tiistai 30. syyskuuta 2025

Boucheron

Boucheron on ranskalainen luksuskoru- ja luksuskellobrändi. Boucheron aloitti perheyrityksenä, mutta nykyään sen omistaa Kering S.A.

Kering S.A. on ranskalainen monikansallinen holdingyhtiö, joka on erikoistunut ylellisyystuotteisiin ja jonka pääkonttori sijaitsee Pariisissa. Se omistaa muun muassa Gucci-, Yves Saint Laurent-, Balenciaga-, Bottega Veneta-, Creed-, Maui Jim- ja Alexander McQueen -brändit.

Minulla on tämän Boucheron-parfyymin pieni, voidemainen versio. Se on pakattu hämmästyttävän painavaan, pyöreään rasiaan. 



Boucheron klassinen kukkais-hedelmäinen itämainen naisten tuoksu, joka lanseerattiin vuonna 1988. Pullo on saanut inspiraationsa Place Vendomen pariisilaisten kultaseppien luomuksista ja se on muotoiltu muistuttamaan sormusta.

Tuoksussa on mausteista basilikaa ja pelargoniumin kitkeryyttä, joka saa hitaasti voimakkuutta ylang-ylangista, tuberosasta, narsissista, marokkolaisesta appelsiinikukasta ja jasmiinista. Tuoksussa tuntuu ensimmäisenä kehäkukka, appelsiini, mandariini, hieman kitkerä pomeranssi, aprikoosi, basilika, asafoetida (eli hajupihka), kassiakanelia, sitruunaa ja bergamottia.

Keskivaiheilla näihin sekoittuu tuberosaa, Madagaskarin ylang-ylangia, marokkolaista appelsiininkukkaa, jasmiinia, narsissia, pelargoniaa, orrisjuurta, seetriä, lyydianvärihernettä ja kieloa.

Pohjalla on ambraa, sivettiä, santelipuuta, bentsoiinia intialaista vaniljaa, tammisammalta ja myskiä seköä tonkapapua. Bentsoiinin tuoksu on lämmin, puinen ja siinä on vivahteita vaniljasta. Tammisammaleen tuoksu on syvästi maanläheinen, kuin kostea metsänpohja, ja siinä on voimakkaita puumaisia ja vihreitä vivahteita, jotka muistuttavat märkää sammalta ja puunkuorta. Siinä on myös monimutkaisia pohjavivahteita, jotka ovat kitkeriä, nahkaisia, savuisia ja jopa merellisiä (merilevää muistuttavia). 

Kuvakaappaus: frangrantica.com. Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.

Tämä on aika monitahoinen tuoksu. Todella itämainen ja voimakas. Ei varmaankaan ihan joka naisen tuoksu, eikä kaikkien mieleen juuri raskaan tuoksuprofiilinsa takia.

Minä pidän tästä kuitenkin tästä, vaikka se ei ihan mikään arkituoksu olekaan.

*****
Olen noitten hautajaisten jälkeen ollut kuin halvaantunut. En saa mitään aikaiseksi, enkä edes muista syödä. Enkä saa nukuttua.

Tänään sain kuitenkin hiukan muuta ajateltavaa: minua pyydettiin paikallisen hyvinvointialueen (VARHA) toiminnan kehittämistyöryhmään. Ensimmäinen kokous on jo ensi lauantaina, joten pitää yrittää valmistautua siihen jotenkin.

Nyt vasta muistin, että tänään on kiinalainen Keskisyksyn Juhla. Baselissa sitä vietettiin, ja olenpa joskus leiponut siihen kuukakkujakin. Mietin, että saisikohan noita jostain paikallisesta Kiinamarketista. Sellainen lootuksensiemenillä täytetty voisi maistua iltateen kanssa.

Kuukakku.

EDIT: Tuo Moon Festival onkin tänä vuonna 6.10., joten vielä ehtii noita kuukakkujakin leipaista. Vaikka tosin helpommalla pääsee, kun piipahtaa paikaliseen Kiinamarkettiin ostoksille. 



Kuvat ovat Baselista Keskisyksyn Juhlasta (Moon Festival)

Täytyisi muutenkin edes käydä ulkona. Tajusin eilen, että haudalle jäivät kaikkien kukkalaitteiden kortit. Soitin jo hädissäni hautausmaan vastaavalle työnjohtajalle, joka rauhoitteli, että kyllä ne kukat siellä ovat "ainakin viikon". Nyt ei edes sada, ja ainakin oman ruusuni varteen sidottu kortti oli muovitettu, ettei se helposti kastu.

