Turun linnan turnajaiset 2026

Tänä viikonloppuna on Turun linnan turnajaiset. Olin siellä eilen hyvässä seurassa. Ohjelmistossa oli ensin Skills of arms (erilaisia taitotehtäviä), sitten Buhurt (kaksin- ja nelintaistelua kalpamiekoin haarniskoissa) ja sitten jousting, eli ratsastaen niitten pitkien "seipäiden" kanssa. Alla hiukan kuvia.

Päivä alkoi taitolajeilla, skills of arms, jossa miteltiin erinäisiä taitoja. Siitä ei tainnut tulla montakaan kuvaa, mutta sitten alkoi Buhurt...

Buhurt on moderni täyskontaktinen kamppailulaji, jossa historiallisesti tarkkoihin teräshaarniskoihin pukeutuneet taistelijat ottavat mittaa tylpistetyillä keskiaikaisilla aseilla. Muinaisesta ranskalaisesta tyylistä lähtöisin oleva laji keskittyy vahvasti sekä lyömiseen että painiin, ja sen päätavoitteena on kaataa vastustajat maahan.

Haarniskat voivat painaa aina 40 kiloon saakka, ja lämpö niiden sisällä saattaa noista 70 asteeseen. Ja eilenkin oli kuuma päivä.

Välillä hiukoi, ja syötiin possua kokonaista kaksi kertaa, koska tapahtuma kesti miltei koko päivän.

Sitten alkoi jousting, ja ritarit saapuivat kentälle. Torstai-iltana muuten nämä ritarit oli siunattu kisoihin Turun linnan kirkossa. Siihen tilaisuuteen en päässyt kuitenkaan, joten siitä ei ole kuvia.

Rohan tallilta oli ritareita useastakin eri maasta, ei ainoastaan Suomesta, ja juontajakin oli ratsain, mutta osallistui myös kisoihin.

Ritari peitsineen valmiina lähtöön. Tämä musta oli suosikkihevoseni, joka oli todella ylivireä koko kisojen ajan.

Jousting, eli peitsiottelu on keskiaikainen taistelulaji, jossa kaksi haarniskaansa pukeutunutta ritaria ratsastaa hevosilla toisiaan kohti suurilla nopeuksilla ja käytetään pitkiä puisia keihäitä lyödäkseen vastustajansa tai pudottaakseen hänet hevosensa selästä. Eilen tavoitteena oli murtaa vastustajan peitsi, ja ritarin tuli tällöin tarjota rinnassaan olevaa kilpeä toiselle siihen tarkoitukseen. Kilven tarjoamattomuudesta menettää pisteitä. Peitsen asennolla voi myös viestittää vastustajalle, jos joku menee pieleen, eikä vastustaja pystykään viemään hommaa loppuun.

Nämä olivat kyllä odotusta paremmat "kekkerit". Turun linnan turnajaiset jatkuvat vielä tänään ja huomenna, ja ohjelman näet täältä.

Lisätietoja Historiallisen Ratsastuksen Seuran sivuilta (linkki) ja mm. tästä blogikirjoituksesta.

Whamageddon ja Turun linna

Voi ei, taas se alkoi! Olin jo ehtinyt unohtaa koko mokoman Whamageddonin! 

Kuvakaappaus: Whamageddon.com

Pakko sitä on taas osallistua, kun nämä psykiatriystäväni taas laittoivat tämän survival gamen käyntiin! Viime vuonna pelastuin joulupäivään saakka, kunnes tuo biisi pläjähti jostakin tajuntaan. Säännöt ovat siis selkeät:

1) Kilpailu on voimassa jouluaattoon klo 24 saakka, ja siis 1.12. alkaen

2) Vain ALKUPERÄINEN  Whamin "Last Christmas" on tappava ase ja koituu kilpailijoiden kohtaloksi. Kilpailija joutuu sen kuulemisen seurauksena Whamhallaan.

Kaikki cover-versiot yms. - niitä ei oteta lukuun

Ennen viime joulua kävin Haloselta noutamassa tilaamani villatakin, ja kun astuin ovista sisään, eikös siellä soinut tämä. Myyjät varmaan rekisteröivät säikähtäneen ilmeeni - mutta hei, se olikin jonkun muun kuin Whamin esittämä, joten siis säästyin!

*****

Tässä sitten hiukan kuvia Turun linnasta. Kävin siellä esilinnassa olevasta ravintolasta noutamassa lounasta viime viikon perjantaina, ja voi että on tuo sataman alue niin kaiveltu ylös, ettei autoa saanut minnekään. Kävelin sitten takakautta linnan läpi esilinnalle, ja sain ruokani, joka olikin oikein herkullinen ResQ-annos tillikermassa haudutettua puna-ahventa ja perunamuusia. Namnam!

Nämä nyt tulivat hiukan epäloogisessa järjestyksessä... Linnan ympäristössä on tällaisia (viimeinen kuva) aittoja tai makasiineja, tässä yksi.

Tässä muuten kun menin linnan sataman puolelta sisään ja jouduin kulkemaan linnan läpi päästäkseni esilinnalle, en voinut olla miettimättä taas kerran (kun siihen läpikulkuun sisältyi portaitakin, eikä linnan sisäpiha-aluekaan mitään kovin tasaista kivikkoa ollut), että miten entisajan naiset lienevät siellä kompastelleet pitkissä hameissaan. Olin kerran erään exäni daamina siellä Åbo Akademin tohtorinpromootion (hänet promovoitiin) illatsuissa, ja minulla oli iltapuku, jossa oli valtava, kellotettu, kaksikerroksinen maata laahaava organzahelma. Oli muuten hiukan hankalaa kävellä portaissa sen kanssa, ja tosiaan piti varoa, ettei kompastu helmoihinsa ja lennä päistikkaa alas kapeita portaita. Noin leveää kellohelmaa on aika vaikea kerätä käsin ylös kun portaita kävelee. Homman vielä kruunasivat varsin liukkaat, pitkät satiinikäsineet.

Oli muuten hauska ilta, monen ruokalajin illallinen ja tanssittiinkin niin, että iltapukuni toinen spagettiolkain lähti siinä pyörityksessä irti, mutta se oli äkkiä korjattu, kun joltakin löytyi hakaneula.

Sen verran oli juotu viiniä, että meitä lähti neljä pariskuntaa minun luokseni jatkoille, laitettiin olohuoneesta pöydät syrjään, stereoiden napit kaakkoon, ja tanssi jatkui aamuun saakka. Olin kaukaa viisaana älynnyt laittaa muutaman shampanjapullon jääkaappiin ennen lähtöämme sinne promootioon.

Minulla oli silloin valkoturkkinen koira, ja olisin kyllä totisesti halunnut nähdä näitten miespuolisten vieraitten mustat frakit seuraavana päivänä. Exän frakki oli aamulla rutussa lattialla sängyn vieressä, tohtorinhattu sen läjän päällä, ja kaikki valkoisen villan peitossa 🙈. Minun tummansininen organzapukuni, jossa korsettimainen yläosa oli kultaisin langoin kirjailtu, onneksi hylki koiruuden villoja.

Oi niitä aikoja...