Hienoa designiä ja eiliset coctailkutsut

Eilen illalla olin eräissä coctail-kutsuissa, jossa oli erinomainen tarjoilu ja vielä erinomaisempi ohjelma. Kaiken kukkuraksi vielä mukavia ihmisiä, joten ilta oli kaikin puolin onnistunut.

Illan loppupuolella meitä viihdytti mentalisti Pete Poskiparta, ja täytyy sanoa, että show oli ihan loistava. En ole aikaisemmin koko tyypistä kuullutkaan, ja vielä ihmeellisempi tieto oli se, että hän tekee radiossakin taikatemppujaan. Pitääpä virittäytyä tämän radion taajuuksille ja katsoa  - tai siis kuunnella, miten homma sujuu. Eka kertaa kuulen, että joku tekee taikatemppuja radiossa. Mielenkiintoista.

Korttitemppuja laastarit ja teräsmaski silmillä.

Illatsujen aikana oli Guerlainin huulipuna tehnyt kepposiaan laukussani. Hieno keksintö tämän punan hylsy, mutta voi kun se pysyisi joskus kunnolla kiinni! Runsaspigmenttistä huulipunaa ei tarvitse paljoa joutua laukussa olevien muiden esineiden pintaan, kun se jo sotkee aikalailla ärsyttävästi.

Hieno ja raskas on hylsy….

Hienosti ajateltu peiliviritys….

Vaan kun se onneton pysyisi kiinni!

Onko punani maanantaikappale, vai onko kaikissa muissakin näissä punissa sama ongelma? Designer on jättänyt jotakin huomioimatta, vai onko tässä joku jippo, mitä minä en ole huomannut?

"Seiska"

Jostakin olen ymmärtänyt, ettei Bootsin No7 - värikosmetiikkaa saisi Suomesta. Jossain kuitenkin (ilmeisestikin) myydään merkin muita tuotteita, sillä hämärän mielikuvan mukaan olen Suomesta joskus ostanut jotakin seerumintapaista, joka oli saanut jossain kv. lehdessä hyvät arviot.

"Seiska", siis No7 on itse asiassa Bootsin vanha merkki, joka lanseerattiin jo vuonna 1935 (tämä oli minullekin ylläri), jolloin sen 11 ensimmäistä ihonhoitotuotetta tuli markkinoille. Brändi laajeni vuonna 1937 pienellä valikoimalla värikosmetiikkaa.

Miksi nimi on No7? Tätä minäkin olen ihmetellyt, mutta sillekin löytyy selitys. Monimutkainen sellainen. Seitsemän on nimittäin onnenluku. Lisää aiheesta täällä ja täällä. Bootsilla siitä tahdottiin myös tehdä muista heidän tuotteistaan selkeästi erottuva brändi.

Mutta asiaan. Olen jo jokin aika sitten ostanut No7 Stay Perfect - meikkivoiteen, ja jopas täytyy sanoa, että WAU! Olen kyllä kuullut sitä kehuttavan, mutta että… Se liukuu hyvin iholle, ei keräänny juonteisiin tai huokosiin, ja pysyykin naamassa aika hyvin. Niin hyvin kuin minulla vaan voi pysyä kiiltelemättä. Näyttääkin hyvältä.

Väriskaalakin on aika laaja. Minulla on sävy Wheat, joka vetää jo aika tummaan suomalaiseen ihoon. 

Bootsilla on muuten aika hyvät nettisivut, ja täällä voit katsella sävyjä ja arvioita tuotteesta. Jos käytte Briteissä, heillä on myös suurimmissa liikkeissä vehkeet, joilla saadan ihosi oma väri mitattua ja siten valittua tarkasti sitä vastaava sävy. Lisää tästä palvelusta täällä. Samaisen linkin kautta voit löytää sinua lähimmän liikkeen, jossa palvelu on käytössä. Kätevää, eikö totta? Ei pitäisi tulla hutiostoksia!

INCI-lista löytyy täältä.

Livbox helmikuu 2014

Heti ensimmäisenä pisti silmään, että siellä oli taas Carmexin huulirasva  - hyvää kamaahan se on, mutta taidan jo hukkua huulirasvoihin, eikä edellinenkään ole vielä loppu. Vaaleanpunaisen silkkipaperin alta löytyi kyllä sitten muuta mieluisampaa, kuten esimerkiksi John Friedan Full Repair -shampoo ja hoitoaine.

Neutrogenan käsivoide on tuttu ennestään, tuossa vieressä sitä on toinen tuubi, ja Garnierin BB-voidekaan ei ollut mikään uutuus. Nämä olivat täysikokoisia.

Eucerinin Aquaphorista, kuivan ihon hoitovoiteesta oli mukana pieni näytetuubi ja olipa mukaan sujautettu jotakin ystävänpäivääkin varten, eli kaksi miestentuotetta.