Olipas taas sekavaa tekstiä, mutta tällainen hajanainen ajattelu leimaa kyllä tämän hetkistä olotilaani.

Selasin puhelimestani kuvia tänään, kun lupasin miehen vanhemmalle adoptiotyttärelle lähettää isästään kuvia. Kylläpä niitä sitten olikin paljon, eri puolilta Eurooppaa, ja Suomesta, tietty. Me reissasimme paljon ja varsinkin Sveitsin-aikoinani meillä oli usein viikonlopputreffit missä milloinkin. Pariisissa, Berliinissä, Milanossa jne. Paikoissa, jossa hän hoiteli oman firmansa asiakkaat joko torstaina tai perjantaina ja saavuimme paikan päälle yleensä vähintään keskiviikkona, joten oli pitkä viikonloppu yhdessä edessä.

Meillä oli hyvä elämä yhdessä, vaikka se nyt sitten näin äkkiä katkesikin.

Voi tätä surua!

9 kommenttia:

  1. Otan osaa valtavaan menetykseesi. Surusi on vielä tuore. Ainoa, joka tuo helpotusta on aika. Ja kauniit muistot pysyvät, vaikka nekin saattavat tehdä kipeää. t.Selja

    VastaaPoista
  2. Lämmin osanotto <3 ajan myötä se helpottaa vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan. Muistot eivät katoa ja kauniit ajatukset jäävät. Rutiinit auttavat ja se että lähtee liikkeelle <3 ja että puhuu surusta ja menetyksestä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pää on tämän surun keskellä kuin reikäjuustoa (näkee tästä postauksestakin), ja tuntuu vaikealta pitää ajatuksensa mitenkään kasassa edes.

      Poista
  3. Otan lämpimästi osaa menetykseesi <3 Olet kirjoittanut teksteissä kauniisti hänestä ja yhteisestä ajastanne. Jos mikään voi lohduttaa niin se, että ihania muistoja ei kukaan voi viedä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Meillä oli tosiaan paljon yhteisiä juttuja, niin reissuja kuin lapsellisia talintinttijuttujakin. Vaikka minä välillä asuinkin ulkomailla, niin joka päivä vähintään kerran, hyvin usein useamminkin, soiteltiin WhatsAppilla/Teamsilla/Skypellä tai milloin milläkin.

      Poista
  4. Kovasti voimia ja jaksamista päiviisi <3
    Itse töiden puolesta kohtaan omaisia, joista jokainen suree omalla tavallaan, mikään ei ole oikein tai väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jokainen ystävällinen kommentti auttaa hiukan eteenpäin.

      Poista
    2. Vastais lähti hiukan ennen aikojaan, tässä lisää. Halusin vaan sanoa jjuuri sinulle (koska muistaakseni olet alalla), että sain erityisen hyvää palvelua läheisessä kukkakaupassa, kun olin vihdoin päättänyt, että lasken arkulle vain yhden tulipunaisen, pitkävartisen ja komean ruusun. Muilla oli komeita kukkavihkoja, mutta minusta tuo oli se ainoa sopiva.

      Pienen kukkakaupan omistaja kyseli muita toivomuksia, ja sitten pillahdin itkuun ja kerroin, miksi ruusun ostin ja että en ole ollut Suomessa hautajaisissa sitten isäni kuoleman, josta on aikaa.

      Minust aoli todella hyvää palvelua, että hän jutteli kanssani kiireettä (no siinä oli 30 min parkkipaikka, joten ikuisuuksiin en olisi voinutkaan jäädä jaarittelemaan) ja sitten kertoi, miten hautajaisten kulku nykyään menee.

      Viimeksimainittukin oli tärkeä tieto, ja myös se, milloin poistat sen ruusun tyveen laitetun vesipitoisen säiliön (miksi sitä kutsutaankaan, kerro?) ja niin edelleen.

      Arvokas keskustelu, sillä ilman sitä olisin varmaan pyörtyillyt jo ennen siunaustilaisuutta.

      Vaikka ei se todellakaan kaukana siinä arkun vieressäkään ollut.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!