Boucheron

Boucheron on ranskalainen luksuskoru- ja luksuskellobrändi. Boucheron aloitti perheyrityksenä, mutta nykyään sen omistaa Kering S.A.

Kering S.A. on ranskalainen monikansallinen holdingyhtiö, joka on erikoistunut ylellisyystuotteisiin ja jonka pääkonttori sijaitsee Pariisissa. Se omistaa muun muassa Gucci-, Yves Saint Laurent-, Balenciaga-, Bottega Veneta-, Creed-, Maui Jim- ja Alexander McQueen -brändit.

Minulla on tämän Boucheron-parfyymin pieni, voidemainen versio. Se on pakattu hämmästyttävän painavaan, pyöreään rasiaan. 

Boucheron klassinen kukkais-hedelmäinen itämainen naisten tuoksu, joka lanseerattiin vuonna 1988. Pullo on saanut inspiraationsa Place Vendomen pariisilaisten kultaseppien luomuksista ja se on muotoiltu muistuttamaan sormusta.

Tuoksussa on mausteista basilikaa ja pelargoniumin kitkeryyttä, joka saa hitaasti voimakkuutta ylang-ylangista, tuberosasta, narsissista, marokkolaisesta appelsiinikukasta ja jasmiinista. Tuoksussa tuntuu ensimmäisenä kehäkukka, appelsiini, mandariini, hieman kitkerä pomeranssi, aprikoosi, basilika, asafoetida (eli hajupihka), kassiakanelia, sitruunaa ja bergamottia.

Keskivaiheilla näihin sekoittuu tuberosaa, Madagaskarin ylang-ylangia, marokkolaista appelsiininkukkaa, jasmiinia, narsissia, pelargoniaa, orrisjuurta, seetriä, lyydianvärihernettä ja kieloa.

Pohjalla on ambraa, sivettiä, santelipuuta, bentsoiinia intialaista vaniljaa, tammisammalta ja myskiä seköä tonkapapua. Bentsoiinin tuoksu on lämmin, puinen ja siinä on vivahteita vaniljasta. Tammisammaleen tuoksu on syvästi maanläheinen, kuin kostea metsänpohja, ja siinä on voimakkaita puumaisia ja vihreitä vivahteita, jotka muistuttavat märkää sammalta ja puunkuorta. Siinä on myös monimutkaisia pohjavivahteita, jotka ovat kitkeriä, nahkaisia, savuisia ja jopa merellisiä (merilevää muistuttavia). 

Kuvakaappaus: frangrantica.com. Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.

Tämä on aika monitahoinen tuoksu. Todella itämainen ja voimakas. Ei varmaankaan ihan joka naisen tuoksu, eikä kaikkien mieleen juuri raskaan tuoksuprofiilinsa takia.

Minä pidän tästä kuitenkin tästä, vaikka se ei ihan mikään arkituoksu olekaan.

*****

Olen noitten hautajaisten jälkeen ollut kuin halvaantunut. En saa mitään aikaiseksi, enkä edes muista syödä. Enkä saa nukuttua.

Tänään sain kuitenkin hiukan muuta ajateltavaa: minua pyydettiin paikallisen hyvinvointialueen (VARHA) toiminnan kehittämistyöryhmään. Ensimmäinen kokous on jo ensi lauantaina, joten pitää yrittää valmistautua siihen jotenkin.

Nyt vasta muistin, että tänään on kiinalainen Keskisyksyn Juhla. Baselissa sitä vietettiin, ja olenpa joskus leiponut siihen kuukakkujakin. Mietin, että saisikohan noita jostain paikallisesta Kiinamarketista. Sellainen lootuksensiemenillä täytetty voisi maistua iltateen kanssa.

Kuukakku.

EDIT: Tuo Moon Festival onkin tänä vuonna 6.10., joten vielä ehtii noita kuukakkujakin leipaista. Vaikka tosin helpommalla pääsee, kun piipahtaa paikaliseen Kiinamarkettiin ostoksille. 

Kuvat ovat Baselista Keskisyksyn Juhlasta (Moon Festival)

Täytyisi muutenkin edes käydä ulkona. Tajusin eilen, että haudalle jäivät kaikkien kukkalaitteiden kortit. Soitin jo hädissäni hautausmaan vastaavalle työnjohtajalle, joka rauhoitteli, että kyllä ne kukat siellä ovat "ainakin viikon". Nyt ei edes sada, ja ainakin oman ruusuni varteen sidottu kortti oli muovitettu, ettei se helposti kastu.

Olipas taas sekavaa tekstiä, mutta tällainen hajanainen ajattelu leimaa kyllä tämän hetkistä olotilaani.

Selasin puhelimestani kuvia tänään, kun lupasin miehen vanhemmalle adoptiotyttärelle lähettää isästään kuvia. Kylläpä niitä sitten olikin paljon, eri puolilta Eurooppaa, ja Suomesta, tietty. Me reissasimme paljon ja varsinkin Sveitsin-aikoinani meillä oli usein viikonlopputreffit missä milloinkin. Pariisissa, Berliinissä, Milanossa jne. Paikoissa, jossa hän hoiteli oman firmansa asiakkaat joko torstaina tai perjantaina ja saavuimme paikan päälle yleensä vähintään keskiviikkona, joten oli pitkä viikonloppu yhdessä edessä.

Meillä oli hyvä elämä yhdessä, vaikka se nyt sitten näin äkkiä katkesikin.

Voi tätä surua!

Hautajaiset

Hautajaiset olivat eilen. Edellisenä yönä en juurikaan nukkunut, koska tiesin, että tuleva päivä olisi todella musertava.

Kuten se olikin. En tosin pyörtynyt arkun ääreen, mutta sen tulipunaisen ruusun korttia en pystynyt lukemaan. Olin kirjoittanut siihen enemmänkin kuin sen, että "kiitos yhteisistä vuosistamme", mikä oli sitten ainoa, jonka sain vaivoin kyynelten lomassa puristettua itsestäni ulos.

Rakkaani kutsui aina minua sydänkävykseen, ja sitä hän oli aina myös minulle.

Minun pitkävartinen, tulipunainen ruusuni pilkottaa tuolla pääpuolessa muiden kukkien takana.

Hautajaiset olivat pienet - kuten vainaja olisi varmastikin itse toivonutkin. Hän oli mies, joka ei ikinä tehnyt itsestään suurta numeroa. Kiltti ja hiljainen tyyppi, joka aina sanoi, että hän "vaikenee kaikilla kielillä". Tästä nyt tietty voi saada hiukan väärän käsityksen... 

