Tämä viikko oli sentään lyhyt, koska maanantaina oli May Bank Holiday. Hiljaista täällä on tosin ollut. Suurin osa kaupoista, ravintolat ym. kiinni. Kotiinkuljetus kyllä toimii, miltei vaikka mitä tilaisi.
Kaksi viikkoa karanteenia on huomenna takana. Hiukan kuin olisi ollut vankilassa.
Saavuin 24.4., enkä ole oikein saanut kirjoiteltua. Tuntuu aika apealta tämä tilanne. Hematologi soitti keskiviikkoaamuna kukonlaulun aikaan (ei sitten muistanut, että täällä on kello pari tuntia Suomen aikaa jäljessä), ja olin aika umpiunessa, koska yö tuli suurinpiirtein valvottua naapurin öisen remppametelin (tai mitä olikaan) takia. Kummallista, että täällä joskus vasaroidaan keskellä yötä.
Oli sitten hyvä ja huonoja uutisia: Luuytimessä oli (ainakin sillä kohdalla, eli vasemmassa suoliluussa) vain 2% syöpäsoluja, eli ei ollut kokonaan saastunut. Pitäisi varmaankin ajatella positiivisesti, että 98% soluista on terveitä...
Mutta sitten minulla on amyloidoosi, joka käytännössä liittyy näihin kevytketjumyeloomiin (minulla tyyppiä kappa). Siis virheellisesti laskostunutta proteiinia kertyy kohde-elimiin, joita ilmeisimmin minulla ovat munuaiset. Osasin kyllä tätä hiukan epäilläkin, eli ei tullut yllätyksenä. Ellei sitä hoida, elinaikaa mitataan kuukausissa, ei vuosissa.
Huomenna tosiaan karanteeni loppuu. Pääsen hiukan jaloittelemaan muuallekin kuin Cranmer Placen puutarhaan, joka on sekin tosin täkäläiseksi suuri ja puistomainen.
Toisaalta - mihin täällä paljoa mennä, koska kaupat (lukuunottamatta apteekkeja ja ruokakauppoja. - tosin joihinkin ruokakauppoihin pitää online varata shoppailuvuorot) ovat kiinni, ja niin ovat myös ravintolat.
Kun tulin taksilla lentokentältä, Dublinin keskusta oli jopa aavemaisen autio. Vähän ankeaa kaikkialla. Myös minun korvieni välissä.
Onpa ikävää. Onneksi olet ollut seurannassa, toivottavasti sen ansiosta amyloidoosi havaittiin hyvissä ajoin ennenkuin munuaiset ovat pahasti tukossa. Toivottavasti selviät mahdollisimman kevyillä hoidoilla! Eeva E
VastaaPoista