Sormuksen orja

Nyt ei voi puhua Sormusten Herrasta, vaan ihmisestä, joka on älysormuksen orja. Ostin kyseisen vehkeen noin puolisentoista vuotta sitten.

Rumahan se on kuin mikä, mutta itse asiassa olen ollut aika tyytyväinen siihen. Aluksi se näytti ihan älyttömiä lukemia, mutta ajan myötä se oppi tapani ja vuorokausirytmini, ja nyt se toimii aika hyvin.

Tuli vaan tästä mieleen entisen työnantajani Rochen entinen pääjohtaja Severin Schwan, joka Baselissa sanoi, että jos joku voi selittää hänelle, mitä on AI (artificial intelligence), niin sitten hänkin siihen uskoo. Mutta eikö tämän sormuksen touhu ole kuitenkin koneoppimista?

Aluksi se kyllä näyttikin ihan mitä sattuu, kunnes se oppi tuntemaan tapani. Lähinnä seuraan sormuksen avulla liikkumistani, ja nukkumistani. Nukkuminen on välillä ongelmallista ja minulla on ollut paha tapa välillä räplätä kännykkääkin työllä, tosin siitä olen nyt oppinut pois. Vuosi sitten sormuksen softa jopa alkoi neljältä aamuyöllä lukemaan minulle iltasatua, kun nukuin niin huonosti.

Mitä tulee liikkumiseen, kävelen paljon, ainakin nykyään, kun minulla ei ole autoa täällä Saksassa. Joskus sormus paljastaa yllättäviä asioita liikkeistäni, kuten tässä alla. 

Tässä siis kävely toimistoltani bussipysäkille. Mitä ihmeen piippoilua??!!! Toimistoni sijaitsee kampuksella punaisen tähden kohdalla, kanttiini/kahvila on keltaisen tähden kohdalla ja bussipysäkki punaisen pallon kohdalla.

Kävin kyllä kuvaamassa päivänkakkaroita vihreän pallon kohdalla, mutta ei ole aavistustakaan, mitä muuta matkalla touhusin. Tuo reitin alaosassa oleva "koukku" johtui siitä, että kampuksen portti on tien varressa hiukan hassussa paikassa.

Kyllähän näitä omia kuvioitaan on hauska seurata pitkin päivää. Sormuksen orjaksi oli siis erittäin helppo tulla. Tosin mikään kovin kaunis se ei sormessa ole.

Asiasta seitsemänteen: meillä on tässä naapurissa Aachenin raatihuoneella korkea-arvoisia vieraita ja meno sen mukaista. Presidentti Zelensky saapui sinne juuri ottamaan vastaan Karlspreis-palkinnon (Charlemagne Prize), joka myönnetään vuosittain Euroopan yhtenäisyyden puolesta. Porukkaa ja poliiseja on koko vanha kaupunki täynnä tämän takia. Lähdenpä tästä minäkin katsomaan, mitä tuolla tapahtuu, jos tuohon ihmismassaan nyt enää mahtuu sekaan.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Niitänäitä (ja villasukkia)

Eilen oli jo miltei kesäinen keli, mutta tänään ilma on taas kylmennyt, valitettavasti. Kävin eilen sen verran ulkona, että menin fysioterapiaan ja tulin sieltä takaisin. 

Sain aika hyviä jumppaohjeita, mutta sen parin tunnin vääntämisen jälkeen alaselkä on ollut selkeästi jäykempi ja kipeämpi. Tilannetta ei paranna se, että yöksi käyttämäni kipulääke on totaalisesti loppu tämän seudun apteekeista, ja tukkuunkin sitä saapuu vasta parin viikon päästä (ja tietty oma varastoni loppui jo jokin aika sitten). Toisaalta pitäisi päästä pois näiden kipulääkkeiden käytöstä, mutta sekin on hankalaa. Pyysin lähetettä akupunktioon ja se luvattiinkin, mutta sekin kestää, ennen kuin se voidaan aloittaa.

Ekaa kertaa elämässäni kärsin jalkojen palelusta. Nytkin on kahdet villasukat jaloissa päällekkäin. Täällä on lattiat osin parkettia, osin laattaa ja marmoria, mutta talon rakennusaikoina (1980-luku, oletettavasti) ei liene ollut puhettakaan lattialämmityksestä, joten ainakin keittiön lattia on vähäsen kylmä. Mietin, miten sitä joskus pärjäsi Lontoossa, jossa meillä kokolattiamattojen poistamisen jälkeen oli lautalattiat, joiden alla oli pelkkä maa, eli lautapalkkien välistä tuuli mennen tullen.

Voi olla, että tämä palelu osin johtuu neuropatiastakin, jota on vielä lääkkeiden vaikutuksen jälkitiloissa jäljellä. Välillä koivet ovat kuin kalikat. Onneksi villasukat on keksitty.

Tässä liikunnan uudelleen aloittamisen huumassa tosiaan hankin itselleni  - en aktiivisuusranneketta, vaan aktiivisuussormuksen, eli Ouran. Se on ollut minulla nyt tammikuusta lähtien, ja tuskin vielä eds tiedän, mitä kaikkea se sisältää. Ainakin se muistuttelee tasaiseen tahtiin pitkin päivää liikkumaan hiukan, jos sen työn tohinassa, kuten tavallista, unohdan. 

Lisäksi se on usein huolissaan nukkumisestani 😎. Rupesipa se jopa yhtenä yönä kello neljän aikaan lukemaan minulle iltasatua, kun olin hereillä ja (erittäin huonon) tapani mukaan aloin hypistellä puhelintani! Kuuntelin sitä näköjään 19 minuuttia (ks. ylläoleva kuva), kunnes sain sen hädissäni räpisteltyä pois päältä siinä pelossa, että erittäin hyväuninen avokkini herää (siitä huolimatta, että hän tosin tuskin heräisi, vaikka seinät sortuisivat ympäriltä).

Hyvä vehje, kunhan aloitan liikkumisen ja opin sen kaikki temput. Rumahan se kyllä tosin sormessa on kuin mikä. Valitsin kiiltävän mustan, mutta eivät ne muut saatavilla olevat värit (mattamusta, hopea, kulta) olisi kai sormessa sen kummemmalta näyttäneet.

Kynnet ne rehottavat ja niitä saisi olla ihan tuskastumiseen asti leikkaamassa ja viilaamassa!

Nyt vaan odottelemaan kesää ja koipien & alaselän paranemista!

Oikein mukavaa viikonvaihdetta!