Hän oli hyvin koulutettu insinöörismies, joka oli nähnyt paljon maailmaa, tehnyt kv. töitä, pääosin omassa firmassaan, ja hän puhui useaa kieltä sujuvasti. Seurassa hän oli aina herrasmies ja vaikka hän olikin hiljainen, hän kyllä seurusteli ihmisten, vieraittenkin kanssa kohteliaasti - ei siis ollut seurassakaan mikään jöröttäjä, vaan kiinnostunut kaikenlaisista asioista. Se, ja hyvä huumorintaju hitsasi meitä yhteen. Sekä kiinnostus nähdä maailmaa.

Muistotilaisuus oli eräässä ravintolassa. Siellä tarjoiltiin kahta lajia salaattia (caesar- ja jonkinlainen kreikkalainen salaatti), pääruokana oli uunilohta, höyrytettyjä porkkanatikkuja ja kermaperunoita. Tätä ruokaa mies aina laittoi suuremmalle porukalle, mm. lastensa perheille, kun he tulivat käymään. Leipää, kotikaljaa ja vettä. Minä olin kustantanut (vanhemman tyttären pyynnöstä) cokikset, joista mies myös elinaikanaan kovin piti (hän ei käyttänyt koskaan alkoholia, mutta saattoi joskus maistaa shampanjaa tai viiniä ihan ruokalusikallisen verran esimerkiksi ruoan kanssa). Jälkiruokana oli kinuskitäytekakkua, shortbread-tyyppisiä keksejä ja Jim- ja Pätkissuklaanpaloja kahvin ja teen kanssa. Mies oli suuri suklaan ystävä, eikä koskaan kumma kyllä sillä suklaansyönnillä kerryttänyt kiloja vyötärölleen. Hän oli aina pitkä, hoikka ja urheilullinen.

Lastensa mielestä ilmeisesti tämä oli vainajan herkkuruokaa. Me emme kyllä miesystävän kanssa kahdestaan tällaista syöneet varmaan koskaan, se oli vaan jotakin, jota laitettiin (tai hän laittoi) helposti isommalle joukolle ja jos/kun porukassa oli joku, joka ei syönyt lihaa. Eikä se ruoka tietenkään huonoa ollut, en minä sitä sano. Sanon vaan, ettei sitä laitettu kuin silloin, kun sukua/perhettä oli kylässä.

Hän oli hyvä kokki, ja hänen bravuurinsa olivat paistettu kuha itse tehdyllä remouladekastikkeella ja pippuripihvi. Varsinkin viimeksimainitun hän osasi laittaa erinomaisesti ja parempaa pippuripihviä sai kyllä hakea löytämättä sellaista parhaimmistakaan ravintoloista.

Jos minulta olisi kysytty hänen suosikkiruokaansa, olisin sanonut heti, että kaalikääryleet puolukkahillon kanssa. Kaalikääryleitä taas minä väsäsin silloin tällöin suuremman määrän pakkaseenkin. Kun kaalinpään ostaa, niin niitä sitten on pakko valmistaa pellillinen.

Minäkään en varsinaisesti ole mikään pienikätinen, mutta tällä herralla ne varsinaiset "lapiot" oli!

Pati päivää sitten sattui hassu juttu. Istuin ruokailuhuoneessani läppärin ääressä, ja selkäni takana oli parvekkeen ovi noin 10 cm raollaan. Yhtäkkiä siitä sisään pyrähti talitiainen, joka lennähti keittiöön ja istui lieden päällä olevan paistinpannun kahvalle. Näin sen juuri ja juuri istuinpaikaltani. 

Lintu kallisteli päätään ja kurkki minua sieltä oviaukon kulmasta. Minä tuijotin takaisin hämmästyneenä ja mietin, että millä saan sen ulos.

Asunnossani pääsee molempien makkareiden, olkkarin, eteisen ja vessan (+keittiön) kautta kahdeksikkoa ympäri, joten kiersin olohuoneen, eteisen ja vessan kautta keittiöön toisesta suunnasta. Lintu istui yhä paistinpannun kahvalla, kääntyi, ja visersi minulle jonkin aikaa, ja sitten lensi ulos samasta ovenraosta kuin oli tullutkin. Aika hypnotisoiva tapaaminen, suorastaan.

Asiasta tekee omituisen se, että se tulla pöllähti sisään niin pienestä ovenraosta ja myös se, että, se toi mieleen tämän edesmenneen mieheni. Jos joku muistaa, kerroin täällä keväällä, että katselimme miehen talon olkkarin ikkunasta puissa hassusti "trapetsitaiteilevia" laihoja talitiaisia, joilla ilmiselvästi oli huvittelu mielessä roikkuessaan hennoissa puunoksissa pää alaspäin ja välillä antaen vauhtia että saisivat keinuntaa aikaiseksi. Tämä näytti todella huvittavalta ja siitä olisi saanut hyviä pikkuvideoita. Tuijotimme sitä hyvän aikaa ja kuvaus unohtui tyystin, mikä on harmi. Oli se niin hassun näköistä menoa, ja niitä lintuja oli paljon sen koivun oksissa keinumassa.

Asia poiki sittemmin hauskan "sisäpiirivitsin" minun ja miesystäväni välille. Se oli aika lapsellinen (eikä sisällä mitään seksuaalista tai rivoa), enkä halua mennä yksityiskohtiin, mutta sille naureskelimme makeasti keväällä oikeastaan joka päivä, kun päivittäisiä WhatsApp-puheluita soittelimme Saksassa ollessani.

Asia unohtui sittemmin kesän mittaan, kun minulla oli muuttoon liittyviä juttuja sun muuta. 

Kerroin tästä tinttijutusta muistotilaisuudessa samassa pöydässä istuneille miehen veljelle ja hänen vaimolleen, ja tämä veli sanoi nauraen, että "varmaan sä ajattelit heti, että T. tuli sua vielä moikkaamaan". 

Kieltämättä tämä kävi mielessä, oli se sen verran erikoinen kohtaaminen tuon linnun kanssa. Onhan tässä Aurajokirannassa puistoja juuri siinä kohdassa keskustaa, jossa asun, mutta eivät ne linnut ole sisään tupanneet aiemmin. Eivät, vaikka usein varsinkin kesäisin pidän parvekkeen ovea ihan selällään.

Ja nyt sitten tämä pikkulintu pujahti sisään pienestä ovenraosta. Ja lauleskeli minulle päätään keikuttaen ja istuen paistinpannun hantaakilla. Tuli kyllä lievästi sanottuna surrealistinen olo.

Talitintti. Kuva: Unsplash

Pari muutaman euron tärppiä Normaliin

Normal ei ole normaalisti kauppa, jossa käyn, mutta tuli mieleen vaan piipahtaa katsomassa, onko siellä Terry's  Chocolate Orangeja (näyttävät tältä, linkki vie Ruotsin Amazonin sivulle, näitä ei kuitenkaan ole siellä myynnissä). Tarkoitus oli ostaa pari jollekin, joka näistä pitää. Pidin itsekin, joskus se oli lapsuuden suurimpia herkkuja. Olin kuullut, että jossain vaiheessa noita sai Normalista, mutta eipä niitä siellä sitten ollutkaan.

