Syysmyrskyinen keskiviikko

Tänään on kyllä sellainen ilma, että jonnekin muualle tahtoisin, vaikka eipä tässä kauaa menekään kun taas lähden. Jotenkin tuo ilma väsyttää, ja niinpä kuukahdinkin eilen ihan täysillä petiin ja nukahdin heti. Nuo silkkilakanat kun ovat NIIN ihanat, nyt varsinkin kun sain sen silkkitäytteisen peittoni pesulasta. Tuntuu ihan kuin hattarapilveen kääriytyisi, niin kevyt ja pehmeä! Taidan tilata toisenkin setin. Vuodevaatteisen laadulla on todella iso merkitys nukkumismukavuuteen!

Se toissapäiväinen sämpylänhimo taisi ennakoida suolan puutosta. Valmisleiväthän ovat tunnetusti liian suolan lähteitä. Eilen asia repesi niin, että olisin voinut kaataa merisuolaa purkista suoraan suuhuni. Keitin sitten pari kananmunaa ja söin ne nautinnolla suolan kanssa. Jo helpotti!

En kovinkaan ole suolaista ruokaa syönytkään viime aikoina, joten ehkä siinä oli jonkin mineraalin/hivenaineen puute kyseessä. Jodia saan varmaan tarpeeksi merilevästä, mutta ehkä pula olikin jostakin ihan muusta. Väitetään tosin, että nesteen aiheuttama turvotuskaan ei lähde ihan ilman suolaa, eihän se usein lähde ilman vedenjuontiakaan. Tiedä sitten mikä on totuus.

Mutta sitten on ilmennyt toinen himotus, joka varmaan on kyllä tapasellainen: minun nimittäin tekisi ihan hurjasti mieli kahvia ennen nukkumaan menoa. On se kumma, että kolmikymppiseksi olen aina inhonnut kahvin makua, ja nyt sitä sitten pitäisi kitata jatkuvasti! Pitänee amerikkalaiseen tapaan päätyö decaf-versioon. Mistähän niitäkin löytyy... Tilaan kahvini yleensä iHerbistä, ja se on aiemmin mainitsemaani reishi-versiota. Mikä puute voisi ilmetä kahvinhimona? Antioksidanttien? Ei, taidan edelleen olla sitä mieltä, että kahvinjuonti on vain tapa.

Muuten makeanhimo on suurinpiirtein poissa. Olen syönyt sillä tavalla, että verensokeri on pysynyt tasaisena, joten sillä on näköjään todella iso merkitys. Yleensä se pahin makeanhimo tulee iltaisin, ja eilisiltakin jo näytti hiukan merkkejä siitä, mutta söin kolme satsumaa ja menin nukkumaan, homma oli hoidettu sillä. Nuo satsumatkin olivat aika kirpeitä ja haileankeltaisia, kaiketi laitettu hiukan liian raakana hedelmätiskille. Hyhhyh. Toisinsanoen niissä ei tainnut todellakaan olla paljoa hedelmäsokeria rääkkäämään maksaa. Hyvä se.