lauantai 24. joulukuuta 2022

Kuolema

Ei tällaisesta saisi kirjoittaa, ainakaan ennen joulua. meillä vaan nyt sattui lähipiirissä tällainen äkkikuolema. Todella nuori ihminen, tyttöystävänsä on lähipiiristämme.

Elämän polku. Sillä on alkunsa, ja sillä ihan varmasti on myös loppunsa.Anteeksi negatiivisensävyinen postaus.

Mutta: Vainajien muistelu ei varmaankaan ole negatiivista? Vai onko?

En oikein itsekään tiedä, mitä olen sanomassa. Kaksi rakasta ystävääni kuoli aivohalvaukseen vuonna 2019, ja pikkusisko syvään laskimotrombiin keväällä 2020. Olin ostamassa hänelle tuliaisia Dublinista ennen sieltä lähtöäni tietämättä, että hän oli jo silloin kuolleena istumassa oman keitttiönpöytänsä ääressä.

Olihan se järkytys.

Maanantaiaamuna tuli tieto. Voi pikkusisko. Hän oli aina kuitenkin pikkusisko.

Isä taas oli aikoinaan sairas. Parkinsonin tauti vei äärimmäisyyksiinsä ja nuorin sisar kiukkusi kun häntä ei pidetty väkisin letkuissa hengissä. Isä oli siinä vaiheessa jo niin huonossa kunnossa, liikuntakyvytön ja sokea. Ihminen, joka on matkustellut, nähnyt maailmaa ja utelias kaikesta. Isä oli sotasankari Aunukselta

En minä nähnyt siinä mitään mahdollisuuksia muuta kuin päästää pois.

Äiti on onneksi 86 ja ilmeisen hyvässä kunnossa.

Eniten ehkä suren - voiko edes näin sanoa...edesmennyttä henkilöä joka saattoi minut yhteen nykyisen mieheni kanssa.

5 kommenttia:

  1. Itse olen pohtinut kuolemaa tosi paljon parina viime vuotena. Loppuaikoina toivoin että isä saisi jo mennä koska sivusta seuraaminen oli sydäntäsärkevää. Ehkä näin jouluna voikin puhua kuolemasta koska moni muistaa edesmenneitä, itsekin käyn tänään haudoilla ja ajattelen paljon liian aikaisin lähteneitä. Rauhallista joulua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa sitä tajuaa elämän rajallisuuden.

      Minäkin näin (ja näen) isän kuoleman helpotuksena. Hän kuoli tapaninpäivän aamuna ja siitä on jo aikaa.

      Kiitos ja rauhallista joulua sinullekin!

      Poista
  2. Kuolema ei katso aikaa eikä paikkaa.

    Meillä suvussa ja tuttavapiirissä monia syöpään menehtyneitä. Silloin kun mummo menehtyi marraskuussa 2003, se söi kyllä jouluiloa mutta hänkin oli kärsinyt jo pitkään ja oli helpotus jokaiselle, että oli hänen aikansa mennä.

    Miun piti jouluna mennä käymään vanhempien luona, mutta äidille tuli eilen kvirus, joten enpäs mennytkään. Perinteisesti on aina haudalle viety kynttilät, mutta nyt jää välistä. Meillä kun niitä kynttilöitä viedään joka vuosi se 15 kpl (helpotuksena se, että kaikki on samalla hautausmaalla), niin siinä aina pieni hetki menee.


    Rauhallista joulua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja samaa sinulle!

      Toivottavasti äitisi korona menee ohi ongelmitta! Harmillinen virus :(

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!