Ainahan sieltä tulee kuitenkin jotakin ostettua. Kosmetiikkaa lähinnä. Nyt "tarttui hihaan" kolme kosteusvoidetta ja pieni kynsilakka.

Revuele on edullinen bulgarialainen kosmetiikkabrändi, jota tosin saa Suomesta monesta muustakin kaupasta kuin Normalista (esim. Tokmannit ja Prismat, hintoja en ole vertaillut). 

Ostin pienen tuumailun jälkeen brändin probioottisen ProBio-voiteen, koska taas tuntuu, että kasvojen iho on stressistä punoittava ja muutama näppykin on taas ärsyttävästi ilmaantunut poskiin.

Ainesosalistasta sen verran, että siinä on mm. glyseriiniä ja sheavoita. Prebioottina toimii inuliini ja probioottina fermentoitu maitohappobakteeri, joka toimii synkassa inuliinin kera. Molemmat rauhoittavat ihoa. Maltodekstriini toimii kosteuttavana ja kalvoa muodostavana ainesosana, ja bisabololi ja allantoiini rauhoittavat. Alfaglukaanioligosakkaridit hoitavat ihoa.

Niin, ja onhan siinä niasiiniamidiakin, joka jo alkaa olla tuttu ainesosa monissa ihonhoitotuotteissa.

Ajattelin käyttää tätä lähinnä yövoiteena, koska päivällä meikin alle se on ehkä hiukan liian rasvainen minun tarpeisiini. Olin yllättänyt kuitenkin siitä, että tämä voide tuntuii paljon kalliimmalta, kuin mitä se oli maksanut. Iho tuntuu aamulla hyvin pehmeältä ja kosteutetulta, kun melkein voiteen kuin voiteen kanssa kasvoja enemmän tai vähemmän kiristeli nukutun yön jälkeen. Eli oli hyvä ostos, eikä maksanut kuin muutaman euron per 50 ml.

Toinen hyvä ostos oli Vaselinen Cocoa Hydrate - käsivoide, jossa on mieto ja autenttisen tuntuinen kaakaon tuoksu - onhan siinä kaakaovoita. Näitä on varmaan suuremmissakin tuubeissa, mutta tämä 75 ml:n tuubi sujahtaa näppärästi käsilaukkuun.

Vaselinehan on brändinä "peruskauraa", mutta brändillä on ihan toimivia tuotteita.

Vaselinen tuotteissa on nimensä mukaan vaseliinia, joka on petrokemian tuote, mutta siitä ei pääse mihinkään, etteikö sillä olisi omat etunsa. Se ei kuitenkaan ole INCI:n kärkisijoilla ja muista ainesosista mainittakoon mm. glyseriini, sheavoi, kaakaovoi, hyaluronihappo ja niasiiniamdi.

Tämä voide imeytyy nopeasti ja jo yhden käyttökerran jälkeen kädet ovat pehmeät ja kosteutetun tuntuiset. Samaa ei voi sanoa viime aikoina käyttämistäni korealaisista käsivoiteista, jotka ovat olleet todella liruja, ja niitä saa lisäillä käsiin pitkin päivää, ja kädet silti tuntuvat kuivilta.

Nyt lähden ostamaan hautajaiskukkia/kukkaa. Hautajaiset ovat huomisaamuna, ja toivon totisesti etten pyörtyile tms. siellä (tai muistotilaisuudessa). Ajattelin ostaa yhden pitkävartisen, tummanpunaisen ruusun sydänkäpyni muistolle. Ellei nyt sitten kukkakaupasta löydy jotakin sopivampaa, mitä epäilen. Tuollainen ruusu puolisolle viimeisenä tervehdyksenä tuntui pitkään mietittyäni sopivimmalle.

Dubai-style eri muodoissaan

Tämä suklaavillitys on nyt sitten levinnyt muuhunkin kuin suklaaseen. Saksan Dm:ssä oli jopa kasvonaamioita samalla teemalla.

Suklaalevitekään ei ole enää mikään erikoisuus. Tämä löytyi Fiksuruoka-sivustolta. Voisi ehkä käyttää vaikka korvapuustien tai kierrepullien täytteenä.

Kuvakaappaus: fiksuruoka.fi

Tässä sitten se kangasnaamio, jonka löysin Dm:stä. Kylläpä on harmillista, kun ei enää pääse sinne Baleaa ostelemaan! Balea ei ole mikään kallis brändi, mutta sen nimen alta löytyy niin paljon hyviä tuotteita. Kävin lähtöäni edeltävänä päivänä lähi-Dm:ssäni ja ostin voiteita mukaan, mutta hajamielisyyksissäni unohdin ne maksettuani kassalle, enkä asian havaittuani enää ehtinyt mennä noutamaan niitä, kun oli niin paljon muutakin hommaa ennen muuttoa.

No tässä ei kyllä lue kuin "pistaasi-suklaa kangasnaamio", mutta yhteys on ilmeinen.

Tällainenkin löytyi kahvikaveri.fi -sivustolta. Ihmetrtelen vaan, että miten tuota Dubaityylistä suklaata voi tehdä ilman sokeria? Eikö siinä rakenne kärsi? En ostaisi. Makeutettu maltitolilla, josta varmaan saa mahtavat vatsanväänteet.

Kuvakaappaus: kahvikaveri.fi

Tässä vielä tämä Lindtin herkku. Minusta nämä patukat ovat parempia kuin se levy. Näissä patukoissa on enemmän täytettä, joka on "se juttu". Minulla on vielä näitä muutama jäljellä ja ainakin paikallinen Cittari (Länsikeskus, Turku) myy näitä vertahyytävään hintaan.

Mutta mitä minä juuri googlatessa näinkään!? Notino myy Dubaisuklaa-hajuvettä!

Kuvakaappaus: notino.fi

Nyt tuli totisesti suuri kiusaus ostaa tuo!

Vielä hämmentävämpää: Dubai Style -limppari! Nyt täytyy sanoa, että tämä alkaa mennä jo yli ymmärryksen. Koin jo jonkinlaisia inhonväristyksiä, kun tuon makua kuvittelin.

Kuvakaappaus: mangacafe.fi

Temussa myydään DIY-dubaisuklaan valmistajille muotteja. Joo ei kiitos, ties mitä myrkkyjä noissa on.

Ilmeisesti joku hölmö näitäkin ostaa?

