Ilmeisestikin leikkauspoydalla oli vaannetty oikea kateni johonkin omituiseen asentoon, vaikka kerroin, etta siina olkanivelessa on liikerajoitus viime kevaisen liukastumistapaturman seurauksena (nousin autosta pois ja liukastuin sitten siihen paikkaan ja loin kyynarvarteni auton oven kynnykseen -> kyynarhermo vaurioitui ja siina samalla olkapaa). Kasi ei kaiketi enaa tasta kivuliaammaksi voi tulla. Unohdin sitten kayda apteekissakin, ja niin Lyricat kuin Gabrionitkin ovat loppu. Olen noita kayttanyt sarkylaakkeiden lisaksi, ja kaiketi ne jotain auttavat, mutta tekevat kylla myos kummallisen "tokkuraisen" olon. Lyricaa kayttaessa tuntuu, etta muisti jotenkin huononee. Tai kognitiiviset prosessit kaikki jossain maarassa, siksi tuo gabapentiini on hiukan parempi, luulisin. Tietty voi olla, etta aivotkin ovat nyt todella ylikuormittuneet, kun tassa on useampi kuin yksi huolenaihe putkahtanut samoihin aikoihin.
Toivottavasti reseptissa on viela jotain saatavia.
 |
| Jahka tasta selvian, niin en enaa ikina halua syoda laakkeita! |
Taitaa olla tietty toiveajattelua. Jos suoraan sanon, niin tama laakerumba alkoi beetasalpaajasta, jonka sain kohonneeseen verenpaineeseen. Tama taas johti siihen, etten jaksanut samalla tavalla juosta koiran kanssa kuin ennen. Laake vaihdettiin, moneen otteeseen ja yhdesta tuli paasta kantapaihin rakkulainen ihottuma. Toisesta taas nilkat turposivat suurinpiirtein kenganreunojen yli, ihan nauratti lahtea toihin ja kavinkin koipiani esittelemassa heti ensitoiksi tyyoterveysasemalla. Troppi vaihdettiin ja uudesta laakkeesta tuli kuivaa yskaa. Noniin, sekin meni vaihtoon ja nykyisella laakkeella verenpaine kun ei pysynyt kurissa, niin tarvittiin lisaksi diureetti ja toinen laake.
Sitten tuli tama sorminivelten artroosi, ja kipulaakkeet, jotka sitten puolestaan pistivat mahalaukun todella kipeaksi. Parasetamolia en edes harkinnut, silla Briteissa oli taannoin Calpol-skandaali, jonka jalkimainingeissa en kyseiseen tavaraan suostu edes koskemaan. No, sitten sain nama epilepsialaakkeet ja mahansuojalaaketta. Pillerimaara vaan kasvaa ja kasvaa.
Kilpirauhasen vajaatoimintaan aloitettiin laakitys vuosi sitten kesalla. Sekin alkoi olla kondiksessa vasta viime kesana, eli ei tyroksiini ihan hetkessa paranna, vaan vaatii aikamoista saatamista. Eika kilpirauhasen vajaatoiminta tietty yhdessa yossa kehity sekaan. Nyt vasta tajuan, etta olen ilmeisestikin jo kauan ollut aika heikossa kunnossa ennenkuin asiaa ruvettiin tutkimaan.
Ihan realistisesti sanoen, kipulaakkeiden kanssa joudun elamaan lopun elamaani taman kroonisen selkavian takia. Niin, muisto entisesta Suomenmestaruustason pesapalloporukasta. Tyroksiini on toinen laake, joka tulee jaamaan.
Niin ja nyt sitten nuo sytostaatit ja antiestrogeenit (jos olisin postmenopausaalinen, niin ne vaihdettaisiin aromataasinestajiin). Jospa piristaisin itseani ostamalla jonkin ravakan peruukin?
 |
| Lady Gagan tyylia. Sopisikohan minullekin? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!