Kuntosalin pikkujoulut

Eilen oli sitten se suuri päivä  - jolloin siis minä saan sen ainoan kerran suomalaista jouluruokaa. Toki me Lontoossa leivomme joulutorttuja ja teemme jotakin pientä, mutta se ei ole sama asia.

Tuli siis eilen syötyä ja juotua, tarjoilu oli  - kuten aina  - mahtava. Katsokaapa vaikka!

Paikalliset "tontut", eli henkilökunta.

Joulutunnelmaa.

Herkkua on siinä monenlaista, mooneenlaista...kuiske kuuluu...... No hyväähän se tietenkin oli!

I-H-A-N-I-A marinoituja valkosipulinkynsiä! Jestas, että niitä  menikin! Kuten aina, purkki keskellä buffet-pöytää  tyhjeni nopeasti. Taidan haista tänään...bPitäisi onkia resepti jostakin.

Juustoja ja keksiä....

Tässä vaiheessa meitsi olikin jo ihan silmät nurinpäin. Liikaa ruokaa! Tai liian ahne minä!

...ja sitten näitä kivoja ihmisiä: vasemmalla PT:ni Nana, sitten Anna ja Tiina, jonka Lontoossa ollessanikin kuulen "sieluni korvilla" huutavan, että "jaksaa jaksaa!"

All in all; minusta on kiva käydä pienellä salilla, jossa likipitäen kaikki tuntevat toisensa. Mutta; hypesaleilta on tullut ainakin muutamia vanhempia tätejä, joita ovat nuoremmat pilkanneet noilla saleilla. Tuntuu karmaisevalta kuunnella niitä stooreja, sillä kaikki me vanhenemme  - ellemme sitten satu heittämään veiviämme ennen "vanhuutta" (mikä sitäpaitsi vanhuus on, tai miten se määritellään nykyisin?).

Yhtä asiaa vaan ihmettelen. Ns.  ikääntyneemmät ladyt yleensä eivät pysty istumaan matalilla tuoleilla. Siis tässä tapauksessa matalilla steppilaudoilla. Joten heitä varten on aina tuotu tuoleja.

Tämä on joka vuosi sama juttu. Kun ajatellaan, että suurin osa vanhuksista joutuu hoitokoteihin siitä syystä, että eivät omin avuin pääse vessanpöntöltä ylös, niin vähintään omaisten pitäisi havahtua siihen, että reisilihaksia treenataan vaikkakin vanhemmalla iällä, jos ei sitten aikaisemmin!

Mietitään sitä.