Coolstuff myy Dubaisuklaantekosettiä. Tässä nyt saattaisi olla jotakin järkeä, varsinkin jos osaa temperoida suklaan kunnolla. Oltiin kerran brittiexäni kanssa suklaakurssilla Brysselissä, ja opittiin, ettei se ole mikään läpihuutojuttu (tehtiin omat suklaakonvehtimme sillä kurssilla, järjestäjä oli artesaanisuklaavalmistaja Planète Chocolat).

Kuvakaappaus: coolstuff.fi

Planète Chocolat valmistaa myös suklaapitoista kosmetiikkaa. Näitä tuotteita saa tilattua Suomeenkin (tässä mainoslinkki, jonka klikkailusta en hyödy mitään). Brysselissä matkaillessa kannattaa piipahtaa ko. putiikissa.

Dubai-tyylistä suklaa-pistaasiteetä? Tämä on jo liki pyhäinhäväistys kunnon teetä kohtaan. En ollut uskoa silmiäni!

Cartwright & Butlerin Dubai-tryffeleitä Tallinkin nettikaupassa.

Suklaatryffelienhän pitäisi ola silkinsileän pehmeitä. Mitenköhän näissä onnistuu Dubai-suklaalle ominainen rapeus?

Dubai-jäätelöpuikkoja. Kuvakaappaus: KRuoka. Alla oleva kuva: aldi.co.uk

Joko sinä olet maistanut tätä suklaahullutusta?

Hiukan polyglutamiinihaposta kosmetiikassa

Polyglutamiinihappo (PGA) on ehkä hieman tuntemattomampi, kosmetiikassa käytettävä humektantti verrattuna esimerkiksi hyaluronihappoon tai glyseriiniin. Polyglutamiinihappo on luonnollinen ja isokokoinen aminohappopolymeeri (eli molekyyli, joka koostuu useista toisiinsa liittyneistä pienemmistä molekyyliyksiköistä, eli monomeereista). Polyglutamiinihapolla väitetään* olevan tavallisimmin kosteusvoiteissa käytettyä hyaluronihappoa paremmat ihoa kosteuttavat ominaisuudet.

 Polyglutamiinihappo on iholle kalvon muodostava polymeeri, joka parantaa sekä kosteuden sitomista (ilmasta) että sen säilyttämistä ihossa. 

Polyglutamiinihappo tuotetaan fermentaatioprosessissa käyttämällä mikro-organismeja, kuten Bacillus subtilis. Aminohappo glutamiinihappo toimii esiasteena. Mikro-organismit metaboloivat glutamiinihapon polymeroimalla sen peptidisidosten muodostumisen kautta, jolloin syntyy polyglutamiinihappo. Fermentointiliemi puhdistetaan useissa vaiheissa lopputuotteen eristämiseksi ja jalostamiseksi.

Polyglutamiinihappo (polyglutamic acid) ei siis ole nimestään huolimatta happo, vaan polymeeri (lue täältä lisää polymeereistä). Jos olet japanilaisen ruoan ystävä, saatat tuntea tahmean fermentoidun soijapapuruoan nimeltä natto. Natto on yksi polyglutamiinihapon ruokana käytettävistä lähteistä, ja se on soijapapujen fermentaatioprosessin sivutuote. Polyglutamiinihappo voi olla myös täysin synteettistä, sillä sitä voidaan valmistaa myös kemiallisilla prosesseilla, eikä ainoastaan mikrobiavusteisilla bioprosesseilla.

Tarkastellaanpa sitten hiukan The Inkey List Polyglutamic Acid -seerumia. Tämä on suhteellisen paksua, hiukan sameaa konsistenssiltaan, ja se tosiaankin jättää kalvon ihon pinnalle.

INCI onkin mielenkiintoinen. Polyglutamiinihapon pitoisuuden sanotaan olevan 3%, ja listassa se komeilee neljänneksiviimeisenä. Lista on kaapattu brändin omilta EU-sivuilta.

Silikoneja on listan ihan alussa, ja siltä se tuntuukin - silkkiseltä. Aika alussa on myös kosteuttava glyseriini. Seitsemäntenä listassa oleva Saccharomyces ferment on kosmetiikkateollisuudessa suosittu ainesosa, joka on peräisin tietynlaisen hiivan käymisreaktiosta. Se tunnetaan kyvystään parantaa ihon yleistä terveyttä ja ulkonäköä. Lisäksi sen välityksellä saadaan iholle välttämättömiä ravintoaineita ja antioksidantteja, jotka auttavat vähentämään tulehdusta, edistävät (mahdollisesti) kollageenin tuotantoa ja parantavat ihon kimmoisuutta. Saccharomyces ferment on myös tehokas parantamaan ihon tekstuuria ja vähentämään hienojen juonteiden ja ryppyjen näkyvyyttä. Tätä ainesosaa pidetään yleisesti turvallisena käyttää kosmetiikkatuotteissa, ja se sopii kaikille ihotyypeille.

Mutta sitten tämä Invisaskin, jota tuoteselosteen mukaan on 2%: InvisaSkin® on myös polymeeri, joka tarjoaa silkinsileää tuntumaa ja parantaa kosteuden tuntua. Se on kehitetty erityisesti kosmetiikkatuotteisiin. Se antaa pehmeyden tunteen, joka ylittää silikonien tarjoamat edut.

Koska tämä tuote on kalvonmuodostaja, siihen alle sopii esimerkiksi kostealle iholle levitetty hyaluronihappopitoinen tuote. Polyglutamiinihappovalmisteita voi myös parittaa eri happojen ja retinolin kanssa.

EDIT: Unohdin korostaa sitä, että koska polyglutamiinivalmisteet ovat kalvonmuodostajia, niin muut, täydentävät tuotteet on syytä levittää tämän alle, eikä päälle.

*Käytän tätä sanamuotoa, sillä en löytänyt varsinaisesti mitään relevantteja kliinisiä tutkimuksia aiheesta. PGA:ta on kyllä tutkittu muissa yhteyksissä, ja sillä on käyttöaiheita mm. farmasiassa ja elintarviketeollisuudessa. Tutkimukset ovat siis lähinnä nonkliinisiä.

Turun Päivä ja iltapäiväteetä Brunndelissä (Aboa Vetus & Ars Nova -museo)

Tähän suruun tukehtuu täällä kotona yksin kököttäessä, joten sain ystäväni mukaan ja menimme Aboa Vetus -museon Brunndeli-kahvilaan iltapäiväteelle.

Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.

Tässä menu. En nyt sanoisi, että oli ihan shampanjalasillisineen 35 euron arvoinen, mutta tulipa käytyä.

