Jämävastauksia ja muuta pöhinää

Pahoittelen, että postaukset ovat viimeaikoina olleet harvalukuisia. Pitkään olen bloggaillut, asiaa miettinyt ja blogikin on muuttunut vuosien varrella. Nyt vaan työt ja muut vievät aika paljon aikaa elämästä.  Mietin välillä lopettamistakin, mutta jos nyt näin paljon olen saanut blogimielessä aikaan, niin miksi? Toivoisin saavani kuitenkin jotakin vastakaikuakin...

Täällä Baselissa on myös viime päivinä ollut palttiarallaa +36 C joka ikinen päivä, joten sekin uuvastuttaa.

Tässä muuten tämän vuoden Ascot-hattuni, olen huomenna lähdössä Lontooseen, ja menemme noin parinkymmenen hengen porukalla lauantaina sinne ja sitten sen jälkeen illalliselle. Juttua myöhemmin lisää...

Jätin tämän "blogianemian" takia muutaman teidän taannoisista kysymyksistänne vastaamatta, ja nyt vastaan muutamaan.

Useampi kysymys koski sitä, miksi rupesin bloggaamaan. Se tapahtui siksi, että vuonna 2011 sain toista kertaa rintasyöpädiagnoosin (sama rinta), ja se oli sellainen tälli, että piti saada muuta ajateltavaa. Tällöin pohdin myös terveellisiä elämäntapoja, luontaislääkityksia ym., ja näitä aiheita onkin paljon käsitelty blogin alkuaikoina.

En pystynyt järkytykseni takia asiasta leikkauksen ja hoitojen aikana  - enkä jälkeenkään - paljoa puhumaan, joka ilmeisestikin sai silloisen lähipiirin (mukaanluettuna silloinen esinaiseni) epäilemään kertomaani diagnoosia jotenkin valheeksi. Eihän minun olisi siitä tarvinnut kertoa tarkemmin kenellekään mitään, mutta rehellisyyden vuoksi sitten myönsin, että minulla on syöpähoidot taas tulossa/kesken/menossa.

Olen jossain aiemmassa postauksessa maininnut, miten eräs ystävättäreni löi minulle luurin korvalle, kun vihdoin ja viimein silloin ENSIMMÄISELLÄ kerralla kerroin, että minulla on syöpä (ja että mies ei kestänyt sitä vaan lähti läpsimään).

Eli tässä taas yksi kysymys vastattuna :) Lisää seuraa.