Maanantaita...

Oliskos se taas tanaan ollut sellainen paiva, jolloin olisi kannattanut jaada petiin koko paivaksi, sillakin uhalla, etta sieltakin voi tipahtaa ja murtaa nenansa.

Kuka, mitä häh?

Olin aamulla varustautunut menemaan TYKSin T-sairaalaan kasikirurgille, ja sinne sainkin raahauduttua. Sairaalan pihassa kamala autokaaos ja parkkeerasin sitten hiukan luvattomalle paikalle, ja ostin viela parkkiaikaa oikein kunnolla.

Kas, kirran polilla sitten selvisikin, etta aika onkin 13. huhtikuuta. Vuosi nyt oli kumminkin oikea.

Ei nyt tietty pitaisi moittia, kun kerrankin ovat tiedottaneet siita kirjeitse ajoissa.

Ajelin sitten pitkin maakuntaa ja sain kuin sainkin hankittua ne kaakelit. Siina vaiheessa kun varasin viimeisia, niin tyomaan johtajalle olin jo soittanut pitkalle toistakymmenta puhelua asiasta, ja miekkosen aani alkoi klo 11 jalkeen jo olla "hiukan uuvahtanut".

Olisi voinut katsella ne eteisen seinapinnoitteet samalla, mutta mulle seikkailu naitten saumausaineiden ja kynnyslistojen kanssa oli jo ihan tarpeeksi talla eraa.

Jalkalistat. Ne pitaa muistaa. Kavin viemassa viela muistilapun omalle asunnolleni timpurille yrittaen selkeasti ja kuvin ilmaista ohjeeni.

Siella nayttikin (kaikesta kaaoksesta huolimatta) jo silta, etta saattaapa jo ensi viikolla evakkoelama paattya!

Sitten taas tappelua vakuutusfirmojen kanssa... Ostamani luonnokiviboordi oli aika arvokasta, MUTTA kun siella oli boordi ennenkin... Saas nahda kuinka kay.

Ai niin, onkologin mukaan vasemmalla kylkiluissa ja vasemmalla ylaleuassa "on jotain". Tilannetta seuraillaan ja katsotaan, miten tropit purevat.

Tanaan ei voisi koko syopa, saatika tuo remppahomma enaa vahempaa kiinnostaa. Kaadun vasyneena sankyyn ja ihmettelen aamulla "kuutamolla paistetun" nakoista kakkuteelmystani. Nyt olin muistanut laittaa sen munankin, ja makukin oli kohdillaan, mutta se ulkoasu! Syotya se kuitenkin tulee ja lisaan seuraavaan teelmykseen viela yhden munan.