Superminikokoiset sconesit oli leikattu jo valmiiksi kahtia. Olivat uunituoreita, mistä plussaa. Mutta nehän pitäisi murtaa, ei leikata! Kermavaahto ja mustikkahillo oli laitettu tarjolle samaan kippoon. Ei näin! Sconeseihin yleensä käytettävää clotted creamia ei saa Suomesta, mutta kermavaahto mascarponeen sekoitettuna saa aikaan miltei saman maun ja rakenteen.

Ilmeisesti paikassa oli vain yksi makeutusainerasia, jota ei voitu jättää pöytään. Onneksi oli omat steviat käsilaukussa. Jotenkin sokeri teen kanssa jättää suuhuni omituisen jälkimaun, joten käytän mielelläni steviaa teen kanssa.

Suklaa-appelsiini cake pop oli maukas. Tosin tuo keksituutti oli hiukan mennyt lötköksi.

Loppuarvio oli, että hiukan njääh, mutta tulipa tuokin kokeiltua.

Turussa saa iltapäiväteetä ainakin apteekkimuseon Cafe Qwenselissä, ja siellä se voi olla ihan hyvääkin, mutta en ole kokeillut.

Irlannissahan tämä iltapäiväteellä käynti oli minulle jokasunnuntainen hupi ja harrastus. Toivoisin niin todella, että tämä täälläkin osattaisiin. Saatika, että missään olisi kunnon teelistaa, mistä valita. Brunndelissäkin kyllä kaadeltiin lisää teetä kuppeihin, mutta välillä sitä joutui pyytelemään ja välillä se ei edes ollut kuumaa, ja minun makuuni se tee oli ihan liian laihaa. 

Tässä blogissa on paljonkin juttua iltapäiväteestä Irlannin ajoiltani (2019 ->). Koska blogin hakutoiminto ei toimi kunnolla, en edes yritä laittaa linkkiä juttuihin.

Jos itse haluat järjestää iltapäiväteehetken, täältä löytyy ohjeita. Minä itse tykkään niin paljon noista kurkkuvoileivistä.

Siirryn nyt odottelemaan Turun Päivän ilotulitusta. Parvekkeeni on todella aitiopaikka siihen, koska ilotulitus on juuri toisella puolella jokea Vartiovuorenmäellä. Ja minun parvekkeeni on juuri joelle päin.

Beyoncé Pulse NYC

Virtuaalinen tuoksuttelu jatkukoon, kun löysin taas yhden hajuvesinäytteen.

Pulse NYC by Beyoncé on kukkais-hedelmäinen, makea naistentuoksu. Se lanseerattiin vuonna 2013. Tuoksun on luonut VP, Senior Perfumer Carlos Viñals. Linkin takaa näet listan hänen muista luomuksistaan parfyymien saralla. Tuoksun ensimmäiset vivahteet ovat vadelmaa, granaattiomenaa, päärynäa, pionia ja jasmiinia. Sen jälkeen keskivaiheilla on orkideaa. Pohjatuoksussa on muffinssia ja patsulia, aika erikoinen yhdistelmä tämä perusta. 

Ja miksi nuo muffinsit? Tässä tuoksussa viitataan nimenomaan Red Velvet -muffinseihin, jotka ovat mufinsivuokiin leivottuna muunnos kuuluisasta Red Velvet -kakusta, joka on yksi USA:n suosituimpia leivonnaisia. Resepti todennäköisesti kehitettiin kuuluisan Waldorf Astorian keittiössä 1920-luvulla. Muffinseissa tuoksuu vanilja-aromi ja kaakao, ja päällä on yleensä pehmeän kermainen, sitruunalla maustettu tuorejuustokuorrutus. Entinen, amerikkalainen anopintekeleeni teki maailman parhaan Red Velvet -kakun, sitä kaiholla aina ajattelen.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Mmmmm...täytyy sanoa, että tämä on aika elegantti tuoksu. Hedelmät alussa afrikanjasmiinin kanssa tuoksuvat ihanalle, ja keskituoksun orkideat (Beyoncèn lempikukat) erottaa selvästi. Samoin tunnen tuon muffinien tuoksun, tunnen jopa niiden kuorrutuksen makean vivanhteen. Patsulikaan ei kävele mitenkään edellämainitun yli.

Kuvakaappaus: Sobelia.com

Tämä tuoksu poikkeaa valtavirrasta, eikä sinä ole mitään "pikkusievää", vaan se on mielestäni gourmand-luonteestaan huolimatta aikuisen naisen tuoksu - johtuneeko sitten tuosta orkideaytimestä. Voisin jopa itse tämän hankkia. Tosin mielestäni tuo pullo on melkoisen ruma.

*****

Olen ollut kipeänä tällä viikolla. Mahatautia voi varmaan perustella psyykkisellä stressillä, mutta kuumetta kaiketi ei. Lisäksi olen nukkunut pari viikkoa todella huonosti ja sydämessä on rytmihäiriöitä, joiden vuoksi kävin torstaina TYKS:issä sydämen ultraäänitutkimuksessa. 

Ei ole mikään uusi asia - nämä rytmihäiriöt siis. Joskus aikoinaan, kun töiden puitteissa oli kolmekin ulkomaanmatkaa per viikko, kävi muutamaan otteeseen niinkin, että pyörryin jollaoin lentokentällä ja heräsin paikallisessa sairaalassa tietämättä yhtään, mitä on tapahtunut. Asiaa tutkittiin jo silloin ja ehdotettiin tahdistinta, mutta olin sitä mieltä, että jospa saisin elämääni rauhoitettua, ja se auttoi - ainakin silloin. Verisyöpähoitojen aikana tuli pahempi rytmihäiriö ja vietin muutaman vuorokauden  sydänvalvontaosastolla.

Hautajaiset ovat ensi lauantaina, ja toivon totisesti, etten pyörtyile siellä tai muistotilaisuudessa.

Mistä tehdään rooibos-tee?

Tulipa mieleen kirjoittaa tästäkin, sillä olen etsimällä etsinyt kaupoista maustamatonta rooibosteetä. Täällä on ihan sama juttu kuin Saksassa, kaiken maailman yrttihaudukkeita kyllä löytyy ja maustettua teetä, mutta ei ainakaan rooibosta pelkiltään. Vaikka rooiboshan ei kyllä toisaalta olekaan teetä.

Juon todella paljon teetä. Ja sen pitää olla kunnollista, mielellään puhdasta mustaa teetä, ja sen ei saa  mielellään olla maustettua. Kukaan kunnon britti ei muuten pidä edes briteissä suosittua Earl Grey -teetä kunnon teenä, koska se on maustettu bergamotilla.

Huonounisena ihmisenä olen jo ajat sitten siirtynyt juomaan kello 16 jälkeen luonnostaan kofeiinitonta rooiboshauduketta (ellen sitten tämän kellonajan jälkeen mene jonnekin fiinimpään paikkaan iltapäiväteelle (<---- peribrittiläinen afternoon tea), jolloin mielelläni teelistasta valitsen mitä hienoimpia teelajikkeita. Mustaa ja fermentoitua, tietenkin, yleensä. 

