Onpas omituinen viikko takana. Suhasin alkuviikon töihin noin viiden kilometrin päähän keskustasta taksilla ennenkuin sain ostettua bussilipun, jolla pääsee näköjään myös sekä Belgiaan että Hollantiin 😛. Jos täällä on sunnuntaina ihan kuollutta (ja jos jaksan/viitsin), voisi vaikka lähteä rajan taa seikkailemaan.
Onpa muuten ihmeellistä, että kuukausilippu on tällainen paperinen "lipare" ja pieni kuin mikä. Vertaapa taustalla näkyvään kulkukorttini kulmaan. Yleensähän nämä kausiliput ovat sellaisia luottokortin kokoisia muoviläpysköjä!
Saas nähdä kuinka pian kadotan tämän tai sitten se kastuu ja printti tuhriintuu lukukelvottomaksi.
*****
Aloitin uudet työt tosiaan maanantaina, ja ennen sitä olin laittanut Facebookiin joitain kuvia mm. ikkunasta näkyvästä katedraalista ja sen äänekkäistä kelloista. Pomoni oli postauksen bongannut, ja uuden työhuoneeni pöydällä oli odottamassa pieni lahjapaketti. "Signing bonus", kuten hän sanoi (joskushan työsopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä tulee joku bonus, mutta sitä ei nyt "virallisesti" ollut, joten olin ihmeissäni). Paketissa oli neljä paria korvatulppia! Ilmeeni oli varmaan kyllä näkemisen arvoinen ja olinkin hölmistynyt!
Hänellä on näköjään kyllä huumorintajua!
Onhan se katedraali kyllä kiva näky ikkunoista ja ehkä noihin kelloihinkin tottuu. Toivottavasti.
Täällä ollaan vielä joulutunnelmissa. Loppiainen ei ole täällä Nordrhein-Westphalenissa vapaapäivä, vaikka se ilmeisestikin monissa muissa Saksan osavaltioissa on, kuten Baijerissa (juttelin aamulla sieltä käsin töitä tekevän kollegan kanssa ja hän mainitsi, että on vapaapäivä - vaikka hän tekikin töitä).




