"Davidin luontainen tyylitaju" taitaa olla ulkoistettu vaimo Victorialle.

Tuoksuja ja hajuja

En yleensä ole kamala nipottaja kaikista ärsyttävistä asioista, mitä salilla päivittäin tapahtuu. Kuten muun muassa nuoret naiset, jotka kailottavat puhelimessa kun muut yrittävät tehdä sitä, mitä varten salille on tultu. Tai kun tämä suurinpiirtein sama sakki valtaa peilin edustan puntteineen. Ei muuta, mutta peilin molemmin puolin sijoitettuja taljoja on aika hankala käyttää jos paikan tukkii kaksi-kolmekin nuorta naista, joiden pitää koko ajan tuijottaa itseään peilistä  - kuinka puntti nousee.

Se asia, joka oikeasti on suoraansanoen näännyttävää on se, kun pukuhuoneessa joku suihkuttelee itseensä puoli pulloa erittäinkin tuoksahtavaa deodoranttia. Varsin usein tämä vielä tapahtuu silloin, kun ko. henkilö on vasta menossa salin puolelle.

Jossain iltapäivälehdessä oli lueteltu kuntosalien kauhistuksia ja yksi niistä oli hienhaju. Minä vaan väitän, että hienhaju yhdistyneenä johonkin (halpaan) dödöön, on vielä kamalampi nenään. Jos haluaa kanssakuntoilijoitaan säästää, voisiko ihan vain käyttää hajutonta tuotetta, tai sitten haisutella sen puoli pulloa  - tai vaikka ihan koko pullon vasta kun pääsee kotiin?

Nyt on pari kertaa sattunut sillä tvalla, että kun olen mennyt infrapunasaunaan, niin siellä on ollut ennen minua juuri tällainen hajupommi. Jotenkin se äklö tuoksu vielä voimistuu  - tai tietty voimistuu, kosteat pyyhkeet yllä ja hiki vaan virtaa.

Mutta puhutaanpa vielä hiukan miellyttävämmistä tuoksuista. Viime vuonna eräs amerikkalainen ystävättäreni suitsutti saaneensa miesystävältään lahjaksi (tai tuliaisina Japanista työmatkalta) pullon Shiseidon White Rose -parfyymiä. Edt:n saattaa saada alta kolmensadan euron, mutta parfyymi taitaa nykypäivänä olla 5-6. Tuossa linkissä ei taida olla ihan oikeaa hintaa, mutta se tietty riippuu ihan jenin kurssistakin.

Shiseido White Rose.

Jotenkin minä myönnän tuntevani kaikenmaailman ruusuntuoksut hiukan vanhempien leidien tuoksuina, mutta se on kyllä totta, että valkoisten ruusujen tuoksu on hiukan erilainen. Hienostuneempi, vai miten sitä sanoisi?

Minun näppeihini on jostakin (Romaniasta?) tarttunut hiukan edullisempi versio + muutama ihan pieni pullo kallisarvoista ruusuöljyä. Tämän allaolevankin pitäisi olla luonnollista tuotosta, tosin blandattuna johonkin lantrinkiin, ei toisiin kukkaisöljyihin.

Päätän sitten tämän postauksen erääseen miellyttävään hajupommiin. Taannoin kerroin Kiehl'sin hiusnaamiosta, johon olen aikalailla tykästynyt. Tämä tuote työnsi niinkin vähäisestä jutusta kuin yhdestä mielestäni ala-arvoisesta Kiehl'sin silmänympärysvoiteesta alkaneen Kiehl's -kielteisyyteni hiukan syrjemmälle ja kun kerran tätä on niin paljon kehuttu, piti minunkin kokeilla.

Tuote on siis Kiehl'sin Midnight Recovery Concentrate. Tästä pullosta pullahti aika voimakas eteeristen öljyjen kimara, kun sen avasi. Jotkut väittävät laventelin olevan dominoiva tuoksu, mutta minulle se oli geraniol (pelargonia). Olin ensin hiukan tyrmistynyt, mutta sitten levitin sitä (hiukan liian reippaalla kädellä) kasvoilleni. Ohutta öljyä olisi tietty vähempikin piisannut…

Kas kummaa, kaikkia odotuksia vastaan iho olikin aamulla tasaisen värinen ja ihan terveen näköinen, se kun aina aamuisin tapaa punoitella sieltä täältä.

Siinä on helokkiöljyn ja eteeristen öljyjen (pelargoni) lisäksi rauhoittavaa laventelia, omega-3:a ja skvalaania. Laventelin lisäksi ihoa ilmeisimmin rauhoittavat myös rosmariiniöljy, kurkumaöljy ja kurkku-uute.

No, näkyipä toimivan hyvin, enkä enää ihmettele niitä kehuja, joista netissä luin ennen ostopäätöksen tekoa. Varmaan on myös riittoisaa, sillä ei sitä tarvita kasvoille kuin pari tippaa.