Asphalatus linearis -pensas, eli rooibos. Photo credit: By Winfried Bruenken (Amrum), Wikimedia Commons

Rooibos ei kuitenkaan ole edes teepensaalle mitään sukua. Rooibos on peräisin rooibos-pensaasta, jota esiintyy vain Etelä-Afrikan Cederberg-vuorten rinteillä. Tämä alue sijaitsee n. 200 km Kapkaupungista pohjoiseen, ja alue on tunnettu kasvitieteellisestä diversiteetistää. Alue on kuuluu "Cape Floral Kingdom'iin", joka on pienin maailman kuudesta vastaavasta suojellusta maailmanperintökohteesta, "Floral Kingdomista" (lue täältä lisää aiheesta). Alueen biologinen monimuotoisuus on peräisin Fynbos-kasveista, Välimeren kasvilajeista, jotka ovat kuuluisia kauniista kevätkukistaan, ja joihin myös rooibos kuuluu.

Sana redbush (punapensas) on englanninkielinen suora käännös sanalle rooibos (lausutaan kuten se kirjoitetaankin, rooi-bos), joka on afrikaansinkielinen sana tälle kotoperäiselle pensaalle. Toisin kuin musta tee, "punapensas" pysyi melko tuntemattomana Etelä-Afrikan ulkopuolella suurimman osan 1700-luvusta 1900-luvulle, mutta se silti kotimaassaan pysyi paikallisten suosikkijuomana.

Jo paljon ennen kun rooibosta sai edes Suomesta, tai ennen kuin siitä oli edes kukaan kuullutkaan, juoksin yhtenään Etelä-Afrikassa työasioissa ja välillä vietin siellä pitkiäkin aikoja. Minulla oli tutkimustiimi siellä Pretorian lähellä Centurionissa.

Uute (rooibostee) valmistetaan rooibos-pensaan (Aspalatus linearis) fermentoiduista, männynneulasen kaltaisista lehdistä. Kasvitieteellisesti rooibos-uute on yrttiuute. Kasvi kuuluu herne- ja palkokasvien heimoon

Kukkiva Asphalatus linearis, eli rooibos. Photo credit: By Winfried Bruenken (Amrum), Wikimedia Commons

Rooibosta juotiin alunperin vihreänä ja fermentoimattomana - ja niin tehdään osittain vieläkin (tosin sen myynti lienee aika vähäistä, koska minäkään en muista siihen törmänneeni, saati sitä vihreänä juomana maistaneeni). Etelä-Afrikan alkuperäiskansat käyttivät rooibosta parantavana yrttinä. Eurooppalainen kasvitieteilijä Carl Thunberg dokumentoi kasvin vuonna 1772 ja huomasi sen herkullisen maun, lämpimän, puisen aromin ja moninaiset terveyshyödyt - rooiboshan on todella antioksidanttipitoista. Kun eurooppalaiset uudisasukkaat saapuivat Kapkaupunkiin, he nauttivat punaista ja fermentoitua rooibosta halvempana vaihtoehtona idästä tuodulle mustalle teelle. Ja hyvä vaihtoehtohan se sille toisaalta olikin.

Myöhemmin venäläinen maahanmuuttaja Benjamin Ginsberg ja hänen isänsä tuottivat rooibosta maatilallaan Cederbergissä, markkinoivat sitä nimellä Mountain Tea ja alkoivat kaupallistaa rooibos-teetä tuotteena. Vuonna 1904 nimenomaan tämä venäläinen maahanmuuttaja Ginsberg keksi monien kokeilujen jälkeen nykyisin käytetyn rooibosteen kuivausprosessin (eli ”hikoilun” - tai oikeastaan fermentaation). Ginsbergilla oli yhteyksiä teeteollisuuteen, ja hän alkoi myydä ja markkinoida juomaa perinteisen teen vaihtoehtona. Hän saavutti suuren menestyksen, ja 1920-luvulle mennessä suuri kysyntä johti toimitusongelmiin, koska rooibosin viljelyä ei ollut vielä aloitettu. Viljelyn aloittamisessa olikin sitten omia ongelmiaan, mutta se onnistui viimein.

Loppu onkin historiaa.

Oletko sinä teenjuoja, ja oletko maistanut rooibosta?

*****

Etelä-Afrikassa rooibosta käytetään myös kosmetiikassa/kauneudenhoidossa, koska sanotaan, että se:

1. Rooibos-teen korkea polyfenoliyhdisteiden (antioksidanttien) pitoisuus tekee siitä hyödyllisen myös kosmetiikassa ja sisäisesti nautittuna. Polyfenolit toimivat antioksidantteina, jotka suojaavat ihoa tulehduksilta. Ne neutraloivat haitallisia vapaita radikaaleja, jotka muuten vahingoittaisivat soluja ja aiheuttaisivat ennenaikaista ikääntymistä. Rooibos-teen juominen olisi hyvä olla osa päivittäistä kauneudenhoito-rutiiniasi.

2. Se sisältää myös runsaasti superoksididismutaasi-entsyymiä (SOD), joka on tehokas anti-aging-aine.  Tee rooiboshaudukkeesta vaikka kasvonaamio kankaan kanssa.

3. Rooibosin korkea flavonoidipitoisuus auttaa myös parantamaan ihosairauksia, kuten ekseemaa. Sen luonnolliset tulehdusta estävät ominaisuudet auttavat rauhoittamaan ja lievittämään tulehtunutta ihoa. Rooibos-teepusseja voidaan laittaa suoraan tulehtuneelle iholle muutamaksi minuutiksi. Säännöllinen kylpeminen tai tulehtuneiden alueiden huuhtelu teellä auttaa parantamaan ihoa. Voit myös laittaa kylmää rooibosta suihkepulloon ja suihkuttaa sitä iholle päivän aikana tai kun tunnet epämukavuutta.*

4. Tulehdus on merkittävä aknen aiheuttaja, ja kun iho on vaurioitunut, se on alttiimpi bakteereille, jotka voivat pahentaa aknea. Rooiboksen tulehdusta ehkäisevien ominaisuuksien lisäksi se sisältää myös antibakteerisia ominaisuuksia, jotka auttavat torjumaan aknea. Juo sitä säännöllisesti ja/tai käytä sitä kasvojen huuhteluun veden sijaan.*

5. Rooibos-teen polyfenolit tai antioksidantit vahvistavat myös hiusrakkuloita ja sen sanotaan tekevän hiukset kiiltäviksi ja pehmeiksi. Huuhtele hiukset vähintään kerran viikossa vahvalla, jäähdytetyllä Rooibos-teellä. Tämä on hyvä myös kuivan, kutiavan tai ärtyneen päänahan hoitoon.

