Kopi Luwak

Jos suoraan sanotaa, en ole varmaan ikinä maistanut niin hyvää kahvia kun joskus toin Malesiasta. Se oli pikimustaa ja nuppineulanpään kokoisina, kiiltävinä rakeina pussissa. Pussissa myös mainittiin, että se oli paahdettu voin kanssa. Tarkoittiko sitten kahvivoita, en tiedä.

Tänäaamuna maistoin Ubudiin mennessä kupillisen Kopi Luwakia. Maku viipyy vieläkin suussani lounaan, cokiksen ym. jälkeen.

Kopi (=kahvi) Luwak (=paikallinen sivettikissa) on kahvi, jota Indonesiassa tuotetaan vain n. 300 kg vuodessa. Tämä tekee siitä erikoisen makunsa (ja valmistusmenetelmänsä lisäksi) erittäin haluttua ja sitä myötä siis kallista. Nyt ostamani 50 g papuja maksoi noin 30 euroa, tosin kauppa ei liene ihan Balin edullisimpia.

Kahvin valmistusmenetelmästä tekee erikoisen se, että nuo mainitsemani sivetit syövät kahvimarjat, joiden sisällä oleva papu siis "likoaa" ruoansulatusnesteissä, tullen ulosteiden mukana pois ja näistä pavuista siis kahvi tehdään.

Kuulostaa epämiellyttävältä, eikö totta? Maistettuaan kahvia ei kuitenkaan todellakaan ajattele sitä. Ruoansulatusentsyymit antavat nimittäin kahville erikoisen "tervamaisen" rakenteen ja siirappimaisen (treacle, en vertaisi sitä sokerimelassisiirappiin, vaan esim. tummaan palmusiirappiin) maun, joka ei kuitenkaan ole makea, mutta vuoraa suun täyteläisyydellään. Tämä täytyy itse kokea, sitä ei voi kuvailla.

Suuni tuntuu edelleen, näin illan koitteessa siltä vuoratulta. Virvoitusjuomienkin ja paikallisen viinin jälkeen, se edelleenkin putkahtaa pehmeänä esiin. Mutta miksi sen pitäisikään poistua, koska maku oli ainutlaatuinen.