lauantai 13. toukokuuta 2017

Elämää ja kuolemaa

Jos nyt jokin asia on satavarma jokaiselle, on kuolema. Jos olet syntynyt, niin myös kuolet, niin ikävältä kun ajatus tuntuukin. En aio puhua paatoksella kahdesta syövästäni, mutta haluan saada ihmiset yleensäkin tajuamaan elämän rajallisuuden.


Jossakin vaiheessa aikuisuutta tulee varmaan mieleen olla yhteydessä lapsuudenystävien kanssa. Tosin minulle lapsuudenystävät ovat olleet aina elämässäni. Tavalla tai toisella, eivätkä yhteydenottojen väliset vuodet vaikuta mitään, jatketaan aina siitä, mihin olemme jääneet.

Tämä ajatus tuli taas mieleen, kun etsin netistä entistä työkaveriani, ja löysin hänen kuolinilmoituksensa vuodelta 2012. Laitoin Facebookin kautta kyselyä tapahtuneesta hänen lapsilleen ja miehelleen. Eihän se tapahtunutta miksikään muuta, mutta haluaisin  kuitenkin tietää, mitä tapahtui. Ei vastausta.

Todella vaikeaa edes kirjoittaa tästä. Oli toinenkin kuollut työkaveri, joka ennen kuolemaansa alkoi soitella minulle kertoen entisen työnantajamme luvanneen hänelle töitä MINUN yksikössäni. Tottakai olen hölmistynyt, koska minun kanssani ei oltu puhuttu asiasta mitään. Olin silloin Lontoossa, ja soitin pomolleni Suomeen, ja hän kielsi mitään tällaista keskustelua käytyäkään.

Muutaman viikon päästä kuulin, että ko. henkilö oli kuollut.

Miksi yleensäkin edes kirjoitin tästä? En tiedä. Olen silti pahoillani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!