6. Väsyneitä ja herkkiä silmiä voidaan hoitaa myös haalealla rooibos-teellä. Aseta teepussit silmäluomille tai huuhtele silmät varovasti kädenläpöisellä teella.

7. Rooibos on myös hypoallergeeninen ja siksi ihanteellinen herkälle iholle.

* Huomatkaa, tuossa keväällä kun kasvoihini iski joku näppytauti (perioraalidermatiitiksi ihotautilääkäri sen diagnosoi), lääkäri neuvoi hoitamaan sitä mustasta teestä tehdyillä hauteilla, eli rooiboskin varmaan toimii ihan yhtä hyvin! Postauksen ja ohjeen hoitoon voi lukea täältä.

Mietteitä

Se kyllä täytyy sanoa tässä kaikkien sattumusten, ei-toivottujen tapahtumien sun muun menon tuoksinassa, että en olisi ikinä uskonut, että Saksasta poismuutto voi olla näin hankalaa paperisotaa. Mietervereinin (vuokralaisyhdistyksen) etukäteen tiesinkin tulevan olemaan hankala. Alunperin se sopimus piti solmia muistaakseni pariksi vuodeksi, mutta ajattelin, että kun kuitenkin tulen muuttamaan toiseen maahan niin suostuvat katkaisemaan sopimuksen ennen aikojaan. Ja kyllä, olen laittanut virallisen kirjeen asiasta heille ja Abmeldung-paperin (maasta uloskirjautumistodistus), vaan silti ilmeisestikin kokeilevat kepillä jäätä. Eihän heistä ole minulle täällä Suomessa mitään apua, sillä minä EN asu vuokralla, vaan omassa asunnossani.

Ei ollut Sveitsistä Suomeen paluu näin kovan työn takana aikoinaan. Enkä tässä edes listaa kaikkea byrokratiaa.

Itse asiassa hulluin ongelma poismuutossa tuli ilmi jo huhtikuulla. muuttopäivä oli 31.7.2025, ja huhtikuulla jo yritin löytää aikoja Ausländeramtiin (ulkomaalaisten muuttovirasto), sillä maasta uloskirjautumisen ikkuna oli tarkalleen viiikko ennen muuttopäivää tai viikko sen jälkeen. Ja ensimmäiset vapaat ajat Ausländeramtissa olivat 14.8.!!!!

Katselin jo muidenkin paikkakuntien aikoja, vaikka periaatteessa uloskirjautuminen pitäisi tehdä samassa paikassa, missä on kirjaunut maahan. Mutta eihän se niin voi olla, ihmiset kuitenkin muuttavat maan sisälläkin, ja silloin tarvitaan vain uuden osoitteen rekisteröinti paikallisessa Bürgeramtissa kahden viikon kuluessa muutosta. Jos et tee tätä, saatat saada ison sakon. 

Noh, sitten kärvistelin varmaan toista kuukautta tämän asian kanssa ja koska en saanut aikaa sinne Ausländeramtiin, luulin jo, että joudun tulemaan sitä varten uudelleen Suomesta hoitamaan homman. Onneksi kiivaalla googlailulla silmäni osuvat firmaan, joka 130 euron alennetusta hinnasta lupautui hoitamaan homman valtakirjalla.

Saksalaista byrokratiaa... Jos muutat osoitteeseen, joka kuuluu saman kunnan alueelle, sinun on ilmoitettava osoitteenmuutoksesta. Tätä kutsutaan nimellä ”Ummeldung”. Ja sitten uuden osoitteen rekisteröimiseen tarvitaan Asuinpaikkatodistus (Wohnungsgeberbestätigung). Jos asut vuokralla, todistuksen on oltava vuokranantajan allekirjoittama; jos olet ostanut asunnon, voit täyttää todistuksen itse.

Tämä tuli sentään hoidettua, ja vasta elokuun lopussa sain sen himputin todistuksen, jolla voin sanoa irti TV-luvan ja pääsen hoitelemaan muitakin juttuja. Paitsi tämän Mietervereinin, jonka kanssa käymme vieläkin keskustelua. ja laskut ruksuttavat.

Sitten oli vielä yksi pikkujuttu, joka entisessä asunnossani hajosi ihan ennen lähtöäni. Asunnossa oli Villeroy & Bochin vessanpytty, joka oli kyllä maailman idioottimaisimmin suunniteltu sellainen. Myöskin malliltaan, mutta erityisesti pöntön kansi oli kiinni sellaisillla nuljuvilla saranoilla. Kläpsäytin kannen kiinni kerran heinäkussa ja toinen saranoista vääntyi. Lasku 205 euroa. Eipä siinä mitään, minulla oli todella hyvä ja kattava vakuutus, joka maksoin vuodessa vain vajaat 16 euroa (!!!!!), ja yhteyshenkilöni sanoi, että tottakai se menee vakuutukseen. Nyt sitten käyn kirjeenvaihtoa vakuutusfirman kanssa siitä, että miten vahinko tapahtui. Onneksi mukavat vuokranantajani olivat niin ystävällisiä, että toimittivat minulle valokuvia vahingoittuneesta saranasta, joten katsotaan, miten käy.

Sitten omassa asunnossani on kuin hunnilauma olisi siellä riehunut. Yllätyksekseni eteisen lattialla oli siuhkupää ja hanat sekä joitain putkia. Muutama vuosi sitten raahasin sieltä pois vastaavat. ja nyt taas jostakin syystä ne oli vaihdettu. Onneksi ei seinään ollut jäänyt ylimääräisiä jälkiä. Meillä vaihtui taannoin isännöitsijä, joka oli ihan huuli pyöreänä, kun soitin ja tiukkasin syytä tähän vaihtoon.

Samassa rytäkässä (ja kyse siis ei ollut mistään linjastosaneerauksesta) keittiööni oli vaihdettu hana ja uusittu putkia allaskaapissa.

Minulla on keittiössä sekä tiskikone, että pyykkikone ja niistä oli leikattu liitännät ja putket poikki.

Tästä sain totisesti hepulin. Olkoonkin, että liitin oli kuulemma "vanhan mallinen" ja heivasin pois kaikki vanhat keittiökoneet elokuun alussa. Nyt on vielä pyykkikone löytämättä ja tiskikonekin pitäisi liittää vesiputkiin. Edellisen tiskikoneet liitännät tein itse (ei ole mitään rakettitiedettä), mutta nyt putket ovatkin erilaiset ja minulla ei ole työkaluja ruuvailemaan metallitulppia vedentuloputkista pois, ja vedenpoistoputkien päät pitäisi sahata auki. 

