Lahjojen paketoimista inhoan, niinpä tuolla pöydällä onkin ollut "pukin paja" levällään jo jonkin viikon. Noita crackereitä löytyi vaikka kuinka paljon viime vuodelta. Siis Christmas crackereitä, tarkalleen ottaen, ettei kukaan luule täällä olevan voileipäkeksejä levitettyinä kaikkialle.
Kerran muuten olin tulossa Lontoosta Suomeen ja istuin London Cityn lentokentällä käsimatkapakaasi täynnä noita crackereitä ollen hieman epätietoinen siitä, miten ne kulkisivat mukana Suomeen (ruuma vai kabiini). Ajauduin siinä sitten keskusteluun lähtöselvitystiskin avautumista myös odottelevan kanssamatkustajan kanssa avautuen huolestani ja epätietoisuudestani.
Puhuin tietystikin vain "crackereistä", enkä huomannut täsmentää niiden olevan juuri Christmas crackereitä, ja keskustelukumppani oli aika hämmentyneen näköinen kunnes tajusi mistä oli kyse. No en kai nyt tietenkään ihmetellyt sitä, pitäisikö voileipäkeksini laittaa turvallisuussyistä ruumaan 😂😂😂!
No ne crackerit tulivat kyllä ihan hyvin käsimatkatavaroissa Suomeen, vaikka kentällä passissa ollut poliisimies asiasta häneltä kysyttäessä kehoittikin ottamaan niistä "nallit" pois ennen lentoa. Mutta mitä crackereitä ne enää sitten olisivat olleet?
Vaikka lahjojen paketoiminen tylsää onkin, niin ajattelen kuitenkin sitä, miten paljon nämä omani tuottavat sitten jouluaattona iloa saajilleen (toivottavasti ainakin).
*****
Muuttoasiakin edistyy. Tosin enhän minä ikinä mitään suuempaa muuttoa tee ensialkuun, kunhan vielä välttämättömimmän, eli pari matkalaukullista vaatteita ja kenkiä (siitäkin kuormasta lienee puolet kosmetiikkaa 😁).
 |
| Kuva polusta tänne talon sisäänkäynnille. Rinne on todella jyrkkä, eli kun allaoleva asvaltti jäätyy, polku on todella liukas. Parkkipaikat ovat kadun varrella alhaalla, autotallit oikealle jäävän puutarhan alla, tänne ylös ei autolla pääse. |
Vaikka täällä Turussa ei lunta paljoa olekaan, en pidä tästäkään vähästä. Tosin Aachenissakin saattaa olla lumivaara, sillä lämpötilat liikkuvat samoissa lukemissa kuin täällä tällä hetkellä.
Ainakin pääsen hetkeksi eroon tuosta vaarallisesta rinteestä.
Lisa, joka on tulevan työnantajani puolesta toimiva agentti, joka hoitelee tällä hetkellä muuttoon ja muuhun liittyviä asioitani Saksassa, on ollut todella tehokas - saksalaiseen tapaan. Ensimmäistä kertaa saan apuja käytännön asioiden hoitelemisessa muuton suhteen. Aina ennen on saanut kaivella itse asioita netistä, mutta nyt saan olla aika huoletta.
Vuokrasopimus on allekirjoitettu, maksoin takuuvuokran + 2 kk:n vuokran etten suinkaan unohtaisi maksaa sitä tammikuuta. Vuokrasopimus siis alkoi jo joulukuun alusta (kummallinen tapa, mutta ilmeisesti se on siksi, koska kuukausi ja vuosi vaihtuvat viikonloppuna - en tiedä, mutta näin nyt vaan on).
Vuokran siis pitää olla vuokranantajan tilillä 1. päivä, ei riitä, että se on maksettu sillä päivämäärällä. Hiukan riskaabelia, koska joskus harvoin kun liikuttelen täällä Suomessa rahaa kahden omat tilini välillä esimerkiksi OP:sta Nordeaan tai päinvastoin, voi kulua viikkokin ennen kuin raha on perillä.
Lisa soitteli eilen ja varmisteli, että kaipa hoksaan ottaa vakuutuksen, joka kattaa matkan ja aina 2.1. saakka, koska vasta sitten uuden työnantajan vakuutus on voimassa. Matkavakuutus minulla on yleensä esimerkiksi luottokortin kautta, kun ko. kortilla on matka maksettu. Onhan olemassa myös Eurooppalainen sairausvakuutuskortti, kaipa sellainen on jokaiselle saksalaisellekin tuttu?
Ehkä kuitenkin otan jokin erillisen vakuutuksenkin, eihän se paljoa maksa.
Lisa oli sopinyt immigrationin kanssa rekisteröitymisajan 16.1. aamuksi, ja tulee hakemaan minut työpaikalta ja palauttaa sitten sinne takaisin. Näköjään ihan yhtä hankalaa on saada appointmenteja immigrationista siellä kuten Irlannissakin, sielläkin muistaakseni sain odotella viikkoja. Rekisteröitymisen jälkeen vasta saa paikallisen PPS-numeron. Tai mikä se nyt siellä onkaan...tax number?
Hänellä oli kyllä aikamoinen lista asioita eilen, ajokorttini muuttaminen saksalaiseksi muun muassa. Olenkin ajellut hiukan asiattomasti täällä tuolla sveitsiläisellä kortillani aina Sveitsistä paluun jälkeen. Hoksasin onneksi passikuvassa käydessäni pyytää kuvafirmalta myös saksalaista ajokorttia varten kuvat, ne kuvat kun ovat eri kokoisia kuin tavalliset passi- tai ajokorttikuvat täällä Suomessa.
Pankkitilin avaaminen on sitten Lisan mukaan helppo nakki Saksassa (Irkuissa EI OLLUT, olen varmaan joskus postaillutkin siitä rumbasta), kuten se oli myös Sveitsissä, mistä siitäkin on aika tuore kokemus. Sveitsissä pitää vaan olla paaaaljon rahaa tai hyvä työpaikka, että tilin saa auki.
Viimeiseksi Lisa eilen kysyi, että "et kai nyt vielä ensimmäisen parin viikon aikana sentään sitä autoa osta?". Kuten jossain aiemmassa postauksessa kerroin, minulle ei todellakaan tullut mieleenkään auton osto, enkä myöskään vie omaa autoani sinne, mutta nyt alan miettiä sitä ostoakin, kun hän on niin siitä puhunut. Ilmeisestikin siellä kaikilla pitää olla auto? Mutta eihän minulla tuossa asunnossa ole edes autopaikkaa? Ainakaan tietääkseni.
Niin että asiat menevät eteenpäin. Vielä neljä työpäivää vanhassa paikassa. Viime viikko oli jo täynnä jäähyväiskokouksia Teamsin kautta, ja minäkin jo valuttelin kyyneliä. Miltei neljä vuotta tuossa jättifirmassa kuulostaa vähältä, mutta kyllähän se toisaalta on pitkäkin aika ollut. Ainakin olen oppinut paljon. Tiimi on myös ollut aivan ihana.
Oikein rentouttavaa viikonvaihdetta kaikille, jouluhössötyksistä huolimatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!