessa lisää maitoa ruokalusikallinen kerrallaan, että saavutetaan oikea koostumus. Ohuemmasta taikinasta saa paremmin crepe-tyyppisiä ohukaisia, ja paksummasta taas tulee muhkeita ja kuohkeita paksuja pannukakkuja. Taikinaa voi toki paksuntaakin lisäämällä siihen jauhoja ruokalusikallinen kerrallaan.

Paista pannukakut molemmin puolin pannulla rasvassa kullanruskeiksi ja tarjoa heti.

Ohjeet: Rodale News.