Tiskikoneesta sen verran, että tässä huushollissa on ennen asunut joku arkkitehti, jolla oli aika erikoisia ratkaisuja. Myös minun tiski- ja pyykkikoneeni pitää olla erikoismitoitettuja. Tiskikoneen löysin jostakin hevon kuusesta ulkomailta, mutta sitä ei toimitettu minulle ovelle, vaan postin toimipisteeseen.

Eihän tuo paljoa paina, mutta se oli pakattu hervottoman suureen laatikkoon, eikä sitten kukaan voinut auttaa siellä sen kantamisessa. Pyysin jotakin naista avaamaan edes oven, ja sain loodan pyörittelemällä auton luo. Kadun toisella puolella oli jonkin kaljabaarin terassi, jossa toistakymmentä äijää seurasi ponnistelua mielenkiinnolla. Jos minä olisin parikymppinen, niin olisivat varmaan olleet jonossa tarjoamassa apuaan, mutta nyt ajattelin, että en takuulla pyydä apua, kun ei kukaan sitä älyä tarjota. Ja itse selvisinkin. Purin pakkauksen siinä jalkakäytävällä, ja sain koneen heivattua kyytiin, ja pakkausmateriaalit taiteltuna perään. Samaten sain sen vielä parkkipaikalta kotiinkin, vaikka meillä pysähtyy hissi aina puoleenväliin kerroksia. Outo järjestely sekin, varsinkin, jos joudut raahaamaan jotain raskaampaa välineistöä.

Jeh, paljon olisi vielä kaikkea järjesteltävää, ja sitten vielä tuo kuolemantapaus.

Vähemmän ylpeä pesualllastulppakokoelman omistaja täällä. En tiedä miten ja miksi tai kuka on hävittänyt tulpat keittiön ainoasta altaasta sekä vessan käsienpesualtaasta. Keittiöön uusi tulppa löytyi pienellä rautakauppakierroksella, mutta vessaan ei. Vaikka kuinka otti mitat, niin tulppa oli jokoo liian matala, liian kovaa muovia (ei pitäyt vettä kunnolla) tai jotakin muuta. Lopulta kun naapurikaupungitkin oli koluttu, niin löytyi yksi sopiva. Nuo muut ovat nyt turhia, joten ehkä perustan torille tulppamyyntikojun 😌. Eikä tässä edes ole koko sitä turhaa tulppa-arsenaalia, joka tuli hankittua.

Guess Double Dare

Olen sattuneesta syystä nukkunut niin huonosti koko viikon.  Onneksi on vanhoja postausaihioita joita voi hyödyntää. Tässä yksi... Löytyi tällainen tuoksunäyte. En edes tiennyt, että kyseisellä brändillä on tuoksuja.

Guess Double Dare by Guess on kukkais-hedelmäinen naisten tuoksu. Se lanseerattiin elokuussa vuonna 2015. Tämä tuoksu on uusi versio vuoden 2014 Guess Dare -tuoksusta, vuoden 2015 alussa julkaistun Guess Dare Limited Editionin jälkeen. Tuoksun koostumus on hedelmäinen, kukkainen, puinen ja ambrainen. 

Tuoksun päällimmäiset nuotit ovat mandariini, litsiä ja mansikkaa. Keskimmäiset nuotit ovat violetinlehti, jasmiini ja kielo, ja pohjantuoksussa on vaniljaa, ambraa ja vetiveria.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

”Guess Double Dare -tuoksun luomiseen minua inspiroi amerikkalaisen glamourin ja seksikkyyden ikoni ja perikuva, Marilyn Monroe. Hän valloitti kaikkien mielikuvituksen kauneudellaan, tyylillään, leikkisällä vapaamielisyydellään ja rohkealla asenteellaan.” - kertoi Marypierre Julien, parfyymööri, joka suunnitteli tuoksun.

Tämä oli yllättävänkin kiva parfyymi. Tuo pinnan hedelmäinen vivahdus tuntuu todella hyvin, ja kaikki muukin on todella tasapainossa, mikään tuoksunuotti ei kävele toistensa yli, niinsanotusti.

Sokoksen kauneusviikko viime viikolla

Pörräsin viime viikolla erinäisissä Sokoksen kosmetiikkatilaisuuksissa Turun seudulla. Tässä hiukan niistä.

En ole osunut moneen vuoteen Suomeen silloin, kun näitä tilaisuuksia on ollut, joten minulle uusi juttu oli tällainen tuoksutapahtuma, jossa esiteltiin Guccin, Rabannen ja Bossin tuoksuja.

Tässä tilaisuudessa takavasemmallani istui iäkkäämmän puoloinen täti-ihminen, joka kertoi olevansa parfyymiharrastaja ja omistavansa "tuhansia pulloja". Tämä sai minut tuntemaan, etten ehkä olekaan sitten niin friikki tällä kokoelmallani. Meidän kummankin suosikkibrändi muuten oli Guerlain.

Turun Wiklundilla tapahtumia juonsi koko viikon ex-missi Satu Tuomisto (oikealla vihreässä asussaan). 

Satu myös meikattiin eräässä tilaisuudessa, muuten meikkimallit olivat joko yleisöstä tai eräässä tapauksessa vasemmalla näkyvän meikkaajan äiti, joka kuulemma on näissä tilaisuuksissa ollut vakkarimalli.

Ostokseni noista tapahtumista jäivät todella maltillisiksi.

20% alennuksella hankin Cliniquen tilaisuudesta kätevän retinolivoidepuikon. Tämän kylkiäisinä tuli täysikokoinen High Impact -ripsiväri, jonka sävy on musta.

It Cosmeticsilla ja Biothermillä oli yhteinen kauneustilaisuus. Uusi IT Cosmeticsin kivipuuteri piti hankkia, ja sitten sorruin tällaiseen silmänalusia "tiukentavaan" tuotteeseen, joka on varsinaisesti tarkoitettu silmäpusseille, mitä minulla ei ole, hienoja juonteita ja harakanvarpaita kylläkin löytyy. Samalla tavalla se kaiketi ne siloittelee. Siloittavana tekniikkana on polymeerimuovi, joka tekee tiukentavan kalvon iholle. Näistä mikromuoveista kirjoittelin juuri täällä.

Kahdesta -20% ostoksesta sai pienen pakkauksen Biothermin tuotteita.

Aika painava tämä paketti on!

Ostoskassin pohjalle kertyi lukuisasti tuoksunäytteitä, myös miesten tuoksuja, joilla nyt en tee mitään (miesystäväni menehtyi maanantaiaamuna, joten hautajaiset tiedossa 💔), mutta ehkä näistä voisi tehdä loppuvuodeksi isänpäivä- tai joululahjavinkkipostauksen arvioineen. Katsotaan.